Sydämessä kasvanut

Päiväunia

2011-11-10T02:39:00.000-08:00

Kävin äsken nukuttamassa Samuelin rattaisiin ja kävellessäni näin oravan syövän naapurin lintulaudalla. Mieleeni tuli tämä vanha lastenlaulu jota jäin hyräilemään. Laulu vei minut omaan lapsuuteeni ja ajattelin miten näistä hetkistä jää ainakin jollain tasolla muistoja Samuelin mieleen. Miten ihanalta Samuel näytti omassa lämpimässä pesässään kun nukkui aurinkoisessa pikkupakkasessa...

"Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa

ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta

katselee hän mailman piirii,

taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi

Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan."

Paluu arkeen

2011-10-19T03:14:00.000-07:00

Normaali arki on taas alkanut pyörimään. Samuel pääsi sairaalasta kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä eli perjantaina. Leikkauksesta toipuminen tapahtui todella nopeasti kuten lapsilla yleensäkin. Heti kun astuimme kotimme ovesta sisään, Samuel koki "ihmeparantumisen". Ensimmäinen viikonloppu kotona vietettiin suurimmaksi osaksi ruokapöydän ääressä, sillä Samuelilla oli valtava nälkä koko ajan. Olihan viikon ruokailut jääneet todella vähiin. Maanantaina Samuel oli jo niin hyvässä kunnossa, että menimme adoptioryhmään tapaamaan tuttuja. Vaikka leikkaus oli rankka ja Samuel oli pari päivää todella tuskainen ja kipeä, niin ei voi kuin ihmetellä miten nopeasti koko juttu oli kuitenkin ohi. Samuel on aina ollut todella hyvä nukkumaan ja tiesin etukäteen, että tähän voi tulla muutos leikkauksen jälkeen. Näin tapahtuikin ja Samuel nukkui lähes pari viikkoa kotona levottomasti ja oli itkuinen öisin vaikka päivät sujuivat hyvin. Tuli ihan Olivian vauva-aika mieleen kun hyssyttelin sylissäni Samuelia keskellä yötä. Nyt unet ovat taas palanneet ja saamme nukkua koko yön yhteen putkeen.

Tässä muutamia kuvia arjestamme. Lastenhuone on kovassa käytössä, ainakin jos äiti tai isä leikkii siellä mukana. Isi onkin leikkinyt nyt kovasti, koska hän on pitkällä sairaslomalla työtapaturman vuoksi...

Samuelilla on ihmettelemistä kun pihamme on mullin mallin autotallin rakentamisen takia. Ihmeteltävää riittää myös kaivinkoneiden töitä ja kuorma-autojen ajoja seuratessa.

Olimme eilen katsomassa Olivian balettiharjoituksia koko perheen voimin. Samuel olisi mielellään osallistunut harjoituksiin ja jouduimmekin poistumaan paikalta puolessa välissä tuntia kun Samuelille ei enää riittänyt reunapaikka. Kivahan se olisi olla tunnin tähti!

Olivia tuntui kaipaavan lisää tekemistä lyhyiden koulupäivien jälkeen. Hän on joskus puhunut ratsastuksesta ja varasimmekin hänelle ratsastustunnin kotimme lähellä sijaitsevalta tallilta. Olivia oli aivan haltioissaan tästä uudesta harrastuksesta, ensi viikolla mennään uudelleen.

Pikkuinen potilas

2011-09-29T12:06:00.000-07:00

Samuel leikattiin viime tiistaina. Kävin leikkauksen aikana Maija ystävän kanssa syömässä sairaalan lähistöllä ja se katkaisi mukavasti tuskallisen odottamisen. Palasin osastolle noin kello 13.00 ja melko pian Samuelin leikkauksessa avustanut kirurgi tuli tapaamaan minua ja kertomaan, että leikkaus oli ohi ja että se oli mennyt hyvin. Leikkauksen aikana Samuel oli kuitenkin vuotanut aika paljon verta ja sitä oli päässyt hengitysteihin, joten hänellä oli hengitysvaikeuksia leikkauksen jälkeen. Kirurgi kertoi, että he ovat aiemminkin huomanneet, että aasialaiset vuotavat enemmän verta kuin suomalaiset. Samuel tuotiin osastolle vähän ennen neljää ja olin häntä vastaanottamassa huoneessa. Olin tosi yllättynyt miten upealta Samuel näytti mustelmista, verestä, tikeistä, turvotuksesta ja sieraintenlaajentimista huolimatta. Lopputuloksen näkee tietysti vasta viikkojen päästä, mutta todella hienoa työtä oli tehty. Vaikka Samuel näytti upealta ja tiesin, että lapset ovat sidottuina sänkyyn, mutta oli rankkaa katsella miten ikävä oli olla kipeänä huonossa asennossa kiinni sängyn laidoissa.

Samuelille oli varattu leikkauksen jälkeiseksi yöksi hoitaja, joka tarkkailisi mm. Samuelin hengitystä. Minulle ehdotettiin että menisin nukkumaan päiväsaliin, koska Samuel olisi rauhallisempi jos en olisi samassa huoneessa. Huomasin kyllä itsekin etten saanut Samuelia rauhoittumaan, vaan hän olisi halunnut tulla syliini. En kuitenkaan halunnut mennä pois huoneesta, mutta sanoin että hoitajat voivat rauhoitella Samuelin vaikka olen itsekin huoneessa. Tämä järjestely oli mielestäni hyvä. Samuel nukkui levottomasti yön, minä en ollenkaan, mutta saimme kuitenkin olla toistemme lähellä. Kuvittelin että vointi olisi parempi jo ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivän, mutta olin väärässä. Kyllä hän oli edelleen erittäin kipeä koko päivän. Päivä meni jonkinlaisessa sumussa kun hoitelin Samuelia. Suurimmaksi osaksi pidin häntä sylissä ja makasimme vierekkäin sängyllä. Eilinen päivä myös päättyi ikävästi kun Samuelin tippa meni tukkoon. Samuel ei ollut syönyt eikä juonut mitään koko päivänä ja tippaakin meni vain muutama tunti. Anestesialääkäri teki pitkään töitä, että olisi saanut laitettua uuden kanyylin, mutta vaikka hän haki jonkinlaisen läpivalaisulaitteen jolla näkyy suonet, niin tulosta ei syntynyt. Tämän session jälkeen olin itsekin aivan poikki ja todella surullisella mielellä. Tuntui että eikö mikään riitä näissä Samuelia koittaneissa kärsimyksissä. Kaikesta huolimatta nukuimme molemmat viime yön hyvin.

Tänään aamulla Samuel heräsi tärisevänä ja itkuisena ja osoitti limsapulloa. Annoin hänelle limsaa ja hän joi kamalaa vauhtia tärisevin käsin monta pientä kupillista. Verensokeri oli kai päässyt melkoisen alas. Tämän jälkeen Samuel söi mukanani tuoman kuppikuuma keiton ja vointi alkoi näyttää vähän paremmalta. Päivä sujuikin melko mukavasti. Samuel on voimaton, mutta hän ei vaikuta erityisen kivuliaalta. Suu, huuli ja nenä ovat tietysti kipeänä ja niihin kohdistuvat hoitotoimenpiteet ovat vaikeita, mutta muuten päivä oli melko hyvä. Päivän aikana Tomi ja Olivia kävivät kahteen kertaan vierailulla ja toisella kerralla mukana oli myös Hessu ja Marjut. Korvalääkäri kävi illalla puhdistamassa Samuelin korvat imulla ja toteamassa, että putket ovat paikallaan. Nyt Samuel nukkuu, tosin aika levottomasti joten saa nähdä miten yö sujuu.

Samuel on hakenut minusta todella voimakkaasti turvaa sairaalassa ollessaan. Normaalisti Samuel viihtyy sylissä vain pienen hetken ja sitten hän on jo taas menossa. Täällä Samuel haluaisi olla koko ajan sylissä ja nukkua joko siinä tai sitten sängyllä kylki kylkeä vasten. Minun sängylläni on kaksi tyynyä joista hän osoittaa aina ensin omaansa ja sitten minua ja sen jälkeen minun tyynyä eli "äitin paikkaa". Samuel on myös todella mustasukkainen minusta. Olivia käväisi tänään sylissäni ja Samuel itki koko ajan kun ei päässyt syliin. Hän on myös kiukutellut kovasti isälle ja siskolle, ikäänkuin yrittäen ajaa heidät pois sairaalasta. Luulen, että tässä käytöksessä on takana se kun isä ei ole ollut läsnä, vaikka hän on kotona tärkeä ja että Olivia saa olla isän kanssa. Saa nähdä minkälaista meillä on kotona kun aloitellaan arkea ja toipilasaikaa kahden mustasukkaisen lapsen kanssa etenkin kun Samuel ei ole vielä lähellekään terve, vaan vaatii erityistä huolenpitoa useampia viikkoja.

Minulle tämä sairaalassaolo oli todella raskasta kuten kirjoittelinkin aiemmin. Itku on tullut silmään monessa paikassa koska on niin vaikea katsella lapsen hätää ja pahaa oloa. Välillä yritän palautella itseäni maanpinnalle ja ajattelen miten lyhyitä hetkiä nämä leikkaukseen liittyvät rankimmat päivät ovat elämässä. Lueskelin myös täällä Husukessa olevaa vieraskirjaa johon vanhemmat ovat kirjoitelleet tuntemuksiaan lapsen ollessa sairaalassa. Lapsille oli tehty jos jonkinlaisia kivuliaita leikkauksia, toimenpiteitä jne. joihin verrattuna nämä halkioleikkaukset ovat melko pieniä puhumattakaan siitä, että monen lapsi kärsii jostain parantumattomasta sairaudesta ja joita ei voi auttaa esim. leikkauksella.

Samuelin leikannut plastiikkakirurgi sanoi, että Samuelin suulaesta leikataan loput puolen vuoden kuluttua. Olin itse varautunut vuoteen-puoleentoista kuten hän arveli ensikäynnillä. Nyt leikkaus on edessä jo ennen ensi kesää. Minun on nyt mietittävä miten saisin mieleeni sen luottamuksen että kaikki menee hyvin ensi kerrallakin joka koittaa odotettua nopeammin. Onneksi nämä sydämissamme kasvaneet lapset pitävät vanhemmat niin kiireisinä, että muutakin ajateltavaa ehkä riittää. Välissä on monta kuukautta aikaa nauttia niistä hetkistä joita saamme kokea vain lastemme kautta ja onhan meillä talvelle varattu lentoliput Bangkokiin. Kotona meillä alkaa myös totuttelu Samuelin uuteen ulkonäköön. Olivia sanoi, että Samuel oli kauniimpi halkion kanssa. Niin tottuneita me siihen olimme. Samuelin avoin hymy on nyt kuitenkin lopullisesti poissa. Onneksi uudellakin suulla on nähty jo tänään hymyä ja sama ihana poikamme hän kuitenkin on vaikka pakko myöntää, että minäkin kaipaan Samuelin halkiota.

Leikkaus

2011-09-27T00:01:00.000-07:00

Samuel on leikkauksessa ja minä istuskelen potilashuoneessa. Tänään on se päivä jota olemme odottaneet oikeastaan jo viime maaliskuusta saakka eli siitä päivästä kun saimme tiedon Samuelista. Pääsimme Husukeen ensikäynnille vasta heidän kesätauon jälkeen elokuun alussa koska kotiuduimme Kiinasta kesäkuussa vain viikkoa ennen Husuken sulkua. Ensikäynnillä tapasimme plastiikkakirurgin ja korvalääkärin ja Samuel kävi myös valokuvassa, jossa kuvattiin halkiota. Tästä Husuken ensikäynnistä alkoi uusi odotus kun odotimme leikkaukseen pääsyä, mutta nyt olemme kuitenkin täällä, noin 4kuukautta Samuelin syliin saamisen jälkeen. Nämä neljä yhteistä kuukautta ovat olleet ikimuistoisia. Samuel on valloittava persoona jonka elämää halkio ei ole juuri haitannut. Me vanhemmat ja isosiskokin on kuitenkin joutunut välillä aika tiukoille Samuelin poikkeavan ulkonäön takia, mutta kyllähän tämä on ollut opettavaistakin monessa suhteessa. Kuten tiedetään, niin lapset päästelevät suustaan vaikka minkälaisia kommentteja ja jotkut aikuisetkin tuijottavat häpeilemättä poikkeavan näköisiä. Eihän he kaikki tietenkään tee sitä pahalla, mutta aina ei jaksa ja silloin pahoittaa mielensä. Ihaniakin tuijottajia kuitenkin löytyy ja niistä tulee jopa hyvälle tuulelle kuten työkaverini joka sanoi että "Anteeksi kun tuijotan, mutta en ole ennen nähnyt leikkaamatonta halkiota". Itse en näe enää Samuelia mitenkään poikkevana, minusta hän on suloinen ja ajattelinkin tehdä hänen avoimista hymyistä movie makerilla diaesityksen jonka taustalla soi "Kaunis ihminen" kappale.

Husukeen tullaan leikkausta edeltävänä päivänä. En itse oikein pidä käytännöstä, vaikka tiedän perustelut asian puolesta, mutta koska käytäntö on tämä niin ei auta mikään ja tulimme tänne eilen yhdentoista aikaan. Saapumisen jälkeen Samuel kävi verikokeessa, joka oli taas aika ikävä koettelemus kun ohuista suonista on vaikea saada verta sekä uudelleen valokuvassa. Näiden koettelemusten jälkeen Samuel ehti nukkua pienet päiväunet rattaissa kunnes saimme kutsun mennä hammashoitolaan. Hoitolassa hammaslääkäri kertoi pikaisesti halkiolasten hammasasioista. En muista olinko lukenut aiemmin asiasta, mutta minulle oli kuitenkin yllätys se, että 30-40%:lla huuli-suulakihalkiopotilaista (myös pelkissä suulakihalkioissa) kehittyy yläleuan kasvuhäiriö joka vaatii leikkaushoitoa. Samuelin kohdalla ei pysty vielä sanomaan onko hänellä kasvuhäiriötä, mutta se selviää sitten tulevien vuosien aikana. Varmaa on kuitenkin, että oikomishoitoa tullaan tarvimaan luunsiirtoleikkauksen jälkeen, joka tehdään huuli-suulakihalkiolapsille noin 10 vuoden iässä. Hammaslääkäri käy tänään ottamassa Samuelin hampaista muotit leikkaussalissa kun Samuel on nukutettuna.

Ollessamme hammashoitolassa anestesialääkäri oli käynyt osastolla, joten emme tavanneet häntä. Samuelin leikkaava plastiikkakirurgi on maanantai päivät poissa joten emme tavanneet häntäkään. Leikkauksessa mukana oleva toinen kirurgi kävi kuitenkin tapaamassa meitä. Näiden "virallisten" kuvioiden jälkeen Tomi lähti kotiin ja minä jäin Samuelin kanssa osastolle. Samuel söi ruuan ja lähdimme Maija ystävän kanssa Helsingin keskustaan Nepalilaiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli oikein hyvää ja kiva, että sain muutakin ajateltavaa kuin tämän päiväinen leikkaus. Palasimme sairaalalle vasta noin kello 19.30, joten loppuilta meni iltatoimissa. Sairaalalle paluu oli mielestäni ikävää. Vaikka henkilökunta on erittäin ystävällistä ja tiedän, että hoito on tasokasta ja olemme hyvissä käsissä, niin kyllä tämä sairaalassa olo minua pelottaa ja ahdistaa. Tähän ei auta se, että olen itsekin alan ammattilainen ja sairaala on minulle tuttu paikka. Ehkä päinvastoin. Näistä negatiivisista tunteista huolimatta olen tietenkin erittäin kiitollinen siitä, että olemme päässeet tänne ja Samuel saa tarvitsemansa avun.

Kotona iloisena tauotta hymyilevää ja erittän vilkasta Samuelia ei ole juurikaan näkynyt täällä. Samuel saattaa hymyillä hoitajille, mutta hän ei ole ollenkaan oma itsensä. Eilen ravintolassa Samuel istui paikallaan hiljaa syöttötuolissa ja se on kyllä merkki, että kaikki ei ole kunnossa. Samuel aavistaa, että jotain on tapahtumassa. Olemme poissa kotoa ja olen puhunut hänelle paljon leikkauksesta ja siitä, että hänelle tulee pipi suuhun. Aamulla Samuel kysyi myös isiä. Yritin kertoa, että isi tulee tänne myöhemmin, mutta vaikea tietää mitä meidän pikkuinen mielessään ajattelee. Samuel herätettiin aamulla puoli kahdeksan aikaan kun hänelle annettiin esilääke. Lääkkeenoton jälkeen Samuel makasi apaattisena sängyssään ja hänet kärrättiin leikkausosastolle tasan kahdeksalta. Saatoin Samuelin leikkausosaston ovelle ja katselin kun hän vilkutti minulle häkkisängystään. Tämän jälkeen juoksin huoneeseen itkemään. Toivottavasti suojelusenkelit ovat matkassa mukana ja kaikki menee hyvin. Juha Tapion sanoin:

           Katson häntä hiljaa,
           tiedä muuta en,
           on kaunis ihminen,
           on sentään kaunis ihminen

Yksi ajanjakso tulee nyt päättymään Samuelin ja koko perheen elämässä, kun voimme pian sanoa, että Samuelilla oli huulihalkio. Toivottavasti saamme jo pian nauttia uudesta erilaisesta hymystä ja kuulla taas "äiti, isi, syyä, lisää" yms. sanoja joiden sanomisesta Samuel nauttii, enkä pistäisi pahakseni vaikka hän jahtaisi juosten siskoa ja huutaisi "äy"....

Kiinalaisia herkkuja

2011-09-06T11:46:00.000-07:00

Tässä kuva luovutustilaisuuksien ja lentomatkojen pelastuksista eli niistä ihanista hedelmälanteista...

Sensaatioskandaali

2011-07-02T13:21:00.000-07:00

Tämän kirjoituksen otsikko on lainattu Olivian sanoista. Olivia itki ja kiukkusi yhtenä päivänä ja kysyin mikä häntä vaivaa. Olivia sanoi, että meidän elämä on oikea sensaatioskandaali. Kysyin tietysti, että mitä kyseinen sana tarkoittaa. Olivia kertoi itkun sekaisella äänellä, että sensaatioskandaali on sitä kun odottaa oikein kovasti, että jotain kivaa tapahtuu (kuten hän odotti Samuelin tuloa) mutta sitten kaikki menee pieleen. Olivialla on ollut rankkaa. Hän on saanut perheessämme aivan kaiken huomion mitä me vanhemmat olemme voineet hänelle antaa. Hänen kanssaan on touhuttu ja leikitty ja hän on ollut ja on edelleen meille ihan kaikki kaikessa. Nyt tilanne on kuitenkin pysyvästi muuttunut. Myös Samuel tarvitsee meitä ja tällä hetkellä hän tarvitsee taukoamatonta huolenpitoa ollessaan hereillä ja se vie vanhempien aikaa. Olemme keskustelleet Olivian kanssa joka päivä tilanteesta, tukeneet häntä ja antaneet niin paljon huomiota kuin tässä tilanteessa pysytymme, mutta tosiasia on että mikään ei tule palaamaan ennalleen. Perheemme on muuttunut pysyvästi, juuri kuten olemme toivoneet ja se on ihanaa vaikka se tuntuu joskus rankalta. Tiedän, että tilanne tulee muuttumaan myös Olivian kohdalla ajan mittaan ja hän sopeutuu tilanteeseen. Tämä helpottaa itseäni ja auttaa tsemppaamaan isosiskoa jaksamaan... Tässä valokuvassa Olivia on kuitenkin ylpeä isosisko, joka huolehtii pikkuveljestä Tykkimäen huvipuistossa.

Olemme olleet tänään tasan kaksi viikkoa kotona. Toisaalta tämä aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu kuin perheeseemme olisi aina kuuluneet nämä ihanat sydämissämme kasvaneet lapsemme. Meidän ei ole tarvinut pitkästyä kotona näiden viikkojen aikana, sillä tekemistä on riittänyt. Heti kotiinpaluumme jälkeisenä arkipäivänä meidän piti mennä Samuelin kanssa terveyskeskukseen lääkäriin, jotta saisimme lähetteen Husukeen. Herätin matkasta väsyneen Samuelin aikaisin, koska aikamme oli heti aamulla. Terveyskeskukseen saavuttuamme meille sanottiin, että lääkäri on sairastunut ja saisimme uuden ajan loppuviikolle. Olin itsekin aika väsynyt matkasta ja sain pidätellä itseäni etten antanut kovin sanoin palautetta siitä, että asiakkaille voisi soittaa tällaisissa tilanteissa kotiin, ettei tarvisi turhaan tulla vastaanotolle. Olivat kuulemma soitelleet koko aamun ja vaihtaneet aikoja, jostain syystä meille soittoa ei tullut. Harmittelin lääkäriajan peruuntumista koska Husuke jäisi juhannuksena kesäsululle ja olisin halunnut tietää ajan ennen sulkua. Onneksi meillä oli illalla korvalääkäriaika yksityispuolella ja saimme siellä aivan loistavaa palvelua sekä lähetteen Husukeen. Vein lähetteen samantien postiin ja olin erittäin iloinen kun Husukesta soitettiin meille kahden päivän päästä ja annettiin aika, joka on heti kesäsulun jälkeen. Samuel sai korvalääkäriltä antibioottikuurin korvatulehdukseen. Antibiootit tehoavat huonosti liimakorviin, mutta näyttäisi että jotain tehoa sillä kuitenkin oli.

Samuel on nyt myös käynyt verikokeissa ja muitakin maahantulolabroja on otettu. Verikokeiden kanssa kävi myös pieni kömmähdys, sillä hoitaja otti verta yhden putken liian vähän ja huomasi sen vasta kun liimaili tarroja putkiin. Samuelin suonet ovat niin ohuet ja verinäytteen otto oli niin rankka kokemus pikkuiselle, että päätin ettei häntä kiusata nyt enempää vaan otetaan uusia verikokeita myöhemmin uudelleen. Myös röntgenissä oli ongelmia, sillä kertaa Samuelin henkilötunnuksen kanssa, kun kukaan ei osannut vaihtaa väliaikaista tunnusta oikeaksi ja henkilökunta ei suostunut ottamaan kuvia väliaikaisella tunnuksella. Lähdimme lopulta röntgenistä pois ilman kuvausta, vaikka hoitajat sanoivat että kannattaisi odotella koska asia hoituisi ihan "pian" (olimme jo odotelleet vaikka kuinka kauan). Onneksi emme odotelleet, sillä vielä seuraavanakin päivänä labrassa käydessämme Samuelilla oli väliaikainen henkilötunnus, mutta siellä labrat suostuttiin ottamaan. Huh mitä säätöä kahden lapsen kanssa...

Maistraatti ja Kela-asiat ovat nyt kaikki kunnossa. Asiat olivat vähän muuttuneet siitä kun saimme Olivian kuusi vuotta sitten. Kävimme mm. kaikki maistraatissa kuten ohjeissamme kehoitettiin tekemään. Samuelin henkilötunnus tuli jo parin päivän päästä kotiin. Koska Samuel oli merkattu väestörekisteriin kiinalaisella nimellä, menin lasten kanssa uudelleen maistraattiin tekemään etu- ja sukunimen muutosilmoitusta. Papereista jäi puuttumaan Tomin allekirjoitukset, mutta virkailija jousti ja suostui tekemään muutokset heti ja Samuel on nyt virallisesti Samuel. Kelassa käydessämme siellä oli tavanomaiset ruuhkat. Kyselin milloin saisimme mahdollisesti Samuelin Kelakortin, ja sain vastaukseksi että noin kuuden viikon kuluttua. Yritetään nyt pärjäillä terveyspalveluissamme ilman korttia siihen asti. Lääke- ja yksityislääkärikorvauksiakin voi hakea vasta kun Kelakortti on myönnetty.

Ensi viikkokin menee vielä asioita hoidellessa. Pitäisi käydä siellä röntgenissä uudelleen ja labrassa viemässä näytteitä. Sosiaalityöntekijä tulee ensimmäiselle seurantakäynnille keskiviikkona ja perjantaina Samuelilla on hammaslääkäri. Kaikkien näiden asioiden hoitelun lomassa elämme ihan normaalia arkea täällä kotioloissa. Samuel voi erittäin hyvin. Hän on enimmäkseen erittäin iloinen ja nauravainen lapsi. Olemme saaneet joka päivä havaita jotain uutta hänessä ja hänen suhtautumisessa asioihin. Samuelin liikkuminen on parantunut valtavasti tämän kuukauden aikana, jonka hän on ollut meidän. Samuel osaa kontata noin 1m matkan kun häntä kannustaa oikein kovasti. Hän osaa myös kierähtää selältä mahalleen ja jos lähellä on hyvä paikka, hän nousee tukea pitkin seisomaan. Mieluiten Samuel kuitenkin liikkuu kävellen sormesta kiinni pitäen. Samuelin liikkuminen ei ole mitenkään ketterää, vaan hänellä on hiki päässä kun hän punnertaa itsensä ylös maasta, mutta miten valtavan riemun onnistuminen hänessä herättääkään. Taputukset ovat loistava palkkio isosta työstä.

Samuel syö edelleen hyvin, mutta on valikoiva ja ennakkoluuloinen ruokien suhteen. Hymyilin itsekseni yhtenä päivänä kun olimme ruokapöydässä syömässä. Samuel söi hyvällä ruokahalulla, mutta Olivia ei voinut syödä koska ruoka oli "liian vahvaa", raejuusto oli "liian lötköä" ja jälkkäri jäätelökin oli "liian mansikkaista". Miten lapset voivatkin olla niin erilaisia, mutta aivan yhtä ihania??? Samuel on parin viime päivän aikana alkanut osoittaa enemmän omaa tahtoaan ja suuttumustaan. Jos hän ei saa tehdä jotain mieleistä asiaa, kuten tänään leikkiä saksilla, hän maastoutuu maahan makaamaan ja jos hän on väsynyt niin maatessa kuuluu kova itku ja huuto, mutta jos väsymys ei vaivaa niin pelkkä maastoutuminen riittää. Mieli palaa kuitenkin pian hyväksi ja leikit jatkuvat ilman ongelmia.

Kävimme tänään Vantaalla Olivian "Kiina-siskon" synttäreillä. Molemmat lapset istuivat autossa todella nätisti. Menomatka meni leikkiessä ja pientä evästä syödessä ja paluumatka nukkuessa. Melkoinen parannut aiempiin automatkoihin, joita on säestänyt itku. Tässä lyhyesti meidän parin viikon kuulumiset. Kaiken kaikkiaan kaikki on sujunut juuri niin hyvin kuin on vaan voinut. Enempää en voisi toivoa. Samuel on jo kiinteä osa perhettämme ja en voi edes kuvitella elämää ilman häntä. Jännää myös kun minusta Samuel näyttääkin ihan meiltä. Jotain suurempaa tässäkin on takana, näin asioiden oli tarkoitettukin mennä...

Kotona

2011-06-18T21:55:00.000-07:00

Kotiuduimme eilen rankan, vuorokauden kestäneen matustamisen jälkeen. Lähdimme toissapäivänä hotellilta noin kello 14.30 taksilla Garden hotellille, josta bussimme lähti kohti Hongkongia. Linja-automatka Hongkongiin kesti noin 4,5 tuntia. Matka oli aika rankka ja matkalla oli myös linja-auton vaihto, sillä Kiinan ja Hongkongin rajalla vaihdoimme pikkubusseihin jotka veivät matkustajat lentokentälle. Olimme aika ummikoita bussissa, sillä kaikki kuulutukset oli Kiinaksi emmekä tienneet yhtään etukäteen mitä matkalla tapahtuu. Välillä meille jaettiin maahantulokaavakkeita, joita täytimme ja kun muutkin poistuivat bussista me menimme perässä. Luulimme ensin, että käymme vain näyttämässä jossain passit ja ajattelimme jättää tavarat bussiin. Mutta kun muut matkustajat ottivat kaikki tavarat mukaan, ajattelimme että bussi on tyhjennettävä tullin ajaksi. Ulkona nainen näytteli, että seuratkaa häntä ja siinä vaiheessa aloimme tajuta että siirrymme toiseen autoon. Bussin tavaratilassa oli kaikki matkalaukkumme ja lasten rattaat ja nainen lähti johdattamaan porukkaa muualle. Huusin hänelle, että meidän tavarat on bussissa ja meitä on odotettava. Onneksi Olivia pystyi auttamaan meitä tavaroiden kanssa ja eräs mieskin tuli hätiin kun yritimme selvitä Samuel kainalossa kaikkine tavaroinemme eteenpäin. No selvisimme matkasta ja saavuimme Hongkongin kentälle noin kello 9 illalla. Olivia nukkui bussissa pitkät päiväunet, mutta Samuel torkahti vain hetkeksi, sillä hän nukkui ennen lähtöä hotellilla pitkät unet. Samuel alkoi väsähtää kentällä, mutta molemmat lapset jaksoivat kuitenkin hienosti odotella koneen lähtöä joka lähti 00:25.

Ennen koneen lähtöä kävimme syömässä ja menimme ajoissa lähtöportille. Kuten muualla kuin Suomessa on tapana, niin pääsimme lapsiperheenä ensimmäisenä koneeseen. Saimme pitää Samuelin rattaat koneen ovelle asti, mikä helpotti huomattavasti kentällä liikkumista. Olivia nukahti välittömästi koneeseen päästyämme, mutta Samuel oli aivan yliväsynyt ja itki väsymystään ehkä noin puoli tuntia kunnes nukahti syliini juuri ennen kuin turvavyöt olisi saanut avata. Pysyin Samuelille babybasketin ja siirsin hänet siihen nukkumaan. Samuel nukkuikin kopassa reilut viisi tuntia kunnes Olivia ja Samuel heräsivät suunnilleen samaan aikaan. Olivia söi herättyään myöhäisen illallisen ja Samuel touhusi sylin ja koppansa välillä. Sain Samuelin vielä vähäksi aikaa nukahtamaan juuri ennen Helsinkiin saapumistamme ja juuri sopivaan aikaan kun meille tarjoiltiin aamiainen. Tällä lennolla myös aamiainen oli lämmintä ruokaa, Bangkokin lennollahan tarjottiin viime talvena vain sämpylä ja kahvi aamiaiseksi.

Samuelin erityistarve on hyvin näkyvä ja se on herättänyt kiinnostusta joissain ihmisissä matkan aikan. Vammaa on ihmetelty, katseltu kiinnostuneena, huolestuneena, sille on naurettu tai kehuttu esim. Samuelin terveitä piirteitä eli suhtautumista on varmasti niin monenlaista kuin ihmisiäkin on. Lentokoneessa tapahtui kuitenkin mielestäni matkan pohjanoteeraus; eräs äiti, joka istui ihan eri puolella konetta kuin me, toi arviolta kolmevuotiaan tyttärensä katsomaan Samuelia ja osoitteli tytölle Samuelin suuta sanoen (englanniksi) "katso vauvan suuta". Tyttö ei kiinnostunut koko asiasta ja äiti vaan osoitteli ja yritti herättää tytön huomion asiaan. Luulen, että tyttö ei edes tajunnut mikä Samuelissa oli "pielessä" vaan näki vain pienen pojan. En tiedä mikä tässä tapaamisessa oli takana ja mikä tämän äidin tarkoitus oli, mutta tapa jolla asiaa lähestyttiin oli mielestäni törkeää. Olin aivan sanaton tapahtuneesta enkä voi ajatella muuta kuin, että meitä vanhempia on moneen lähtöön...

Saavuimme Helsinkiin 5minuuttia aikataulusta etuajassa. Olivia pomppi onnessaan kentällä ja oli aivan täynnä virtaa. Eräs lentoemännistäkin tuli ihmettelemään mikä aiheuttaa moisia onnentunteita. Saimme matkalaukut nopeasti, sillä suurin osa koneen ihmisistä olivat transfer matkustajia eivätkä siis jääneet Helsinkiin. Vaari tuli meitä vastaan lentokentälle ja pääsimme lähtemään hyvissä ajoin kohti kotia. Samuel ei ole tottunut matkustamaan turvaistuimessa ja hän oli myös väsynyt, joten huuto oli ajoittain melkoinen matkalla. Olivia oli väsynyt, mutta sinnitteli hereillä kotiin asti.

Eilinen päivä kotona meni melkoisessa sumussa. Oli aivan ihana päästä kotiin. Käytin Samuelin kylvyssä ja sen jälkeen hän nukkui niin pitkät päiväunet, että kylään tullut mummo ei nähnyt koko poikaa hereillä. Olivia haki kaverinsa, jota oli ikävöinyt, naapurista leikkimään kanssaan. Samuel ihmetteli kotia ja kädestä kiinni pitäen veti meitä joka nurkkaan että pääsi tutkimaan paikkoja. Iltapäivällä tein ruuaksi nakkikastiketta ja perunamuussia, jota Samuel söi neljä pientä annosta. Kävimme eilen myös kotipihalla ulkoilemassa, mutta koska Samuelilla ei ollut kurahousuja eikä ulkovaatteita niin emme olleet pitkään ulkona. Tänään on siis ohjelmassa vaateostoja, että pääsemme ulos pitemmäksi aikaa.

Tämä meidän matka ja kotiin tulo on ollut oikeaa ihmettä ja tunteiden myllerrystä. Nyt meillä on kotona kaksi sydämissämme kasvanutta lasta; kaksi täydellistä lasta ihan omina itsenään. Vaikka tähän kotiintuloomme loppuu joitain vaiheita meidän kaikkien elämistä, niin tämä on taas aivan uusi alku. Alku yhteiselle elämällemme.

Elaintarhassa

2011-06-16T19:35:00.001-07:00

Taitaa matkavasymys vaivata kun en jaksanut eilenkaan illalla
kirjoitella tanne. Olemme juuri pakkailemassa viimeisia tavaroita,
silla olemme lahdossa tanaan Hongkongiin ja sielta kotiin, joten
kirjoitan tahan viela pikaiset kuulumiset eiliselta. Lahdimme eilen
aamulla Joannan ja tuttavien kanssa kaymaan Kantonin elaintarhassa.
Elaintarha ei ollut mikaan kovin suuri, mutta se oli mielestani yksi
parhaiten hoidettu elaintarha Kiinassa missa olen kaynyt. Suurimmalla
osalla elaimista aitaukset olivat isoja ja siisteja. Olivia olisi
halunnut menna erilliselle kala-osastolle, jossa olisi ollut hienoja
akvaariokaloja akvaarioissa ja siella olisi jopa voinut uida kalojen
seassa. Koska olimme nyt naiden pikkuisten pirpanoitten ehdoilla
liikenteessa, niin kalaosasto piti jattaa valiin. Elinen paiva oli
vahan sateinen ja ilma oli erittain kosteaa. Vetta tihkutti muutamaan
otteeseen elaintarhassakin ollessamme, mutta ei kuitenkaan niin paljoa
etta olisimme kastuneet tai paidat oli vahan markina, mutta ne
kastuivat hiesta. Olivia oli vasyneen oloinen koko reissun ajan eika
jaksanut oikein kiinnostua elaimista. Samuel ihmetteli ja katseli
ymparilleen ja kaikki kiinnosti niin kauan kunnes han nukahti
rattaisiin. Reissu oli ihan hauska ja olimme tyytyvaisia, etta lahdimme
kaymaan elaintarhassa. Joannan tapaaminen oli myos tosi mukava lisa
tahan reissuun, lupasin myos etsia hanet facebookista ja pyytaa
kaveriksi.

Hotellille palattuamme kavimme hakemassa laheisesta putiikista eilen
tilaamamme leimat ja lahdimme tuttavien kanssa kavelykadulle. Matkalla
ihmettelimme taas elaimia, joita kadun varsilla on myytavana.
Valitsimme ruokapaikaksi tutun ja turvallisen KFC:n. Olivialla oli kova
nalka ja han soi hyvalla ruokahalulla kalapuikkoja ja ranskalaisia koko
annoksen. Samuel soi taas omia evaita: hedelmalantteja ja
mansikkamaitoa (tavallinen ei kelpaa). Syomisen jalkeen kavelimme
kavelykadun paahan ja ihmettelimme siella hetken aikaa maailman menoa
ja mm. katselimme kun ihmiset juotti tuttipulloilla altaassa olevia
kaloja. Olivia nukahti rattaisiin ja kavelimme porukalla hotellille.
Olivia jatkoi unia hotellilla viela ainakin tunnin verran ja myos Tomi
kavi paikkareille rankan paivan jalkeen. Samuel oli vahan ylivasynyt
kun hanen paikkarit jai lyhyiksi elaintarhassa ja laitoin hanet
nukkumaan jo kello 19.00. Tomi ja Olivia kavi illalla viela
shoppailemassa lahikaupoissa ja vierailulla tuttavien huoneessa. Mina
pakkasin tavaroita kun Samuel nukkui. Normaaliin nukkumaanmenoaikana
Olivia oli tietenkin pirtea pitkien paikkareiden jalkeen. Minun jalkani
olivat tosi vasyneet kavelysta ja olisin halunnut nukkumaan ajoissa.
Olinkin puolihorroksessa sangyssa kun Tomi kaytti Oliviaa suihkussa ja
hoiteli iltatoimia.

Samuel nukkui aamulla kello 7.00 asti ja Oliviakin heraili samaan
aikaan. Tulimme asken aamiaiselta, jossa Samuel, Olivia ja tuttavien
lapsi leikkivat iloisesti kikattaen. Olivia valitteli, etta on rankkaa
hoitaa kahta vauvaa. Han sanoikin, etta muutama paiva sitten, etta
ottaa itselleen sellaisen miehen joka tekee naisten hommat :) Nyt
lahdemme kaymaan viela kaupoilla ja sitten onkin lasten paikkariaika.
Saamme pitaa hotellihuoneen kello 15.00 asti. Bussimme Hongkongiin
lahtee Garden hotellilta kello 16.00, joten pyrimme lahtemaan vahan
ennen kolme taalta hotellilta. Mietimme ensin, etta tilaisimme
minibussikyydin Gardenille, mutta paadyimme siihen etta menemme sinne
kahdella taksilla koska emme mahdu tavaroinemme yhteen taksiin. Nyt
hommiin...

Shoppailua ja oleskelua

2011-06-15T07:32:00.001-07:00

Yritin ladata tanne blogiin valokuvia, mutta ei onnistunut mitenkaan.
Laittelen sitten kuvia kun olen parempien yhteyksien tavoitettavissa.
Jalleen kerran olisi yksi paiva taalla Kantonissa takana. Tanaan
kavimme heti aamulla taalla Shamianilla aivan hotellin lahella olevissa
putiikeissa shoppailemassa tuliaisia. Olivia haluaisi tunnetusti ostaa
kaiken mita kaupoissa on, mutta minun aikani meni nyt enimmakseen
Samuelin kanssa ja ostosten miettiminen jai Olivian lisaksi Tomille.
Shamianin hintataso on varmasti korkeampi kuin muualla taalla
Kantonissa, mutta kylla hinnat ovat silti edullisemmat kuin Suomessa.
Ostosten jalkeen menimme takaisin hotellille ja Samuel kavi
paivaunille. Tomi ja Olivia pelaili shakkia ja mina touhusin tavaroiden
kanssa. En ole viela aloittanut pakkaamista, mutta taalla on kuitenkin
aina jotain tekemista. Samuelin herattya oppaamme Jack tuli hotellille
Samuelin passin ja asiakirjojen kanssa. Maksoimme hanen taksimatkat ja
sanoimme, etta parjaamme loppureissun ilman opasta. Unohdimme Jackille
tarkoitetun lahjan hotellihuoneeseen, mutta en viitsinyt sita hakea
silla loppujen lopuksi olimme hyvin vahan hanen kanssaan tekemisissa.

Odottelimme jonkun aikaa, etta tuttavat tulisivat lapsensa passin haku
reissulta, mutta koska heita ei kuulunut lahdimme ulos kavelylle.
Menimme laheiselle kavelykadulle jossa kavimme myos syomassa.
Kavelykadulle mennessa kuljimme Quing Ping market alueen lapi. Alueen
sanotaan olevan Kiinan tunnetuin elavien elainten markkinapaikka.
Mielestamme alueella ei ollut enaa niin paljoa elavia elaimia myytavana
kuin nelja vuotta sitten. Nyt monet elaimet myytiin kuivattuina ja
elavien elainten tarjonta keskittyi lahinna lemmikkeihin ja tarjolla
oli mm. kissoja, koiria, kilpikonnia, sammakoita, tipuja, hiiria,
kaikenlaisia akvaariokaloja yms. yms. Tai en kylla oikeastaan tieda
onko elaimet tarkoitettu lemmikeiksi, saattaahan joku niita ostaa
muuhunkin tarkoitukseen. Olivia oli hyvin kiinnostunut elaimista ja
pyyteli itselleen hiirta tai edes akvaariokalaa. Samuel ihmetteli
silmat suurina kaikkea ymparilla olevaa halinaa. Quing pingin alue oli
yhta sympaattinen ja upea kuin muistin viime reissusta. Alueen lapi
kaveleminen ja kapeille sivukaduille kurkistaminen on todellinen elamys
joka kerta. Alueella pitaa myos vaistella kaikenlaisia karryja, silla
tavaroita kuskataan kokoajan jonnekin suuntaan. Upea paikka.

Kavelyretken jalkeen palasimme Shamianille ja jatkoimme kierrosta
ihailemalla tata upeaa saarta. Saari on jonkun verran muuttunut
neljassa vuodessa. Paikkoja on uusittu ja esim. Victory hotellin takana
ollut lasten leikkipaikka on purettu kokonaan pois. Tilalle on
rakennettu juoksurata ja sen ymparille on pystytetty kiinalaiseen
tapaan erilaisia kuntoiluvalineita jotka ovatkin kovassa kaytossa. Myos
Olivia ja Samuel testasivat niita. Lasten leikkipaikka on siirretty nyt
eri paikkaan ja kavimme pikaisesti testaamassa myos sen. Saarihan on
entinen brittialue ja kaikki uudet rakennelmat on tehty vanhaa tyylia
kunnioittaen ja saari on pysynyt todella kauniina paikkana. Taalla
saarella on nakynyt monia haapareja otattamassa haakuvia, kuten
muissakin kiinalaisissa puistoissa joita olemme reissun aikana nahneet.
Katselin saarta myos silla silmalla, etta tanne olisi kiva tulla
uudelleen. Ehdotin kerran Tomille, etta jos kaikki menee nyt hyvin niin
voisimmeko adoptoida Kiinasta viela yhden lapsen koska meilla ei
ikakaan tulisi viela vastaan. Tomi kieltaytyi ehdottomasti, mutta eihan
sita koskaan elamasta tieda tai ehka tulemme tanne viela joskus muissa
merkeissa.

Saarikierroksen jalkeen kavimme Starbucksissa kahveilla ja hotellille
palatessamme kavimme viela pikaisesti tuttaviemme huoneessa vaihtamassa
kuulumisia. Huoneeseen palattuamme kylvetin molemmat lapset. Samuel jo
jopa nauttii kylvysta ja Oliviahan tykkaa lotrata vedessa vaikka kuinka
kauan. Katselin asken tamanpaivaisia valokuvia ja etenkin Samuelista
otettuja kuvia. Poika nayttaa jo silta, etta olisi kuulunut aina
perheeseemme. Muutenkin tassa parin paivan aikana on tuntunut silta,
etta olen alkanut jo tuntemaan vahan enemman Samuelia, sita miten han
reagoi asioihin ja miten hanen kanssaan ylipaataan toimitaan.
Opeteltavaa silti riittaa viela pitkaksi aikaa. Samuelin tutut
rutiinit, joita hanen elamaansa on kuulunut, ovat nyt kokonaan poissa
ja tilalle opetellaan uusia turvallisuutta tuottavia rutiineja.
Opetellaan niita sitten paremmin kotona kun sinne paasemme.

Nyt kun katselen huoneessamme ymparilleni, minua ihan kauhistuttaa se
kun huomenna olisi pakattava meidan matkatavarat. Meidan on luultavasti
ostettava yksi laukku lisaa silla emme voineet ottaa kotoa neljaa
matkalaukkua mukaan, koska meita oli vain kolme henkiloa. Kotimatkalla
meita on nelja ja onneksi nykyaan sylilapsikin saa kuljettaa
Finnairilla 23 kg matkatavaraa. Nyt kun mietin mita turhaa tavaraa
meilla oli mukana niin lista jaa aika lyhyeksi. No mina otin hupparin
lisaksi takin, jos sattuisi tulemaan kylma. Alhaisin lampotila oli
varmasti 30 astetta, joten se takki oli aika turha. Samuelilla oli
aivan liian vahan vaatteita mukana. Vaatteet sotkeutui ruokailuissa
vakisin vaikka hanella oli ruokalappu. Tanaan aamupalalla olin jo
ottanyt Samuelin ruokalapun pois jonka jalkeen han nappasi kahvimukini
poydasta ja horppasi siita (kavit valui tietenkin rinnuksille, koska
mukista juominen ei oikein onnistu eika se kahvikaan tainnut kovin
hyvaa olla). Mukissa ei ollut enaa paljoa kahvia, mutta niin paljon
kuitenkin etta valkoinen Pluto body meni heti pyykkikasaan vaikka se
oli tuntia aiemmin laitettu puhtaana paalle. Kenkia otin turhan monet
mukaan, silla kuljin koko matkan ajan samoissa pistokkaissa. Olivialla
ja Tomilla taisi olla aika sopivasti vaatteita mukana. Ainiin ja
Olivialle olisi pitanyt olla paljon enemman purkkiruokia mukana, mutta
kokonaisuudessaa pakkauksemme onnistui melko hyvin. Pienta saatoa pitaa
kuitenkin tehda sitten seuraavalle reissulle, minne se sitten meita
viekaan...

Konsulaatissa

2011-06-14T21:02:00.001-07:00

Olin eilen illalla niin vasynyt, etten jaksanut kirjoitella tanne
blogiin. Yritan nyt muistella mita teimme eilen. Samuel herasi
iloisena ja pirteana kuuden aikaan ja samoin Olivia kun kuuli Samuelin
jokeltelua. Aamutoimien ja aamiaisen jalkeen Samuel kavi taas
nukkumaan. Nukkumaan kayminen on edelleen yhta helppoa kuin on koko
ajan ollutkin. Poika vaan laitetetaan sankyyn ja syliin vaaleansininen
huopa jonka Samuel laittaa kasvojensa eteen ja kay nykkumaan.
Nukahtaminen tapahtuu joko valittomasti tai muutaman minuutin kuluttua.
Samuel ei edes valita vaikka sisko touhuaa vieressa ja pitaa valilla
melkoista meteliakin. Meidan oli maara tavata eilen Kantonin oppaamme
Jack ensimmaista kertaa. Koska emme olleet kuulleet mitaan Jackista,
soitin hanelle ja kysyin onko meilla tapaaminen kello 12. Tapaamisaika
piti paikkkansa ja heratimme Samuelin vahan ennen kello 12 ja kavelimme
paahotellille tapaamaan opasta.

Jack olikin meita vastassa hotellin aulassa kyltin kanssa jossa oli
meidan nimemme. Jack jarjesteli asiakirjojamme ja he kavivat myos Tomin
kanssa ottamassa ison nipun kopioita Suomen konsulaattiin vietavaksi.
Kun kaikki oli valmista lahdimme konsulaattiin. Taksimatka kesti noin
45 min ja matkalla sanoi kaatamalla vetta. Taksin oven tiivisteet oli
huonot ja vetta tippui katosta paalleni ja meinasi ihan tulla kylma
taalla kuumuudessa. Konsulaattireissu meni sujuvasti ja taytimme
Samuelille (viralliselle Suomen kansalaiselle) viisumihakemuksen
Suomeen. Oppaamme oletti, etta lahdemme hanen kanssaan tanaan hakemaan
passia jossa on viisumi konsulaatista, mutta virkailija sanoi ettei
koko perheen tarvitse tulla konsulaattiin vaan opas voi itse hakea
passin ja tuoda meille. Me emme missaan nimessa halunneet tehda tata
parin tunnin reissua uudelleen joten pyysimme etta Jack hakisi passin
ja toisi sen meille hotellille. Jarjestely sopi Jackille ja
toivottavasti han tulee tanaan passin kanssa meita tapaamaan.
Viisumihakemuksen teon jalkeen menimme Garden hotellille ostamaan
bussiliput ensi perjantaille Kanton-Hongkongin lentokentta valille.
Liput maksoi aikuisilta noin 22euroa/kpl ja Olivialta 18euroa, emme
ottaneet Samuelille istumapaikkaa koska han ei kuitenkaan siina istuisi
hetkeakaan. Garden hotellilta oli taas noin 45 min matka Shamianille
hotellillemme. Samuel ei todellakaan tykkaa istua paikallaan tai
matkustaa millaan kulkuneuvolla vaan huusi naama punaisena kun ei
paassyt pois taksista. Onneksi olemme nyt viisastuneet sen verran, etta
meilla on Samuelille aina pienta syotavaa ja juotavaa mukana niin han
on vahan aikaa tyytyvainen kun saa napostellla jotakin. Emme olekaan
aiemmin kayttaneet tata ruokakikkaa, silla Olivia ei ole koskaan ollut
lahjottavissa millaan syotavalla eika tykkaa napostella mitaan.

Hotellille saavuttuamme Samuel kavi toisille paivaunille ja me
valmistelimme itseamme kauppareissulle. Heratimme Samuelin reilun
tunnin unien jalkeen ja lahdimme Carrefouriin taksilla. Kaupassa
huomasimme taas miten pieni tama kaupunkin on, silla tapasimme
tuttavamme kaupassa. Kauppaan paastyamme Samuel oli pirtea ja juuri
hyvin nukkunut, mutta Olivia nukahti rattaisiinsa. Shoppailimme aikamme
ja menimme laheiseen KFC ravintolaan syomaan. Ostimme Olivialle Take
away ruuat, silla heratimme hanet vasta kun piti siirtya taksiin.
Ostimme kaupasta kalkkunanakkeja koska arvelimme Samuelin tykkaavan
niista ja niita han soikin hyvalla ruokahalulla kuten myos niita
puristettuja hedelmalantteja joita han on napostellut joka paiva.
Hotellille saavuttuamme purimme tavarat ja kaytin Samuelin kylvyssa.
Suihku aiheuttaa edelleen kovan huudon, mutta kylpy puhallettavassa
uima-altaassa sujuu nyt ilman itkuja kunhan silmiin ei mene yhtaan
vetta. Hampaiden pesukin alkaa sujua jo vahan paremmin. Luulen, etta
Samuelin hampaita ei ole pesty lastenkodissa, niin ihmeissaan han
katselee meidankin hampaiden pesua. Samuel katselee hyvin
tarkkaavaisesti mita ymparilla tapahtuu ja on kova matkimaan muiden
tekemisia. Nukkuuman meno oli taas yhta helppoa kuin aiemminkin.
Kylvysta raikas poika vaan sankyyn, hyvanyon toivotukset ja Samuel
nukkuu. Olivia sai oman aiti/isa hetken illalla ja leikki
muovailuvahoillaan ennen nukkumaan menoa. Kylla uni taas maistui meille
kaikille rankan paivan jalkeen...

Mukavaa eloa

2011-06-13T05:59:00.000-07:00

Jouduin siirtymaan lappariltani tahan huoneen tietokoneelle, silla
langaton verkko toimii todella huonosti. Tassa koneessa ei ole
suomalaista nappaimistoa, joten yrittakaa saada selvaa kirjoituksesta.
Tanaan meilla oli mukava paiva. Herasimme aamulla joskus seitseman
jalkeen kun Samuel heratti meidat. Myos Olivia herasi hyvantuulisena,
vaikka unet jaikin lyhyiksi. Heraamisen jalkeen menimme tietysti taas
hotellin aamiaiselle. Samuel soi kaksi kalkkunanakkia ja yhden jogurtin
eli ruokavalio on monipuolistunut huomattavasti, kun muukin kelpaa kuin
jogurtti. Aamiaisen jalkeen Samuel kavikin jo paivaunille. Mina lahdin
Olivian kanssa uima-altaalle, joka sijaitsee paahotellin katolla. Uima-
allas oli meille entuudestaan tuttu, silla vietimme siella aikaa kun
olimme taalla lomamatkalla. Uima-altaalla oli ihanan lampoista vetta,
joka kuitenkin virkisti mukavasti. Uiskentelimme tunnin verran jonka
jalkeen kavimme viela jatskeilla. Ihailimme myos eraan ravintolan
edessa olevissa altaissa olevia elaimia. Elaimista paatellen ravintolan
ruokalistalla oli ainakin kaarmeita, sammakoita, outoja nokkakaloja,
kilpikonnia yms.

Hotellille palattuamme Samuel alkoikin jo herailemaan. Paatimme lahtea
shoppailemaan laheisille lastenvaatetukkutoreille. Ennen lahtoa
tapasimme hotellin ala-aulassa Joannan, joka oli oppaamme kun haimme
Olivian Kiinasta vuonna 2005. Joanna oli hyvin hammentynyt kun menimme
tapaamaan hanta eika han muistanut meita ollenkaan. Joanna on siis nyt
tuttaviemme oppaana ja he lahtivatkin hakemaan tuttavien lasta. Pyysin
hotellin repasta tukkutorin osoitteen kiinaksi ja menimme sinne
taksilla. Perilla oli taas aivan mahdoton lastenvaatteiden shoppailusta
pitavan tavarataivas. Jos olisin ollut shoppailemassa siskoni tai
vaikka aitini kanssa, olisin ostanut varmasti sakeittain vaatteita,
mutta koska Tomia shoppailu ei juuri kiinnosta, niin saalis jai
suhteellisen pieneksi. Olivia nukahti rattaisiin kesken ostosmatkan,
mutta Samuel oli virkeana rattaissa ja yritti tarttua kaikkiin
tavaroihin joita nakyi ohikulkiessa. Otin Samuelin pari kertaa
kavelemaan reissun aikana, mutta oma selka alkaa olemaan kovilla kun
taluttaa 74cm pitkaa poikaa kasista kiinni pitaen. Ostosreissun jalkeen
yritimme saada taksia hotellille, mutta ei onnistunut tallakaan kertaa.
Lopulta paadyimme taas ns. pimeaan taksiin, joten niin lyhyt se ihmisen
muisti on. Toisaalta tama oli kylla joku ihan puolivirallinen yrittaja
ja autossa oli vain yksi mies, joten uskalsimme menna kyytiin melko
turvallisin mielin.

Hotellille saavuttuamme lahdimme melko pian syomaan tassa samassa
talossa olevaan Thai-ravintolaan. Kavimme ravintolassa myos edellisen
reissun aikana ja totesimme sen hyvaksi paikaksi. Ravintola on myos
muiden adoptioperheiden suosiossa ja naimmekin siella usemamman
perheen, joilla oli pikkuisia poikia Kiinasta. Olivia kiinnittaa
huomiota lasten nakyviin erityistarpeisiin ja vaatii selittamaan aina
tarkasti mista joku vamma johtuu ja miten sen kanssa voi tulla toimeen.
Tilanne on kylla muuttunut radikaalisti siita kun olimme taalla
viimeksi. Silloin perheilla oli pienia adoptiotyttoja ja nyt olemme
nahneet enimmakseen poikia. Uskon itse, etta viimeistaan 10 vuoden
kuluttua tai ehka jo lahivuosina Kiinasta ei tule enaa ollenkaan
terveita pienia lapsia kansainvaliseen adoptioon, vaan heidat
sijoitetaan kotimaahan. Nainhan jotkut maakunnat, kuten esimerkiksi
Fujian jo menettelee. Suuntaus on todella hyva ja toivottavasti joskus
tulevaisuudessa kaikille lapsille loytyy koti syntymamaasta. Siihen
tosin menee ehka viela kauan aikaa.

Samuel yllatti meidat ravintolassa ja soi nuudelia. Han ei suostu
syomaan muuta kuin jogurttia suoraan lusikasta, mutta laitoin nuudelita
lautaselle ja han soi niita siita suoraan sormin. Ruokailu sujui
mukavasti kun Samuel malttoi istua poydassa ja kalastella liukkaita
nuudeleita pienin sormin. Ruokailun jalkeen kavaisimme lahikaupassa,
jossa tapasimme tuttavamme pienen tyttonsa kanssa. Saimme myos kuulla
viimein tyton nimen ja kylla han selkeasti oli juuri se tytto, jolle
nimi oli tarkoitettu. Ihan nahda naita onnellisa perheita uusien lasten
kanssa, etenkin kun tietaa miten pitka taival monella on takana.
Ostimme kaupasta kortin johon on kirjoitettu Samuel nimi kiinalaisin
merkein. Olivialla on samanlainen kotona, jonka han on saanut
tuttaviltamme. Pitaakin kehystaa kuvat kodin seinalle muistoiksi.
Kauppareissun jalkeen kavimme viela laheisessa puistossa katselemassa
isoja shakkinappula patsaita ja maahan maalattua shakkiruudukkoa. Tomi
on opettanut Olivialle shakin peluuta ja nyt kaikki peliin liittyvat
asiat kiinnostavat.

Huomenna meilla olisi taas virallista ohjelmaa kun meidan pitaisi
menna hakemaan Samuelin passiin viisumi suomen suurlahetystosta.
Matkaohjelmamme mukaisesti meidan pitaisi tavata oppaamme hotellilla
kello 12. Emme ole kuulleet mitaan oppaastamme, joten toivottavasti han
vaikka soittelee aamulla ja varmistaa tulonsa.

Paavo Pesusieni

2011-06-13T05:16:00.001-07:00

Tassa Olivian ja Samuelin uudet Paavo crocsit. Olivian jalan koko on 30-
31, joten kuvasta huomaa, etta Samuelin jalka on vahan pienempi.
Ostimme Samuelille vinkusandaalit Kiinalaista kokoa 17, vastaava Suomen
koko on ehka 20 naissa kengissa. Olivia ihastui naihin Paavo crocseihin
valittomasti ja sai tanaan myos pinkin Paavo T-paidan, jota ei raaskisi
riisua pois nyt illallakaan.

Kantonissa

2011-06-12T08:35:00.001-07:00

En meinannut millään päästä tänään tänne sähköpostiini, en tiedä missä vika,
mutta netti toimii muuten hyvin mutta sähköpostiin pääsy on vaikeaa. Sinnikkyys
palkittiin ja sain sivun auki useiden yritysten jälkeen. Tämä päivä meni taas
nopeasti ja eiliset taksin aiheuttamat traumat on jo unohdettu. Asustelemme
täällä Victory hotellin länsirakennuksessa, joka on meille entuudestaan vieras
sillä olimme viimeski päärakennuksessa. Huoneemme on tosi iso, huoneen toisessa
päässä on 180cm leveä parisänky, Olivialle lisävuode ja Samuelin pinnasänky.
Huoneen toisella puolella on pieni divaani, sohvapöytä, kirjoituspöytä
tietokoneineen ja tv. Huone ja hotelli muutenkin on siistejä. Aamiaisella oli
todella rauhallista tänään. Samuelin jaksoi olla aamupalapöydässä harvinaisen
pitkään. Ainoa haittapuoli oli kun syöttötuolissa ei ollut mitään haaraosaa tai
turvavyötä ja Samuel meinasi koko ajan valua tuolin alta lattialle. Tai no, se
taisi olla Samuelin tarkoituskin kun ei millään malttaisi istua paikallaan.

Aamiaisen jälkeen Samuel nukkui ensin päiväunet ja sen jälkeen kävimme
7elevenissä ostamassa juomia ja pientä syötävää ja lähdimme hotellin ilmaisella
shuttlebussilla Haitzhu-aukiolle. Kävimme tutussa Haitzhu marketissa tekemässä
muutamia pieniä ostoksia, mutta järkyttävä kuumuus ja kaksi lasta ahtaiden
kojujen väliköissä laannutti vähän shoppailuintoa. Olivia tankkasi itsensä taas
MacDonaldsin ruuilla kesken reissun. Emme jaksaneet olla kauaa kaupoilla ja
päätimme lähteä takaisin hotellille, koska aikaa oli kulunut kuitenkin jo monta
tuntia. Taksin saaminen oli taas hyvin hankalaa. Muistimme viime reissusta,
miten vaikeaa Kantonissa on saada taksia eikä tilanne ollut yhtään parantunut.
Sinnikkyys palkittiin kuitenkin tässäkin asiassa ja saimme lopulta taksin,
jolla pääsimme hotellille. Tuttavamme olivat tulleet jo samaan hotelliin ja
kävimme moikkaamassa heitä. Sovimme, että lähdemme illalla yhdessä syömään.
Tuttavillamme on huomenna lapsen luovutuspäivä ja heillä on sama opas, joka
meillä oli Olivian hakumatkalla. Pitääkin käydä moikkaamassa joku päivä
Joannaa, vaikka tuskin hän meitä enää muistaa.

Illallisella lähtiessämme Samuel nukahti rattaisiin ja ajattelimme, että
saisimme syödä tänään rauhassa. Menimme syömään läheiseen Lucys ravintolaan,
jonka totesimme hyväksi viime reissulla. Samuel heräsikin jo ennen kuin saimme
ruokamme, joten syöminen onnistui taas vain sivuasiana. Tänään päivällä söin
ulkona jäätelön ja tajusin vasta kun kädessäni oli tyhjä paperi, että olisin
syönyt jotain. Ajatukset on ihan jossain muualla ja kädet töitä täynnä lasten
kanssa. Syömisen jälkeen kävelimme pienen lenkin ulkona ja tulimme takaisin
hotellille. Toivottelimme tuttaville ikimuistoista huomista päivää ja tulimme
huoneeseemme. Käytin molemmat lapset suihkussa, koska molemmat hikoilivat
valtavasti tänään. Samuelin päänahkaan on myös alkanut ilmestyä kutiavaa
hikinäppylää. Samuel inhoaa edelleen suihkussa käyntia ja ilmoittaa kantansa
kovin äänekkäästi pesun aikana. Iltapesujen jälkeen etenkin Olivia oli valtavan
väsynyt. Olivia olikin tänään oikein vauhdissaan kun meillä oli tuttavia samaan
aikaan syömässä, taitaa omien vanhempien seura käydä jo vähän kyllästyttää kun
ei ole voinut päiväkausiin jutella kenenkään muun kanssa ja meilläkin menee
aikaa myös Samuelin kanssa. Olivia oli todella onnellinen tänään kun hänelle
ostettiin Paavo Pesusieni crocsit. Olivia tietää, että Paavo on hänen
serkupoikinen suosikki ja pitää siitä siksi myös itsekin. Tasapuolisuuden
vuoksi myös Samuel sai omat Paavo kengät. Laitan niistä huomenna kuvan, jos
vaan tämä netti toimisi vähän paremmin...

Ihana aamu

2011-06-11T09:12:00.001-07:00

Samuel heräsi viime yönä kolmen aikaan ja herätti meidät kaikki. Kun sain
Samuelin lopulta nukkumaan, Olvia ei saanut enää unta ja valvoi ainakin tunnin-
kaksi. Kun Olivia nukahti, Samuel heräsi uudelleen iloisesti jutellen. Olivia
alkoi taas kääntyillä levottomana sängyssä ja minä päätin lähteä Samuelin
kanssa ulos jotta muut saavat nukkua rauhassa. Olen yli kymmenen vuoden ajan
haaveillut, että menisin joskus Thaimaassa lomalla ollessamme aamulla aikaisin
tunnustelemaan jokun puiston aamutunnelmia. Nyt emme ole Thaimaassa, mutta
koimme Samuelin kanssa jotain ehkä vieläkin hienompaa. Lakeside hotellimme
sijaitsi nimensä mukaisesti järven rannalla. Kun menimme ulos noin kello 6.30,
siellä ei ollut liian kuuma sillä aurinko vasta sarasti, mutta ihmisiä oli
paljon liikenteessä. Joka puolella järven rannoilla olevilla puistoalueilla oli
erilaisia voimistelijaryhmiä. Toisilla oli miekat, toisilla viuhkat ja toiset
voimistelivat ilman mitään rekvisiittaa. Taustalla soi kiinalainen musiikki ja
tunnelma oli ihan sanoinkuvaamattoman hieno. Jos ihmiset eivät voimistelleet
ryhmissä, niin he kävelivät yksinään takaperin, hieroivat korviaan tai kävivät
taputtelemassa puita, samalla kun kävelivät luultavasti töihin. Suuri osa
voimistelijaryhmien ihmisistä oli ehkä jo yli 70-80 -vuotiaita miehiä ja
naisia. Ja miten ketterästi he voimistelivat. Kaikki liikkeet oli todella
hallittuja, ehkä vuosikymmenten harjoittelun jäljiltä. Toivoin, että olisin
voinut olla näkymätön, mutta ainoana länsimaalaisena pienen kiinalaisen pojan
kanssa, emme jääneet huomaamatta. Ihmiset olivat uteliaita ja juttelimme
elekielellä. Emme ehkä ymmärtäneet toisiamme, mutta minulle jäi kuitenkin
todella positiivinen kuva heidän uteliaisuustaan. Omasta mielestämme emme
kohdanneet ollenkaan paheksuvia ilmeitä, mutta Samuelin erityistarve herättää
luonnollisesti ihmetystä ja kiinnostusta.

Aamupuistoilun jälkeen menimme hotellille noin kello 8.30, jolloin Tomi ja
Olivia heräsivät. Kävimme vuorotellen aamupalalla, sillä Samuel ei viihdy
aamupalapöydässä. Aamiaisen jälkeen Samuel otti päiväunet, pakkasimme loput
tavarat, maksoimme huonelaskun ja lähdimme hotellin autolla lentokentälle.
Ostimme lentokentältä Samuelille lentolipun (maksoi 8 euroa), kävimme kahvilla
ja menimme lähtöportille. Siellä olikin yllätys, tai voiko sitä yllätykseksi
enää sanoa, kun huomasimme lähtevien lentojen taululta lentomme perässä sanan
"Myöhässä". Yritin selvitellä pariin kertaan paljonko lento on myöhässä ja onko
lento myöhässä vai peruttu kun mitään ei tapahtunut. Kukaan lähtöportin
lähettyvillä olevista virkailijoista ei puhunut englantia ja lopulta he
soittivat jonnekin ja sain puhelimeen kielitaitoisen virkailijan, joka sanoin
että lento yritetään lentää, mutta aikataulusta ei ollut tietoa koska sää oli
myrskyinen. Lopulta lento lähti 5 tuntia myöhässä. Samuel ja Olivia nukkuivat
päiväunet odotusaulan penkeillä. Pahin koettelemus Samuelille oli se, kun
jouduimme odottamaan koneessa tunnin ennen ilmaan pääsyä. Myös lentomatkalla
Samuel itkeskeli erittäin kovaäänisesti muutamaan kertaa ja itkua oli todella
vaikea saada loppumaan. Selvisimme kuitenkin lennosta ja saavuimme Kantoniin
vasta kello 21.30. Lentokentällä jouduimme taksijonosta ns. epäviralliseen
taksiin ja pelkäsin/pelkäsimme siellä enemmän kuin muistan ikinä mitään
pelänneeni. En nyt lähde tässä sen enempää kirjoittelemaan reissun
yksityiskohtia, mutta jatkossa olen ERITTÄIN tarkka siitä minkälaisen taksin
kyytiin menemme. Nyt olemme kuitenkin turvallisesti Kantonissa Victory
hotellissa. Lapset ovat jo nukkumassa ja niin käyn minäkin. Olipa rankka päivä,
mutta perille päästiin.

Viimeinen päivä Fuzhoussa

2011-06-10T05:51:00.001-07:00

Samuelin adoptioon liittyvät asiakirjat ovat nyt kunnossa. Saimme tänään nipun
erilaisia papereita ja mikä tärkeintä Samuelin passin. Oppaamme Isabelin kanssa
oli tänäänkin vähän ongelmia. Isabel lupasi soittaa meille aamulla kello 10 ja
hän sanoi eilen, että meidän pitää olla silloin huoneessa. Soittoa ei kuulunut
ja soitin Isabelille kello 11. Isabel kertoi olleensa nukkumassa ja sanoi hyvin
hätäisesti, että älkää huolehtiko passista, hän hoitaa asian. Hän sanoi, että
tapaamme hotellilla kello 15 hotellin 18. kerroksessa ja lupasi vielä soitella.
No soittoa ei kuulunut ja menimme kuitenkin kello 15 hotellin 18 kerrokseen
katsomaan onko Isabel siellä, eikä häntä ollut. Menimme takaisin huoneeseen ja
soitin puoli neljän jälkeen Isabelille ja kysyin missä hän on. Hän kertoi
olevansa poliisiasemalla hakemassa passia ja tulisisi sen jälkeen huoneeseemme.
Hän tulikin jonkun kaverinsa kanssa hotellille neljän jälkeen mukanaan passi ja
adoptioasiakirjoja. Hänen piti mennä vielä käymään notaarilla hakemassa joitain
papereita ja pyysi meitä odottamaan huoneessa. Odottelimme tunnin verran ja hän
tuli papereiden kanssa. Isabel oli hyvin kiireinen ja lähti lähes juoksujalkaa
pois huoneestamme, ehdimme silti kiittää häntä avusta ja antaa pienen lahja.
Tuntui oudolta koska Isabel oli ollut niin ystävällinen ja luotettavan oloinen
ensimmäiset päivät ja nyt kahden päivän aikana homma ei oikein toiminut. Meillä
olisi ollut oikeus käyttää Isabelin palveluja koko viikko täällä Fuzhoussa,
mutta sanoimme hänelle, että emme tarvits häntä vapaa-aikana, ainoastaan
virallisiin asioihin. Onneksi asiakirjat on nyt kuitenkin kunnossa ja pääsemme
lähtemään huomenna Kantoniin.

Tämäkin päivä meni suurimmalta osalta hotellihuoneessa päivystäessä. Ainoa aika
kun olin pois huoneesta oli Samuelin päiväuniaika kun olimme Olivian kanssa
uima-altaalla. Meillä oli tarkoitus laittaa Samuel tänään kaksille päiväunille,
mutta nämä asiakirja-asiat sekoittivat aikataulut ja toiset unet jäi ottamatta.
Tämä kostautui nyt illallisella, mistä minun oli lähdettävä viemään ennenkuin
ehdin aloittaa syömistä, Samuel nukkumaan. Samuel on osoittautunut näiden
muutaman päivän aikana olevansa vilkas ja tänään huomasimme, että myös omaa
tahtoakin löytyy. Vaikka Samuel ei osaa kävellä eikä kontata, niin koko ajan
sattuu ja tapahtuu. Tänään hän on myös itkenyt kovasti kun hän kolauttaa
itsensä esim. kaatuessa. Ensimmäisinä päivinä hän vain hieroi päätään, eikä
ilmekään värähtänyt. Nyt kun Samuel on löytänyt itsestään vauhti vaihteen, tämä
hotellihuone alkaa käymään neljälle hengelle aika pieneksi. Laitan tähän kuvan
yhdestä Samuelin lempipuuhasta hotellihuoneessa eli jääkaapin penkomisesta.

Tilasin äsken hotellin respasta meille lentokenttäkuljetuksen huomiselle, sillä
siirrymme huomenna Kantoniin. Menemme siis samaan hotelliin, jossa olimme
muutama vuosi sitten, silloin kun ensimmäisen kerran kirjoittelin tätä blogia.
Pakko myöntää, että olisi kyllä kiva lähteä jo kotiinkin, mutta onneksi saamme
vähän helpotusta koti-ikävään kun olemme samaan aikaan IP:n hakumatkalla olevan
perheen kanssa samassa hotellissa. Aika hauska yhteensattuma, että meitä on
kolme perhettä samasta kaupungista Suomesta samaan aikaan hakumatkalla
Kiinassa. Onnea teille myös tätä kautta!

Uima-allas

2011-06-09T06:18:00.000-07:00

Ja vielä uima-allaskuva. Sinne voisi mennä huomennakin Olivian kanssa
viettämään tyttöjen omaa hetkeä Samuelin päikkäreiden aikaan.

Kävelykatu

2011-06-09T06:15:00.001-07:00

Tässä vielä näkymä kävelykadulta.

Uimista ja kaupungilla

2011-06-09T06:12:00.000-07:00

Heräsin tänään aamulla kuuden jälkeen kolinaan kun Samuel makasi
häkkisängyssään ja pyöritteli koristeena olevia puuhelmiä. Poika näytti heti
ensi silmäykseltä huomattavasti virkeämmältä kuin muina aamuina, jolloin on
maannut sängyssään silmät puoliummessa enkä ole oikein tiennyt onko hän
hereillä vai ei. Annoin Samuelille jogurtin aamupalaksi jonka hän söi kovaa
vauhtia ja vaati heti uutta. Syötin toisenkin jogurtin ja sama juttu eli olisi
pitänyt olla lisää. Annoin kuitenkin lisäksi vain vettä koska lähtisimme joka
tapauksessa melko pian aamiaiselle. Olivia heräsi jo seitsemän aikaan Samuelin
kolisteluihin ja nousi ylös vaikka unet jäivätkin kesken. Samuel oli täynnä
virtaa ja Olivian näkeminen saa aina Samuelin nauramaan ääneen. Aamupalalla
Samuel jatkoi jogurttilinjalla ja söi kaksi jogurttia, muu ei kelvannut. Laitan
tähän kuvan tykötarpeista joita menee kahden jogurtin syömiseen lapselta, jolla
on syömiseen liittyviä ongelmia. Laskuttaakohan hotelli meiltä ylimääräistä,
koska käytämme laatikoittain paperipyyhkeitä sekä ravintolassa että
huoneessamme? Tänään aamupalalla Samuel kaatoi myös Olivian riisimurolautasen
ravintolan lattialle ja sotku oli melkoinen kun ihmiset kävelivät murojen
päältä. Myös huoneemme siivous kestään tosi kauan joka päivä kun paikat vaan
sotkeutuu. Samuel vetää kaiken mitä saa käsiinsä pöydiltä lattialle. Huoneessa
kiinnostaa myös jääkaappi, jonka oven hän saa auki jos joku viitsii taluttaa
hänet kaapin lähelle. Mieluisinta Samuelista on pyytää joku taluttamaan hänet
ulko-ovelle, tai jos ei sinne, niin sukkien ja kenkien tai rattaiden luo jotta
pääsisi ulos.

Aamupalan jälkeen Samuel kävi päiväunille ja minä lähdin Olivian kanssa uima-
altaalle. Vietimme altaalla pari tuntia saksalaisen liikuntatuntia pitävän
koululuokan kanssa. Olivia nautti kahdenkeskisestä ajasta kanssani ja sanoikin
altaalle mennessä, että tämä on sitä elämää. Tottakai minustakin oli ihana olla
Olivian kanssa kahdestaan, vaikka Samueliakin on niin ihana rutistella sylissä.
Uimisen jälkeen Samuel heräsi ja touhotti huoneessa tutkien paikkoja. Samuel
liikkuu edelleen tuesta kiinni pitäen. Konttaaminen ei onnistu, vaikka olemme
yrittäneet esimerkin avulla opettaa. Käsissä ei ole yhtään voimaa. Muuten
Samuel kyllä tykkää matkia muita tai ainakin Olivian tekemisiä. Isabel oppaamme
lupasi soitella tänään miten asiakirjojemme käsittelyt etenevät. Soittoa ei
kuulunut viiteen mennessä, joten päätimme lähteä käymään MacDonaldsissa, koska
sellainenkin kaupungista löytyy.

Menimme MacDonaldsiin hotellin taksilla, matka maksoi pari euroa eli ei ole
hotellinkaan auton käyttäminen kallista. Pyysimme respasta ravintolan osoitteen
kiinan kielellä kirjoitettuna taksia varten. Ongelma on vaan se, että suurin
osa edes hotellin henkilökunnasta ei osaa englantia. Respassakin jouduimme
odottelemaan kun meille etsittiin kielitaitoista henkilöä. Olivivialle
MacDonaldisin ruoka maistui erittäin hyvin, mutta Samuel ei maistanut mitään
vaikka yritin tarjota kananuggettia. No ihan hyvä ettei tykkää, sillä eipä ne
ruuat kovin monipuolisia ole. Ravintolasta lähdettyämme Olivia pelleili
ranskalaisen perunan kanssa ja Samuel matki työntämällä sormiaan suuhun, jonka
seurauksena Samuelin suu aukesi ja hän oli aika hurjan näköinen kun suusta
valui verta sotkien myös Tomin vaatteet. Menimme ulkona vähän syrjempään
istuskelemaan ja siivoamaan sotkuja. Annoin Samuelille muutamat hörpyt vettä ja
ulkonäkö oli taas entisellään.

Mennessämme MacDonaldsiin ajoimme hienon näköisen kävelykadun ohi. Päätimme
kävellä sinne katsomaan jos sieltä löytyisi jotain matkamuistoja. Kävimme kadun
alkupäässä muutamassa pikkuliikkeessä ja ostimmekin Samuelille ristiäisiin
valkoisen Kiina-puvun. Samuel oli erittäin väsynyt ja nukahti Tomin syliin.
Myös Olivian voimat olivat ihan loppu, mutta hän kuitenkin sinnitteli, kun ei
ollut vaihtoehtoja, ja käveli kävelykadun päähän. Jouduimme odottamaan vapaata
taksia ehkä noin 15 minuuttia. Oliviaa harmitti kun hän ei ole vauva eikä
kukaan kanna häntä vaikka Samuelia kannetaan. Olivia jaksoi kuitenkin pitää
hyvän mielensä yllä väsymyksestä huolimatta ja lupasin hänelle 10 pistettä ja
papukaijamerkin sinnikkyydestä. Samuel jatkoi unia vielä hotellillakin ja
nukkuu edelleen. En ole vaihtanut hänelle yöpukua, mutta jos hän kohta herää
niin annan maitoa ja vaihdan vaatteet. Juttelimme Tomin kanssa, että Samuel
taitaa tarvita vielä kahdet päiväunet. Pitää kokeilla huomenna sitä taktiikkaa.
Lasten jo nukkuessa Isabel soitti äsken, että hän soittaa meille huomenna kello
10 ja kertoo miten ja millon saamme Samuelin passin. Todennäköisin vaihtoehto
on, että paikallinen poliisi tuo sen meille tänne hotellille kello 15.30.
Ylihuomenna suuntaammekin sitten Kantoniin.

Iso tyttö

2011-06-08T07:31:00.001-07:00

Huomasin tänään miten iso tyttö meillä on. Olivia on kasvanut silmissäni aivan
valtavasti tämän matkan aikana. Kun nostin häntä syliini, en edes meinannut
jaksaa nostaa häntä ylös. Olivia sanoi, että haluaa tänään nukkua äidin
vieressä, koska äiti on vaan Samuelin kanssa. Lupasin nukkua Olivian kanssa ja
äsken nukuttaessa Oliviaa katselin häntä. Miten nopeasti lapsi voikin kasvaa.
Aivan äsken hän oli Samuelin kokoinen pieni nyytti ja nyt jo ison tytön
kokoinen kouluun lähtijä.

Sen myötä, että huomasin miten iso Olivia on Samueliin verrattuna, tajusin
miten erilaista on olla kahden lapsen äti. Tomi lähti aamiaiselta pois aiemmin
kuin me ja minun piti selvitä yhden käsilaukun ja Olivian ja Samuelin joka ei
osaa kävellä, kanssa yleiseen WC:hen. Organisointikykyni ontuu vielä näinkin
yksinkertaisten toimitusten kanssa. Monellehan monimutkaisemmat reissut ja
useammankin lapsen kanssa on jo tuttua hommaa, mutta minulla menee vielä aikaa
ennen kuin selviydyn näistä kuvioista. Olivian ja Samuelin nimet menee myös
koko ajan sekaisin. Olivia on kummissaan kun nimittelen heitä miten sattuu,
etenkin jos teen jotain muuta asiaa samaan aikaan kun yritän jutella. Senkin
muuten huomasin, miten kamalan näköiseksi ruokapöydät ja lattiat jäävät meidän
jäljiltä. Samuel sottaa ja lautasliinoja menee kasapäin ruokailussa. Osa
ruuasta on pöydällä ja lattialla ja joskus astioitakin kun Samuel ehtii napata
jonkun pöydältä ja viskata lattialle.

Mutta sitten vielä matkakuulumisiin eli meillä oli tänään päivä jolloin ei taas
oikeastaan tehty yhtään mitään erikoista. Meillä oli tarkoitus käydä
WallMartissa heti aamupalan jälkeen, mutta Samuel oli niin väsynyt että hänet
oli laitettava päiväunille. Olivia meinasi pitkästyä kun ei päästy lähtemään,
mutta pidimme kuitenkin kiinni suunnitelmasta ja lähdimme kauppaan päiväunien
jälkeen. Samuel oli jännittyneen näköinen kaupassa. Tuijotti isoilla ruskeilla
silmillään, eikä ilmekään värähtänyt kun kuljimme kaupassa. Luulen, että hän ei
ehkä ole koskaan käynyt kaupassa, ei ainakaan näin isossa. Samuel on asunut
lastenkodin sairasosastolla ja en usko, että sieltä olisi juurikaan liikuttu
alueen ulkopuolella. Kierreltyämme lelu ja vaateosastot ilman, että Samuel
reagoi mihinkään, menimme ruokaosastolelle. Siellä Samueliin tuli eloa ja hän
nappasi makeisosaston avohyllystä jonkun patukan ja kun laitoin sen takaisin,
Samuel ilmoitti äänekkäästi että olisi halunnut sen itselleen. Lapset saivat
eilen ravintolan tarjoilijalta joitain puristettuja, kuivattuja hedelmäliuskoja
ja ostimme niitä nyt itsellemme sillä ne olivat molempien herkkua. Samuel piti
tiukasti hedelmäpussia sylissään kauppareissun ajan ja saikin maistiaisia
kassojen jälkeen kun Olivia syötti hänelle herkkuja.

Kauppareissun jälkeen päätimme lähteä iltakävelylle läheiseen puistoon.
Puistoreissu meni hyvin, vaikka ulkona oli taas hirvittävän kuuma. Reissun
päätteeksi ajattelimme käväistä hotellin rantaterassilla juomassa kahvit.
Terassireissu ei mennytkään enää niin hyvin. Olivia suuttui kun juttelimme
tarjoilijan kanssa tilauksesta emmekä kuunnelleet häntä vaikka hänellä oli
asiaa juuri samaan aikaan. Siitä seurasi itku ja murjotus ja Olivia leppyi
vasta kun saimme hänet houkuteltua kuvaamaan auringonlaskua. Laitankin tähän
kirjoitukseen Olivian ottaman kuvan. Myös Samuel kiukkusi ja itki lähes koko
terassilla olon ajan, vaikka hän on yleensä ollut hyvin rauhallinen.
Terassivisiittimme jäi lyhyeksi ja palasimme takaisin huoneeseen. Käytin
Samuelin suihkussa ja laitoin nukkumaan. Tosin häkkisängystä kuuluu nyt
sellaista ähinää, että taidan vielä lämmittää hänelle maitoa
myöhäisiltapalaksi. Oliviakin vietti pitkän aikaa kylvyssä ja nukkuu nyt täyttä
häkää. Sellainen oli siis tämä päivä, saa nähdä miten menee huominen...

Virastokäyntejä

2011-06-07T06:55:00.001-07:00

Kiitos onnitteluista. En tosiaan itse pääse lukemaan blogia, vaan päivitän sitä
sähköpostitse ja pystyn lukemaan myös kommentit sähköpostista. Tiedän, että
monet teistä ovat matkallamme hengessä mukana ja useat hakumatkallakin ihan
kohta.

Tänään meillä oli matkan tärkeimmät virastokäynnit, sillä adoptio vahvistettiin
tänään ja Samuel on nyt oikeasti meidän lapsemme. Isabel tuli hakemaan meitä
aamulla kello 9.30 virastoihin. Isabel on aivan upea opas ja ehkä hänen
vuokseen meitä ei edes loppujen lopuksi jännittänyt yhtään. Varmistin
Isabelilta, että tulkkaako hän meidän haastattelut vai puhuuko viranomaiset
englantia ja onneksi Isabel tulkkasi, sillä hän puhuu niin selkeästi englantia,
että saan joka sanasta selvää. Virastoreissulla meni aikaa noin kaksi tuntia ja
meiltä kysyttiin samoja kysymyksiä eli motiiveja adoptioon ja suunnitelmia
miten aiomme kasvattaa lapsen. Virastojen ihmiset olivat erittäin ylpeitä
siitä, miten vähän Fujianista tulee lapsia kansainväliseen adoptioon. Samuel
oli tämän vuoden 38:s ulkomaille adoptoitu lapsi ja Fujianista ei tule enää
ollenkaan terveitä lapsia ulkomaille. Virastokäynnit meni lastenkin osalta
oikein mukavasti ja meillä kaikilla oli hyvä mieli hotellille palattuamme.
Samuel sai muistoksi upean panda-taulun notaarilta eli lahjakasa kasvoi ja nyt
vaan mietitään miten saamme tavarat kuljetettua kotiin. Onneksi meidän lahjat
on kohta jaettu pois eikä ne paina enää kasseissa.

Virastokäyntien jälkeen oleskelimme hotellihuoneessa ja Samuel nukkui pari
tuntia päiväunia. Tomikin kävi päiväunille ja minä vietin Olivian kanssa
miesten nukkuessa herkutteluhetken. Olivian herkkuja oli Fazerin sininen suklaa
ja minun Pandan lakritsi. Samuel nukkui viime yön erittäin hyvin ja
nukuttaminenkin on ollut tähän asti erittäin helppoa, sillä hän on täydessä
unessa jo parissa minuutissa siitä kun hänet laittaa häkkisänkyyn. Olivian
hakumatkalla ei voinut tällaisesta uneksiakaan, mutta hän onkin Hunanista ja
erittäin pippurinen tyttö. Päiväunien jälkeen menimme uima-altaalle sillä
Olivia halusi uimaan. Samuel yritti väkisin mennä altaaseen ja vaikka pidin
häntä käsistä kiinni niin jalat tapasivat altaan veteen pariin kertaan. En
tiedä mitä olisi tuumannut jos olisi päässyt veteen asti. Sisällä kylpy ja
suihku ei ole yhtään mieluisia asioita, vaan aiheuttavat melkoisen itkun.
Uimisen jälkeen menimme hotellin ravintolaan syömään. Jo eilen päätimme, että
kiinalaisen ruuan voi laittaa tauolle ainakin päiväksi ja söimme tänään pizzaa.
Oliva ja Samuelkin söivät hyvällä ruokahalulla. Olivia tosin halusi syödä
pizzasta vain pohjan ja Samuel erotteli kätevästi pizzapalansa niin, että
pohjat lensi lattialle ja juustot suuhun. Ravintolassa oli mukava tunnelma ja
muutenkin hotellin ilmapiiri on hyvä. Henkilökunta on ystävällistä, emmekä ole
saaneet yhtään paheksuvia katseita ja tuijotusta osaksemme hotellissa.

Syömisen jälkeen tulimme taas tänne huoneeseemme. Käytin Samuelin suihkussa ja
uskaltauduin pesemään vähän hampaitakin. Tuloksena on parinkymmenen minuutin
lohduton itku. Se olikin tämän päivän ainoa itku. Poika alkoi nuokkumaan jo
kahdeksan aikaan ja nukahti välittömästi kun pääsi sänkyyn. Nyt olisi aika
käydä meidän muidenkin nukkumaan. Huomenna ja ylihuomenna meillä ei ole mitään
erikoista ohjelmaa suunnitteilla. Perjantaina saamme Samuelin passin ja
lauantaina suuntaamme sitten kotia kohti eli Kantoniin. Ja lopuksi, eikös ne
lapset olekin ihania kun ne nukkuu?

Toteutunut unelma

2011-06-06T08:07:00.001-07:00

Menimme tänään hotellin meeting roomille jo hyvissä ajoin ennen sovittua hetkeä
ja siellähän Samuel olikin lastenkodin väen kanssa. Samuel oli hämmentynyt,
mutta ei itkenyt luovustutilanteessa. Lastenkodin väki antoi Samuelille mukaan
monenlaisia lahjoja jotka tulevat olemaan melkoisia aarteita joskus
myöhemmin.

Päivä on mennyt pikkuiseemme tutustuessa. Välillä on itketty ja välillä
naurettu. Olivia laittoi ensin korvatulpat korviin Samuelin itkun takia ja
myöhemmin nenään kakkahajujen takia. Samuel vierasti ensin vähän Oliviaa, mutta
jonkin ajan kuluttua alkoi nauttimaan hänen seurasta niin paljon, että Olivia
kyllästyi leikkimään pikkuveljen kanssa. Samuel haluaisi, että Olivia
kävelyttäisi häntä koko ajan käsistä kiinni pitäen. Kävely on kuitenkin kiinni
pitäenkin erittäin epävarmaa ja Samuel muksahti muutaman kerran lattialle
kesken kävelyjen. Punnitsimme Samuelin koska emme uskoneet meille annettuja
kokotietoja ja meidän kotoa tuotu vaaka näytti painoksi kolme kiloa vähemmän
kuin lastenkodin tiedot. Pituus pitää paikkansa ja 74cm vaatteet ovat hänelle
juuri sopivia. Olivian vanhat 20 kokoiset sandaalit ovat aika isot, mutta
hommataan uudet viimeistään Suomessa.

Nyt olemme vihdoin saaneet lapset nukkumaan ja täytimme adoptiopapereita
iltapuuhiksi. Huomenna meillä olisi heti aamulla virastokierroksille lähtö,
vähän jännittää koska täkäläiset viranomaiset haastattelevat tarkasti tulevat
vanhemmat ja englannin kielen kanssa joutuu aina vähän tekemään töitä että
löytää oikeat sanat. Melkoista opettelua oli tänään vauvanhoitopuuhienkin
kanssa. Unohdin mm. ruokalapun huoneeseen kun kävimme syömässä ja nyt Samuelin
ainoa pitkähihainen takki on likainen ja pesuillakin pyyhkeet on aina väärässä
paikassa ja joudun kantamaan märkää lasta sylissä ja rasvat oli WC:ssä kun
lapsi makasi sängyllä. No onhan meillä aikaa opetella näitä puuhia.

Päivä oli pitkään odotetun unelman täyttymys. Poika on todella suloinen ja nyt
meillä on kaksi erityisen ihanaa ja juuri meidän perheeseemme täydellistä
lasta.

Panda world

2011-06-05T22:45:00.001-07:00

Kävimme tänään aamulla kuluttamassa aikaa pandapuistossa. Pandapuistossa oli
muutamia pandoja, pandamuseo jossa oli kuvia Kiinan pandojen eri vaiheista ja
perhosnäyttely. Puisto oli parhaat päivänsä nähnyt ja pandat elivät aika
surkeissa olosuhteissa kuten muissakin Kiinan eläintarhoissa joissa olemme
käyneet. Kiertelimme alueella tunnin verran mielettömässä helteessä. Onneksi
Olivialla oli Hongongin disneylandista ostettu vesisuihkutuuletin mukana, niin
saimme siitä vähän viilennystä. Kävelimme puistosta hotellille, joten siinä sai
viimeistään kunnon hien pintaan. Kävin äsken suihkussa, pitäisi vielä
suihkauttaa Olivia ja sitten alkaa odottelu. Vielä ei ole paniikki päällä,
mutta eiköhän jännitys vielä tiivisty. Kahden tunnin päästä olemme jo saaneet
Samuelin. Aika mielentöntä!

Isabel -opas

2011-06-05T06:09:00.001-07:00

Isabel oppaamme soitti meille hotellihuoneeseen aamulla yhdeksän aikaan kun
olimme juuri lähdössä aamupalalle. Isabel varmisti, että olemme paikalla kello
10.00 kun hän tulee tapaamaan meitä. Hän tuli juuri sovitusti hotellille
kuumuutta valitellen ja sääti välittömästi ilmastointimme kylmemmälle. Tänään
olikin tosi kuuma päivä. Lämpötila on noin 32-33 astetta, vaikka ilma oli lähes
täysin pilvinen. Ilman kosteuskin on yhtä suuri kuin Hongkongissa oli. Hiki
virtaa pienestäkin aktiviteesita ja Olivialla vaikkei tekisi mitään. Isabel toi
meille uutisia lastenkodista. Hän oli kysynyt lastenkodin hoitajilta kysymyksiä
Samuelista ja oli kirjoittanut kysymykset ja vastaukset meille englanniksi.
Kysymykset olivat juuri niitä samoja, joita mekin olimme listanneet
luovutustilaisuutta varten. Luovutustilaisuus on siis huomenna täällä
hotellilla. Isabel katsoi, että asiakirjamme on kunnossa huomista varten ja
kävimme myös ottamassa viisumisivusta uudet kopiot. Suomessa otetut kopiot
eivät kelpaa koska niissä ei ole maahantuloleimaa. Isabel puhui erittäin
selkeää englantia ja hänellä tuntui muutenkin olevan homma hallussa. Hän
kertoi, että olemme toinen hänen ohjaama suomalaisperhe ja oli melko
yllättynyt, kun kerroin tunnistavani tämän toisen perheen koska olen
viestitellyt perheen äidin kanssa.

Isabel kirjoitti meille Wallmart kaupan nimen ja osoitteen kiinaksi ja lähdimme
hänen poistumisen jälkeen käymään ostoksilla. Isabel olisi tullut meidän
kanssamme, mutta sanoimme että pärjäämme ilman opasta. Meillä menikin aika
kauan kaupassa ja ostimme kärryt täyteen tavaraa. Kärryt oli tosin noin puolet
Kouvolan Prisman kärryjen koosta. Ostimme Samuelille vaippapaketin vaikka
Isabel sanoi, että voi pyytää lastenkodin lääkäriä tuomaan mukanaan
luovutustilaisuuteen vaippoja että pääsemme alkuun. Ostimme myös esim.
kiinalaisia lasten CD levyjä (perinteinen ostos Kiinasta), Olivialle
puuhakirjoja, joitain ruokatarvikkeita kuten Samuelille puurohiutaleita,
puhallettavan lasten uima-altaan (maksoi 3euroa) hotellihuoneeseen sillä täällä
ei ole ammetta, Samuelille lelun luovutustilaisuuteen ja kaikkea muuta
tarpeellista. Ainiin ostimme myös Samuelille sateenvarjorattaat (20euroa),
sillä vaikka meillä on yhdet rattaat mukana niin me ei pärjätä niillä koska
Olivia ei jaksa kävellä tässä kuumuudessa ja aikaerosta rasittuneena pitkiä
matkoja.

Hotellille saavuttuamme Tomi kävi päiväunille, koska hänen selkänsä ei kestä
Kiinan kovia sänkyä ja hän oli nukkunut huonosti viime yönä. Olivia leikki
minun kanssani ja välillä itsekseen omilla leluillaan. Tomin päikkäreiden
jälkeen lähdimme ulkoilemaan. Kävelimme hotellin edessä olevan järven ympäri.
Matka oli 4,2 km. Vaikka en kärsi kuumuudesta, niin ei ollut kovin järkevää
lähteä kävelemään tuonne helteeseen pitkät farkut jalassa. Matkan varrella oli
mm. huvipuisto ja kävimme myös katsomassa Pandapuistoa, joka tosin oli mennyt
jo kiinni koska olimme niin myöhään liikkeellä. Kävelylenkin jälkeen menimme
syömään hotellin ravintolaan. Ruuan tilaus oli taas melkoista arpomista, mutta
ihan hyvät ruuat kuitenkin saimme. Olivia söi vain riisiä ja
hapanimeläkastiketta, mutta sai siitäkin mahansa täyteen.

Meillä on kaksi vaihtoehtoa mielessä miten viettäisimme huomisen päivän ennen
Samuelin saamista. Vaihtoehdot ovat Pandapuisto tai hotellin uima-allas. Luulen
että menemmän Pandapuistoon, vaikka allaskin tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta
tässä ilmastossa. Kävimme tänään katsomassa allasaluetta ja näimme siellä
toisen hotellissa asuvan länsimaalaisen perheen eli ne ainoat länsimaalaiset,
jotka olemme nähneet Fuzhoussa. Mietimme ovatkohan hekin hakemassa lasta? Nyt
Olivia polskii uudessa uima-altaassa kylpyhuoneessa ja minun olisi aika alkaa
valmistautua huomiseen, siihen kauan odotettuun päivään kun saamme Samuelin
syliimme. Olivia sanoi nukkuvansa Samuelin pinnasängyssä ja luulen, että hän
aikoo sen tehdäkin vaikka ei mahdu nukkumaan siellä suorana. Onhan hän nukkunut
useita öitä kotonakin Samuelin sängyssä, vaikka jalat on roikkunut sängyn
ulkopuolella. Pitkä tyttö ja niin sanoi Isabelkin tänään useamman kerran ja
mainitsi kuten muutkin, että tietysti Olivia on pitkä koska hänellä on niin
pitkät vanhemmat...

Fuzhou

2011-06-04T06:43:00.001-07:00

Saavuimme tänään tänne Fuzhouhun Lakeside hotelliin noin kello 18.00. Jo
lentomatkan aikana huomasi, että olemme menossa alueelle jossa me
länsimaalaisen näköiset emme ole ihan tavallinen näky. Käytin lennolla
Olivian

WC:ssä ja joka ikinen matkustaja tuijotti meitä kun kävelimme käytävällä.

Katselin, että eipä lennolla muita ollutkaan kuin kiinalaisia. Matkustimme

lentokentältä hotellille taksilla. Taksit eivät suostuneet lähtemään
mittarilla

liikkeelle, vaikka ensin niin lupailivat, vaan pyysivät 60km matkasta noin 20

euroa (sis. tietullit). Päädyimme maksamaan hinnan, koska se ei kuulostanut

meistä liian isolta. Matkatoimiston pikkubussi olisi ottanut samasta matkasta

35 euroa.

Matkalla hotellille näki hyvin maisemia. Jo ensimmäisistä kilometreistä

huomasi, että emme todellakaan ole missään pikkukaupungissa. Teiden varsilla

oli valtava määrä valtavan korkeita rakenteilla olevia kerrostaloja.

Laskeskelin, että yhteen kerrostalokeskittymään mahtuisi asumaan varmasti
koko

Kouvolan väkimäärä. Kerrostalot olivat myös aika erikoisen näköisiä, pitää

ottaa kuva jos sattuu kamera olemaan lähettyvillä. Hotellilla

sisäänkirjautuminen onnistui ongelmitta. Pyysin huoneen, jossa on parisänky
ja

saimmekin huoneen jossa on kaksi 120cm leveää sänkyä ja Samuelille
pinnasänky.

Huone on muutenkin erittäin siisti ja iso.

Kävimme hotellille saavuttuamme kävelemässä hotellin lähettyvillä järven

rannalla olevassa puistossa. Sielläkin huomasi, että länsimaalaisia turisteja

on täällä vähän (emme nähneet yhtään). Olimme melkoinen ihmetys ja saa nähdä

miten meitä katsotaan kun kuljemme Samuelin kanssa. Saattaa mennä taas pari

päivää tottuessa tähän tuijotukseen. Pahinta tuijotus on ollut mielestäni

Vietnamissa, sillä siellä turisteja osoiteltiin ja huudeltiin melko surutta.

Täällä vaan katsotaan. Iltakävelyllä näimme taas pieniä paloja sitä Kiinaan,

jonka mielikuva on jäänyt matkojen aikana mieleen. Puistossa tanssittiin,

käveltiin takaperin, voimisteltiin ja rullaluisteltiin kiinalaisen musiikin

tahdissa. Tulemme varmasti pistäytymään puistossa useammankin kerran matkan

aikana, niitä hetkiä voi sitten kaiken muun lisäksi muistella kotona.

Iltakävelyn jälkeen menimme hotellin ravintolaan syömään. Tarjolla olisi
ollut

mm. sammakonreisiä ja kaikkea muuta erikoista, joita oma kielitaito ei

riittänyt suomentamaan. Vaikka Olivia on kiinalaisen ruuan ystävä ja oli

erittäin nälkäinen, niin hän kieltytyi syömästä mitään buffetin ruokia.

Tilasimme hänelle spaghettia ja me Tomin kanssa koimme makuelämyksiä

buffetissa. Nyt olisi taas aika käydä nukkumaan. Huomenna meillä on heti

aamulla treffit oppaamme kanssa täällä hotellilla ja matkan virallinen osuus

alkaa...

Reissupäivä

2011-06-03T22:19:00.000-07:00

Olemme juuri Hongkongin lentokentällä matkalla Fuzhouhun. Lähtöselvityksessä oli taas pieniä mutkia, koska meiltä kyseltiin toista lasta. Lapsen tiedot taisi taas näkyä varauksessa, koska asiaa selviteltiin soittamalla jonnekin. Asia kuitenkin ratkesi nopeasti ja pääsimme tänne lähtevien lentojen alueelle. Olivia leikkii taas täyttä häkää. Heti kun olemme pienen hetken paikallaan, hän uppoutuu leikin maailmaan.

Lentomme lähtee Fuzhouhun kello 15.15 ja lentoaika on vähän reilu tunti. Kiinassahan ei pääse tänne blogiin eikä facebookin, mutta yritän kuitenkin päivitellä tilannettamme sähköpostin kautta jos hotellissa on saatavilla nettiyhtyes. Nyt minä lähden etsimään Dinersin loungea ja käväisen siellä ennen lennon lähtöä. Olivia jää tänne penkeille leikkimään ja Tomi taitaa käväistä netissä.

Hongkong Disneyland

2011-06-03T08:01:00.000-07:00

Tänään meillä oli matkaohjelmassa Disneylandissa käynti ja kyllä se oli taas odottamisen arvoinen reissu. Hotellilta oli lyhyt junamatka Disneylandiin ja viimeinen pätkä matkustettiin hienolla Disney junalla. Disneylandin liput maksoivat aikuisilta vähän vajaa 35 euroa ja lapselta 25 euroa. Liput ovat ehdottomasti hintansa arvoisia; samalla lipulla voi katsella upeita esityksiä ja käydä kaikissa laitteissa. Kävimme Hongkongin Disneylandissa edellisen kerran kaksi vuotta sitten ja paikka oli pysynyt aika samanlaisena. Disneyland on erittäin siisti ja hienosti hoidettu, paljon siistimpi kuin Suomen huvi/teemapuistot ja palvelukin pelaa paremmin kuin Suomen vastaavissa paikoissa. Ruokia ja juomia ei tarvinnut jonotella, sillä kojuja on joka nurkassa eikä hintatasokaan huimaa päätä. Esim. meidän kolmen hengen ruuat alkukeittoineen, juomineen ja jälkiruokakahveineen maksoi alle 30 euroa. Disneyland on iso paikka ja siellä on niin paljon nähtävää, että yhdessä päivässä ei ehdi kaikkia paikkoja koluta. Kävimme nyt ne paikat läpi joita emme viimeksi ehtineet, mutta vieläkin jäi käymättömiä paikkoja kolmannelle kerralle. Lisäksi puistoa laajennetaan, joten näkemistä riittää tulevillekin vuosille. Tässä muutamia kuvia tältä päivältä:

Olivia odottelemassa junaan pääsyä ja matka Disneylandiin alkaa.

Tämä kuva on upeasta Leijonakuningas esityksestä, jota emme viimeksi nähdeet. Kannatti käydä katsomassa, lavasteet ja Leijonakuningas elokuvan ihanat laulut oli näkemisen ja kuulemisen arvoisia.

Näkymä Tartzanin puutalosta alas joelle. Tarzanin talokin jäi viimeksi koluamatta, joten nyt se tutkittiin tarkkaa.

Jos ei pidä kuumuudesta, niin kesällä ei kannata tulla Hongkongiin. Olivia osti itselleen, kuten suuri osa muistakin vieraista, tällaisen viilentimen jossa on ropeli ja suihkupullolla voi suihkuttaa vettä päälle viilennykseksi. Ehdoton juttu näillä helteillä.

Jäätelökin viilensi helteessä, tosin suurin osa siitä suli maahan ennen kuin Olivia ehti syödä.

Small world lauttamatka maailman ympäri on meidän suosikkilaite. Ja täälläkin soi ihana musiikki.

Small worldin näkymiä, tämä kuva taitaa olla Afrikkaa?

Kaduilla vastaan saattoi tulla Dumbo,

Tai prinsessa tai ihan mitä vaan.

Tämä haikara kiinnitti huomioni ja taas kerran ajatukset karkasivat Samueliin.

Matkustimme Dumbolla tälläkin reissulla.

Kultainen Mikki -esitys kertoi Disneyn upeista hahmoista.

Alueella on useita erilaisia vesipisteitä, joissa voi käydä viilentymässä.

Illalla vähän ennen pois lähtöä ehdimme piipahtaa myös Tomorrowlandissa. Paikka on enemmän "poikien juttu" eli ehkä menemme sinne tutkimaan paikkoja joskus tarkemmin.

Tällainenkin ampumarata löytyi Tomorrowlandista.

Prinsessalinna iltavalaistuksessa

ja hotellille lähtö väsyneenä, mutta aivan upean päivän kokeneena!!!

Tomi ja Olivia hoitivat junalippujen oston. Hongkongissa on erittäin helppo liikkua julkisilla kulkuvälineillä koska kaikki on selkeästi merkattu ja kirjoitettu englanniksi. Vielä kun oppisi syömään vähän paremmin puikoilla, niin homma sujuisi....

Honkongissa

2011-06-02T05:13:00.000-07:00

Noniin, perillä siis ollaan ja ensimmäinen päivä Hongkongissa on takana. Eilinen lentomatka meni hyvin, siis sen jälkeen kun pääsimme lentoon. Koneemme lähti Helsingistä ennakkotiedon mukaisesti noin kello 8.30 eli yhdeksän tuntia aikataulusta myöhässä. Lentokoneessa oli tosi tosi vähän matkustajia. Silmämääräisesti arvioiden istumapaikoista noin puolet oli tyhjillään. Monet matkustajat nukkuivatkin maaten keskirivillä. Meilläkin oli kolmestaan käytössä neljä penkkiä ja Olivia nukkui pitkät päiväunet lennolla eikä kiukutellut yhtään kun pystyi nukkumaan makuuasennossa.

Teimme lentomatkan lähtöselvityksen tavoistamme poiketen vasta lentokentällä koska tiesimme, että siellä ei ole ruuhkia illalla. Virkailija kysyi meiltä, että missä meidän vauva on. Samuelille oli varattu lentolippu ja virkailijan oli peruttava hänen lento, että sai meidän muiden lennot selvitettyä. Kysyin moneen kertaan, että ei kai vauvan paluulento peruunnu samalla, mutta hän vakuutti että näin ei tapahdu. Meillä ei ole Samuelille varattuna omaa istumapaikka koska saimme hänelle varmistettua babybasketin lennolle. Pitääkin kohta tarkastaa, että hänen paluumatkan lentovaraus on voimassa edelleen.

Saavuimme viime yönä Hongkongin lentokentälle noin kello 23.15 paikallista aikaa. Tiesimme, että viimeinen kuljetus hotellillemme lähtee kentältä kello 23.45 ja olimme aika varmoja että emme ehdi siihen. Emme kuitenkaan jääneet yhtään aikailemaan kentällä, kävelimme nopeasti terminaalissa, nappasimme laukut hihnalta heti kun ne tulivat ja lähes juoksimme hotellibussin palvelutiskille. Tiski oli jo suljettu ja virkailijat lähtivät pois kojusta kun saavuimme sinne kello 23.44. Ihmeellistä, meillä kävi niin hyvä tuuri, että virkailijoiden soitettua jonnekin meidän saatettiin hotellibussille ja ehdimme sen kyydissä hotellille. Hotellimme on Novotel Citygate, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä lentokentältä. Päädyimme tähän hotelliin koska meillä ei ollut tällä kertaa tarkoituksená mennä ollenkaan Hongkongin keskustaan vaan tämä Lantaun saari saa riittää meille. Ajattelimme käyttää nämä kaksi päivää menemällä kaapelivaunulla Ngong Pingin Buddha kukkulalle, Disneylandiin ja shoppailemalla Gitygate outleteissa.

Kävimme tänään jo shoppailemassa ja ostimmekin muutamia vaatteita Espritin outletista. Tämä hotellin yhteydessä oleva outlet keskittymä on erinomainen paikka shoppailla vähän laadukkaampia vaatteita edullisemmin kuin koti Suomessa. Ngong Pingiin menevä kaapelirata on kuukauden pois käytöstä ja Tomi ja Olivia kieltäytyivät lähtemästä kukkulalle bussilla. Minun oli siis tyytyminen enemmistön päätökseen ja viilentelimme itseämme shoppailun jälkeen hotellin uima-altaalla buddhan katselemisen sijaan. Uimisen jälkeen kävimme syömässä ja ulkoilimme hotellin yhteydessä olevassa puistossa.

Puistossa kävellellessämme juttelimme Tomin kanssa, että tänään ei ole tuntunut ollenkaan siltä että olisimme hakemassa Samuelia kotiin. Ihan kuin olisimme viettäneet tavallisen lomapäivän, lomaahan tämä oikeastaan onkin ollut. Olivia puolestaan odottaa malttamattomana Samuelin tapaamista. Nyt kun Olivia on käynyt nukkumaan on taas aikaa ajatella ja onhan se aika uskomatonta miten lähellä olemme sitä hetkeä, jota olemme odottaneet vuosikausia...

Tässä vielä muutama kuva hotellin ympäristöstä.

Hotellin yhteydessä olevan Citygate outletin pihalla oli kivat suihkulähteet, jossa etekin nyt illalla juoksenteli erittän märkiä lapsia.

Näkymä hotellin uima-altaalta. Allasalue oli erittäin viihtyisä ja aurinkotuolien patjat oli paksut ja pehmeät. Olisipa Kiinan puolella hotelleissa yhtä pehmeät patjat.

Katunäkymään hotellin läheisyydestä

Hotellin yhteydessä oleva puisto, missä Tomi ja Olivia leikkivät minun kuvatessa :)

Mutkia matkassa

2011-05-31T21:46:00.000-07:00

Olisi niin mukava kirjoitella tätä päivitystä Hongkongissa, mutta olemme valitettavasti edelleen Helsingissä. Eilinen Hongkongin lento jouduttiin perumaan nelosmoottorissa olleen vian vuoksi ja odottelemme uutta konetta tilalle joka tulee Hongkongista. Olimme yötä lentokentän lähistöllä olevassa Holiday inn hotellissa ja pitkä lentomatka olisi yhä edessä, vaikka aluperäisten suunnitelmien mukaan olisimme jo perillä. Eihän näille viivytyksille mitään voi.

Olivia on jaksanut erittäin hyvin, vaikka onkin väsynyt neljän tunnin yöunien jälkeen. Viime yö oli melkoista jonottamista kun ensin jonotimme Finnairin tiskille hakemaan ohjeita yöpymiseen, sitten jonottelimme kuljetuksiin, hotellin respaan jne. Jonot olivat nimittäin pitkiä, kun koko koneen matkustajat piti majoittaa hotelliin. Olivia pelailee aikansa kuluksi nimipäivälahjaksi saamaansa Pet shop peliä ja Tomi meni shoppailemaan. Toivotaan nyt, että seuraavat blogipäivitykset tulisi Hongkongista...

Viimeistä kertaa...

2011-05-30T13:38:00.000-07:00

Meillä on ollut tänään ja eilen "viimeistä kertaa" päivä. Lähes jokaista asiaa, mitä olemme tehneet, olemme tehneet viimeistä kertaa ilman Samuelia. Kävin eilen Olivian kanssa Tykkimäen huvipuistossa, pakkasimme matkatavaroita, kävimme kaupassa yms. "viimeistä kertaa". Olivia meni tänään mummolle yöksi, oikeastaan tosi kiva, niin saimme Tomin kanssa järjesteltyä viimeisiä matkatavaroita ja pakattua matkalaukut.

Olemme saaneet Kiinasta matkaohjelmamme. Tulemme saamaan Samuelin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti syliimme 6.6, luovutus tapahtuu hotellilla. Dragon boat festivalia juhlitaan Kiinassa 5.6 ja tämä meinasi sotkea matkaohjelmamme, koska "kukaan ei tee silloin töitä". Matkaohjelmaan voi tietysti tulla vielä muutoksia, mutta toivotaan ettei kovin suuria. Nyt minun olisi mentävä nukkumaan "viimeistä kertaa" omaan sänkyyn yhden lapsen äitinä. Huomenna minulla on vielä rankka työpäivä joten yritän nukkua oikein tehokkaasti, sillä seuraava yö nukutaan lentokoneessa!

Tässä vielä muutama kuva eiliseltä Tykkimäen reissulta. Uskaltaakohan Samuel mennä allaoleviin laitteisiin Olivian kanssa?

Samaan suuntaan

2011-05-28T13:29:00.000-07:00

Olen katsellut tätä videota varmasti kymmeniä kertoja vuosien mittaan aavistamatta miten monien asioiden suhteen voin nyt samaistua tähän... Aivan ihana videonpätkä!

Viimehetken viesti lastekodista

2011-05-27T22:35:00.000-07:00

Ihana aloitus tälle päivälle. Aurinko paistaa ulkona ja sähköpostista löytyi tällainen viesti! Jos tiedot pitävät paikkansa, niin pikkuisemme on kasvanut reilussa puolessa vuodessa 9cm ja painoakin olisi tullut 5kg lisää. Jotenkin tuntuu oudolta, mutta näillä tiedoilla mennään. Jos poikamme on todellakin näin painava, niin taitaa tulla aika hiki kun häntä kantaa ergo repussa. Olivian mitat oli hänet saadessamme 76cm ja 8kg...

Hi,

Here I just got from the orphanage the information about your kid.

height 74cm
weight 12kg
head 45cm
chest 47,5cm
foot 12,3 cm

Postia Kiinasta

2011-05-16T08:21:00.000-07:00

Otin eilen tämän kuvan meidän pihallamme ja katselin taivaalle. Olivia sanoi, että haikara on viemässä Samuelia Kiinaan. Minä toivoin, että saisimme sieltä pian postia ja toiveemme toteutui. Saimme tänään kirjeen, jossa lukee mm. suurin piirtein näin "Kirjeessä mainitut henkilöt, olkaa hyvät ja matkustakaa Fujianin maakunnan siviiliasioiden toimistoon suorittamaan adoptioonne liittyvät muodollisuudet." Matkalle lähtöön on enää kaksi viikkoa ja virallinen kutsu on saapunut. Nyt alkaa loppusuora häämöttää...

Odotusta

2011-05-02T05:19:00.000-07:00

Kokeillaan tällaista juttua Olivian kanssa tämän odotuksen kanssa. Joka päivä
yksi sydän vähenee Kiinan ja Suomen välillä ja kun sydämet on loppu, me
lennämme koko perhe Kiinaan oman murusemme luo...

Kotimatka

2011-01-06T20:19:00.001-08:00

5-6.1.2011 Tässä tulisi sitten viimeiset blogikirjoitukset, jotka tehdään perinteisesti lentokoneessa ja tallennetaan kotona. Eilinen päivä vietettiin vielä Kuala Lumpurissa. Hotellihuone piti luovuttaa kello 13. Ennen sitä kävimme aamiaisella ja minä kävin hetken lukemassa lehtiä uima-altaalla Tomin ja Olivian katsellessa telkkaria huoneessa. Tavaroiden pakkaus oli taas melkoinen prosessi, vaikka meillä oli mukana vain käsimatkatavarat ja rinkka. Saatuamme kamat kasaan yhden aikoihin, tsekkasimme itsemme ulos hotellista ja veimme tavarat aulaan säilytykseen. Kävimme aularavintolassa syömässä ja sen jälkeen Jani lähti hakemaan viisumia Thaimaan lähetystöstä. Me kävimme vielä vaihtamassa vähän valuuttaa ja odottelimme Jania hotellin aulassa. Odotellessamme ulkona alkoi satamaan ja ukkostamaan. Onneksi Jani sai lähetystöreissulla sovittua erään taksin kanssa, että hän vie meidät mittarilla lentokentälle niin meidän ei tarvinnut etsiskellä taksia koko joukolla.

Taksi tosiaan lähti mittarin kanssa viemään meitä, mutta kyyti oli taas kerran aika hurjaa. Vettä satoi kaatamalla ja ukkosti niin, ettei eteenpäin nähnyt. Taksi oli aivan vähällä ajaa kerran yhden toisen auton perään kun renkaat eivät pitäneet kaatosateessa. Kuski oli myös melkoinen höpöttäjä. Matka kentälle kesti reilusti yli tunnin ja kuski selitti ja kyseli asioita taukoamatta. Jani kertoi suomalaisesta koulutussysteemistä, verotuksesta, yms. yms. Auto oli vanha ja takapaksi oli viritetty kiinni mustekalalla. Meidän rinkka lillui vetisessä paksissa kun otimme sen pois, onneksi siellä ei ollut mitään kosteudelle arkaa tavaraa. Olivia nukkui koko taksimatkan ajan lentokentälle. Matka kesti aika kauan huonon sään vuoksi. Kentälle saavuttuamme kävimme kahvilla ja laitoimme rinkkamme menemään ruumaan. Janilla on käytössä priority pass ja pääsimme sen avulla koko joukko lounge tiloihin rentoutumaan, syömään ja juomaan. Olivia olikin tosi nälkäinen ja söi monta pientä annosta kanaa ja perunoita. Ennen lennon lähtöä ehdimme vielä käydä taxfreessä tuhlaamassa loput Malesian valuutat.

Lento Bangkokiin kesti 1h40min. Lufthansan jumbojetissä oli tosi vähän matkustajia. Monet penkkirivit olivat täysin tyhjiä. Kone teki välilaskun Bangkokissa ja jatkoi sieltä Frankfurtiin, joten eiköhän kone täyttynyt Bangkokissa. Kentällä passintarkastus sujui nopeasti, eikä rinkkaakaan tarvinnut odotella kauaa. Löysimme myös melko nopeasti hotellimme edustajan kentältä ja pääsimme pienen odottelun jälkeen siirtymään hotellin minibussilla hotellille. Matka hotellille kesti noin 10 minuuttia vaikka hotelli sijaitsi ihan lentokentän vieressä. Hotelliyö joka sisälsi molempiin suuntiin lentokenttäkuljetukset maksoi vain 900THB eli noin 20 euroa. Novotel hotelli johon olisin itse halunnut majoittua olisi maksanut 127 euroa, joten olin ihan tyytyväinen siihen, että Tomi ei antanut periksi vaan halusi halvempaan hotelliin. Hotelli oli tasoltaan juuri sellainen kuin olin kuvitellut eli perus budjet tasoinen hotelli. Huoneessamme oli 180cm leveä parivuode ja 90cm leveä sänky, Wc jossa gekko tippui lähes päähäni avattuani ovea ensimmäisen kerran (kiljaisin ihan hiljaa vaan) ja ilmastointi. Kyllähän siellä kuusi tuntia nukkui, mutta muuhun tarkoitukseen sitä ei voi suositella etenkään kun lentokoneet nousivat vähän väliä pään yläpuolella ja meteli oli melkoinen.

Heräsin Malesin aikaan kello 6 kellon soittoon, vaikka tarkoitus oli herätä vasta Thaimaan aikaan kello 6. En saanut enää tunnin ajaksi unta ja herätin hätäpäissäni Tominkin. Laitoimme nopeasti kamat kasaan ja lähdimme 6.30 kuljetuksella väsyneen Olivian kanssa kentälle. Kentällä oli taas aivan kamalat passintarkastusjonot. Viluinen ja väsynyt Olivia jaksoi odotella jotenkuten vuoroa ja ennen koneeseen nousua kävimme myös pikaisesti kahvilla. Ostoksilla käyntiin ei jäänyt aikaa, joten säästetään jäljelle jääneet bahtit seuraavaan Thaimaan reissuun. Pääsimme koneeseen ensimmäisten joukossa . Yleensä muissa maissa kuin Suomessa on tapana pyytää lapsiperheet ensin koneeseen. Tästä on ainakin sen verran hyötyä, että saimme koneen ovella uunituoreet Iltasanomat ja Hesarin, vaikka Hesareitakin oli vain kaksi jäljellä. Nyt istuskelemme siis koneessa. Turvavöiden merkkivalot ovat palaneet matkan aikana ahkerasti, suomalaista varovaisuutta luultavasti. Eilen pelästyin oikein kunnolla kun Lufthansan jumbojetti tipahti taivaalla isoon ilmakuoppaan. Tuntui ihmeelliseltä kun pelko kouristi vasemman varpaiden kärkeen asti, vaikka en yleensä pelkääkään koneessa. Nyt olemme syöneet lounaan. Olivia on käymässä päiväunille ja minä suunnittelen katsovani Eat pray love elokuvan.

Äsken uppoisin haaveissani yli viiden vuoden taakse ja siihen hetkeen kun tulimme Olivia vauvan kanssa Kiinasta. Nämä muistot valtaavat minut joka kerta Finnairin koneessa paluulennolla. Muistan niin elävästi hetken kun Olivia nukahti babybasketiin ja minä join punaviinin ja huokaisin syvään onnesta ja helpotuksesta kun tajusin, että meillä on ihan oikeasti oma lapsi. Tuo muisto säilyy varmasti mukana koko elämän. Aika noloa tosin kun joudun pyyhkimään kyyneleitä koneessa sillä eihän tämä niin paha paikka ole. Siitä tulikin mieleeni kun eräs mies kertoi Koh Changilla, että Bangkokin lentokentän sanotaan olevan maailman pahin paikka: Siellä nähdään usein myös aikuisten miesten itkevän.

Tämä ihana, upea reissumme on nyt kuitenkin lopuillaan ja aloitamme pikku hiljaa paluun arkeen. Seuraavaa matkaamme ei ole vielä lyöty lukkoon joten arki-ilaisin unta odotellessa pääsee taas suunnittelemaan uusia reissuja. Olivia kirjoitteli juuri tuossa vieressä puuhakorttiinsa, että hänen seuraava matkakohteensa on Kiina ja lähtöpäivä on 1.7.2011. Saa nähdä miten käy, mutta sopisi minulle. Pakko vielä ihmetellä, että miten ihmeessä jotkut eivät pidä lentokoneessa istumisesta? Tämähän on leppoisinta ja helpointa matkatekoa mitä voi olla. Sen kun istuu, katselee elokuvia tms., uppoaa ajatuksiin, ja rentoutuu tekemättä yhtään mitään sen lisäksi, että tarjoilut tuodaan suoraan eteen tarjottimella. Täällä voi tosiaan rentoutua.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia matkaseuralaisiamme jotka olitte oikeasti tai vain netin välityksellä mukana matkallamme. Teitte matkastamme taas kerran ikimuistoisen. Olivialle on vielä annettava käytöksestä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, sillä niin hienosti hän jaksoi koko reissun ajan. Kotona rajoja koetellaan ja eskari stressaa, mutta reissussa saimme päivittäin kuunnella Olivian ihania mielikuvituksellisia juttuja ja iloista lapsen naurua. Ihana huomata myös miten kiinnostunut hän on kaikista samoista asioista kuin mekin eli uimisesta, nähtävyyksistä esim. temppeleistä, shoppailukin jo kiinnostaa eri tavalla kuin ennen, hieronnoista ja ihan vaan kaiken uuden ihmettelystä. Juuri ennen lentokoneeseen nousua Olivia kysyi, että olisiko kiva jos emme menisikään kotiin vaan uudelleen Koh Changille ja serkkupojat tulisivat myös sinne? Olivian vastaus oli, että olisi kivaa. Keneltäköhän hän on oppinut myös sanonnan, että onhan se mentävä kotiin, että voi taas suunnitella uusia matkoja?!

Kuumaa ja kosteaa

2011-01-04T08:03:00.000-08:00

4.1.2011 Tänään oli taas ihanan kuuma ja kostea ilma. Ukkosta oli aina välillä ja salamat välähtelivät taivaalla, mutta vettä ei tullut. On muuten outoa kun ukkosen keskuksia on eri suunnilla. Salama voi välähtää edessä ja hetkeä myöhemmin takana päin. Hiki virtaa kun vähänkin laittaa päänsä ulos, tästä minä tykkään. Lähdimme tänään aamulla taksilla läheiselle Central marketille, jonka sanotaan olevan mainio paikka tehdä tuliaisostoksia. Meidän ostokset jäivät suurimmaksi osaksi tekemättä, mutta ihailimme paikallisia tuotteita silmillämme. Kierrettyämme tämän hienon paikan pari kertaa ympäri huomasimme pihalla tavaratalon sisäänkäynnin ja ajattelimme vilkaista sisälle. Sisällä huomasimme, että tavaratalossa oli neljä kerrosta paikallista tavaraa. Hintataso osoittautui erittäin edulliseksi ja sainkin vihdoin ostettua Olivialle puhtaita vaatteita lähes pesulahintaan. Esim. lasten asu, jossa oli tunika ja legginssit, maksoivat vajaan neljä euroa.

Olivia on odottanut Kuala Lumpurissa kovasti, että pääsisi vesipuistoon jonne meillä oli tarkoitus mennä. Suunnitelma on pitänyt kuitenkin unohtaa koska Tomi ei voisi lähteä vesipuistoon mopohaaverissa tulleiden avohaavojen vuoksi. Haavat ovat kyllä parantuneet hyvin antibioottikuurin ansiosta, mutta ei niiden kanssa voi vesipuistoon mennä. Tänään menimme sitten Olivialle hyvitykseksi Petronasin kaksoistornien läheisyydessä olevan puiston lasten altaalle. Allas oli mielestäni tosi kiva, siisti ja melko rauhallinenkin ja lisäksi se oli täysin ilmainen. Olivia tykkäsi kyllä uida ja leikkiä altaassa, mutta oli kuitenkin pettynyt kun se ei ollut sama paikka josta olen näyttänyt viedopätkiä kotona netissä. Lupasin sitten, että mennää vaikka Serenaan talven aikana koska Olivia ei ole koskaan päässyt käymään siellä. Ulkona oli tänään erittäin kuuma. Minä kahlailin vedessä Olivian uidessa ja Tomi istuskeli varjossa. Olivia löysi kavereita altaalla ja leikki heidän kanssaan eli aika vierähti oikein mukavasti tekemättä oikeastaan yhtään mitään...

Noin kolmen aikaan lähdimme altaalta Burger Kingin kautta hotellille päiväunille. Ensimmäinen taksi tarjosi meille kyytiä 10RM:n hintaan jonka tietysti hylkäsimme, mutta seuraava lähtikin jo mittarilla ja summa taisi olla hotellilla 5,7RM:ää eli vajaa kaksi euroa. Hotellilla yritin laittaa Oliviaa nukkumaan, mutta koska hän vaikutti niin pirteältä nousimmekin ylös sängystä levättyämme hetken. Tänään oli toinen päivä koko loman aikana kun Olivia ei nukkunut päikkäreitä. Ihmeen hyvin Olivia jaksoi silti iltaan asti. Kävimme illalla vielä uudestaan löytämässämme paikallisessa tavaratalossa ja kävimme myös moikkaamassa Jania joka olikin nukkunut lähes koko päivän käytyään aamulla Thaimaan konsulaatissa viemässä viisumianomuksen.

Olivian käytyä yöunille tein äsken lähtöselvitykset huomiselle Lufthansan lennolle Bangkokiin ja ylihuomiselle Finskin lennolle Bangkokista Helsinkiin. Nyt on jo pakko myöntää, vaikka pahaa tekee, että loma alkaa olla jo lopuillaan. Minulle tämä Kuala Lumpurissa vietetty aika oli ihan riittävä ja koin, että sain jonkinlaisen käsityksen tästä kaupungista. Kuala Lumpur eroaa mielestäni todella paljon Bangkokista, oikeastaan aika erikoista, että vaikka maat ovat vierekkäin niin kulttuuri on niin erilainen. Täällä Kuala Lumpurissa väestö on erityisen värikäs kulttuurien sekamelska; intialaisia ja kiinalaisia näyttäisi olevan huomattava osa väestöstä. Itse kaupunki on mielestäni erittäin siisti suurkaupunki vaikka ei nyt niin valtava olekaan verrattuna muihin Aasian suurkaupunkeihin. Janikin sanoi, että hänelle tulee mieleen Helsinki. Minuun Kuala Lumpur ei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin Bangkok johon rakastuin ensi silmäyksellä kymmenisen vuotta sitten, mutta silti tämä kaupunki oli minulle hieno kokemus ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Nyt olisi sitten käytävä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna reissata. Lentomme lähtee Bangkokiin vasta puoli kymmenen aikaan illalla. Olen varannut Bangkokista lentokenttähotellin yhdeksi yöksi, jonne olisi tarkoitus kellistää itsensä hetkeksi ennen ylihuomista lentoa Helsinkiin ja kotiin ja arkeen ja ... äh. Taidankin unta odotellessa kertailla kaikkia niitä ihania muistoja joita olemme saaneet kokea matkamme aikana ja niitähän onneksi riittää!

Petronasin kaksoistornit

2011-01-03T06:41:00.000-08:00

Petronasin kaksoistornit päivällä ja illalla...

3.1.2010 Meillä oli tänään tarkoitus mennä aamulla jonottamaan lippuja, että pääsisimme käymään Petronasin kaksoistornien näköalatasanteella. Heräsimme kuitenkin vasta kello 8.30 ja totesin heti, että nukuimme auttamattomasti pommiin. Liput oli varmasti jo jaettu tämän päivän osalta, joten päätimme ottaa aamun rauhallisesti ja lähdimme aamiaiselle. Aamupalan jälkeen lähdimme Janin kanssa Thaimaan konsulaattiin, mutta se olikin suljettu jonkun kansallisen juhlapäivän takia. Yritetään uudelleen huomenna. Jos Jani saa jätettyä huomenna viisumianomuksen, viisumin olisi valmistuttava päivässä, sillä olemme lähdössä Bangkokiin ylihuomenna. Tiukille menee.

Otimme konsulaatin pihalta taksin ja menimme Petronasin kaksoistorneille. Kiertelimme superkalliissa ja hienossa ostoskeskuksessa ja kävimme katsomassa myös tornien läheisyydessä olevaa puistoa. Puistossa on lasten uima-allas, mutta se on maanantaisin kiinni. Lupasimme Olivialle, että tulemme samaan paikkaan huomenna. Reissun jälkeen menimme taksilla hotellille ja tarkoituksena oli mennä uima-altaalle uimaan. Juuri kun pääsimme altaalle, alkoi satamaan ja ukkosti. Uima-allasta ei saanut käyttää sateella tai ukkosella, joten Olivia leikki uikkarit päällä vesisateessa. Minä kävin altaiden yhdeydessä olevassa saunassa ottamassa kunnon löylyt, koska ilma meni aika "viileäksi" sateen aikana. Olivia söi altaalla kalaa ja ranskalaisia ja kun hän sai mahan täyteen, menimme huoneeseen päiväunille. Olivia on taas tottunut jokapäiväisiin päiväuniin, joten taitaa tulla hyvin rankkaa kun on aloitettava eskari loman jälkeen ja luovuttava taas unista. Oikeastaan Olivialle on ollut hyvin rankkaa koko syksyn kun eskarissa ei nukuta päikkäreitä, vaikka ne sopisivat hyvin Olivian rytmiin.

Päikkäreiden jälkeen lähdimme taksilla Hard Rock Cafeen syömään. Lähtiessä jouduimme taas tekemään vähän töitä, että löysimme mittaria käyttävän taksin. Olemme nyt todenneet, että kukaan tien vieressä asiakkaita odottamassa oleva taksikuski ei suostu käyttämään mittaria tai jos joku tarjoaa taksikyytiä niin silloinkaan mittaria ei laiteta päälle. Me emme ole periaatteen vuoksi suostuneet näihin sovittuihin hintoihin ja onhan niissä huima hintaerokin, vaikka taksikyydit ovatkin täällä erittäin edullisia. Taksimatka keskustan alueella esim. kolmen kilometrin matkalta, maksaa vähän reilun euron. HRC oli ihan kiva ruokapaikka. Tomi ja Olivia ostivat HRC kaupasta paidat ja shoppailun jälkeen menimme syömään. Alkupalaksi otimme nachoslautasen kolmeen pekkaan ja söimme pääruuaksi hampurilaiset. Minun kasvishampurilainen oli samanlainen kuin se, jonka söin neljä vuotta sitten Bangkokin HRC:ssä ja josta sain ruokamyrkytyksen. Vähän hirvitti syödä hampurilaista vaikka se oli hyvää. Ruokamyrkytystä ei nyt näköjään onneksi tullut. Olivia on ollut tänäänkin todella hyvällä tuulella ja hauskuutti meitä ravintolassa kertomalla vitsejä ja järjestämällä tietokilpailuja. Välillä Olivia nauraa räkätti maha kippurassa, niin että viereisessä pöydässä istuvat suomalaiset huomasivat varmasti meidät.

Syömisen jälkeen kävimme läheisellä monorail asemalla katsomassa jos olisimme päässeet sillä keskustaan. Linja ei kuitenkaan mennyt kaksoistorneille, joten kävelimme sinne lyhyen matkan. Etsimme rahanvaihtopistettä, mutta ne olivat jo menneet kiinni. Luottokorttikin oli tallelokerossa, joten päätimme lähteä euroinemme hotellille. Shoppailemaan ei voinut mennä kun ei ollut paikallista valuuttaa. Minä en muuten ole vieläkään sisäistänyt tätä Malesian valuutan arvoa suhteessa euroon. Helpoimmin sen ymmärtää kun lisää summan perään nollan ja näin arvo on sama kuin Thaimaan bahteissa. Bahtin arvo on taas sisäistynyt niin hyvin, että siinä ei tavita laskinta muutettaessa summia euroiksi. Kätevää ja helppoa.

Jani lähti kaksoistorneilta jonnekin klubille, jota oli suositeltu netissä. Mittaritaksin löytymisessä joutui taas käymään parit neuvottelut koska olimme tällaisessa turistien suosimassa paikassa kaksoistorneilla, mutta saimme vähän matkan päästä lennosta taksit ja pääsimme lähtemään hotellille. Nyt Olivia puuhailee taas puuhakirjojensa parissa ja minä suunnittelen, että olisi käytävä nukkumaan. Huomenna olisi tiedossa taas uusi päivä ja uudet kujeet.

Batu luolat

2011-01-02T07:38:00.000-08:00

2.1.2011 Päivä alkaisi olemaan taas pulkassa ja nopeastihan se menikin. Aamiaisen jälkeen selvittelimme taas hotellivaraustamme. Mitään ei ollut selvinnyt ja kävimme tulostamassa respalle englanninkielisen varausvahvistuksen. Hotellille ei ole siis tullut ebookersilta minkäänlaista varauspyyntöä huoneesta. Asian selvittely on ollut todella hidasta. En edes tiedä onko varaus nyt selvä, mutta saimme kuitenkin aamiaiskupongit lopuille päiville joten emmeköhän saa täällä olla.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Batu luolille. Tämä retki oli yksi niitä joita olen eniten odottanut tällä matkalla. Hotellin edessä olevat taksit eivät suostuneet lähtemään reilun 10km kilometrin päässä oleville luolille mittari päällä, joten kävelimme tien toiselle puolelle ja saimme taksin joka maksoi 18RM. Takasin tullessa jouduimme myös tekemään töitä, että saimme mittaritaksit sillä yksikään luolien läheisyydessä ollut taksi ei suostunut laittamaan mittaria päälle. Myös paluu tuli maksamaan alle 20RM. Hotellin edessä olevat taksit tarjosivat meno-paluuta 130RM hintaan, joten saimme tähän verrattuna noin 90RM:n säästön.

Perillä Batu luolilla odotti hikinen taivallus perille. Luolille johti 272 askelmaa Tomin laskujen mukaan. Ilmasto tosiaan poikkeaa Thaimaan säästä ja olo oli kuin hornan kattilassa tai ainakin siltä tuntuu. Luolat olivat hieno nähtävyys, en oikein uskonut että todellakin olin Batu luolilla ja paikassa jonne menosta olin kauan haaveillut. Alueella oli todella paljon nähtävää. Pieniä alttareita, apinoita kiipeilemässä siellä täällä, erilaisia uskonnollisia rituaaleja yms. yms. Minäkin sain bindi merkin otsaani tietämättä sen enempää rituaalin merkityksestä. Alla muutamia kuvia Batu luolilta.

Batu luolilta palattuamme kävimme pikaisesti Sungai Wang ostoskeskuksessa. Ostoskeskus oli melko iso ja teimme vain nopean kierroksen väsyneen Olivian kanssa paikassa. Ostoskeskusreissun jälkeen menimme hotellille päiväunille. Tällä kertaa olin itsekin niin väsynyt, että nukuin kunnon unet. Päikkäreiden jälkeen lähdimme kävelemään China towniin joka sijaitsee hotellimme lähellä. Chinatown oli värikäs ja äänekäs kaupunginosa. Tavaraa ja ihmisiä riitti kuten muissakin Chinatowneissa. Löysin useita pieniä kauppoja jotka olivat täynnä kaikkea ihanaa Kiina rompetta, johon olen hulluna. Mukaan kotiin tuotavaksi löytyi mm. kiinalaisia uudenvuoden lauluja lapsille, koristeita yms.

Olivia löysi eräästä kaupasta itselleen lohikäärmeen.

Kävellessämme hotellille takaisin ihailimme taas korkeita torneja. Tästä Menara tornista sai jonkinlaisen kuvan. Petronasin tornit on mentävä joku päivä kuvaamaan lähempää...

Kuala Lumpuriin

2011-01-01T07:46:00.000-08:00

31.12.2010-1.1.2011 Nyt olisi sitten vuodenvaihde taas takana vuodeksi. Me vietimme uuden vuoden yön Bangkokissa. Hotellimme oli tuttu ja turvallinen Narai ja koimme saaneemme todellakin hyvän hotellin hinta laatu suhteeltaan. Kaksi yötä maksoi 78 euroa. Huoneessa oli liinavaatteet ja ilmaiset vedet kolmelle ja aamiaisellekin pääsimme samaan hintaan koko porukka. Hotellilla oli myös uuden vuoden juhlat. Hotellin aulaan oli rakennettu esiintymislava ja siellä oli erilaisia esityksiä nonstoppina ilta kuudesta yli puolen yön. Lisäksi aulassa kierteli taikuri apulaisineen viihdyttämässä vieraita. Taikuri taitteli Olivialle pitkistä ilmapalloista yhteensä kolme koristetta; kaksi nallea ja sydämen. Kävimme illalla pikaisesti kaupungilla, mutta siellä oli niin valtava hulina, että palasimme melko nopeasti takaisin hotellille. Olivia ei jaksanut kovin kauaa katsella esityksiä, vaikka tykkäsikin niistä kovasti ja antoi välillä itsekin tanssinäytöksiä. Me kävimme Olivian kanssa nukkumaan jo vähän ennen puoltayötä. Tomi kävi vielä Patpongilla ostoksilla ja Jani meni kavereineen käymään joenrannassa juomassa kalleimmat kaljat joita on koskaan juonut Bangkokissa. Pieni singha maksoi muistaakseni 250 THB. Minä kuuntelin ilotulistusten pauketta sängyssä, mutta olin niin väsynyt että en edes jaksanut avata verhoja että olisin nähnyt raketit.

Tänään Olivia herätti meidät rytminsä mukaisesti taas kello 7.00. Aamiaisen jälkeen menimme hotellin uima-altaalle uimaan ja lähdimmme iltapäivällä yhden aikaan lentokentälle. Olimme tehneet lähtöselvitykset netissä mutta emme saaneet tulostettua boarding passeja joten meidän piti hakea printit tiskiltä. Jonotus kesti varmasti tunnin vaikka jonoa ei juurikaan ollut. Veimme pari matkalaukkua säilytykseen ja lähdimme vain rinkan kanssa reissuun. Jani joutui vähän makselemaan Thaimaasta poistuessaan koska hänen viisumi oli mennyt vanhaksi. Lento Kuala Lumpuriin kesti 1h 45 min. Olivia nukkui koko matkan ja myös Tomi ja Jani ottivat torkut. Matka meni nopeasti eikä aikaakaan kun olimme jo perillä.

Lentokentällä ei näkynyt ollenkaan normaaleja takseja. Jouduimme ostamaan joltain kuljetusfirmalta liput heidän autoonsa. Reilu 60 kilometrin matka maksoi reilut 20 euroa. Rahaa emme olleet vaihtaneet etukäteen vaan nostimme sitä lentoasemalla automaatista. Nyt pitäisi vielä selvittää itselleen kurssi.

Hotellille saavuttua meitä odotti yllätys. Olen varannut aiemmin hotelleja useiden eri netti varauspalvelujen kautta ja varaukset ovat aina olleet kunnossa hotellilla paitsi nyt. Ebookersin kautta tehty ja maksettu varaus ei näkynyt hotellilla ja taas piti vinguttaa luottokorttia. Respa lupasi selvitellä asiaa huomenna. Jos asia ei selviä niin maksetaan sitten hotelli lopuillekin öille tai vaihdetaan hotellia ja haetaan matkan jälkeen korvausta ebookersilta.

Olivia on matkasta väsynyt vaikka nukkuikin lentomatkalla päiväunet. Nyt taitaa olla parasta käydä nukkumaan, että jaksaa huomenna lähteä tutustumaan Kuala Lumpuriin. Esimakua saimme jo taksimatkalla hotellille; Petronasin kaksoistornit loistivat upeasti pimeässä. Ilmasto on täällä muuten huomattavasti kosteampi kuin Thaimaassa, aivan mieletön lehmän henkäys otti meidät vastaa lentokoneesta noustessa. Myös Olivia huomasi tämän...

Bangkok, Bangkok

2010-12-31T00:26:00.000-08:00

30-31.12.2010 Terveisiä Bangkokista. Siirryimme tänne eilen Koh Changilta. Pikkubussit tulivat hakemaan meitä hotellilta noin kello 14.30, puolisen tuntia sovitusta myöhässä. Tomi ehti jo soittelemaan ja varmistamaan onko kuskit edes lähteneet hakemaan meitä. Onneksi asia oli hoidossa ja pääsimme lähtemään pitkälle matkalle kohti Bangkokia. Heti kun poistuimme pikkubussin kyydissä Koh Changin saarelta mantereelle, kuski tuli ilmoittamaan että on tapahtunut onnettomuus; rengas oli tyhjä tai jotain muuta sen suuntaista ja että meidän pitää vaihtaa pikkubussia. Ajatus siitä, että joutuisimme odottamaan monta tuntia pikkubussia ei toteutunut vaan pääsimme isompaan ja muutenkin parempaan pikkubussiin lähes välittömästi ja matka jatkui. Bussin vaihtuessa myös kuskimme vaihtui. Kuskimme oli melkoinen huuliveikko. Hän antoi meille mm. terveysvalistusta matkalla thai kielellä. Ajatus kuitenkin selvisi; maito vahvistaa, limsa ei ole terveellistä koska siitä tulee pumpuiksi (lihava), pitää juoda vettä, suklaa on pääng (kallista) yms. Matkan puolivälissä Marko ja Jani vaihtoivat paikkaa, ettei yhden tarvitse kuunnella kuskin juttuja koko matkaa. Kuski ajoi aivan hirveän kovaa, mittarissa oli välillä jopa 150km/h. Olivia selitti, että hänellä menee korvat lukkoon ilmakuoppien vuoksi. Tiessä oli siis melkoisia kuoppia ajoittain. Olimme toisen pikkubussimme kanssa suunnilleen samaan aikaan lentokentällä vähän jälkeen kahdeksan. Matka Koh Changilta Suvarnabhumille kesti siis vain noin viisi ja puoli tuntia. Olivia nukkui tuosta ajasta kolmisen tuntia eli matka ei juuri rasittanut.

Kun olimme jättäneet muut kentälle jatkoimme samalla pikkubussilla matkaa keskustaan hotelliimme. Kuski taisi olla Pattayalta ja Bangkok oli hänelle vieras, joten eksyimme matkalla. Kuskin tulinen temperamentti joutui koetukselle kun hän joutui kyselemään tietä hotellille. Lopulta löysimme kuitenkin perille ja kuski oli tyytyväinen kuten myös me muut. Kirjauduimme sisään hotelliin ja näimme heti aulassa Hannan vanhempineen. Vaihdoimme nopeat kuulumiset ja siirryimme romuinemme huoneeseen. Ai miten ihanalta tuntui mennä puhtaaseen city-hotelliin rantaloman jäljiltä. Sänky oli niin loistava ja liinavaatteet puhtaat Koh Changin majatalomeiningin jälkeen. Kävimme illalla vielä pikaisesti Patpongilla ja syömässä Pizza Hutissa. Palasimme hotellille vasta kello 23 jälkeen ja kyllä uni sitten maistuikin. Alla pari kuvaa hotellihuoneestamme Koh Changilta.

Hotelli Narain tuttu aula. Olipa ihana tulla tänne siistiin hotelliin, jossa ei toivottavasti törmään torakoihin ja nyrkin kokoisiin hämähäkkeihin...

Tämä aamu alkoi osaltamme seitsemän aikoihin kun Olivia heräsi lyhyiden yöunien jälkeen. Taisi eiliset pitkät päikkärit kostautua. Lähdimme Janin kanssa aamupalalle. Aamiaisravintolan tilat oli uusittu viime talvesta. Aamupala oli loistava etenkin kun on syönyt viimeiset 9 aamua saman rasvaisen amerikkalaisen aamiaisen. Nyt tarjolla oli hedelmiä, jogurttia ja kaikkea muutakin mitä toivoa saattoi. Oliviakin söi ihmeen hyvällä ruokahalulla.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Riikan ja kumppanien kanssa Chinatowniin. Rahanvaihto meinasi aiheuttaa ongelmia, koska vaihtopisteet oli kiinni uuden vuoden vuoksi. Lopulta löysimme yhden avoimen paikan ja saimme rahaa vaihdettua huomattavasti parempaan kurssiin kuin hotelli olisi vaihtanut.

Chinatownin matka aloitettiin menemällä tuktukilla Oriental hotellin lauttarantaan.

Matka jatkui jokiveneellä aivan Chinatownin lähelle...

ja perillä Chinatownissa on mieletön tavarapaljous eikä ihmisistäkään ole pulaa. Shoppailimme kassit täyteen ja söimme välipalaa. Olivia bongasi jostain katugrillistä nakkivartaita ja söi sellaisen hyvällä ruokahalulla. Me tyydyimme Tomin kanssa kadulta ostettuun maissiin, joka tarjoiltiin kookosmaitoliemessä. Hyvä välipala shoppailun ohessa...

Chinatownin sydämessä oli pieni temppeli, jonne Olivia halusi mennä ihmettelemään ja katselemaan. Olivia osti kynttilöitä ja suitsukkeita, mutta ei halunnut jättää niitä temppeliin koska ei tiennyt miten rukoillaan. Kerroin, että kyllä hän olisi osannut rukoilla omalla tavallaan itselle tärkeistä asioista, mutta sytytetään nyt sitten suitsukkeet vasta kotona. Oliviaa hämmästytti myös temppelin sisällä tapahtuva hevosen ruokkiminen. Siellä oli puusta valmistettu hevonen jota ruokittiin saalatilla ja hevosmies kilkutti kelloa aina kun hevonen sai ruokaa.

Chinatownin reissun jälkeen lähdimme taksilla takaisin hotellille. Taksien hinta ei täällä päätä huimaa sillä vajaan puolen tunnin matka maksoi vain noin 1,5 euroa. Hotellille palattua Olivia kävi heti päiväunille ja Tomi meni kylpyyn. Nyt minä taidan vähän tutkia ostoksia joita meille tarttui mukaan reissulta....

Valmistautumista

2010-12-29T08:34:00.000-08:00

29.12.2010 Kirjoittelen tässä pakkailujen lomassa pikaisen päivityksen tämän päivän tapahtumista. Olemme siis siirtymässä huomenna Bangkokiin. Lähdemme täältä hotellilta kello 14.00 kahdella pikkubussilla ja viemme kotiin lähtijät lentokentälle. Sen jälkeen minä, Tomi, Olivia ja Jani jatkamme Bangkokin keskustaan ja jäämme sinne uuden vuoden viettoon. Meidän tavarat alkaa olemaan nyt kasassa. Pakkasin yhden ison kassin täyteen likaisia vaatteita yms. tavaraa mummolle ja vaarille kotiin vietäväksi. Loput otamme mukaan ja jätämme suurimman osan luultavasti Suvarnabhumin kentälle säilytykseen Malesian matkan ajaksi.

Tänään aloitimme aamun rantareissulla. Mopoilimme Tomin ja Olivian kanssa läheiselle Kai Bae beachille. Ohessa pari kuvaa sieltä. Kävimme uimassa ja totesimme oman rantamme olevan parempi, joten siirryimme sinne. Lepäilimme rantatuoleissa ja rentouduimme. Olivia touhusi hiekkalelujen kanssa varjossa ja kävi välillä uimassa. Rannoille on ajautunut upeita korallin paloja ja simpukoita joita ihailimme Olivian kanssa. Myöhemmin rannalle tuli myös Päivi, Jokke ja Anne. Me kuitenkin olimme saaneet jo rantakiintiön täyteen ja mopoilimme takaisin hotellille.

Hotellille palattuamme aloin valmistella Oliviaa päikkäreille ja Tomi lähti ostamaan vesiputoukselta T-paitaa itselleen. Moporeissu päättyi kuitenkin ikävästi ja pelkoni toteutui. Tomi oli joutunut väistämään mopolla kaatunutta turistia väistävää mopoilijaa ja kaatui itsekin. Kyynärvarsi on erittäin ikävän näköisesti auki isolta alueelta ja jalkakin on ruvella ja turvoksissa. Minä lähdin lähes välittömästi etsimään apteekkia että saisin ostettua paikkaustarvikkeita. Apteekkia ei löytynyt hotellin lähistöltä, mutta löysin erään klinikan josta kävin ostamassa mm. sidetaitoksia ja sofratullea. Kävellessäni takaisin hotellille näin taas mopokolarin jossa loukkaantunutta turistia lähdettiin juuri viemään hoitoon. Asfaltilla oli melkoinen määrä veriroiskeita ja miehen vammat oli kyllä erittäin pahan näköiset. Nyt Tomin vammat on paikkailtu ja aloitettu myös suun kautta antibiootti tulehdusten ehkäisemiseksi. Tomin osalta tämän reissun uimiset on kyllä nyt uitu ja hieronnoistakaan ei tarvitse haaveilla. Ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi ei käynyt pahemmin (silti tämän päivän voisi deletoida vaikka kokonaan)!!!

Olivian herättyä kävimme lähiravintolassa syömässä koko porukalla. Tarjoilu oli taas perinteisesti hyvin hidasta, mutta ruoka hyvää. Nyt olisi käytävä nukkumaan ja toivotaan, että huominen matka Bangkokiin sujuu hyvin. Koh Changia jää varmasti ikävä. Kyllähän tämä on yksi näitä maan päällisiä paratiiseja...

Vesiputouksella

2010-12-28T08:30:00.000-08:00

28.12.2010 Olivia herätti meidät tänään jo kello 7, vaikka nukkumaan meno venähti eilen illalla puoleen yöhön. Kylläpä olisi väsyttänyt, mutta nousimme reippaasti ylös ja suoritimme perinteiset lomailu aamutoimet eli aamiaiselle ja uima-altaalle. Viime yönä oli taas erittäin kova tuuli ja tavarat olivat lennelleet pitkin pihaa. Kamat kerättyäni menimme altaalle ja huomasimme, että tuuli oli viilentänyt myös altaan veden. Onneksi viileä vesi ei haittaa täällä yhtään, sillä päivisin on tosi kuuma. Varjossa lämpötila on yli 30 astetta. Silti minulla ei ole ollut täällä hiki kuin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran hikoilin kun kannoin kuumeista Oliviaa Pattayan kelluvilla markkinoilla ja toista kertaa en nyt edes muista.

Tutkimme tänään Tomin kanssa Bangkokin Suvarnabhumin kentän lähellä olevia lentokenttähotelleja netistä, koska meillä ei ole vielä varattu majoitusta Malesian reissun jälkeiselle yölle. Emme löytäneet vielä sopivaa, joten jatketaan mietiskelyä. Tein myös netistä ennakkotilauksen tax-free tuotteista kotilennolle, koska menolennon tavarat jäi saamatta lakon vuoksi.

Nukutimme Olivian iltapäivällä päiväunille ja mummo jatkoi päiväunia minun, Tomin, Markon ja Joken lähdettyä vesiputouksille. Menimme putouksille mopoilla. Liput putouksille maksoi farangeilta 200 THB ja thaimaalaisilta 20 THB eli täälläkin käytetään kaksoishinnoittelua. Hinta oli kuitenkin ihan kohdallaan, sillä 700 metrin patikoinnin jälkeen pääsimme perille vesipuotoukselle, jotka olivat näkemisen arvoiset. Olemme käyneet aiemmin muutamassa muussa paikassa Thaimaassa vesiputouksilla ja vaikka tämä oli vain yksittäinen putous, niin plussaa oli se, että täällä pystyi uimaan kuivallakin kaudella raikkaassa vesialtaassa. Uiminen teki kyllä tosi hyvää patikoinnin jälkeen.

Palattuamme vesiputouksilta Olivia olikin jo herännyt päikkäreiltä ja oli sopiva hetki käydä vähän pelailemassa lasten pelejä hotellin tietokoneilla Jonin kanssa.

Pikaisten pelailujen jälkeen minä, Tomi, Olivia ja Joni lähdimme syömään rannalle. Rantaravintolat ovat ehdottomia lemppareitani rantakohteissa. Mikään ei ole mukavampaa kuin istua lämpöisessä tuulessa, kuunnella aaltojen loisketta, koskea paljailla varpailla hiekkaan, istua kynttilän valossa ja haistaa, maistaa ja tuntea kaikilla aisteilla Thaimaa. Tykkään! Ruuat oli taas kerran hyviä ja palvelukin oli tällä kertaa sujuvaa. Alla parit kuvat rannalta, vaikka niistä ei kuitenkaan välity se tunnelma mitä täällä koemme. Ruokailun lomassa saimme taas ihailla tuliesitystä. Tällä kertaa otin vain yhden kuvan, eikä sekään onnistunut, koska päätin ihailla esitystä. Olivia ja Joni istuivat rantatuolissa aitiopaikalla katsomassa esiintyjiä, eikä rannalla ollut muutenkaan mitään tungosta sillä vain kolmessa pöydässä oli asiakkaita. Tilanne tulee olemaan toinen ensi viikonloppuna, sillä Bangkokista tulee tänne Koh Changin saarelle tuhansia ihmisiä uuden vuoden viettoon.

Syötyämme lähdimme neljä päällä yhdellä mopolla hotellille. Hiekalla ajettaessa mopo vähän kallisti ja minä tipuin kyydistä pois. Tomi ei huomannut sitä vaan jatkoi matkaa kunnes Joni huusi Tomille, että tipuin kyydistä. Itse en saanut sanaa suustani, koska makasin pilkkopimeällä rannalla ja nauroin maha kippurassa. Oikeaan jalkaan tuli vähän naarmuja, mutta suihkutusten ja rasvausten jälkeen se oli taas lähes entisellään. Meillä on hotellilla ainakin pari nuorta, jotka eivät ole selvinneet tällaisella säikähdyksellä mopolla kaatumisesta, vaan ovat saaneet isompia vammoja. Lisäksi olemme nähneet niin täällä kuin Pattayallakin mopokolareita, eikä niissä yleensä käy hyvin. Varovainen pitää siis olla, vaikka täällä on hyvin rauhallinen liikenne verrattuna esim. Koh Samuihin missä mopoilimme viime talvena.

Syömisen jälkeen lähdimme vielä hierontaan vaikka kello oli jo yhdeksän. Olivia ilmoitti matkalla, että ottaa tällä kertaa jalkahieronnan koska ei ole siinä käynyt vielä aiemmin. Hetken kuluttua istuimme hierontapaikassa kaikki kolme vierekkäin hierontatuoleissa. Oliviaa kutitti kovasti ja taisi välillä vähän sattuakin. Luulen, että hän siirtyy takaisin perinteiseen öljyhierontaan seuraavalla kerralla. Hierontapaikassa koin taas sen ihanan hetken siitä, miten onnekkaita me olemme kun voimme tehdä yhdessä tällaisia ihania asioita. Näitä hetkiä voi sitten kotona muistella. Olivia sanoi, että hän ei aio synnyttää lasta aikuisena. Kysyi miksi ei ja hän vastasi, että jos hän adoptoi niin silloin saa matkustella eri maissa. Aika sitten näyttää mihin elämä vie Oliviaa aikuisena, mutta kyllä tämä reissaaminen on mukavaa!

Ban Bang Bao

2010-12-27T07:55:00.000-08:00

27.12.2010 Viime yönä täällä oli kova tuuli. Heräisin keskellä yötä tuulen vuoksi ja mietin lenteleekö terassilla olevat uimalelut ja muut tavarat pitkin hotellin pihaa. Sain onneksi nopeasti uudelleen unen päästä kiinni, vaikka naapurihuoneissa ja huoneemme yläpuolella asustavat olivat häiriintyneet jonkun koiran haukunnasta. Uimalelut ja pyyhkeet olivat kyllä lennelleet terassilla, mutta ei niitä kaukaa tarvinnut etsiä. Päivi tuli aamulla kertomaan, että heidän huoneessaan on iso torakka. Päivi kävi pyytämässä respasta apua ja he saivat lopulta pyydystettyä ja tapettua torakan. Selvisi myös, että huoneessamme kuuluva naksutus ei olekaan peräisin gekosta vaan torakasta. Se ei kyllä ollut kovin iloinen havainto...

Aamu-uintien jälkeen lähdimme Tomin, Annen ja Markon kanssa mopoilemaan Ban Bang Baon paaluille rakennettuun kylään, joka on aikaisemmin ollut merirosvojen kylä. Tämä oli siis se sama paikka, mistä lähdimme eilen kalastusreissulle. Nykyisin nämä entiset merirosvot elättävät itsensä kalastuksella ja turismiin liittyvillä palveluilla. Anne ja Marko tekivät alueella aika paljon ostoksia, mutta me säästelemme vielä matkalaukuista löytyvää tilaa Bangkokin ja Kuala Lumpurin löydöille.

Ban Bang Baon paalukylää, pistäytyimme virvokkeilla yhdessä alueen kuppiloista

Kuppilassa ollessamme sain napattua valokuvan samanlaisesta kalasta joka yritti napsia meitä eilen Koh Wailla ollessamme.

Hotellille palattuamme Olivia oli nukahtanut Jessen viereen katsellessaan Jessen pelejä. Olivian nukkuessa nautiskelimme Päivin ja Joken terassilla glögit. Söimme myös TescoLotuksesta ostamiamme joulutorttuja ja Suomesta mukana tuomiamme joulupipareita ja Pandan juhlapöydän konvehteja. Vaikka nämä herkut maistuvat Suomessa hyville, niin kyllä tänne tropiikkiin sopii paremmin muut herkut. Olivian herättyä lähdimme käymään White Sand bechillä. Teimme Janin kanssa treffit hänen hotellille ja kävelimme siitä erääseen rantaravintolaan. Matkalla poikkesimme Janin kampaajatuttavan luo, koska hän halusi nähdä Tomin. Rannassa oli paljon ravintoloita joista valitsimme muovituolipaikan, koska siitä yleensä tunnistaa edullisen (ja hyvän) ravintolan. Thairuuat maksoivatkin vain noin 50THB eli vähän reilun euron/annos ja spaghetti bolognesekin maksoi vain 100THB. Ruoka oli hyvää ja paikka oli muuten ok, mutta jouduimme odottamaan taas ruokiamme älyttömän kauan. Tämä Koh Chang on erottunut muista Thaimaan kohteista sillä, että täällä on Thaimaalaisittain vähän henkilökuntaa ravintoloissa ja ruokia saa yleensä odottaa kauan. Toisaalta tämä leppoisa ja kiireetön elämän maku kuuluu tänne saarelle, mutta aina ei jaksaisi odotella. Tänäänkin odotimme hotellimme aamiaisella aamupalaa 50 minuuttia. Onneksi ei ole kiire kun lomalla ollaan.

Alla olevassa kuvassa näkymää rannalta ja meidän testaama muovituolipaikka.

Syötyämme ruuat ostimme kadulta jälkiruuaksi banaani- ja mangopannukakkuja. Kokki ja hänen apulainen vetivät melkoista showta paiston aikana.

Syötyämme saatoimme Janin hänen kantapaikkaansa. Lapset testasivat ravintolassa biljardipelin.

Palailimme illan suussa hotellille jälleen kerran väsyneinä. Kiva käydä nukkumaan kun tietää, että unta ei tarvitse kauaa odotella.

Kalastusta ja Koh Wai

2010-12-26T07:11:00.000-08:00

26.12.2010 Tämä päivä vierähti kokonaisuudessaan merellisissä tunnelmissa. Lähdimme aamupalan jälkeen suomalaisen Villen kanssa kalastusreissulle hänen veneellään. Anne ja Jesse jäivät hotellille, koska veneeseen mahtui vain 12 vierasta. Ajelimme noin tunnin verran Koh Wai saarelle, jonne porukan naiset jätettiin. Vietimme saarella noin viisi tuntia. Aika vierähti enimmäkseen uiden, lepäillen ja kävimme myös ihanassa rantakuppilassa syömässä erinomaiset kevätkääryleet. Koh Wai oli todella rauhallinen saari. Rannalla oli vain muutamia ihmisiä jotka nauttivat rauhasta kirjoja lueskellen tai riippumatossa makaillen. Saarella on sähkö käytettävissä kello 23 asti ja sen jälkeen alkeellisiin rantabungaloweihin saa käyttöön kerosiinilamput.

Marjatta merimatkalla

Tässä ylläolevassa kuvassa on ranta jolla loikoilimme tämän päivän. Rannan tuntumassa oli myös paalujen varassa laituri, jonne pääsi kiipeämään narutikkaita pitkin jos uskalsi uida "tappajakalojen" ohi. Eihän ne tietysti ollut mitään tappajakaloja, mutta tällä rannalla huomasi, että vaikka siellä ei montaa ihmistä ollutkaan niin jatkuvasti meressä oli seuraa. Sen huomasi selvimmin ikävistä näykkäyksistä reisissä ja muuallakin. Meressä oli pitkänokkaisia kaloja, pinnassa uivia matoja, ihmeellisiä koukkukaloja ja kaikenlaisia muitakin kaloja jotka ohimenessään saattoivat näykätä ihosta. Rannalla oli myös upeita koralleja ja simpukankuoria. Aivan mahtava paikka.

Meidän loikoillessa Koh Wailla miehet kalastivat. Saalistakin tuli tällä kertaa viiden Barracudan ja monien muiden pienempien kalojen verran. Ei ollut turha reissu.

Satamaan palatessa saimme ihailla auringonlaskua. Tunnelma oli hieno ja näkymät yhtä hienoja. Olivia oli koko päivän kestäneestä reissusta väsynyt, mutta onnellinen ja hän nukkuikin koko matkan saarelta satamaan. Veneestä poistuttuamme teimme vielä muutamia viimehetken shoppailuja ja ostimme laiturien päälle rakennetuista kojuista koruja. Hinnat olivat kohtuullisia, joten pitää mennä samaan paikkaan vielä uudelleen.

Täysipainoista lomailua

2010-12-25T08:25:00.000-08:00

25.12.2010 Tänään lomailimme niin täysipainoisesti, että nyt väsyttää tosi paljon. Vielä pikaiset muistiinpanot tämän päivän osalta ja sitten nukkumaan. Ei ole paljoa tarvinnut unettomuudesta kärsiä tällä lomalla kun on aina iltaisin niin väsynyt.

Tämän päivän ohjelmana oli norsuratsastus. Elephant campin auto tuli hakemaan minua, Tomia, Markoa ja lapsia norsuratsastukseen hotelliltamme noin kello 11.45. Sitä ennen olimme ehtineet polskutella uima-altaallakin. Norsupaikalle oli matkaa vain noin kilometri. Tie oli kuoppaista, mutta norsukyyti vieläkin kuoppaisempaa. Olemme ratsastaneet norsuilla ainakin Koh Samuilla, Krabilla, Phuketissa, Kwai joella, Huahinissa ja nyt täällä Koh Changilla. Näistä Phuketin, Koh Samuin ja Huahinin ratsastuspaikat ovat olleet aika huonoja koska niissä ratsastimme lähes kaupunkioloissa. Tämän päiväinen norsuleiri oli kiva, koska paikka sijaitsi viidakossa ja norsut saivat olla siellä vapaina (ainakin jonkin aikaa). Myös ratsastusreitti meni sankassa sademetsässä. Ennen norsuratsastusta meille tarjottiin vesimelonia ja samoin tunnin reissun jälkeen saimme hedelmä- ja juomatarjoilua. Norsuratsastuksen aikana saimme mahdollisuuden ohjata norsua, mutta ainoa rohkea oli Olivia, joka kapusi hetkeksi norsun pään päälle ohjaksiin. Muuten meno oli tasaisin huojuvaa ja kuljimme välillä pahoistakin paikoista; jyrkistä mäistä ja kivikoista. Matkalla näkyi isoja hämähäkkejä, muita eläimiä ei norsujen lisäksi onneksi tullut vastaan. Tässä muutama kuva norsureissulta.

Norsuratsastusta odotellessa elephant campilla oli katseltavaa

Tonttu norsun päällä (Tomin ja Olivian lisäksi)

Tomin ja Olivian norsu meni oma-aloitteisesti viilentämään itseään reissun jälkeen.

Norsuratsastuksen jälkeen ohjelmassa oli jälleen uima-allas. Taiteilin poikien uimarenkaan kanssa ja pulahdin veteen niin, että pää ja hiukset kastuivat. Tämä oli virhe, sillä hiukseni vihertyivät entistä enemmän uima-altaan vedestä. Juoksin välttömästi suihkuun huuhtelemaan päätä, mutta pakko antaa periksi ja olla vihreätukkainen tämä reissu. Ehkä kotona löytyy jotain keinoja saada hiukset normaalimman värisiksi. Uimisen jälkeen Olivia kävi vaarin kanssa päiväunille ja me lähdimme Tomin kanssa mopoilemaan. Mopoilimme lonely bechin lähellä olevaan herbal saunaan, jonka näimme pari päivää sitten. Pyysimme, että pääsisimme katsomaan saunaa ja kerroimme, että saatamme tulla saunomaan joku päivä isommalla porukalla. Samalla matkalla löysimme Olivialle hänen toivomansa vesipyssyn eräältä kirpputorilta ja kävimme juomassa virvokkeita ja syömässä upealla paikalla olevassa ravintolassa. Tilasimme ruuaksi som tamin eli tulisen papaijasalaatin. Tomi maistoi pari haarukallista ja jäi haukkomaan henkeään chilin vuoksi. Minä söin sitkeästi salaatin loppuun vaikka lieskat nousivatkin suusta. Hyvää oli. Alla pari kuvaa moporeissultamme.

Olivia nukkui parin parin tunnin päiväunet. Unien jälkeen mopoilimme minigolf radalle. Olivian yskä vaivasi taas kovasti pelaamisen aikaan. Lääkäriltä saadut ventolinet loppui ja nyt olisi yritettävä pärjätä ilman. Toivotaan, että vointi paranee edelleen. Tomi voitti minigolfin täpärästi kahdella pisteellä, minä olin toisena ja Olivia pärjäsi hienosti omassa sarjassaan. Minigolfrata oli ihan hauska ja siellä voisi käydä vaikka joku toinenkin päivä pelailemassa.

Minigolfin jälkeen kävimme syömässä läheisessä ravintolassa. Meillä oli kovasti ongelmia ruokatilausten kanssa kun emme millään meinanneet saada yhteistä käsitystä tilauksistamme. Ihmettelin Tomille, että miten tämä voi nyt olla niin vaikeaa. Tomi tokaisi, että ainahan nämä tilailut ovat hankalia. Ei se nyt aina niin ole, mutta onhan se hyvin tavallista että tilaukset sekoavat. Tomi ehdotti, että nauhoittaisimme tilauksemme jotta meillä olisi todiste tilauksista... Syömisen jälkeen menimme vielä hierontaan. Olivia oli aivan innoissaan hieronnasta ja nautti siitä varmasti eniten meistä. Katselin Oliviaa kun hän makasi hierontapedilla silmät kiinni ja suu hymyssä. Kyllä nämä lapset nauttivat ihan samoista asioista kuin aikuiset...

Lopuksi vielä yksi havainto, jonka olemme tehneet tällä reissulla joka poikkeaa muista Thaimaan paikoista joissa olemme olleet. Täällä nuoret kyykistyvät ohittaessaan vanhempia henkilöitä. Mummo ihmetteli yhtenä päivänä pelkäävätkö hotellin siivoojat, että he kolauttavat päänsä jonnekin koska he kävelevät kyykyssä tai oikeastaan linkkuasennossa ohitsemme. Myöhemmin tajusimme, että he tekevät niin ohittaessaan istuvan vanhemman henkilön. Samoin Thaimaassa on tapana, että sisätiloissa ei käytetä kenkiä. Täällä kengät riisutaan myös kauppoihin mennessä eli myös 7elevenin ulkopuolella on iso rivistö kenkiä. Kyllähän nämä ovat ihan tavallisia thaimaanlaisia tapoja, mutta niitä ei ainakaan yleisesti noudateta monissakaan suuremmissa kaupungeissa tai turistikohteissa... Nyt hyvää yötä!

Jouluaatto tropiikissa

2010-12-24T08:59:00.000-08:00

24.12.2010 Taas on tämä aika vuodesta eli jouluaatto ja kuudes joulu Olivian kanssa. Joulu laittaa aina miettimään monia elämän kohokohtia. Muistan edelleen elävästi kun vuonna 2005 keräilin joulukoristeita pois kodistamme ja olin varma siitä, että me viettäisimme Tomin kanssa viimeistä joulua kahdestaan ja näin kävi. Suunnittelin, että kirjoitan Olivialle kirjeen joulukoristelaatikkoon ja että luen sen hänelle kun puramme laatikkoa seuraavana jouluna. Kirje jäi kirjoittamatta, mutta se ei haittaa koska nämä elämän tärkeät hetket säilyvät mielessä toivottavasti ikuisesti. Mietin myös, että koska itsellä on monia hienoja muistoja lapsuuden jouluista, niin onko se väärin, että Olivialle ei jää näitä perinteisiä suomalaisia joulumuistoja koska olemme olleet niin monta joulua reissussa. Tulin siihen tulokseen, että vaikka nämä meidän joulumuistot ovat vähän erilaisia kuin yleensä, niin nämä ovat niitä meidän tärkeitä joulumuistoja. Lomissamme tärkeintä on yhdessä vietetty aika koko perheen kanssa ja kiireettömyys. Lisäksi saamme mahdollisuuden tutustua vieraisiin kulttuureihin ja nähdä mitkä asiat täällä ovat tärkeitä. Joululla ei ole meille sen suurempaa uskonnollista merkitystä, joulutunnelma kun koostuu niin monista eri asioista.

No, joulu ei täällä tosiaan juurikaan näy, joten suunnittelimme aloittaa päivän norsuratsastuksella. Hotellimme lähellä on kaksi elephant trekking -paikkaa. Kävimme mopoilla kysymässä kahdesta paikasta olisiko mahdollista päästä ratsastamaan norsuilla, mutta molemmat paikat oli täyteen varattuja. Toinen sanoi, että vapaata olisi vasta uuden vuoden jälkeen. Saimme kuitenkin varattua norsuretken huomiselle joten palasimme hotellille ja kävimme pikaisesti altaalla uimassa. Uimisen jälkeen menimme rantaan ja levitimme tavaramme eilisen illallisravintolan rantatuoleille. Merivesi oli erittäin lämmintä, juuri sopivaa minulle. Tässä pari kuvaa rannalta. Ensimmäisessä Olivia keinuu samassa keinussa, kuin missä oli eilenkin laskuveden aikaan serkkupoikien kanssa.

Rantareissun jälkeen Olivia oli taas erittäin väsynyt ja kävi heti päiväunille. Päiväunien aikaan minä lepäilin huoneessa ja Tomi kävi ostamassa huoneemme ikkunaan jouluvalot. Tuli muuten hienot, vaikka kuvassa ne ei välkkyviltä näytäkään.

Suomihotellissa kun ollaan niin pitihän meidän vähän joulua viettää. Jouluillallinen oli kello 19 ja sitä ennen osa porukasta saunoi ja ui.
Ennen jouluillaista pukkikin oli käynyt Päivin ja Joken terassilla ja jättänyt sinne lahjoja. Olivia oli aivan jähmeä ja peloissaan kun luuli, että pukki oli tulossa hotellille. Helpotus oli suuri kun hän näki, että lahjat oli vain jätetty terassille eikä pukkia ollut missään.

Olivia sai lahjaksi mm. tällaisen piirustustaulun. Kuvassa osa meidän reissuporukasta.

Tomi ja kaikki muutkin miehet saivat lahjaksi soivat kravaatit. Miehet laittoivat kiltisti kravaatit kaulaan ja lähdimme jouluaterialle. Jouluruuat oli muuten todella hyviä. Ruokana oli kaikkia perinteisiä jouluherkkuja ja muutamia thai ruokiakin tuomaan tulisuutta ruokapöytään. Kun olimme syöneet itsemme ähkyksi kävimme vielä pimeän aikaan uimassa ja saunomassa. Saunassa vierähti pari tuntia. Oli muuten tosi outo olo kun sauna on sisältä ihan normaali suomalainen sauna ja ulkona uidessa tuli mieleen mökki ja kesäillat. Ei olisi uskonut, että ollaan Thaimaassa. Olipa upea päätös jouluaatolle. Olivia on ollut tosi iloisen ja onnellisen oloinen saarelle saapumispäivän kiukkujen jälkeen. Ei voi itsekään valittaa; täällä on ihanaa! Hyvää Joulua!

Merellä

2010-12-23T07:01:00.000-08:00

23.12.2010 Huomasin juuri, että tänään on jouluaaton aatto. Täällä Koh Changilla joulun läheisyyttä ei huomaa juuri mistään muusta kuin siitä, että itse muistaa sen ajoittain. Thaimaan varsinaisissa turistikohteissa joulu on enemmän esillä, mutta täällä eletään normaalia arkea.

Heräilimme tänään kahdeksan aikoihin ja menimme aamiaiselle. Tässä hotellissa ei ole aamiaisbuffettia, vaan aamiaiseksi voi valita amerikkalaisen aamiaisen, paistetun riisin tai puuroaamiaisen. Olemme syöneet joka päivä amerikkalaisen aamiaisen, joka koostuu paahtoleivästä, paistetuista munista, nakeista, pekonista ja vihanneksista. Aamiainen on ihan ok ja jopa Olivia on syönyt hyvällä ruokahalulla aamiaisen vaikka ei yleensä aamulla syö juuri mitään. Olivia on muutenkin yllättänyt tällä reissulla hyvällä ruokahalulla, hyvä niin.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat ja lähdimme snoklausreissulle. Lavataksi haki meidät hotellilta kymmenen aikaan ja menimme 7elevenin kautta rantaan. Retkeä kaupattiin neljän saaren snoklausretkenä, mutta koska lapset eivät osaa snorklata pyysimme että meidät viedään jonnekin saarelle missä on ranta. Matkat taittui nopsasti pikaveneellä. Saari, jonne menimme oli pikkuinen viidakkosaari jossa oli pieni kaistale hiekkarantaa. Snorklailimme rannan tuntumassa ja ihailimme kaloja. Kalat olivat tosin vähän turhan innokkaita, koska ne näykkivät hanakasti myös ihoamme. Olivia leikki hiekkaleluilla vesirajassa ja osa porukastamme vain ihaili maisemia ja nautti olostaan. Retki oli ihan mukava pikareissu ja sääkin oli aurinkoinen, vaikka säätiedotus lupaili vesisadekuuroja. Tässä muutama kuva reissulta. Ensimmäisessä Jouko poseeraa rantakivellä ja lähettelee terveisiä koti Suomeen.

Jani meditoimassa buddha-asennossa rantahietikolla.

Snorklausvälineiden virittelyä.

Hotellille palattuamme kävimme vielä uimassa altaalla ja nautiskelimme auringosta. Uimisen jälkeen Olivia olikin tosi väsynyt ja kävi päiväunille mummon kanssa. Unta ei tarvinnut taaskaan kauaa odotella, vaan se tuli heti kun pää tapasi tyynyyn. Me lähdimme Tomin, Janin, Joken ja Vaarin kanssa moporetkelle saaren eteläosaan. Moporetken aikana saari alkoi hahmottua paremmin. Saarella on tosi isoja mäkiä ja Tomi sanoikin, että sai kunnon hartiahieronnan kun puristin hänestä kiinni jyrkissä mäissä. Pikkusen pelotti mopon kyydissä. Saarella kulkee kapea tie joka on rakennettu tiheän sademetsäviidakon keskelle. Tien varsille, rantojen kohdalle on muodostunut pieniä "kyliä" joissa on pieniä ravintoloita, hierontapaikkoja yms. Yhtään ketjuravintolaa tai pikaruokalaa ei ole saarella näkynyt eikä myöskään tavarataloja tai ostoskeskuksia. Toivottavasti niitä ei tänne tulekaan koska olemme luonnonsuojelualueella ja kyllähän niitä täyden palvelun turistikeskuksia Thaimaastakin jo löytyy useampia. Moporetken kääntöpaikassa aivan saaren eteläosassa oli hieno ranta. Ostin siellä reissumme ensimmäisen Pina Coladan joka on aina täydellinen valinta täydellisessä ympäristössä. Kuva kertokoon puolestaan.

Moporetken jälkeen lähdimme koko porukalla hotellimme lähellä olevalle rannalle syömään. Rantahiekalla on useita viihtyisän näköisiä ravintoloita, joista menimme läheisimpään. Ravintolassa oli erittäin hyvä palvelu ja söimme hyvät ruuat illan pimetessä. Allaolevassa kuvassa Olivia ja serkkupojat testaavat rannan keinua ruokia odotellessa.

Saimme kesken ruokailun hienon tuliesityksen sekä kutsun tulla seuraavana päivänä ilmaiseksi istuskelemaan ravintolan rantatuoleihin. Kutsu otetaan luultavasti vastaan. Ihmettelin kun rannalla olevassa keittiössä oli länsimaalaisia kokkaamassa. Vasta pois lähdettäessä tarjoilija kertoi, että he tarjoavat ruuanlaitto kursseja. Sieltä saisi varmasti hyvää oppia Thaimaalaisen ruuan valmistukseen, mutta kaikista mieluiten nautin Thai ruokaa täällä paikan päällä! Lopuksi vielä kuva yhdestä tulimiehestä.

Hotellille palattuamme kävimme vielä ostamassa läheisestä kaupasta Koh Chang punaviinin joka olisi tarkoitus nauttia huomenna joulun kunniaksi. Nyt sitten nukkumaan, vaikka Tomi ja Marko ovatkin mopoilemassa, huomiseen!

Koh Chang

2010-12-22T07:48:00.000-08:00

21-22.12.2010 Siirryimme eilen Pattayalta tänne Koh Changille. Lähdimme matkaan hotelliltamme kello 9.00. Pikkubussit tulivat hakemaan meitä sovitusti Villa Thongburasta. Jakauduimme pikkubusseihin niin, että "aikuiset" menivät toiseen ja me nuoremmat toiseen. Bussit ajelivat melkoista haipakkaa ja meidän kuski saikin sakot matkalla. Kuskit olivat luultavasti tuttuja toisilleen koska he kommunikoivat autojen vilkkujen avulla toisilleen esim. pysähdyspaikoista. Kuskit pitivät viisi taukoa matkalla normaalin yhden sijaan. Sen vuoksi matkamme kestikin Pattayan hotellilta tänne Changin hotellille noin viisi ja puoli tuntia. Olivialla oli eilen huono päivä. Koh Changin kuumuus ja kosteus taisi ottaa koville, sillä Olivia kiukutteli kovasti kun hiki liimasi jäseniä yhteen. Automatkalla DVD -elokuvat paransivat vähän mielialaa. Hotellille saavuttuamme minä jäin huoneeseen kiukkuisen Olivian kanssa ja muut lähtivät iltapäiväuinnille meren rantaan. Olivia rauhoittui vähän kun juttelimme ja silittelin Oliviaa. Hienosti meidän pikku reissutyttö onkin jaksanut reissata. Tämä oli vasta ensimmäinen kiukuttelupäivä, kotona niitä on kyllä useammin. Eihän sille mitään voi jos on kurja olla väsymyksen takia tai muuten vaan kiukuttaa.

Mitenhän luonnehtisin tätä Koh Changin hotelliamme? ehkä sanalla "eksoottinen" johon huoneidemme takana oleva joki (=avoviemäri) tuo lisää eksotiikkaa. Ilmasto on valtavan kostea, saman tyyppinen kuin Koh Samuin ilmasto, johon tutustuimme viime talvena. Kaikki on kosteaa, vaatteet ei kuivu ulkona eikä sisällä ja kaikki haisee piip. Mutta, tiesimme että kohteemme ei ole mikään varsinainen turistipaikka ja maassa maan tavalla tai pois maasta. Asennetta piti vähän säätää Pattayan "luksuksen" jälkeen. Nukuin ensimmäisen yön tosi huonosti koska huoneessamme oli ulkopuolisia vierailijoita. Etsin moneen kertaan mitä elukoita täällä liikkuu, mutta en löytänyt mitään. Ääniä kuului jatkuvasti. Huoneemme oven alla on 5cm:n aukko ja sieltä pääsee huoneeseen vaikka minkälaiset kalkkarokäärmeet. Aamulla totesin, että huoneessa oli vain gekkoja ja nehän ovat ihan tervetulleita kavereita toisin kuin jättiläistorakka, jonka kanssa kirjoittelin blogia Pattayalla viimeisenä iltana. Nyt sen tosiaan tajuaa, että olemme tropiikissa keskellä sademetsää, saarella joka on "löydetty" turistien keskuudessa vasta 90-luvulla. Meillä on hieno tilaisuus katsoa Thaimaata taas vähän uusin silmin.

Tässä parit valokuvat. Ensimmäisessä Olivia on uimassa hotellin uima-altaalla. Altaasta saa muuten hienon vihreän kestovärin kun sinne kastaa vaaleat hiukset. Samaa sävyä on myös jo uikkareissa ja mm. kynsien alustoissa.

Miehet ehtivät jo vuokraamaan mopot. Niillä onkin hauska ja kätevä liikkua täällä saarella. Niskat ja käsivarret punoittivat komeasti ensimmäisen moporeissun jälkeen. Oliviakin kävi kanssamme testaamassa hienon uuden mopokypäränsä, jossa on visiirit ja kaikki. Kypärä maksoi Pattayalla noin kolme euroa. Kuvassa Jokke kokeilee mopoaan.

Hotellimme lähellä olevassa ravintolassa on eläin, joka on aivan samanlainen kuin Olivian mukana oleva lempparipehmo; capuccino -niminen yohoo. Olivia sai pidellä pikkuista lemmikkiä sylissä:

Ja lopuksi vielä sairaskertomus eli tauti jyllää edelleen melko pahana porukassamme. Kävin tänään ostamassa kahdelle uudelle sairastuneelle antibiootit. Vaikka nauru on ollut välillä kateissa tilanteen vuoksi, niin tänään oli pakko nauraa tälle yskimiskuorolle joka vallitsee keskuudessamme. Miten ihmeessä meidät kohtasi tällainen tauti? Oireet on selvät keuhkoputken tulehduksen oireet, mutta tauti on niin sitkeä, että antibiootit ei meinaa tehota. Olivian antibioottikuuri loppui tänään ja pitää nyt katsella olisiko mentävä vielä uudelleen lääkäriin. Kurjaa, mutta ei voi mitään.

Tänä iltana kävimme saunassa ja uimassa hotellissamme. Outoa saunoa Thaimaassa, saunassa kun ei ole mitään havaintoa siitä onko Suomessa vai ei. Huomenna aaumulla lähdemme koko porukka jos kunto sallii saariretkelle. Janikin oli tänään kanssamme saunomassa ja lähtee huomenna retkelle mukaan. Reissukuulumisia sitten lisää huomenna, nyt on alettava etsimään Tomille kännykän laturia joka hävisi siirtyessämme tänne Pattayalta.

Viimeinen päivä Pattayalla

2010-12-21T06:40:00.000-08:00

20.12.2010 Eilen oli viimeinen kokonainen lomapäivä Pattayalla. Nettiyhteys ei toiminut illalla, joten kirjoittelen nyt vähän jälkikäteen eilisen päivän kuulumisia. Aamupäivän vietimme taas perinteisesti uima-altaalla. Hotellissa oli iso joukko tuttaviamme samaan aikaan, joten vaihdoimme viime hetken kuulumisia ja toivottelimme toisillemme hyvät joulut ja lomat. Koska meidän loma on nyt mennyt sairastelevien lasten ehdoilla, päätimme että yritämme viimeisen lomapäivän kunniaksi käydä eläintarhassa. Tarkoituksemme oli mennä Pattaya Park vesipuistoon, mutta emme voineet lähteä sinne puolikuntoisten lasten kanssa. Kävimme viime talvena Pattayan Krokotiili- ja kivipuistossa ja koska se oli niin viihtyisä paikka, menimme nyt samaan paikkaan uudelleen. Olivian reissun kohokohta oli jälleen krokotiilien syöttäminen. Lisäksi lapset syöttivät kissakaloja (Giant cat fish, monneja), kävimme krokotiiliesityksessä ja kiertelimme puistossa ihaillen eläimiä ja todella upeata puutarha-aluetta.

Krokotiiliesitys

Olivia syöttää kaloja

Anne, Marko ja pojat ihailemassa puistoa

Krokotiilipuistoreissun jälkeen Olivia meni Päivin hoitoon ja me lähdimme pienellä porukalla ostoksille TescoLotukseen. Ostimme pääasiassa elintarvikkeita Koh Changin reissulle, mutta mukaan tarttui myös ihana prinsessamekko Olivialle ja muuta pikku sälää.

Ostosreissun jälkeen haimme erittäin väsyneen Olivian Päivin ja Joken hotellihuoneesta ja menimme hotellin ravintolaan syömään. Söimme viihtyisässä ravintolassa kynttilänvalossa hyvän illallisen. Minä päädyin taas kerran Pad Thaihin (saa nähdä missä vaiheessa reissua kyllästyn siihen) ja juomaksi otin Mai Tain, joka tarjoiltiin taas näyttävästi ananaksesta. Olivia väsähti totaalisesti kesken ruokailun ja lähdimme ennen muita huoneeseen. Olivia nukahti heti huoneeseen mentyä ja minä aloitin pakkausurakan. Mikähän sai taas meidät jättämään pakkauksen viimetippaan? Tavaraa oli kertynyt kahden ison matkalaukun, lätkäkassin tai oikeastaan huoparullakassin ja 85-litraisen rinkan verran. Kun olin saanut tavarat kasaan kävin napsimassa hotellialueelta parit kuvat. Valitettavasti taaskaan Thaimaan ihana lämpö ja tunnelma ei välity kuvien kautta eteenpäin...

Chatuchak

2010-12-19T07:59:00.000-08:00

19.12.2010 Aamulla oli aikainen herätys, sillä lähdimme Bangkokiin Chatuchakin viikonloppumarkkinoille. Olivia jäi mummon hoitoon hotellille, koska hän ei jaksaisi millään olla markkinoilla mukana etenkään nyt kun on sairaana. Olemme käyneet markkinoilla useita kertoja aiemminkin ja tehneet siellä aina hyviä ostoksia. Kiertelimme aluetta nelisen tuntia, mutta silti tuntui, että aika loppui kesken. Ostimme mm. 85 litraisen rinkan, pöytäliinan, fisherman pantseja, ym. vaatteita, kynttilöitä, saippuoita, koriste-esineitä yms. Allaolevassa kuvassa on Marjatta päiväpeitto-ostoksilla.

Viimeiseksi ostimme markkinoiden lähettyvillä olevista katukeittiöistä syömistä, tässä Päivin Pad Thai annos (30thb). Puikkojen käyttökin oli sujuvaan kun muita ruokailuvälineitä ei ollut saatavilla.

Ja lopuksi nautimme jälkiruuat...

Hotellille palattuamme vastassa oli melko pirteät, mutta selvästi edelleen sairaat lapset. Olivia oli nukkunut pitkät päiväunet uima-altaalla ja joutunut ilmeisesti niiden aikana hyttysten puremaksi. Onneksi jo kotimaassa aloitettu Zyrtec näyttäisi vähän tehoavan puremiin, eikä jäljet ole nyt kuin viitisen senttiä halkaisijaltaan. Eihän ne silti mitään kaunistuksia silti ole pikkuisen poskissa. Olivian yskä on edelleen aika paha. Mummo oli antanut Annen apteekista ostamaa astmalääkettä ja se oli vähän auttanut tilannetta. Olivia jaksoi kuitenkin käydä Vivianin, Tituksen ja Jonin kanssa leikkipaikalla testaamassa ulkona olevat keinut, liukumäet yms. Lähdimme myös vielä illansuussa käymään lavataksilla Tomin, Olivian ja Markon kanssa keskustassa. Kuvassa Marko ja jälkkäri Swenssenissä...

Mummo, Päivi, Jokke, Marjatta ja Jouko kävivät illansuussa suomalaisen merimieskirkon järjestämissä kauneimmissa joululauluissa. Tapasimme tilaisuuden jälkeen ostoskeskuksessa. Kävimme vielä tilaamassa pizzat mukaan hotellille, jotta Anne ja pojatkin saavat syömistä. Olivia oli reissun jälkeen aivan kuitti ja nukahti heti hotellille tultuamme. Saimme äsken vielä Liisan ja Juhan terassaille vieraaksi. Joimme yhdet Winecoolerit ja nyt voisi lähteä nukkumaan pitkän, rankan ja ihanan lomapäivän jälkeen. Toivottavasti pihamme kukko ei herätä taas kello 5.30!

Sairastelu jatkuu

2010-12-18T08:38:00.000-08:00

18.12.2010 Edelleen Pattayalla ja on se kumma kun sairastelu vaan jatkuu. Kaikki kolme lasta sairaana ja pari aikuistakin kuumeilee porukastamme. Täksi päiväksi suunniteltu eläintarhareissu oli peruttava ja jäimme viettämään hotellipäivää. Aloitimme päivän aamiaisen jälkeen altaalla. Vaikka sää oli nyt parantunut eilisestä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, niin ilma oli edelleen aika vilpoista tuulisen sään vuoksi. Uima-altaan vesi oli jäähtynyt parina viileänä päivänä, eikä siellä pystynyt uimaan. Sairaat lapset makailivat patjoilla altaan reunalla katoksen alla eivätkä hekään pyydelleet uimaan kun olivat kastelleet varpaita kylmään veteen. Lähdimme suurimman osan kanssa Jomtienin rannalle uimaan lämpimämpiin vesiin. Olin päättänyt, etten menisi rannalle Pattayalla, koska rannat eivät ole täällä mitään erikoisia ja olemme menossa kohta Koh Changille. No, kai siellä nyt kerran voi käydä. Olivia lähti mukaan, koska hänellä ei ollut kuumetta ja ajattelimme että Olivia voi oleskella rannalla varjossa.

Ranta oli aika roskainen ja vesi sameaa kuten Pattayalla oli, mutta mukavasti siellä reilu kaksi tuntia vierähti. Tässä alla kuva Päivin ja Annen keskustelutuokiosta meressä.

Näkymä Jomtienin rannalta

Olivian leikit rantahiekalla

Rantareissun jälkeen Olivia kävi mummon kanssa päiväunille ja minä, Tomi, vaari, Päivi ja Jokke lähdimme keskustaan "asioille". Etsimme mm. eräitä tiettyjä sähkövaloja ja taulun kehyksiä. Päivi löysi kehykset, mutta sähkövaloja ei löytynyt. Pysähdyimme myös hedelmäkojulle ostoksille.

Lisäksi poikkesimme Friendship storessa. Sieltä löysimme Olivialle lankakerän ja virkkuukoukun tuliaiseksi (ihan kuin Suomessa ei olisi) ja jotain muuta pientä. Oli myös hauska huomata, että kaupassa oli ihan samaa tavaraa myynnissä kuin Kouvolan China Centerissä.

Päivän mittaan lasten vointi taas huononi ja illalla kuumemittarit näyttivät hurjia lukemia. Olivian yskä on myös ollut tänään tauotonta ja minä unohdin Olivian ventolinet ja babyhalerit kotiin, joilla oloa olisi voinut vähän helpottaa. Päivän päätteeksi hotellille oli pakko tilata lääkäri katsomaan lapsia, koska he ovat kuumeilleet jo monta päivää. Jesse ja Joni saivat antibioottia injektiona, Olivia kurkkuun jotain yskää helpottavaa ainetta (josta ei ollut mitään tehoa) ja kuten kuvasta näkyy, lääkepulloja saatiin myös muutamia. Nyt toivotaan, että lääkkeistä olisi jotain apua ja lapset paranisi.

Lääkärin käynnin jälkeen kävelimme vielä läheiseen PanPan pizzeriaan syömään herkullisia kiviuunissa paistettuja pizzoja. Nyt maha on täynnä ja olisi mentävä nukkumaan, sillä lähdemme aamulla aikaisin käymään Bangkokissa. Toivottavasti yö sujuu hyvin pikkuisen potilaankin osalta...

Joitain herkkuja

2010-12-17T05:20:00.000-08:00

Thaimaalaiset ruuat ovat aivan mahtavia. Tässä esimerkkeinä kolme kuvaa omista suosikeistani. Suosikkeja on vielä paljon lisää, mutta näiden kohdalla sattui kamera olemaan toimintavalmiina:

1. Tahmea riisi ja mango

2. Pad Thai, joko ravintolassa tai katukeittiöstä ostettuna. Tässä Tomin ravintola-annos.

3. Kookos, mieluiten kylmänä ja tuoreena. Tässä sisällä on muutakin kuin kookosmehua, hyvää oli silti...

Totuuden temppeli

2010-12-17T05:00:00.000-08:00

17.12.2010 Tomi kotiutui yöllä vasta kahden aikoihin, joten minä heräsin aamulla aiemmin ja menin ensin aamupalalle. Ulko-oven avattuani vastaani ei tullutkaan ihana Thaimaan lämpö ja auringonpaiste, vaan vastassa oli kova tuuli ja kylmyys. Muutama pisara vettäkin tippui taivaalta. Aamiaiselle tuli samaan aikaan suurin osa meidän porukasta joten saimme samalla sovittua päivän ohjelmasta.
Olivia vaikutti terveeltä, joten lähdimme kymmenen aikoihin Totuuden temppelille, joka sijaitsee Nakluassa Pattayan pohjoisosassa.

Temppeli on kokonaan puusta tehty ja siten eroaa muista temppeleistä joissa olemme käyneet Thaimaassa. Oliviasta oli jännään kun temppelin keskiosa oli tehty Thaimaalaisittain ja yksi siipi Kiinan tyyliin. Temppelissä oli restauroitityöt meneillään ja saimme kierroksen ajaksi kypärät päähämme. Ajoitimme käyntimme niin, että ehtisimme kello 11.30 delfiiniesitykseen. Opas kertoi kuitenkin, että delfiiniesitystä ei ole koska delfiinien altaan vettä vaihdetaan. Onneksi tilalla oli thai kulttuuriesitys, joten käyntimme ei jäänyt pelkkään temppelivierailuun.

Temppelistä hotellille palatessa käväisimme suomalaisomistuksessa olevassa River hotellissa maksamassa pikkubussimatkat Koh Changille. Tarkoituksemmehan on siirtyä tuolle Thaimaan toiseksi suurimmalle saarelle ensi tiistaina. Pattayan ilma on nyt ollut aika surkea parina päivänä. Olemme neljättä kertaa tähän aikaan vuodesta Pattayalla, eikä meillä ole ennen ollut näin huonoja ilmoja. Toivotaan, että kelit tästä vielä paranee. Tänään ei tarennut mennä edes uimaan!

Olivian vointi huononi taas iltaa kohden ja kuume nousi yli 38 asteen. Nyt pikkuinen on nukkumassa ja toivottavasti vointi alkaisi kohenemaan pikaisesti. Serkkupoikien tauditkin ovat paranemaan päin, toivottavasti ei tule takapakkia. Tänään vietetään Joukon synttäreitä ja käväisin juuri nauttimassa heidän huoneessaan synttäriherkkuja. Muut ovat lähdössä vielä Menuettiin viettäämään iltaa. Saa nähdä uskaltautuuko joku laulamaan karaokea. Minä ja Anne jäämme huoneisiimme hoitelemaan sairaita pikku potilaita...

Lopuksi vielä muutama kuva Totuuden temppelireissulta. En saanut otettua yhtään kuvaa koko temppelistä, koska olimme niin lähellä rakennusta.

Olivia seurailee silmä tarkkana kulttuuriesitystä...

Sadesäässä

2010-12-16T08:06:00.000-08:00

16.12.2010 Tänään oli melko sateinen päivä. Aamupäivän vietimme uima-altaalla pilvistä huolimatta, mutta sadetta alkoi ripotella vaihtelevaan tahtiin keskipäivän jälkeen. Ukkonenkin jyrähteli muutamia kertoja oikein kunnolla, joten katsoimme parhaaksi vetäytyä päiväunille, jotta jaksaisimme illalla valvoa Cabaree reissulla. Olivialla oli vielä viime yönä kuumetta, mutta päivällä se laski 37,2 asteeseen. Uimaan emme häntä päästäneet, mutta Olivia makaili pihalla katoksen alla aurinkotuolissa. Myös serkkupojat ovat molemmat kuumeessa, toivottavasti hekin paranevat pian. Koska Olivian vointi oli päiväunien jälkeen ihan ok, päätimme lähteä suunittelemallemme Cabaree reissulle. Olemme käyneet aiemmin Bangkokissa Calypso ja Pattayalla Tiffany -cabareissa ja nyt menimme Pattayan toiseen eli Alcatzar -cabareehen.

Menimme keskustaan hotellin taksilla ja taksikuski kävi ostamassa meille liput koska hän kertoi saavansa ne alennushintaan. Näin saimme normaalien lippujen hinnalla VIP liput, jotka oikeuttivat istumaan eturiveillä. Itse esitys oli hieno ja Olivia jaksoi katsoa suurella mielenkiinnolla esityksen alusta loppuun asti. Cabareen jälkeen kävimme keskustan rantakadulla syömässä ja palailimme naisporukalla +Jokke hotellille lavatakseilla. Muut miehet lähtivät vielä moikkaamaan Jania Pattayan yöelämään. Olivia halusi ostaa Cabaree videon ja pyysi, että saisi katsoa sitä vielä tänä iltana hotellilla. Annoin luvan, mutta tuollahan tuo video pyörii ja Olivia nukkuu syvässä unessa. Tässä muutamia otoksiani tämän iltaisesta esityksestä Alcatzar Cabareesta:

Uima-altaat

2010-12-15T20:32:00.000-08:00

Tässä olisi erityisesti Jaanalle suunnattuja kuvia eli Thongburan altaat ja niiden syvyyksiä. Ensin allaolevassa kuvassa lastenallas. Sen syvyys on syvemmästä päästä ehkä noin metri. Syvässä päässä on kaksi kiemuraliukumäkeä ja putous. Matalamman pään syvyys on ehkä noin 60cm. Syvyys vaihtuu keskellä allasta liukumäkimäisesti.

Tomi lastenaltaan matalammassa päässä...

Allaolevassa kuvassa on ns. pääallas. Sen syvyys on ehkä noin 150 cm tai vähän alle koko allasalueella. Altaan alueella on porealtaita ja makuuporepaikkoja yms. Marjatta (167cm pitkä) seisoo kuvassa jalat pohjassa.

Tässä alla Thongburan kolmas allas, joka sijaitsee lastenaltaan alapuolella tai oikeastaan takana.Tämän aikuisten altaan syvyys on ehkä noin 120 cm. Tomi seisoskelee kuvassa, joten siitä näkee syvyyden paremmin. Riikan ja Karpen kolmio sijaitsee tämän altaan vieressä maantasolla.

Huoneista

2010-12-15T17:54:00.000-08:00

Tämä Villa Thongbura sijaitsee Pattayalla lähellä Jomtienin rantaa. Meidän seurueella on erilaisia huoneita vuokrattuina, joissa yövymme. Meidän perheellä on studiohuone ensimmäisessä kerroksessa maan tasolla. Huoneessa on 180cm leveä parisänky, sohvaryhmä, peilipöytä ja ruokapöytä. Keittiönurkkauksessa on jääkaappi/pakstin, tiskialtaat, mikro ja hella. Lukolliset keittiökaapit avataan vain kuukausivuokralaisille ja niissä on astioita ja kuulemma kahvinkeitinkin. Kylppärissä on kylpyamme ja joissain studioissa lisäksi myös erillinen suihku. Meillä ammeen viereinen, seinän kokoinen "paljeikkuna" avautuu kokonaan ulos.

Vanhempani varasivat Suomesta käsin kolme makuuhuonetta ja olohuoneen käsittävän huoneiston. Kun menimme huoneistoon, huomasimme heti ettei se sovellu lapsiperheille, koska huoneisto oli kaksikerroksinen. Alakerrassa oli makuuhuone, keittiö, olohuone ja WC/kylpyhuone ja lisäksi yläkertaan johdatti pieniaskelmaiset betoniset raput, joissa ei ollut kaidetta ollenkaan! Yläkerrassa oli kaksi makuuhuonetta ja WC/kylpyhuone. Meidän oli pakko vaihtaa huone yhdessä tasossa olevaan huoneistoon turvallisuuden vuoksi. Nyt vanhempani ja siskoni perheineen majoittuvat huoneistossa, missä on kaksi makuuhuonetta, oh/keittiö yhdistelmä, amme/WC ja suihku/wc yhdistelmät ja vaatehuone.

Huoneistoihin saa tarvittaessa lisävuoteita. Me emme ole tarvinneet sellaista, koska Olivia nukkuu joko meidän välissämme tai sänkyymme kiinni työnnetyllä sohvalla. Otimme jo kotoa mukaan Olivialle oman tyynyn, peiton ja aluslakanan. Ainiin, lisäksi huoneissa on isot televisiot ja DVD-soittimet. Soitin onkin hyvä, sillä Olivia on jo ehtinyt katselemaan Fröbelin palikoita huoneessamme vaikka lastenkanavat ovat myös mieleisiä.

Allaoleva näkymä on Päivin ja Joken toisessa kerroksessa olevan studion parvekkeelta.

Joulukortit

2010-12-15T17:32:00.000-08:00

15.12.2010 Eilinen päivä meni lähes kokonaisuudessa joulukorttien kanssa touhuten. Edellisenä päivänä kuumeinen Olivia poseerasi Tescolotuksesta ostetussa tonttupuvussa hotellialueella ja herätti ihastusta muissa hotellivieraissa ja nyt oli aika ottaa seuraava askel korttien suhteen. Viime vuonna teimme saman ruljanssin ja lähetimme 40 joulukorttia Pattayalta joista yksikään ei tullut perille...

Kävimme eilen valokuvaamossa teettämässä kuvat ja kirjoittelimme uima-altaalla tuttavien ja sukulaisten osoitteet kirjekuoriin. Sitten kävelimme postin lähettyvillä sijaitsevaan baariin ja liimasimme Hyvää joulua -tarrat kuviin. Tämän jälkeen veimme kortit postiin virkailijalle käteen, että ne varmasti lähtisivät eteenpäin. Toivottavasti löytävät tällä kertaa myös vastaanottajilleen Suomeen ja Ruotsiin.

Joulukorttiruljanssi oli valmis joskus viiden aikoihin ja lähdin Annen, Markon ja poikien kanssa keskustaan syömään. Menimme matkat lavataksilla. Liikennejärjestelyt olivat muuttuneet vuodessa jonkin verran, mutta matkat sujuivat kuitenkin hyvin. Kävimme syömässä Burger Kingissä. Paikka sai Annen perheeltäkin hyvät arvosanat, vaikka he eivät ole siellä käyneet aiemmin. Teimme keskustassa muutamia ostoksia ja olimme takasin hotellilla vähän ennen kahdeksaa. Tomi oli hoitamassa Oliviaa meidän ollessa kaupungilla ja meidän tultua oli "aikuisten" vuoro lähteä keskustaan. Heillä olikin vähän erilainen reissu, sillä Jani halusi näyttää millaisia ovat Pattayan gogo baarit...

BigC

2010-12-14T19:08:00.000-08:00

14.12.2010 Elikkä illalla kävimme vielä lähes koko porukka BigC tavaratalossa ostoksilla. Tarkoitus oli käydä siellä myös syömässä, mutta ostoskeskuksessa ei ollutkaan haaaveilemaamme PizzaCompany ravintolaa tai vastaavaa ja syöminen jäi myöhemmälle illalle. Teimme siis ostokset ja palasimme hotellille. Kauppaan oli matkaa muutama kilometri ja lavataksi, jonne koko porukkamme mahtuu (nyt 9 aikuista) maksaa ko. matkalle noin 4 euroa. Hotellille paluu oli ikävä, koska Olivian kuume oli noussut ja sitä oli jo yli 39 astetta. Pikku ressukka makasi itkua tuhertaen sängyllä kuumana kekäleenä hehkuen. Minä passitin lapsenvahtina olleen mummon muiden kanssa syömään ja jäin itse hoitelemaan sairasta potilasta. Onneksi Tomi oli niin ystävällinen, että toi minulle pizzan hotellille Jomtienin Pizza servicestä...

Anne ja Marko kauppareissulla....

Floating market

2010-12-14T01:21:00.000-08:00

14.12.2010 Heräsin aamulla Olivian puheluun ja huomasin, ettei Tomia ollut missään. No aamupalallahan hän tietysti oli ja olikin saanut syödä rauhassa koska oli ensimmäisenä ja ainoana syömässä. Tomin tultua syömästä menin itse syömään ja varmistelin muilta seurueemme jäseniltä päivän ohjelmaa. Suunnitelmissa oli lähteä kello 11.00 kelluville markkinoille. Lähes kaikki lähti matkaan ja saimme kaverini isänkin mukaan, joka on samaan aikaan samassa hotellissa. Kävimme markkinoilla ensimmäistä kertaa viime talvena ja ne olivat tosi positiivinen yllätys, vaikka ovatkin vain turisteja varten rakennetut. Olivia oli todella väsynyt ja voimaton. Hän oli aivan kuuma ja tajusimme markkinoilla, että nyt kuume oli iskenyt Oliviaan. Kierroksemme jäi aika hätäiseksi, enkä viitsinyt paljoa näpsiä kuviakaan, koska otin niitä viime talvena niin paljon. Markkinoiden päätteeksi ostimme tahmeaa riisiä ja mangoa, nam miten hyvää tuo Thaimaan herkku on. Jos olisin syönyt mangoja vain Suomessa, en tietäisi miltä ne oikeasti maistuu. Uskomaton voima tuolla tropiikin auringolla.

Nyt oleskelemme täällä uima-altaalla ja vajaan tunnin päästä lähdemme BigC ostoskeskukseen ostoksille ja syömään. Illalla ehkä vielä hierontaan ja siinähän tämä päivä taas on. Minulla oli taas jännä tunne täällä Thaimaassa. Ihan kuin olisin kotonani. Täällä on hyvä lomailla!

Hieronnassa

2010-12-13T17:22:00.000-08:00

Kävelin altaalle ja pool verkko toimi paremmin. Päivi hieronnassa!

Hierontaa ja uimista

2010-12-13T17:16:00.000-08:00

13.12 Pakko luovuttaa, näillä yhteyksillä ei voi ladata kuvia tänne blogiin... Eilen heräilimme aikaisin melko huonosti nukutun yön jälkeen. Taidettiin kaikki pyöriskellä sängyssä iso osa yöstä ja minulla oli flunssan poikanen mikä on ihan normaalia kun matkarasitus ja jatkuvat isot lämpötilaerot vaivaavat ilmastoitujen sisätilojen ja kuuman ulkoiloman välillä.

Kävimme Tomin kanssa aamiaisella vuorotellen, koska emme ole ottaneet Oliviaa sinne mukaan. Olivialle ei ruoka maistu aamuisin. Aamiaisen jälkeen jäimme uima-altaalle uimaan ja sinne kokoontuikin koko meidän 13 hengen porukka+ Jani jossain vaiheessa. Iltapäivällä saimme muutaman tipan sadekuuron. Menimme ravintolaan sateen ajaksi, ettei kastuta, vaikka uikkarit päällä olimmekin. Jani ja Tomi söivät jonkun hampurilaisaterian ja minä banana splitin. Olivia jäi päiväunille mummon kanssa.

Ennen Olivian heräämistä kävimme Päivin, Joken ja Janin kanssa hieronnassa läheisessä hierontapaikassa. Nyt hierojamme olivatkin vähän napakkaotteisempia kuin edellisessä paikassa, joten aiomme mennä samaan paikkaan uudestaan. Hieronnan jälkeen lähdimme hotellin taksilla Suomi baariin Maikan majataloon, jonne vaarilla oli viemisinä viisi purkkia puolukkahilloa. Söimme samalla Pattayan isoimmat annokset ruokaa. Lähdimme kylläisinä (paitsi Marko, jonka tilauksessa oli jotain epäselvää) läheiseen Carrefouriin tekemään ruokaostoksia. Jani lähti taksin omalle hotellilleen keskustaan ja me menimme lavataksilla omaamme. Meidän 13 hengen seurue mahtuu juuri ja juuri yhteen lavataksiin.

Hotellilla osa porukasta meni vielä iltauinnille, mutta minä en laskenut enää Oliviaa koska hän oli valitellut päänsärkyä ja palelua koko illan ajan. Yskäkin oli vaivannut. Tästähän Olivia ei tykännyt koska kaikki muut saivat pitää hauskaa paitsi Olivia. No, huomennna sitten uidaan...

Perillä ollaan

2010-12-12T19:21:00.000-08:00

13.12.2010 No niin, täällä sitä taas ollaan reissun päällä. Matkaan lähtemisen kanssa oli yhtä sun toista ongelmaa ja sama koskee tätä blogikirjoittamisen aloitusta. Meillä oli tarkoitus tulla tänne Thaimaahan 9.12 Finnairin yölennolla, mutta lento oli lakon vuoksi peruttu. Ostimme sitten uudet lentoliput Bangkokiin Air Berliniltä. Koska meitä oli 13 hengen seurue niin emme saaneet kaikille uusia lippuja vaan lähdimme alkuperäisenä päivänä viiden hengen voimin matkaan. Loppujen piti tulla seuraavana maanantaina, mutta koska lakko loppui, he saivat vaihdettua lennot lauantaille ja tulivat siis eilen tänne Pattayalle. Olemme ehtineet käydä ostoksilla TescoLotuksessa, hieronnassa, mani- ja pedikyyrissä, syömässä hyvissä paikoissa ja tietenkin olemme uineet joka päivä. Blogin kirjoittaminen ei näytä onnistuvan koska yhteys pätkii koko ajan. Tässä kuitenkin kuva hotellimme Villa Thongburan allasalueelta, yritän päivitellä blogia illalla, jos onnistuisi.

Olivia katselemassa Fröbelin palikoita Berliinin lentokentällä.

Kohta lähdetään lentoon, matkasuunnitelmia...

2010-10-30T23:51:00.000-07:00

Matkasuunnitelma Thaimaahan 9.12.2010-6.1.2011

No niin, se olisi taas aika suunnitella talven kohokohtaa eli Thaimaan matkaa. Tulevan talven matkamme on meille kahdeksas Thaimaahan suuntautuva reissu, eikä maan viehätys ole missään vaiheessa hiipunut, oikeastaan päinvastoin. Ensimmäisen Thaimaan matkamme teimme vuonna 2002, jolloin olimme Aurinkomatkojen kahden viikon yhdistelmämatkalla Bangkok (5päivää)-Pattaya (9päivää). Siitä se sitten lähti... Seuraavana vuonna 2003 teimme reissun Bangkok (5päivää)- Huahin (9päivää). Vuonna 2004 heti tsunamin jälkeen menimme Thaimaan sijaan Vietnamiin ja matkakohteinamme oli Ho Chi Minh City (4päivää)- Phan Thiet (7päivää)- Ho Chi Minh City (3päivää). Kesällä 2005 elämämme muuttui kertalaakista kun saimme rakkaan tyttäremme kaukana Kiinan Changshassa. Tämän jälkeen matkaohjelmaamme tuli Thaimaan matkojen lisäksi Kiinan matkat. 2005 lomailimme joulukuussa Phuketissa (2viikkoa) sylivauvamme kanssa, 2006 lomakohteemme oli Thaimaan Bangkok (5päivää) ja Pattya (14päivää). 2007 kesällä kävimme Kiinan Kantonissa ja talviohjelmassa oli Thaimaan Krabi (3viikkoa). 2008 kesämatka suuntautui Kiinan Shanghaihin ja talvimatka Phuketiin (2viikkoa). 2009 kesällä lomailimme Kiinassa pahimpaan sikainfluenssa-aikaan ja olimme karanteenissa Hainanin saarella. Hainanin jälkeen lensimme Hongkongiin ja siellä saimme onneksi liikkua vapaasti. Talvimatkamme suuntautui saman vuoden joulukuussa Thaimaahan ja vietimmekin nelisen viikkoa Pattaya (7Päivää)- Koh Samui (14Päivää)- Bangkok (5päivää)kierroksella. Tämän kesän matka suuntautui Aasian sijasta Bulgariaan ja nyt minulle jäikin kova vajaus kaukomatkakiintiössä, reissukuume on valtava!!!

Minulla on koneella kattava lista kaukomatkalle mukaan otettavista tavaroista. En laita sitä kuitenkaan tänne, koska se on tehty vain meidän perheen tarpeita ajatellen. Listan teko on ollut kuitenkin yksi hyviä ideoita, sillä siitä on helppo tsekata mukaan otettavat tavarat kun pakkailee laukkuja. Tärkeintä on tietysti tarkastaa, että vakuutus on kunnossa, passi ja rahat mukana ja ei kun reissuun...

Matkustusilmoituksen tekeminen ennen matkaa on myös hyvä idea
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=36581&contentlan=1&culture=fi-FI
... Eikä matkailijan terveysoppaan lukeminen ennen reissua ole pahitteeksi:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=231

Mutta, tässä olisi nyt meidän tulevan reissun suunnitelmia. Matkaseurueemme koostuu kolmestatoista sukulaisesta, joista mm. vanhempani ovat olleet aiemmin jo useammalla reissulla kanssamme ja yhtä lukuun ottamatta muutkin ovat olleet meidän kanssamme aiemmin Thaimaassa. Minusta on kiva lähteä matkalle isolla porukalla. Varailen mielelläni hotelleja ja lentoja ja järjestelen retkiä ja ohjelmaa matkan ajaksi. Reissussa tai ennen sitä teen pienen kartoituksen siitä, mitä matkaan lähtijät haluaisivat kokea matkalla, mutta muuten reissun aikana emme suuremmin kysele mitä ja milloin teemme mitäkin. Ilmoitan Tomin kanssa oman ohjelmamme ja jos ohjelmamme kiinnostaa muita seurueemme jäseniä, on kiva että he lähtevät kanssamme näkemään ja kokemaan jotain uutta. Emme ole kovia löhöämään paikallamme matkoilla, mutta jos joku haluaa viettää päivää hotellilla, altaalla tai rannassa, lähdemme pienemmällä porukalla retkelle. Minun shoppailureissuni ovat myös usein liikaa muille, joten käyn niillä useiden eri ihmisten kanssa, jotta pääsen kaupoille tarpeeksi usein. Ensi talven reissun aikana samassa hotellissa on myös muita tuttavia ja kokeneita Thaimaan kävijöitä. Tässä vaiheessa olen päässyt laskuissani kahteenkymmeneen kolmeen tuttavaan jotka ovat varanneet samasta hotellista huoneet samaan aikaan kanssamme. Jos olisimme vain oman perheeni kanssa kolmestaan joulun yli Thaimaassa neljä viikkoa, tiedän että olisin tosi ikävissäni. Nyt ei tarvitse potea ikävää, sillä sukulaisia ja ystäviä on ympärillä!

Tässä olisi meidän alustavaa matkasuunnitelmaa. Pattayan kohteet ovat meille jo suurimmaksi osaksi tuttuja, mutta listasin ne tähän, sillä joihinkin tulemme menemään uudelleen reissun aikana.

To 9.12.2010 Lento AY 0095 kello 23.55 HKI-BKK Suvarnabhumi. Lentoaika 9h45min.
Bangkokin uusi lentokenttä:
http://www.bangkokairportonline.com/

Pe 10.12.2010 saapuminen Bangkokiin paikallista aikaa 14.35. Tavaroiden odottelu hihnalta ja siirtyminen Pattayalle.
Pattayan kohdeopas suomeksi:
http://www.aurinkomatkat.fi/Images/Pattaya.pdf

Pe 10.12.2010 n. kello 17-18.00 majoittuminen Villa Thongburaan Jomtien Beachille. Varattu 1 kolmen makuuhuoneen huoneisto ja kolme studiota.
http://www.villathongbura.com/

videota samasta paikasta:
http://www.youtube.com/watch?v=E6HsS-D3fFg&feature=related

La 11.12.2010 tutustumista hotelliin ja ostoksille läheiseen Tescoon, Pattayalla on myös muut hyvät tavarataloketjut edustettuna.
http://www.tescolotus.com/en/
http://www.bigc.co.th/en/
http://www.carrefour.co.th/eng/Default.aspx

Matkamuistoja kannattaa ostaa myös täältä:
http://www.lukdod.com/

Ja pikkuostokset hoidetaan näissä kaupoissa:
http://www.familymart.co.th/home.html
http://www.7eleven.co.th/

Su 12.12.2010 Rentoutumista, lomatunnelmia ja hyvää ruokaa, myös ketjuravintoloilla on hyvä edustus.

- Minun suosikkiani eli Phad Thaita saa joka ravintolasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Pad_Thai
http://www.youtube.com/watch?v=FWrlyRFHWhA&feature=related

- Toinen suosikki: tahmea riisi ja mango, nam
http://www.youtube.com/watch?v=4cooSrCx-20&feature=search

- Kolmas suosikki: Som Tam, papaijasalaatti:
http://www.youtube.com/watch?v=M4LSxGfEwgM&feature=related

- Ihanaa jäätelöä, mm. Millionare, nam.
http://www.swensens.com/

ja videota samasta paikasta:
http://www.youtube.com/watch?v=n2BWhQdL4Yc&p=06E5FEFC33495AA2&playnext=1&index=49

- Ja näitä ihania pannukakkuja ostetaan kadunkulmista.
http://www.youtube.com/watch?v=RDP9P69o6fM&feature=related

- Herkullista pizzaa,
http://www.pizza.co.th/

- Hyvä Italialainen ravintola lähellä hotellia,
http://www.panpanpattaya.com/

- Eksoottinen ruokapaikka keskustan ja Jomtienin välillää,
http://www.sugar-hut.com/

- Hotellin lähellä on myös pari Suomibaaria,
http://www.menuetpattaya.com/contents/restaurant?language=finnish
http://www.viviangolf.com/

ja onhan niitä Suomibaareja Pattayalla "muutama" muukin.
http://www.disconova.com/utu/liitetiedostot/pattaya_suomibaarit.png

- Palanpainikkeeksi juodaan mm.
http://www.spywinecooler.com/main.php
http://kahouweb.hp.infoseek.co.jp/foods/108/taib05.jpg
http://www.heuschenschrouff.com/products/11385.jpg
http://www.singhabeer.com/Day/mainpage.html
http://www.changbeer.com/

Ma 13-20.12.2010 Lomailua Pattayalla, nähtävyyksiä halujen mukaan esim.

- Kelluvat markkinat (Floating market Pattaya),
http://www.pattayafloatingmarket.com/

ja videota samasta paikasta:
http://www.youtube.com/watch?v=PcGy2SJByCo&feature=related

- Orkidea puisto Nong Nooch,
http://www.nongnoochgarden.com/

ja videota samasta paikasta:
http://www.youtube.com/watch?v=TQg81vGLOyQ

- Tiikeripuisto (Million years crocodile & tiger zoo),
http://www.thaistonepark.org/

ja videota samasta paikasta:
http://www.youtube.com/watch?v=ttcjUY94Fm4

- Ja tällä reissulla pakollinen vierailukohde, koska emme ole ennen siellä käyneet: Kao kheow open zoo. Ajokortit mukaan, sillä alueella kuljetaan golfautoilla, ja sitä ei voi vuokrata ilman ajokorttia.
http://www.journeytothejungle.com/index.html

- Mini Siam, Thaimaa ja osa Eurooppaakin minikoossa,
http://www.minisiam.com/index_eng.html

- Kalastustakin voisi harkita esim. Jomtienin kalalammella. Muitakin paikkoja on tarjolla, mutta tässä hotellia lähin vaihtoehto:
http://www.megafishingthailand.com/content/view/38/40/

- Ripleys Belive it or not belive -museo,
http://www.ripleysthailand.com/

- Buddhakukkula
http://www.thailandholidayhomes.co.uk/big-buddha-hill.html

- Lauttamatka lähisaarelle,
http://www.kohlarn.com/

- Temppelit, Sanctuary on truth,
http://www.sanctuaryoftruth.com/

ja videota samasta paikasta
http://www.youtube.com/watch?v=mZw7avA29xI

ja Wat Yangsanwararam,
http://www.apllc-connect.com/destinations/wat-yansangwararam.html

- Pattaya water park vesipuisto ja huvipuisto kävelyetäisyydellä ym. ym.
http://www.pattayapark.com/

videota samasta paikasta:
http://www.youtube.com/watch?v=VfXEbtf4MLE&feature=related

- Pattayan akvaario voisi olla myös vierailun arvoinen paikka
http://www.underwaterworldpattaya.com/

- Hieronnoissa käymme varmasti lähes joka päivä, tässä yksi vaihtoehto hotellimme läheltä; sokeiden hieromakoulu. Ja katso hintoja! Tunnin hieronta 150 THB eli n. kolme euroa! Sivut suomeksi:
http://www.tbmipattaya.com/finland/start_finland.htm

- ja voihan Pattayalla viettää rantaelämääkin, mikäs siellä palmun alla on lekotellessa.
http://www.bangkoksite.com/pattaya/jomtien.htm

- Jos ei ole ennen käynyt Pattiksella niin kannattaa tietysti käväistä iltakävelyllä kovalla hulinakadulla (Olivian sanoin ilmaistu). Nähtävyys sinänsä niin tiedetään mistä puhutaan...
http://www.walkingstreetpattaya.com/

ja videota samasta paikasta:
http://www.youtube.com/watch?v=CfTo6twYkPc&feature=related

- Parasta iltaohjelmaa on myös taidokkaat Cabareet.
http://www.tiffany-show.co.th/

tai Alcazar videona:
http://www.youtube.com/watch?v=KNOgOEkKelw

La 18.12.2010 Halukkaat lähtevät Bangkokiin Chatuchakin viikonloppumarkkinoille joko taksilla, pikkubussilla tai bussilla.
http://en.wikipedia.org/wiki/Chatuchak_Weekend_Market

ja videota samasta paikasta:
http://www.youtube.com/watch?v=UJ9lfgjMOaM&feature=related

Ti 21.12.2010 Siirtyminen pikkubussilla Koh Changille, Thaimaan toiseksi suurimmalle saarelle aivan Kambotzhan rajalle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ko_Chang

Matkalla pysähtyminen Rayongin Tesco Lotus tavarataloon ostamaan elintarvikkeita ja juomia loppulomalle. Majoittuminen Sofia Garden resort -hotelliin.
http://www.jussinhotel.net/

21-30.12.2010 Lomailua Koh Changilla; suurin osa ajasta kuluu lienee rantaelämästä nauttien, veneretkillä, snorklaten, uiden, mopoillen ja hyvästä ruuasta nauttien. Perinteinen norsusafarikin pitää heittää jossain kunnon viidakossa. Jouluna taidamme ottaa kunnon löylyt hotellin suomalaisessa saunassa!

- Viidakkosaunassakin voisi vierailla jos hyvä sattuu kohdalle.
http://www.bailan-kohchang.com/en/act/Herbal-Sauna-Bailan-Koh-Chang.html
http://www.youtube.com/watch?v=CPUD9bB5gDw

To 30.12.2010 Siirtyminen pikkubussilla Bangkokiin. Meidän perhe jää vielä seikkailemaan Aasiaan, muut kotiin lennolla AY Helsinki 31.12.2010 kello 00:30. Majoitumme Bangkokiin hotelli Naraihin, josta olemme varanneet booking.com varauspalvelusta hotellihuoneen kahdeksi yöksi. Hotelli on meille ennestään tuttu, sillä olemme yöpyneet siinä edellisillä reissuilla jo kolmena eri vuonna. Saavumme hotellille luultavasti vasta myöhään illalla, joten emme ehdi muuta kuin purkaa tarvittavat tavarat ja käydä nukkumaan. Riikka perheineen on tullut samana päivänä Narai hotelliin ja he lupasivat ilmoittaa meidän myöhäisestä saapumisesta ettemme menetä huonetta.
- http://www.naraihotel.co.th/

Pe 31.12.2010 Se olisi sitten viimeinen päivä kuluvaa vuotta ja vietämme sen Bangkokissa. Viime vuonnahan vietimme uudenvuoden yötä jossain Thaimaan ja Euroopan välisessä ilmatilassa. Mitähän sitä puuhailisi päivän aikana? Saattaa olla, että China Townin ostoskatu olisi käytävä kävelemässä läpi, jos sinne viitsii vaan Olivian kanssa lähteä tai sitten voisi käydä vaikka keskustan akvaariossa ja vaikka Hard Rock cafessa. Sieltä minulla on vain todella huonot muistot koska sain sieltä viimeisen vierailuni yhtydessä ärhäkän ruokamyrkytyksen kasvishampurilaisesta.

La 1.1.2010 Viimeinen varsinainen Thaimaan lomapäivä. Lentomme Kuala Lumpuriin lähtee illan suussa kello 19. Kone tulee Frankfurtista ja jatkaa Bangkokista Kuala Lumpuriin. Näemme siis jo aamulla pääsemmekö lähtemään Malesiaan ajallaan. Lentokentälle on hyvä lähteä jo viimeistään neljän aikaan niin ehdimme selvittelemään minne veisimme matkatavaramme säilöön reissun ajaksi. Yksi vaihtoehto on lentokentän matkatavarasäilytys, jossa säilytys maksanee 100THB/laukku/vrk. Joudumme luovuttamaan hotellihuoneemme luultavasti viimeistään kahden-neljän aikaan joten vietämme aamupäivää luultavasti jossain hotellin lähettyvillä, ehkä käymme jopa altaalla polskuttelemassa.

Illalla laskeudumme Kuala Lumpurin KLIA kentälle paikallista aikaa noin kello 21 jos lennot kulkevat ajallaan. Siirrymme taksilla hotellillemme Swiss Gardeniin, josta olen varannut kaksi kahden hengen huonetta ebookersilta. Hintaan kuului ilmainen upgrade, nettiyhteys ja tervetulodrinkki, Koska saavumme niin myöhään hotellille käymme luultavasti samantien nukkumaan.
http://www.ebookers.fi/hotellit/Malesia/Kuala_Lumpur/Swiss- Garden_Hotel_Kuala_Lumpur/

2-4.1.2010 Olemme siis kolme kokonaista lomapäivää Kuala Lumpurissa.

Su 2.1.2010 Petronasin kaksoistornit ja KLCC.

Pakollinen vierailukohteemme on ainakin Petronasin kaksoistornit jonka näköalatasanteella voi vierailla ilmaiseksi kunhan jonottaa ensin lipun joka määrää mihin aikaan sinne saa mennä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Petronas_Towers

Saattaa olla, että jätämme näköalatasanteelle menon väliin, mutta vierailemme ainakin tornin alla olevassa puistossa jos Olivia haluaa mennä sinne leikkimään ja ehkä katsastamme myös tornien juurella sijaitsevan Malesian suurimman ostoskeskusen KLCC:n tarjonnan...
http://www.suriaklcc.com.my/

Koska Olivia ei jaksa shoppailla koko päivää, hänet on ehdottomasti vietävä nauttimaan vesileikeistä KLCC:n lasten altaille, joka tarjoaa alle 12v lapsille suihkulähteitä, altaita ja uimamahdollisuuden. Lapsille on myös puiston alueella muitakin leikkipaikkoja.
http://www.suriaklcc.com.my/index.php?module=KLCCPark
http://il.youtube.com/watch?v=3tWuEGiVl1U

Toisaalta emme ole varsinaisia ostoskeskus shoppailijoita joten luulen, että siirrymme tekemään varsinaisia ostoksiamme China Townin ja keskustorin markkinoille. Etenkin Petalingin iltamarkkinat vaikuttavat mielenkiintoisilta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Central_Market,_Kuala_Lumpur

Ma 3.1.2010 Sunwayresort

Yhden päivän voisimme taas välissä pyhittää kokonaan Olivian tarpeille; paikallinen vesi- ja huvipuisto on kyllä elämys koko perheelle. Kuala Lumpurista näitä vesipuistoja löytyy useampia, mutta tämä on arvioitu parhaimmaksi ja onhan se myös Malesian suurin vesipuisto. Sunway resort on suljettu tiistaisin ja vesipuistossa ei saa pukeutua bikineihin, muslimimaassa kun ollaan.

http://www.sunway.com.my/lagoon/about_how.asp

Ti 4.1.2010 Batu luolat

Lomapäiviemme aikana toinen pakollinen vierailukohde on noin 15km:n päässä Kuala Lumpurista sijaitsevat Batu luolat. Sinne kun kiipeilen niin koen taas olevani Amazing racessa. Nämä luolat jäivät erityisesti mieleeni kyseisestä ohjelmasta. Saman tunteen koin viime kesänä kun reissasimme Star Ferryn lautalla Hongkongissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Batu-luolat

5.1. 2010 Lento Bangkokiin

Lentomme Bangkokiin lähtee vasta illansuussa. Yritämme saada hotellista myöhäisen chek outin ja näin meille jää vielä yksi lähes kokonainen päivä tutustua Kuala Lumpuriin. Jos emme ole aiemmin ehtineet niin voisimme käyttää viimeisen päivän vierailemalla Central Marketissa ja hankkia muutamia tuliaisia kotiin.

http://il.youtube.com/watch?v=szPkIZmSevI

Siirrymme Lufthansan lennolla kello Bangkokiin. Tarkoituksemme on majoittua Novotelin lentokenttähotelliin Bangkokissa koska lentomme koti Suomeen lähtee jo aikaisin seuraavana aamuna.

http://www.novotel.com/gb/hotel-6183-novotel-bangkok-suvarnabhumi-airport/index.shtml

To 6.1.2010 Lento Helsinkiin AY kello 9.25.

Bulgaria

2010-07-09T02:01:00.000-07:00

Lomailua ja uimista...

Bulgaria

2010-07-09T01:59:00.000-07:00

Lomailoja; jäätelöä...

Kesäloma

2010-07-08T11:21:00.000-07:00

Suunnitelmissani oli kirjoitella blogia kesälomamatkastamme, mutta kuten monet meistä tietää niin lomalla on niin kiire ettei ehdi koneelle. Oikeastaan, olisi ehkä parempi sanoa, että lomalla ei viitsi käyttää aikaa koneella istumiseen... Tässä kuitenkin ensin kuva kesälomamatkamme alusta eli lähdimme reissuun lauantaina 3.7 ja ensimmäinen kohde oli Järvenpään Puistoblues ja jos oikein tarkkaan katsoo, niin lavalla voi nähdä ZZ Topin partaveikot...

Hyvää pääsiäistä!

2010-03-28T06:55:00.000-07:00

Kotona ollaan

2010-01-01T21:20:00.001-08:00

Reissu on siis heitetty ja edessä olisi paluu arkeen. Onhan sitäkin elettävä, että voi taas suunnitella uutta matkaa. Lento Pariisista Helsinkiin sujui erittäin nopeasti ja mukavasti. Olin tilannut kasvisaterian lennolle, mutta huomasin jo lipusta, että tilaus ei ollut mennyt perille. Ystävällinen henkilökunta antoi kuitenkin minulle poisjääneen matkustajan kasvisruuan kun lihapullat ei oikein kiehtoneet. Lähdimme Pariisista noin 20 minuuttia myöhässä, mutta saavuimme lähes aikataulussa Helsinkiin. Koneen ulkopuolinen kulkusilta ei toiminut ja jouduimme vähän odottelemaan koneesta ulos pääsyä. Lopulta sillan tilalle piti tuoda raput ja meidät vietiin terminaaliin linja-autoilla. Odottelimme jonkin aikaa laukkuja ja harmiksemme tärkein ja ison matkalaukku, jossa oli lähes kaikki Thaimaassa tehdyt ostokset oli jäänyt jonnekin matkalle. Toivotaan, että laukku löytyy jossain vaiheessa. Pariisin lentokenttä taitaa vaan olla aika kuuluisa siitä, että se hukkaa paljon laukkuja lopullisesti.

Anne ja Marko tulivat hakemaan meitä kentältä kotiin. Kävimme myös Hessun kanssa kahvilla läheisellä bensa-asemalla. Olimme tosi väsyneitä emmekä jaksaneet paljoa jutella. Onneksi kuulumisten vaihtoa voi jatkaa myöhemmin. Oli kyllä tosi kiva nähdä pitkästä aikaa ihmisiä, jotka olivat usein mielessä reissun aikana. Toivottavasti pääsemme joskus koko porukalla matkaan niin voisimme jakaa lomakokemukset yhdessä paikan päällä. Olivia nukahti matkalla autoon ja jatkoi unia kotona. Kotona oli tosi kylmä, mutta sehän ei meitä pelästyttänyt, koska olimme jo totutelleet Pariisin kentällä kylmyyteen. Tomi laittoi takkaan tulet ja minä menin Olivian viereen sänkyyn nukkumaan. Olivia itkeskeli jonkin aikaa puoliunissaan, meinasi oksentaakin mutta joi lopulta vellit ja nukkui sikeästi aamuun asti. Nyt olisi kuitenkin irtauduttava lomatunnelmista ja lähdettävä kotihommiin. Yritän vielä kirjoitella matkan plussia ja miinuksia lomani aikana. Työt ja uudet haasteet odottavat onneksi vasta loppiaisen jälkeen. Heippa!

Kotimatka

2010-01-01T21:13:00.000-08:00

30-31.12.2009-1.1.2010 (Bangkok-Pariisi-Helsinki)

Se alkaisi olemaan reissu nyt heitetty. Istun tällä hetkellä lentokoneessa, jossain Euroopan yllä matkalla kohti Pariisia. En ehtinyt eilen kirjoittelemaan päiväkirjaa, päivä meni muutenkin jotenkin tosi nopeasti. Vaikka meillä oli vielä kokonainen lomapäivä, ilmassa oli jo kotiinpaluun tunnelmaa. Suunnitelmamme oli mennä aamupäiväksi uima-altaalle nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä, mutta pilvinen sää muutti suunnitelmamme. Lähdimme käymään sky train ajelulla On nutin TescoLotuksessa. Olivia ei muistanut, millainen ilmajuna on ja hän mietti, että se on jotain ihmeellistä, mutta kyseessähän vain pilareilla ilmassa kulkeva juna kuten nimikin sanoo. Teimme Tescossa pienet ostokset ja tulimme takaisin hotellille. Ainiin ja että Anne pysyisi laskuissa niin kävimme taas Swensenissä ja söin reissun kolmannen miljonääriannoksen :)Vettäkin oli sadellut jossain vaiheessa, mutta sade ei sattunut meidän ulkona olon aikaan.

Tescon jälkeen Tomi yritti laittaa Oliviaa päiväunille, mutta nukkumaan käynti meni niin myöhäiselle että päätimme yrittää jos Olivia selviäisi iltaan asti ilman päikkäreitä. Minä kävin toivottamassa Riikalle ja perheelle hyvät loman jatkot kun he lähtivät vielä viikoksi jatkamaan lomaa Pattikselle. Hanna ja Janne toivat matkatavarat mummon ja vaarin huoneeseen, koska he lähtivät puolen yön aikaan kotiin ja huone piti luovuttaa neljältä. Me lähdimme tekemään illan suussa vielä iltakävelyn Patpongin nightbazaarille. Emme tehneet mitään ostoksia, koska hintataso on aika korkea verrattuna esim. Chatuchakiin. Kävelimme, katselimme ja ihmettelimme myyntikojuja, tyttöbaareja ym. Kävimme samalla reissulla syömässä. Ensin suunnittelimme, että menemme Mango treehen syömään, mutta päädyimme pieneen kadun varrella olevaan kuppilaan. Ravintolassa oli paperiset pöytäliinat ja jokaisella pöydällä vahaliituja, joilla sai taiteilla pöytäliinoihin. Olivia teki hienot piirustukset mm. duriania ei saa tuoda hotelliin merkin. Syötyämme kävelimme takaisin hotellille ja laitoimme väsyneen, mutta hyväntuulisen Olivian nukkumaan.

Tänään heräsimme aamulla aikaisin lähtöpäivätunnelmissa. Kävimme aamupalalla ja menimme hetkeksi vielä altaalle. Ilma oli taas aika pilvinen, joten aurinkorasvoja ei tarvinnut tänäänkään käyttää. Uimisen jälkeen kävimme Tomin ja Olivian kanssa syömässä hotellin alakerran ravintolassa ja mummo ja vaari muuttivat meidän huoneeseen, koska heidän huone piti luovuttaa kello 12.00. Syömisen jälkeen Olivia kävi mummon kanssa päiväunille ja minä, Tomi ja vaari lähdimme käymään lähikaupassa. Poikkesimme matkalla Silom village ostoskeskukseen ja löysimme sieltä Olivian toivoman norsukoristeen, joka oli rakennettu pienistä peilinpalasista. Hintakaan ei ollut hirvittävä (150THB), joten ostimme norsun yllätykseksi Olivialle. Kävimme samalla reissulla hotellin vastapäätä olevassa matkatoimistossa ja varasimme pikkubussikyydin lentokentälle. Itse ajattelin, että lähtisimme vasta 20.30 kentälle koska lento lähti 23.30. Tomi ja vaari oli taas ajatellut, että lähtisimme aiemmin kentälle koska siellä olisi mukavampi odotella lentoa kuin hotellilla. Kävimme sitten matkatoimistossa pyytämässä, että kyyti tulisi aikaisemmin ja se onneksi onnistui.

Menimme omaan hotellihuoneeseen vähän ennen neljää ja aloimme pakkailla viimeisiä tavaroita. Olivia nukkui vielä, mutta heräsi kun kolistelimme huoneessa. Luovutettuamme huoneen Olivia lepäili vielä hetken hotellin aulan sohvalla ja lähdimme Silom villageen syömään. Olivialle ei maistunut ruoka ja minäkin söin vain banana splitin. Syötyämme palasimme hotellille ja pyysimme matkalaukkumme pihalle, koska odottelimme kyytiä kentälle. Kuski olikin jo valmiina ja hotellin henkilökunta pakkasi tavaramme pikkubussiin ja lähdimme lentokentälle. Matka kentälle sujui nopeasti ja olimme siellä jo ennen seitsemää. Lähtöselvitys oli vielä kiinni kun saavuimme kentälle, mutta sekin avautui nopeasti. Kentällä tapasimme suomalaisperheen, joka oli juuri palaamassa Phuketista kotiin Amsterdamin kautta. Meidän lentohan oli Air Francen ja lennämme siis Pariisiin Air Francen koneella ja sieltä kotimaisella Finnairilla Helsinkiin. Lähtöselvitys sujui ongelmitta, vaikka meillä taisi olla vähän ylipainoa tavaroissa. Lähtöselvityksen jälkeen kävelimme puolisen kilometriä lähtöportillemme. Kävimme Burger Kingissä syömässä ja sen jälkeen mummo jäi vahtimaan matkatavaroitamme ja me muut lähdimme käymään kaupoilla. Bangkokin Suvarnabhumin lentokenttä on moderni ja viihtyisä. Siellä on todella selkeät opasteet eri paikkoihin, monipuolinen ostos- ja ravintolatarjoilu ja kenttä on kaikin puolin hyvä ja siisti. Ostosreissulla Olivia sai toisen koristenorsun ja ostimme pari pulloa sangsomia tuliaisiksi. Pyysimme myyjää laittamaan juomat sinetöityyn pussiin, jotta saisimme ne mukaan jatkolennolle. Huomasin turvatarkastuksen jälkeen, että minulla oli iso käyttämätön pullo aurinkorasvaa repussa ja käsidesi. Koska nesteitä ei saa viedä yli 100ml pulloissa lennoille, luulen että joudun Pariisissa heittämään rasvan roskiin. Sinne menee 30 euroa...

Jatkan tätä kirjoittelua täällä Pariisin kentällä. En joutunut luopumaan rasvasta, koska heitin käsidesin viemäristä alas ja pursotin aurinkorasvaa niin paljon kuin sitä mahtui 100ml käsidesipulloon. Koneemme oli taas jumbo, joten sinne mahtui valtavasti porukkaa. Pääsimme ensimmäisten joukossa koneeseen ja muutenkin jumbot on "osastoitu" niin hyvin, ettei siellä tule ahdasta tunnetta. Kone vaikutti aika vanhalta eikä siellä ollut esim. henkilökohtaisia viihdekeskuksia. Olemme lentäneet äkkiä laskettuna ainakin lähes 20 lentoyhtiön koneella. Tämä Air Francen kokemus oli mielestäni yksi pohjanoteerauksia, johon vaikutti moni muukin asia kuin vanha kone. Mietin, että vaikuttaako näihin negatiivisiin ajatuksiin se, että olen matkasta väsynyt tai se että minua ottaa päähän kun loma loppuu, mutta en oikein usko. Lentokonekin oli siivottu edellisten matkustajien jäljiltä todella huonosti. Koneessa oli myös tunkkainen haju jota henkilökunta yritti peitellä kävelemällä käytävällä ja suihkuttamalla ilmaraikastimia ilmaan. Lisäksi henkilökunnalla oli erittäin voimakkaan hajuisia hajusteita ja mietinkin, että miten joku astmaatikko kestäisi koneessa olevaa käryä. Olivia sai illallisella tilaamani lasten aterian, mutta aamiainen vietiin väärälle lapselle ja Olivia jäi siis ilman lasten aamiaista. Huomautin asiasta henkilökunnalle, mutta he vaan pulputtivat minulle ja Olivialle ranskan kieltä, vaikka varsin hyvin tiesivät ettemme ymmärrä sitä. Lennolla ei tarjoiltu juomia tai ruokia illallisen ja aamiaisen välillä ollenkaan. Keskellä konetta oli itsepalvelupiste josta sai hakea ruokia ja juomia kunhan sai ensin selville missä mitäkin on. Luulen, että tämä vähensi huomattavasti menekkiä koska penkkien keskeltä oli hankala lähteä itse hakemaan virvokkeita. Itse hain vain kerran jätskiä koko porukalle ja Tomi haki meille limsaa. Illallisen jälkeen henkilökunta vetäytyi omiin tiloihinsa eikä heitä juuri näkynyt lennon aikana, mennessä KLM:n henkilökunta oli koko matkan käytettävissä. Pahin kokemus oli mielestäni Charles de gaullen lentokenttä Pariisissa ainakin transfermatkustajan näkökulmasta. Käytävät terminaalien välillä oli kolkkoja ja kylmiä, kävelymatka lähtöterminaaliimme oli varmasti yli kilometri. Odotusalueella ei ollut kuin yksi hyvin pieni taxfree kauppa ja pari take away kuppilaa, joiden hintataso oli aivan kohtuuton. Täällä on myös JÄRKYTTÄVÄN kylmä. Myyjillä on toppatakit sisällä kuten matkustajillakin, minä palelen crocseissa. Jos mahdollista niin vältän kyllä tulevaisuudessa Air Francea, paitsi jos saan Thaimaan lennot alle 400 euroa siihen hintaan voisin vähän palellakin ja raahata Olivialle vaikka makuupussin mukaan.

Pitkä yli 12 tunnin lentomatka Bangkokista Pariisiin sujui kyllä muuten hyvin. Olivia nukkui lattialla lähes koko ajan. Ainoastaan kerran jouduin nostamaan hänet turvavöihin kun turvavyövalot syttyivät ja paloivat aika pitkään. Muutenkin sää oli aika heitteinen ajoittain. Mummo ja vaari istuivat keskiseinän takana ensimmäisessä rivissä kolmen istuttavassa paikassa kahdestaan ja me heidän takana. Mummon ja vaarin vieressä istui perhe, joita aina välillä katselin lennolla. Kiinnitin huomioni heihin jo lentokentällä kun vähän iäkkäämpi pariskunta kantoi aivan pientä vauvaa. Koneessa katsoin, että se ei voi olla heidän biologinen vauva koska nainen oli jo vanhemman näköinen. Teimme johtopäätöksen, että perhe oli adoptiolapsen hakumatkalla ja lapsi oli Vietnamista ulkönäöstä ja tuliais riisipaperihatusta päätellen. Vanhemmat hoivasivat vauvaa taukoamatta yhdessä. He olivat jopa kolmestaan lentokoneen pikkuisessa vessassa vaihtamassa vauvan vaippaa. Olipa ihana katsella tuoreen perheen onnea. Eräs vieras nainen kuului hokevan pojalle, että lucky boy, kuten yleensäkin adoptiolapselle sanotaan. Meinasin sanoa vanhemmille, että lucky parents koska hehän siinä kolmikossa onnekkaimpia olivat eikä niinkään se pieni avuton vauva, joka joutui sillä hetkellä luopumaan niin monesta tutusta ja tärkeästä asiasta.

Chinatown ym.

2009-12-29T08:07:00.000-08:00

Wat Traimit, Chinatown...

Soi Wanit, Chinatown...

Chao Praya expressin kyydissä...

29.12.2009 Tiistai
Taas olisi täysipainoinen lomapäivä takana, sen kyllä tuntee jaloissa koska ne ovat aika väsyneet. Aloitimme päivän leppoisasti, sillä menimme aamiaisen jälkeen uima-altaalle polskimaan. Olimme siellä kahteentoista asti ja sen jälkeen veimme Olivian leluineen ja ruokineen mummon ja vaarin hoiviin ja lähdimme Tomin kanssa taksilla Chinatowniin. Muutaman kilometrin taksimatka kesti puolisen tuntia, sillä ruuhkat olivat melkoiset. Mikäs siinä oli ilmastoidussa taksissa istuessa, ei voi valittaa. Emme saaneet selitettyä taksikuskille, että haluaisimme soi vanitille, joka on Chinatownin vilkkain kauppakuja. Menimme sitten Wat traimitille, josta kävelimme lyhyen matkaa soi vanitille. Emme käyneet katsomassa Wat traimitin upeaa täyskultaa olevaa buddhaa, mutta sen verran vierailimme temppelialueella että kävin vessassa. Temppelialueet ovat käteviä aina vessahädän yllättäessä, sillä niissä on aina jossain päin yleiset vessat. Kävelimme soi vanitin päästä päähän ostoksia tehden. Matkassa mitattuna kuja on ehkä noin kilometrin verran, mutta aikaa sen kävelemiseen kuluu ainakin pari tuntia. Ruuhka oli aivan järkyttävä, mieletön. Tomi mietti, että kadulla kävely oli sillä rajoilla, että onko siinä mitään järkeä, mutta jatkoimme sinnikkäästi eteenpäin. Kadulla tavarat ovat myynnissä tukkupakkauksissa. Saa niitä tietysti yksittäinkin, mutta silloin hinta on paljon korkeampi. Ostettavaa olisi ollut todella paljon, mutta mihin ihmeeseen ne tavarat laittaa kun laukut on jo nyt täynnä? Ostoshysteria valtaa ihan totaalisesti, tosin tiesin sen tapahtuvan jo etukäteen. Näin jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt ostaa vaikka mitä, mutta jäipähän jotain ensi kerraksikin. Soi vanitin päästä kävelimme joen rantaan ja menimme jokea pitkin jokitaksilla, Chao praya expressillä Oriental hotellin kohdalla olevalle laiturille, josta kävelimme kilometrin verran hotellille.

Olivia oli herännyt päiväunilta vähän ennen hotellille saapumistamme ja oli todella iloisella tuulella. Tomi oli tosi väsynyt reissustamme eikä olisi jaksanut alkaa valmistautua illallisristeilylle lähtöä varten. Huutelin vaarille huoneen ikkunasta, että tulee pois uima-altaalta ja laitoimme itsemme risteilykuntoon. Menimme taksilla River city ostoskeskukseen, jonka laiturilta risteily lähti. Risteily oli aivan upea parin tunnin kokemus Bangkokista jokinäkymillä iltavalaistuksessa. Ainoa ongelma oli vain se, miten pystyi nauttimaan hyvästä ruuasta, kauniista maisemista ja Thai-tanssiesityksistä samaan aikaan. Tässä muutamia valokuvia risteilyltä. Kuvat puhukoot puolestaan, vaikka kuvaajan taidot ja kameran laatu ei oikein tuo oikeutta näkymille. Upea reissu silti...

Tällä paatilla risteilimme joella...

Olivian pääruoka, maha oli kyllä jo täynnä kun hän söi neljä kevätkäärylettä alkupalaksi...

Bangkok, Bangkok

2009-12-28T07:04:00.000-08:00

Wat Pon makaava buddha, pituutta 46 metriä...

Olivia kilauttelee rahoja kuppeihin...

Wat Arun eli aamunkoiton temppeli...

Khao san roadin alkupäätä...

Tässä valmistuu kolme annosta pat thaita, hinta yhteensä 1,5oeur.

Erawanin alttarin ympärillä oli sakea suitsukkeiden savu...

28.12.2009 Maanantai
Taas olisi yksi ihana lomapäivä takana enkelten kaupungissa. Mikähän tässä Bangkokissa minua viehättää? Täällä on sikakuuma, kamala ruuhka ja meteli, mutta täällä on vaan jotain ihanaa viehätystä. Ehkä se on juuri tämä kuumuus kun hiki virtaa selässä eikä palele, nämä tuoksut kun suitsukkeen tuoksu sekoittuu ruokatorien ja pakokaasun hajuun, kaikki tämä katseltava; munkit liikenneruuhkassa upeiden temppelien ja hotellien keskellä, ruokien maut kun ostaa tuoreita eksoottisia hedelmiä tai thairuokaa tai tunne siitä, että tämä kaikki on niin kaukana siitä maailmasta missä itse elää. Toisaalta ihmiset ovat aivan samoja kuin kotonakin, mutta tämä ympäristö saa aikaan tämän valtavan eron oman ja paikallisen kulttuurin välillä. Sanotaan, että Bangkokista joko tykkää tai ei tykkää, mutta se joka vihaa Bangkokia vihaa elämää...
Meidän Bangkokin lomapäivään kuului tänään heti aamusta alkanut kierros eri kohteissa. Aamiaisen jälkeen lähdimme taksilla Wat Po temppelille. Olemme käyneet Tomin kanssa temppelillä aiemminkin, mutta halusimme käydä näyttämässä sen myös mummolle ja vaarille. Temppelialueella oli valtavan kuuma. Kävimme ensin ihailemassa makaavaa buddhaa, joka taisi olla yli 40 metriä pitkä. Olivia antoi temppelille avustuksen ja tiputteli kolikoita temppelin kulhoihin. Buddhan ihailun jälkeen teimme kierroksen temppelialueella ja katselimme vuosien saatossa tehtyjä upeita rakennuksia. Wat Pon jälkeen menimme lautalla joen yli Wat Arunille. Siellä teimme melko pikaisen kierroksen ja katselimme Bangkokin yhtä kuuluisimmista temppeleistä. Emme lähteneet kipuamaan temppelin näköalatasanteelle, koska kuumuus oli niin valtava. Arunin jälkeen palasimme lautalla takaisin joen toiselle puolelle ja otimme Tomin toiveesta taksin Khao san roadille. Minä vähän nikottelin Khao sanille menoa vastaan, koska Olivia oli jo väsynyt ja päiväunien tarpeessa enkä innostunut nukuttamaan häntä ulkona kuumuudessa rattaisiin, mutta suostuin silti Tomin ehdotukseen.

Saavuttuamme Khao san roadille menimme ensin viemään Olivian syömään. Tilasimme hänelle kalahampurilaisen ja ranskalaiset, joista Olivia söi kalapihvin ja perunat. Minä tilaisin Mai tain, mummo jääkahvia ja miehet olutta. Lasku ei taaskaan päätä huimannut, noin 10 euroa. Syötyämme kävelimme tämän reppureissaajien kohtauspaikaksi muodostuneen tien päähän ja katsastimme päällisin puolin tavaratarjonnan mahdollisia ostoksia varten. Hintataso oli varmasti edullisempi kuin hotellikadullamme Silom roadilla, mutta eilisen Chatuchakin reissun jälkeen se tuntui huomattavasti korkeammalta. Talsittuamme jonkin aikaa hiostavassa helteessä Olivia alkoi olemaan täysin puhki ja syötyämme 7elevenistä ostetut jätskit lähdimme etsimään hierontapaikkaa. Olivia nukahti rattaisiin ja löydettyämme sopivan katutasolla olevan hieronnan, siirsin Olivian jatkamaan unia hierontalavetille. Tiesin, että hieronnan taso paranee kun tulimme rantalomakohteista Bangkokiin ja huomasin ensi otteesta, että hierojalla on vähän voimiakin näpeissä. Saimmekin kaikki hyvän ja napakan hieronnan, jopa vaari oli tyytyväinen hierontaan. Tunnin jalkahieronnat maksoivat 230THB ja vaarin swedish (oil) massage 250THB. Hieronnan jälkeen joimme hierontapaikassa teet ja Oliviakin heräsi sopivasti päikkäreiltä. Mieliala ei ollut kyllä paras mahdollinen kun unet jäivät vähän kesken, mutta hyvin jaksoi väsynyt tyttö hillitä tulista tempperamenttiaan. Hieronnan jälkeen ostimme mummon ja Tomin kanssa Pat Thait kadulta, annokset oli isot ja erittäin hyvät ja hinta vain 25THB eli noin 50senttiä per annos.
Syötyämme otimme taas taksin ja menimme ruuhkien keskellä aivan ydinkeskustaan BigC tavarataloon tekemään mummon toiveesta tuliaisostoksia. Ostokset jäi aika pieniksi. Itseäni harmittaa kun ei voi juuri ostaa mitään kun laukut ovat jo täynnä. Ostin kuitenkin itselleni yhden paidan ja muutaman winecoolerin hotellille nautittavaksi. Tomikin osti vähän käyttövaatteita, koska emme viitsi viedä enää vaatteita pesulaan ja kaikki vaatteet on likaisia. Winecooleriahan ei saa Suomesta, joten aioin nyt nauttia muutaman varastoonkin, että jaksan taas odotella seuraavaa Thaimaan matkaa. Shoppailun jälkeen kävimme donitsikahvilassa pienellä välipalalla. Nyt on jo pakko ajatella, että tämä jatkuva herkuttelu loppuu muutaman päivän päästä, kotimatka ja tiukat farkut kyllä vähän ahdistaa, mutta se on sitten sen ajan murhe. Donitsikahvien jälkeen menimme nimittäin vielä Mc donalsiin, koska Olivia halusi ostaa taas syötävää. Ei kovin ravitsevaa hänenkään ruokavalio, johon tulee kyllä muutos viikon kuluessa. Itse tyydyin sentään juomaan vain pepsi maxia.

Suunnittelimme, että menemme hotellille sky trainilla ja lähdimme kävelemään asemaa kohti. Matkalla pysähdyimme ihailemaan Erawanin alttaria ja thaitanssijoita. Aivan ihana pieni paikka, jossa on aina pakko pysähtyä ja imeä itseensä kaikkia aisteja huumaavaa tunnelmaa. Erawanin jälkeen kävin miettimään, että miten jaksamme kantaa Olivian rattaat ja ostokset sky train pysäkille. Muutimme suunnitelmaan ja päädyimme ottamaan taksin hotellille. Ensimmäistä kertaa tämän matkan aikana taksikuski ei meinannut laittaa mittaria päälle ja kiljahdin hänelle äkäisesti kun hän ehdotti noin kolmen kilometrin hinnaksi 150THB (n.3eur.). Kadutti vähän kun täällä ei ole oikein soveliasta käyttää niin tiukkaa äänensävyä. Kuski suostui kuitenkin laittamaan mittarin päälle ja hotellille saavuttaessa mittari näytti 51THB (n.1eur). Toisaalta pienituloisia taksikuskeja on helppo ymmärtää, että he haluaisivat lisätienestejä turisteilta, mutta mielestäni siihen ei pidä kuitenkaan suostua. Olemme ajelleet tänään pitkiä aikoja ja melko pitkiä matkojakin taksilla, mutta emme kertaakaan maksaneet yli 100THB matkasta. Pyöristämme summan aina ylöspäin ja nykyään kuskit ottavat pienen tipin mielellään vastaan.
Hotellille saavuttuamme Olivia halusi heti antaa meille kaikille öljyhieronnan. Nyt on hotellinkin lattia öljytty kookosöljyllä kun sitä lipsahteli aina vähän pikkuisesta kädestä kaiken tohinan keskellä. Olivia on tienannut hieronnoillaan jo 50THB ja hieronnan laatu on parantunut huomattavasti kerta kerralta kun hän ottaa oppia kokeneemmista hierojista. Hierottuaan meidät Olivia meni vielä mummon ja vaarin huoneeseen leikkimään tänään ostetuilla muovailuvahoilla. Nukkumaan pikku prinsessa kävi juuri äsken kellon näyttäessä kymmentä. Itsekin olen taas aivan puhki eli ei muuta kuin nukkumaan taas jälleen kerran ja odottamaan huomista lomapäivää...

Chatuchak

2009-12-27T16:48:00.001-08:00

27.12.2009 Sunnuntai
Meillä oli taas normaali herätys kun Olivia ilmoitti aamun tulleen seitsemän aikaan. Köllöttelimme hetken sängyssä ja laitoimme itsemme päiväkuntoon. Sen jälkeen Olivia koputteli mummon ja vaarin ovelle herättäen heidät. Aamupalalla oli paljon ihmisiä ja paikka oli aika meluisa. Löysimme kuitenkin melko nopeasti vapaan pöydän ja lähdimme katsastamaan mitä aamupalaksi oli tarjolla. Aiempien Narai kokemusten perusteella luulin, että aamiainen olisi erinomainen. Taso oli kuitenkin mielestäni laskenut. Ei niinkään tarjottavien ruokien määrässä, vaan laadussa eikä ruokia oltu mielestäni aseteltu tarjolle niin kauniisti kuin ennen. Pähkäilimme yhä aamiaisella, että otammeko Olivian rattaineen mukaan viikonloppumarkkinoille vai jäisikö hän mummon ja vaarin kanssa hotellille. Päädyimme siihen, että Ólivia jää hotellille niin meidän on helpompi liikkua ahtailla kujilla.

Olivia jäi siis hotellille ja me lähdimme Tomin kanssa välittömästi aamupalan jälkeen sky trainilla Chatuchakin viikonloppumarkkinoille. Perille saavuttuamme paikalla oli jo melkoinen ruuhka. Hintataso näytti heti ensisilmäyksellä pysyneen erittäin edullisena ja alue näytti jopa laajentuneen entisestään. Markkina-alueen reunalla on myös JJ Mall, jonka tavaratarjonta on melko sama kuin markkinoilla, mutta etuna on ilmastointi. Iltapäivää kohden lämpötila kohosikin luultavasti pitkän matkaa yli 30 astetta ja aurinko porotti armottomasti. Koska alue oli osittain katettu, siellä ei ollut mahdotonta liikkua, tosin hiki alkoi kyllä jossain vaiheessa virtaamaan. Teimme lähes kaikki ne ostokset, joita oli tarkoituskin tehdä. Tässä joitain esimerkkejä ja noin hintoja: kolmiotyyny 400THB, iso norsu seinävaate 1000THB, 3xreppu 199THB kpl, 2xaurinkolasit 80THB kpl, hame 200THB, 2xtyynynpäälliset 140THB kpl, käsilaukku 199 THB ym. ym. Tiesimme, että Riikka ja Karppe ovat myös markkinoilla koska viestittelimme aamulla. Törmäsimmekin heihin ahtailla kujilla ja kävimme juomassa limsat/oluet kuppilassa. Lopulta kun päätimme lähteä hotellille kello oli jo yli kolme, olimme viettäneet reissussa jo viitisen tuntia. Menimme hotellille sky trainilla, koska tiesimme sen olevan nopea kulkuvälinen ruuhka-aikaan. Myös sky trainissa oli ruuhkaista, mutta mahduimme hyvin seisoskelemaan junan nurkassa matkatavaroinemme.

Hotellille saavuttuamme Olivia oli vaarin kanssa odottelemassa meitä hotellin portailla. Hän odotti kovasti tuliaisia, mutta eipä meillä juuri mitään kummempaa ollut. Pieni lasieläin ja samanlainen lötkölelu kuin mitä ostimme eilen Patpongilta puolet kalliimmalla. Olimme Tomin kanssa tosi väsyneitä monen tunnin kävelemisestä helteessä. Huilasimme hetken huoneessamme ja lähdimme mummon ja vaarin kanssa kävelylle. Moikkasimme Riikkaa ja seuruetta alakerran ravintolassa ja lähdimme kävelemään rantaan päin tarkoituksena kävellä Riverside ostoskeskukseen kyselemään paikkoja illallisristeilylle. Matkalla pysähdyimme läheiselle jokivenelaiturille katselemaan illallisveneitä ja jokitakseja. Riversiden laiturialueen lähistöllä oli melkoinen vilinä, sillä illallisristeilyt olivat juuri lähdössä. Kysyimme paikkaa WanFah nimiselle laivalle, mutta sillä ei ollut enää tilaa. Siispä varasimme ensi tiistaille paikat illallisristeilylle kyseiselle laivalle. Otimme Riversiden ulkopuolelta taksin takaisin hotellille, sillä jalat oli aivan poikki kävelemisestä. Parin kilometrin matka hotellille maksoi vajaan 50THB. Menimme Olivian ja Tomin kanssa ravintolaan syömään ja mummo ja vaari tyytyi lähikaupan antimiin. Ruuan jälkeen Olivia antoi meille hotellihuoneessa hieronnat 30THB:n hintaan ja kävimme pesulla hikisen päivän jälkeen. Nukkumaan meno viivästyi niin, että Olivia nukahti vasta kello 23.00...

Bangkokiin

2009-12-26T17:09:00.001-08:00

Lähtöaula...

Kiva kookospuu...

Siirtyminen lähtöporteille...

26.12.2009 Lauantai
Se olisi sitten lähtöpäivä Samuilta. Pakkasimme laukut jo eilen valmiiksi ja aamuksi jäi enää joitain pieniä pakkauksia ja laukkujen kiinni laittamiset. Kävimme aamulla aamiaisella ja sen jälkeen katsomassa rannalla näkyisikö siellä rantamyyjiä, joilta voisi ostaa minulle toisen hameen ja Tomille paidan. Rannalla oli kyllä myyjiä, mutta ei juuri niitä vaatemyyjiä joita etsimme. Rantareissun jälkeen kävimme huoneessa ja menimme respaan ilmoittamaan, että olemme lähdössä ja pyysimme, että joku hakisi matkalaukkumme. Annoimme juomarahaa 100THB laukunkantajalle, joka oli myös viihdyttänyt Oliviaa reissun aikana aina ohi kulkiessamme. Mies oli kiinalainen ja jutteli Olivialle aina kiinaksi, Ni hao. Huoneen siivoajille olimme jättäneet joka aamu 40THB tyynylle juomarahaksi ja nyt viimeisenä päivänä Tomi antoi rahan suoraan siivoajalle käteen ja annoimme myös tuliterän mopokypärän pois. Pikkubussi haki meidät lentokentälle noin yhdentoista aikaan. Kentälle oli lyhyt matka, joten olimme kentällä hyvissä ajoin. Lähtöselvitykseen oli pitkä jono, mutta se eteni nopeasti. Jätettyämme ruumaan menevät matkatavarat kuljimme lähtöportille viihtyisää katua pitkin. Olipa outoa kun on tottunut siihen, että terminaalit on katettuja ja Samuilla kuljetaankin ulkona. Pihalla oli useita kalliin näköisiä kauppoja, joihin emme viitsineet mennä edes katselemaan. Suuntasimme suoraan lähtöportille. Siellä oli taas Bangkok airin loungepisteet, jossa oli maksutta tarjolla juomia ja pientä syötävää kuten tonnikala- ja papupiiraita, vihreä tee kakkua ja kookoshyytelöä, olipa hyvää. Koneeseen siirryimme pienillä junilla. Tällä kertaa emme lentäneet potkurikoneella, vaan vähän isommalla koneella. Koneessa tarjottiin juomia ja sämpylät/croissantit ja Olivia sai taas tilaamani lastenaterian. Vähän ennen laskua Olivia sai myös hienon Bangkok airin palapelin. Koneessa oli myös muita suomalaisia ja ruotsalaisperhe, jossa oli ne Kiinasta ja Koreata adoptoidut lapset. Heidän kanssaan tuli vaihdettua aina välillä kuulumisia.

Bangkokiin saavuimme aikataulussa vähän yli 13.00. Menimme yleiseen taksijonoon ja otimme sieltä ison taksin, johon matkatavaramme mahtuivat juuri ja juuri. Reilu 20 kilometrin matka maksoi tietulleineen 700THB, mittaritaksin olisi tietysti saanut halvemmalla, mutta emme olisi mahtuneet pieneen taksiin ja niitä olisi pitänyt ottaa kaksi. Majoittautuminen vanhaan ja tuttuun Narai hotelliin kävi sukkelasti. Huoneemme on täällä kutoskerroksessa ja huoneet ovat siistejä perushuoneita. Majoittumisen jälkeen lähdimme uima-altaalle uimaan. Altaan vesi oli tosi kylmää, vedenviilentimet toimivat siis hyvin. Pikaisen uimisen jälkeen lähdimme syömään, koska Olivia oli hyvin väsynyt. Olivian päiväunet jäi lentokenttä-hotellimatkan pituiseksi ja puoli tuntia ei oikein riitä päiväunille. Otimme Olivian rattaat mukaan ja lähdimme kävelemään Patpongille päin. Katujen jälkeen vastaan tuli Pizza Hut ravintola ja menimme sinne syömään. Tarjoilijoina oli taas ladyboyt, kuten näissä pizzerioissa yleensä on totuttu näkemään. Palvelu oli kyllä ihan hyvää, ei voi valittaa. Otimme juustoreunatäytteisen kasvispizzan, nam. Syömisen jälkeen kävimme 7elevenissä hakemassa juomia ja palasimme hotellille. Katselimme vähän aurinkomatkojen opaskansiota ja lähdimme nukuttamaan väsynyttä Oliviaa. Hän nukahtikin pikaisesti raskaan päivän jälkeen. Huomenna olisi sitten ohjelmassa viikonloppumarkkinat...

Ang Thongin retki

2009-12-26T07:01:00.001-08:00

Matkalla Ang Thongin luonnonpuistoon...

Luolanäkymiä...

"The Beach" laguuni...

Näppärä taksiveneen kuljettaja, joka antoi pullosta ryypyt moottorille ja sai kuin saikin sen käyntiin...

25.12.2009 Perjantai
Kamalaa, lomalla joutuu heräämään kukonlaulun aikaan tai ainakin lähes niin aikaisin. Nukuin tosin huonosti koko yön, joten olin hereillä jo hyvissä ajoin ennen kellon soimista puoli seitsemän aikaan. Lähdin hiljaa aamupalalle etten herättäisi nukkuvaa Oliviaa. Aamupalaa ei oltu vielä kunnolla aseteltu tarjolle, koska kello ei ollut vielä seitsemää ja aamiainen alkaa seitsemältä. Sain kuitenkin luvan mennä syömään, joten söin pika-aamiaisen ja lähdin päästämään Tomin syömään. Olivia olikin herännyt ollessani aamiaisella ja laittauduimme valmiiksi retkelle sillä aikaa kun Tomi söi. Olimme ajoissa hotellin respassa jo vähän ennen puolta. Koko pikkubussi täyttyi meidän ja viereisen Fist house hotellin asiakkaista. Odotimme 45minuuttia hotellin pihalla kun kaksi retkelle lähtijää puuttui bussista. Lopulta bussissamme olleet venäläiset antoivat puhelimen kuskille ja kuski puhui thai-englantia ja toisessa päässä puhuttiin luultavasti vain venäjää. Kuskille jäi epäselväksi, missä puuttuvat retkeilijät ovat, mutta lähdimme onneksi silti kohti Nathonia ja laivarantaa. Bussissa oli mukana lisäksemme suomalainen mies. Tosin hänen kansalaisuutensa selvisi vasta tunteja myöhemmin retkellä kun hän puhui jotain vaarille. Muistui taas mieleen, että kannattaa miettiä mitä puhuu, koska joukossa saattaa tosiaan olla samaa kieltä puhuvia ihmisiä...

Nathonista suuntasimme lautalla 1,5 tunnin matkan ensimmäiseen pysähdyskohteeseemme Ang thongin luonnonpuistossa. Saarella oli mahdollisuus lähteä kanoottiretkelle, kiivetä näköalakukkulalle ihailemaan alueen 42 saarta, kavuta kallion sisällä olevalle luolalle tai uida ja snorklata. Me kävimme Tomin kanssa luolalla. Luolalle oli tosi hankala kavuta ja muutenkaan minua ei paljoa huvita tallustella varvastossuissa viidakossa, mutta en halunnut jättää luolaa näkemättä. Pikaisen visiitin aikana otin muutamia kuvia ja Tomi halusi kiivetä vielä ylemmällekin suuaukolle. Huokaisin helpotuksesta päästessäni pois metsästä ja menin saman tien uimaan. Meressä näkyi kaloja ja siellä oli taas niitä polttelevia juttuja jotka tuntuivat iholla tosi ikävältä. Ei ne kuitenkaan paljoa haitannut, sillä upeat maisemat, hieno hiekka ja lämmin vesi korvasi kaiken. Olimme rannalla kaksi tuntia ja sen jälkeen meidät vietiin samoilla pitkähäntäveneillä laivalle kuin millä olimme menneet rannallekin. Laivalla tarjottiin lounaaksi kanaa, kasviksia, curryä, riisiä, vihanneksia ym. ja jälkkäriksi hedelmiä. Ruoka oli hyvää, etenkin Olivialla oli kova nälkä sillä olihan hän jättänyt kokonaan hotelliaamiaisen väliin ja laivallakin söi aamupalalla vain kolme palaa vesimelonia. Lounaan jälkeen siirryimme seuraavalle saarelle. Tällä saarella oli mahdollisuus kiivetä vuoren päälle ja ihailla sieltä "The Beach" laguunia tai mennä alas laguunille asti. Olivia oli todella väsynyt, koska oli jo hänen päikkäriaika, mutta hän halusi silti lähteä kapuamaan laguunille. Rinne oli valtavan jyrkkä ja matka ylös oli rankka. Olivia jaksoi silti kiivetä tosi hyvin ja laskeuduimme lähelle laguunia ihailemaan paikkaa. Tomi kävi vaarin kanssa laguunilla asti. Laguunissa ei saanut uida, koska vesi ei ollut uimakelpoista, mutta paikka oli todella kaunis. Hiki virtasi minullakin noroina otsalta kun autoin Oliviaa laskeutumaan takaisin rantaan, josta taksiveneet (pitkähännät) veivät meidät pikaisen uimisen jälkeen takaisin laivalle. Mummo oli jäänyt laivalle odottelemaan meitä ahkeria retkeilijöitä. Matkaoppaassa lukee, että nämä retket ovat aika raskaita ja niinhän tämä oli, mutta kannatti ehdottomasti lähteä silti matkaan. Olivia nukahti välittömästi laivan penkille päästyämme sinne ja nukkui lähes koko parituntisen matkan satamaan. Minäkin taisin torkahtaa laivan katolle hetkeksi. Tomin mopon pakoputkessa palanut jalka oli tosi ärhäkän punainen ja vereslihalla reissun jälkeen. Se ei luultavasti tykännyt oikein merivedestä, pitää lähteä hakemaan antibioottikuuri niin eiköhän vamma ala siitä paranemaan. Minäkin raapaisin pari päivää sitten vahingossa Oliviaa kaulasta ja naarmu näyttää aika ikävältä. Se ei ole alkanut ollenkaan paranemaan, vaan päinvastoin se näyttää nyt ympäriltäkin punaiselta ja vähän tulehtuneelta. Haavat ei meinaa millään parantua täällä kuumassa ja erittäin kosteassa ilmastossa.

Saavuimme hotellille vasta kuuden aikoihin. Olimme ottaneet kotoa matkaan mukaan glögiä, koska halusin juoda sitä palmun alla ja joulupipareita. Pandan suklaarasiakin oli mukana glögin kanssa nautittavaksi, mutta sattuneista syistä, se oli jo syöty. Koska meillä oli viimeinen ilta Samuilla, meidän oli toteutettava haaveet ja mentävä rantaan piknikille glögin ja herkkujen kanssa. Sovimme, että tapaamme mummon ja vaarin rannalla kahdeksalta. Vaikka olimme tosi väsyneitä, pakkailin hotellilla huomista Bangkokiin siirtymistä varten matkatavaroita ennen kuin lähdimme rantaan. Kävellessämme rannalle näimme taas pikkuisia eläinystäviämme: jättiläisetanoita ja sammakoita, jotka jaksavat aina säikäyttää pimeässä. Rannalla kokosimme eväät rantapöydälle ja istuimme rantatuoleilla. Glögi maistui hyvälle palmun alla ja katselimme samalla tähtiä ja kuuta taivaalla ja valolyhtyjä joita ihmiset lähettelivät jossain matkaan. Ilta oli tosi kaunis, olimme kuitenkin retkestä ja aikaisesta herätyksestä johtuen niin väsyneitä, että siirryimme melko pikaisesti omiin huoneisiimme pakkailuhommiin.

Pakkailin tavaroita melko haikein mielin, koska mielessä oli epävarmuus siitä tulemmeko koskaan enää Samuille. Minä pidin paikasta todella paljon, vaikka Krabin Aonong pitääkin ykkössijaa omalla listallani Thaimaan turistikohteista. Samui on kivan pieni saari, jossa oli mukava liikkua mopolla ja niin sen pystyi näkemään lähes kokonaan. Haittapuolena on se, minkä tiesimme aiemminkin, että Samuille on rakennettu liikaa. Etenkin nämä turistirannat kuten Chaweng beach, on tupaten täynnä kauppoja, ravintoloita ym. ym. kadut on todella ahtaita ja porukkaa on yksinkertaisesti liikaa rantojen kokoon nähden. Mummo kaipasi paikalta rantakatuja, joita siellä ei ollut tai oikeastaan rantakatu sijaitsi kauempana rannasta, koska hotellit on rakennettu rantaan, niin merta ei näy rantakadulta. Jos saarella ei vuokraa mopoa, liikkuminen vaikeutuu ja/tai ainakin kallistuu huomattavasti. Turistit liikkuivat saarella mopolla myös lasten kanssa kuten mekin teimme. Tiedän, että se ei ole turvallista, mutta ilman mopoa meiltä olisi jäänyt erittäin paljon näkemättä ja kokematta. Hotellivalintamme oli myös mielestämme onnistunut. Ihmettelimme alkulomasta, miksi kaikkien huoneiden ovet ovat aina auki pihalle asti, vaikka niissä ei ole asiakkaita. Syy selvisi kun mummo ja vaari huomasivat, että vaatteet homehtuivat huoneessa. Ilma oli yksinkertaisesti niin kosteaa, että näin tapahtui ja tämän vuoksi huoneiden ovia ei voi pitää kiinni kauaa. Tämähän ei ole hotellin vika, vaan näin vain voi tapahtua kosteassa ilmastossa ja etenkin kun monsuunikausi ei ollut ihan vielä ohi. Hotellilla oli ystävällistä henkilökuntaa, paikat olivat erittäin siistejä kuten Thaimaassa hotelleissa yleensäkin ja rantatuoleja oli hyvin saatavilla sekä altaalla, että rannalla. Niitä ei tarvinnut varailla aamuisin, vaan jokaiselle löytyi hyvin tilaa mihin aikaan tahansa. Tosin sesonkihan ei ollut vielä kunnolla alkanut ja hotelli oli puolityhjänä. Omien kokemusten perusteella voisin siis suositella sekä Samuita, että First bungalow beach resort hotellia muillekin. Kannattaa ehdottomasti mennä ja kokea paikka itse...

Jouluaatto Koh Samuilla

2009-12-26T01:18:00.001-08:00

Baarimikon esitys...

Jouluinen buffetpöytä...

24.12.2009 Torstai
Se olisi sitten jouluaatto. Kuten aiemminkin kirjoittelin, niin ei joulua täällä paljoa näy. Hotellit järjestävät joulupippaloita ja aamiaiselle mennessäkin naapurihotellissa järjesteltiin jo illan juhlia, mutta ei juuri muuta. Aamiainen sujui saman vanhan kaavan mukaan eli tuli syötyä ihan liikaa. Aamiaisen jälkeen pakkasimme pikaisesti rantakamat ja suuntasimme altaan kautta rannalle. Tänään oli siitä poikkeuksellinen päivä, että aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Olivia ei olisi ensin halunnut lähteä rannalle, vaan olisi halunnut jäädä altaalle. Kun sitten oli rannalta poislähdön aika ja siirryimme altaalle, Olivia olisi ehdottomasti halunnut jäädä rannalle :) Rannalla oli punainen lippu tuulen takia, mutta minusta aallot olivat pienempiä kuin aiemmin. Vedessä ei ollut nyt niitä pisteleviä ja polttelevia juttuja (korallin paloja?) ja aalloissa oli kiva keikkua. Uimiseksi sitä kellumista ei voinut sanoa. Rannalla oli taas aika paljon kaupustelijoita. Myyjät ovat ystävällisiä eivätkä tyrkytä mitään, vaan poistuvat kohteliaasti jos ei ole kiinnostunut tuotteista. Ostin itse eräältä myyjältä itselleni hameen hintaan 200THB. Muitakin hankintoja olisi voinut tehdä, mutta meillä ei ollut paljoa aikaa koska minulla oli sovittuna yhdeltä ripsien laitto. Lähdimmekin hyvissä ajoin ennen yhtä altaalle ja sitä kautta huoneeseen. Myöhästyin kuitenkin 7 minuuttia ripsien laitosta ja aikani oli jo annettu jollekin muulle. Tulin takaisin huoneeseen pariksi tunniksi ennen kuin sain uuden ajan. Olivia ja Tomi oli päiväunilla ja minäkin taisin ottaa pienet tirsat. Hoitelin myös joulupukin hommia ja paketoin Olivialle kaksi joululahjaa illaksi. Odottelin vuoroani yli puoli tuntia ripsien laittajalle. Homma oli melkoista tunarointia ja lopputulos aika onneton. Jos minulla olisi ripsiväriä mukana niin ripset voisi näyttää ihan kivoilta, mutta näin naturellena ja irtosojoina ne ei ole mitenkään hehkeät. Pitää katsella vielä Bangkokissa jos siellä olisi paikkoja, joissa voisi huollattaa ja parannella näitä ripsiä.

Tultuani ripsien laitosta aloimme valmistautua joulujuhlaa varten. Olivia laittoi Tescosta ostamamme joulumekon ja minä eilen Tescosta ostamani paidan ja tänään rannalta ostetun hameen. Mummo ja vaari oli lepäilemässä huoneessaan kun menimme sinne ja laitoimme heihin vähän vauhtia. Laitoimme tonttuhatut päähän ja herätimme vähän hilpeyttä muissa vieraissa. Kävelimme rantaa pitkin muutaman minuutin päähän viereiseen Fair House hotelliin, jonne menimme juhlimaan. Saimme sisään mentäessä orkideat kaulaamme ja tervetulodrinkit. Olivia joi taas vauhdilla juomansa, hänellä oli nimittäin kamala nälkä. Ravintola oli koristeltu todella kauniisti ja paikka oli muutenkin viihtyisä, joten juhlatunnelmaan ei ollut vaikeaa päästä. Ohjelmassa oli aluksi live musiikkia, jonka jälkeen kävimme nauttimaan buffetpöydän antimista. Tarjolla ei ollut lanttulaatikkoa, joka sekin on hyvää, vaan muita eksoottisia ja vähemmän eksoottisia herkkuja. Alkuruokana ollut porkkanakeitto raputäytteisten wontonien kanssa, oli minun suosikkini. Maistoi myös susheja ja nekin oli ihan hyviä. Jälkiruokapöydässä oli tarjolla perinteiset tiramisut ja suklaamousset, mutta kaikki muukin oli tosi hyvää. Juomaksi otin kookoksessa tarjotun pinacoladan ja tunnin päästä maha meinasi ratketa syömisistä. Katselimme ruokailun jälkeen vielä baarimikko shown, jossa pyöriteltiin jos jonkinlaisia pulloja tulen kanssa ja ilman ilmassa. Olivian juhlan kohokohta oli kun eräs tarjoilijoista toi Olivialle paketoimamme joulupaketit. Paketeista löytyi pehmoleluja, Aku Ankka taskukirja, legoja ja käsilaukku. Lähdimme juhlista pois jo kymmenen aikaan, vaikka juhlat olisi jatkuneet puoleen yöhön. Ennen nukkumaanmenoa Tomi ja Olivia rakensivat huoneessa vielä lego asuntoauton ja minä puolestaan pakkasin tavaroita seuraavan päivän retkeä varten. Tällainen oli siis meidän jouluaatto tällä kertaa. Saa nähdä mitä teemme ensi vuonna samaan aikaan...

Lomailua pilvisäässä

2009-12-23T21:22:00.000-08:00

23.12.2009 Keskiviikko
Aurinko paistoi taas aamulla herätessämme noin kello 7.00. Olivia pyysi meitä laittamaan hänen maalaamansa T-paidat aamiaiselle. Kokeilimme paitoja, mutta maali oli vielä vähän kosteaa joten saimme armonaikaa huomiseen aamuun asti, jolloin meidän on varmasti mentävä Olivian tekemissä paidoissa aamupalalle. Aamupalan jälkeen valmistauduimme menemään uima-altaalle. Ulkona paistoi edelleen aurinko ja laitoin itselleni aurinkorasvat ja vedin lavetin varjosta auringon puolelle. Heti asettauduttuani ottamaan aurinkoa, aurinko meni pilveen eikä juuri näyttäytynyt enää koko päivänä. Uimme jonkin aikaa altaalla, Tomi kävi palauttamassa mopon ja päätimme lähteä viemään mummoa TescoLotukseen. Mummon aika on mennyt täällä Samuilla enimmäkseen hotellilla ollessa, joten päätimme viedä häntä vähän tuulettumaan. Vaari ei halunnut lähteä mukaan, olihan hän käynyt jo monesti Tescossa mopolla.

Otimme taksin hotellin pihalta ja saimme hinnan sovituksi 150THB, tosin annoimme taksille 170THB, koska 200THB on yleensä ollut pyyntihinta. Tescolla menimme ensin juomaan capuccinofrapet coffeeworldiin, jossa Olivia aloitteli jo päiväunille käyntiään kaivautumalla rattaisiin hyvää asentoon. Kaupassa kävimme heti valitsemassa Olivialla hänelle luvatun "kakkapalkinnon". Olivia käy vain pari kertaa viikossa kakalla ja täällä olemme sopineet, että lahjomme häntä tekemään kakkaa niin ei pidättele viikkoa kerrallaan kuten hänellä on joskus tapana. Olivia valitsi kakkapalkinnoksi pehmopandan, otti sen syliin rattaissa ja kävi saman tien nukkumaan. Unet kestivät koko kauppareissun, tarkkaa aikaa on vaikea arvioida, mutta ehkä noin 1,5 tuntia siellä vierähti kun tutkimme tavaroita. Etsin itselleni jouluaatoksi juhlavaatteita, mutta en löytänyt yhtään mitään T-paitoja ja shortseja juhlallisempaa. Menen sitten rantamekossa ja mummon huivissa, joka peittää paljaat olkapäät.

Tescon jälkeen menimme taksilla hotellille ja Olivia meni mummon kanssa uimaan. Uinnin jälkeen lähdimme kysymään joko torstaille tai perjantaille retkeä Ang Thongin luonnonpuistoon. Saimme kuulla, että puisto on suljettuna ja avautuu vasta perjantaina. Tämä ratkaisi suunnitelmamme ja varasimme retken perjantaiksi. Meidät haetaan hotellilta kello 7.30, viedään Nathoniin ja sieltä menemme lautalla Ang Thongiin ja takaisin. Hintaan kuuluu myös aamiainen ja lounas, snorklausvälineet ja luonnonpuistomaksu. Retki maksoi paikallisesta matkatoimistosta 1300THB/aikuinen ja Olivia pääsee puoleen hintaan. Tomi hermostui kun en tinkinyt retken hinnasta (26eur.), mutta eihän sille enää mitään voi. Mielestäni retki ei edes ollut kallis. Retkitilauksen jälkeen kävimme vaihtamassa ripsienlaitto aikani perjantaista jo huomiselle ja hieronnassa. Tomi ja minä otimme jalkahieronnan ja Olivia puolen tunnin kokovartalohieronnan. Vieläkään en ole löytänyt täältä oikein hyvää hierontapaikkaa, nyt ei auta enää muu kun odotella Bangkokiin pääsyä, sillä siellä olen yleensä aina saanut erittäin hyviä hierontoja.

Hieronnan jälkeen lähdimme etsimään vielä ruokapaikkaa. Kävelimme rantaa pitkin Chawengin keskustan suuntaan. Vastaan tuli erittäin kaunis ja ruokailijamäärästä päätellen suosittu ravintola. Ravintolan nimi Poppies oli meille myös tuttu opaskartoista. Saimme pöydän kauniin puutarhamaisen altaan ja meren välistä. Ravintolan hintataso oli Thaimaalaisittain korkea ja Tomi ei olisi halunnut jäädä paikkaan. Minä en jaksanut lähteä enää etsimään muuta ravintolaa ja halusin nauttia paikan tunnelmasta. Tilasin itselleni vihreän curryn kasviksilla ja se oli virhe. Minulle tuli voimakas tunne, että olen tehnyt joskus muulloinkin saman virheen. Ruoka oli niin tulista, että en juuri pystynyt sitä syömään. Kaivoin tofupalat ja muutamat muut kasvikset ruuasta ja söin ne riisin kanssa suu tulessa. Olivialle maistui hotdog ranskalaisilla ja Tomikin erehtyi puraisemaan ruuan seassa ollutta chiliä. Vedet vaan näytti tulevan silmistä ja nenä alkoi vuotaa. Nythän ollaan Thaimaassa, pitihän tämäkin taas kokeilla. Laskumme loppusumma oli noin 1100THB eli noin 22 euroa tässä Thaimaalaisittain erittäin hienossa ravintolassa. Syötyämme kävelimme rantaa pitkin hotellille. Olivia oli erittäin väsynyt, eikä suostunut kävelemään askeltakaan rapujen pelossa. Kannoin Oliviaa lähes koko matkan hotellille, Tomi auttoi vähän loppumatkasta kun omat voimani loppuivat. Hotellilla Olivia simahti nopeasti ja itsekin olin taas aika väsynyt...

Nathon

2009-12-22T19:07:00.001-08:00

Tomi ja vaari ihmettelemässä hämähäkkiä...

Vaari mopoilee Nathonin rannassa...

22.12.2009 Tiistai
Herättyäni aamulla seitsemän aikaan tarkastin heti sairaalan papereista monelta Olivian jälkitarkastusaika on. Se oli yhdeltätoista, joten aamupäivällä ei juuri ehtinyt tehdä mitään aamiaisen jälkeen. Olivia lähti reippaasti aamiaiselle, koska odotti että näkisi siellä Miisu kissa. Valitettavasti Miisua ei näkynyt, mutta pari uutta kissa siellä pyöri. Syötyämme lähdimme vaihtamaan rahaa. Kurssi on koko matkamme ajan huonontunut ja harmittelimme kun emme vaihtaneet enempää rahaa alkumatkasta, näinhän siinä aina käy. Rahanvaihdon jälkeen mopoilimme sairaalaan. Kävimme ensin vakuutusosastolla kysymässä onko Suomen Tapiolasta saatu vastausta siihen, korvaavatko he Olivian sairaalassaolon. Vastausta ei ole tullut, koska meidän lentotiedot puuttuivat. Emme millään muistaneet kaikkien kuuden lennon, joilla matkustamme matkan aikana, lennonnumeroita. Lupasimme faksata tiedot sairaalaan hotellilta. Vakuutusosastolla käynnin jälkeen ilmoittauduimme potilastoimistossa, missä Olivia valokuvattiin ja kuva liitettiin esitietoihin. Pääsimme nopeasti neurologin vastaanotolle, vaikka aikamme oli vasta 15 minuutin kuluttua. Lääkäri kyseli Olivian vointia ja teki muutamia testejä. Tyttö on terve kuin pukki ja patti päästä häviää parin viikon kuluessa, kertoi lääkäri. Jouduimme maksamaan lääkärimaksun itse, koska vakuutusasia on siis yhä epäselvä. Summa ei ollut iso, vain reilu 30 euroa. Yritetään periä sitä Tapiolasta kun pääsemme kotiin. Jos siellä tulisi jokin ongelma, että he eivät korvaisi vahinkoa, meillä on myös toinen matkavakuutus mitä kautta yrittäisimme korvausta. En kuitenkaan jaksa uskoa, että mitään epäselvyyksiä korvausasiassa olisi.

Lääkärin jälkeen mopoilimme hotellille ja pakkasimme Olivialle uima- ja päiväunikamppeet, sillä suunnittelimme että lähdemme vaarin kanssa mopoilemaan saaren ympäri. Ilma näytti taas vähän huonolta, sillä taivaalla oli tummia pilviä ja vettäkin alkoi sataa. Olivia oli todella väsynyt, mutta halusi hetkeksi mummon kanssa uimaan. Tomi ja vaari lähtivät vuokraamaan vaarille mopoa päiväksi (3eur.). Kun saimme kamat kasaan lähdimme moporetkelle. Onneksi vesisade osoittautui vain kuuroksi ja sää oli ihan hyvä vaikka aurinko ei paistanutkaan. Minä lähdin farkut jalassa reissuun, sillä näin päivän aikana kaksi turistia, jotka olivat selvästi kaatuneet mopolla ikävin seurauksin. Moporetkemme suuntautui ensin Lamaille. Teimme pienen lenkin muslimikylän läpi ja kävimme vilkaisemassa kylän perällä olevaan moskeijaa. Lamailta suuntasimme saaren pääkaupunkiin Nathoniin. Matkalla pysähdyimme markkinoilla ja pääkaupungin lähellä olevalla vesiputouksella. Vesiputouksen vieressä oli hyvin hoidetussa viidakkomaisessa puutarhassa temppeli. Kävelimme kivettyjä polkuja pitkin aavemaisessa puutarhassa ja meinasin törmätä kämmenen kokoiseen mustaan hämähäkkiin. Taisin kiljahtaa muutaman kerran, sillä temppelin munkit tulivat kysymään mikä ladylla on hätänä. Heitä vaan huvitti kun kerroin, että metsässä oli iso hämähäkki. Nathonissa ajoimme mopoilla laivalaiturille ja katselimme hetken merimiesten elämään. Laiturilta näytti menevän laivoja myös mantereen puolelle. Laiva olisi siis vaihtoehto lentokoneelle, jos haluaisi tulla tänne Samuille. Nathon oli pienempi ja rauhallisempi kaupunki kuin olin ajatellut ja itse asiassa se oli huomattavasti pienempi kuin oma rantamme Chaweng. Kaupunki näyttäsi olevan toiminnassa lähinnä satamansa takia. Nathonin jälkeen suunnittelimme pysähtyvämme saaren pohjoisosassa näköalakukkulalla, mutta ajoimme paikan ohi emmekä viitsineet kääntyä jyrkkään mäkeen takaisin mopoilla. Mae Namin rannan kohdalla pysähdyimme parissa kolmiotyynyjä myyvässä liikkeessä. Ensimmäisessä emme saaneet palvelua ja toisessa pääsimme sentään kysymään hintaa. Pyysivät vajaan 1000THB, isosta istuintyynystä. Ei kuulostanut kalliilta hinnalta, mutta emme vielä ostaneet tyynyä. Punnitsimme tyynyn ja se painoi vain reilu 3kg, koko saattaa kyllä tulla ongelmaksi, sillä emme tiedä mahtuisiko se meidän lätkäkassiin. Koviin matkalaukkuihin se ei missään nimessä mahdu. Mae Namista mopoilimme melko suoraan hotellille. Meinasimme pysähtyä Tesco Lotukseen tai Big C:hen ostamaan parit oluet, mutta kello oli juuri sen verran, että alkoholijuomia ei saanut myydä. Olivia heräsi päiväunilta kun kolistelimme mummon ja vaarin huoneen ovea. Unet taisi jäädä kesken, sillä tyttö oli melkoisen pahalla tuulella.

Olivian herättyä lähdimme melko pian Burger Kingiin syömään. Menimme sinne kolme päällä mopolla. Minua aina pelottaa enemmän silloin kun Olivia on mukana mopoilemassa, vaikka hän itse ei pelkää. Ehkä se pelko on ihan tervettä itse- ja Olivian suojeluvaistoa? Burger Kingin jälkeen suuntaisimme BigC:hen ostoksille. Olivia osti itselleen vedenkestävät maalit ja äidille ja isille T-paidat, jotta voisi maalata meille omatekoiset kuvat paitoihin. Pari tuliaishankintaakin tehtiin kaupasta. Kello oli jo puoli kahdeksan kun pääsimme lähtemään kaupasta hotellille. Ehdimme vielä vähäksi aikaa iltauinnille altaalle, koska allas menee kahdeksalta kiinni. Uinnin jälkeen juttelimme hetken mummon ja vaarin kanssa ja menimme omaan huoneeseen. Olivia taiteili illan päätteeksi isille T-paidan, jossa oli hänen ja isin kuva ja nimet. Minulla Olivia maalasi paidan, jossa hän maksasi sairaalasängyssä ja äiti seisoo vierellä. Näissä paidoissa meidän pitäisi sitten kuulemma mennä huomenna aamupalalle...

2009-12-21T06:03:00.001-08:00

Olivia letityksessä...

Pad Thai, jälleen kerran...

Olivian uimahyppyjä...

21.12.2009 Maanantai

Heräsin aamulla kello 7.30 ennen Oliviaa ja Tomia. Makailin sängyllä kunnes Olivia alkoi iloisesti hymyillä minulle. Herättelimme Tomin ja lähdimme aamiaiselle. Olivian aamiainen oli tosin taas muutama suklaamuro ja lasi vettä. Hän kyllä haki itselleen kinkkua ja juustoa, mutta ne oli tarkoitettu kissalle, joka on Olivian sanojen mukaan hänen omansa tämän loman ajan. Kissan nimi on Miisu. Vaikka ilma oli aika pilvinen, menimme uima-altaalle aamiaisen jälkeen. Olivia hyppi altaan reunalta altaaseen ja touhusi kaiken kaikkiaan varmasti pari tuntia. Altaalla oli taas sama venäläisperhe, jotka hymyilevät meille aina nähdessään meidät. Heidän ajanvietettään on ollut useana päivänä Olivian touhujen katseleminen ja niille nauraminen. Perhe on kotoisin Baikalilta ja siihen näyttäisi kuuluvan äiti, isä ja lähes täysi-ikäinen poika. Perheen isä esitteli meille tänään liskoa, joka oli kiivennyt palmuun. Todella ystävällisiä ihmisiä. Hotellille tuli eilen myös ruotsalainen perhe, jossa äiti on syntyisin suomesta. Perheeseen kuuluu 7-vuotias Kiinasta adoptoitu tyttö ja poika Koreasta. Juttelin äidin kanssa, mutta muun perheen kanssa meillä ei oikein ole yhteistä kieltä. Tällä hetkellä tässä hotellissa taitaa olla lisäksemme yksi suomalaisperhe tai ainakin aamupalalla olen kuullut heidän puhuvan suomea. Parin yön päästä hotelliin tulee talven ensimmäiset aurinkomatkalaiset. Opas näkyi olevan yhtenä päivänä tarkastamassa huoneita, joten kaikki taitaa olla valmiina lähestyvää sesonkia varten. Muutenkin joulusesongin lähestymisen huomaa täällä hotellille, sillä altaalla on päivisin enemmän ihmisiä kuin aiemmin jolloin saatoimme olla ainoat altaalla olijat.

Olivian päiväunien aikaan hän jäi taas mummon kanssa nukkumaan. Me lähdimme Tomin kanssa käymään mopolla TescoLotuksessa. Ostimme Olivialle puuhakirjoja, minulle paidan (2eur.) ja jotain muuta pientä. Kaupan jälkeen mopoilimme Swenseniin jätskeille. Söin reissun toisen miljonääriannoksen ja kylläpä se oli hyvää. Ei kyllä ihme, kun kello oli jo kolme ja olimme syöneet viimeksi aamulla. Miljonääriannos Swensenissä maksoi Pattayalla 99THB ja Samuin Swensenissä 155THB eli tässä näkyi selvästi Samuin joissain asioissa kalliimpi hintataso. Matkalla Swensenille katsoimme taas onko ravintola Sibelius jo auki, koska sen piti aueta jo viime viikolla. Luukut näytti olevan vielä ovien ja ikkunoiden edessä, joten lattiaremontti on tainnut vähän venähtää. Jätskien jälkeen mopoilimme takaisin hotellille ja Olivia olikin jo herännyt. Olivia kävi mummon kanssa nopeasti uimassa ja lähdimme rantaan kävelylle koko porukalla, vaikka mummo vähän yritti luistaa mukaan lähtemisestä.

Suuntasimme rantaa pitkin suoraan naapurihotellille, sillä kuulimme tänään, että siellä on jouluaattona juhlat. Myös meidän hotelli järjestää jouluillallisen, mutta 1000++THB hintaan ei ruuan lisäksi sisälly muuta. Viereisessä hotellissa illallinen maksaa 650++THB ja alle 6-v pääsevät ilmaiseksi. Ohjelmassa on Thai esityksiä, musiikkia, joulupukki ja lahjat ym. Varasimme sinne pöydät jouluaatoksi. Nyt olisi sitten lähdettävä etsimään juhlavaatteita kaupasta, sillä paikka on sen verran hieno ettei sinne voi mennä rantamekossa. Kävimme rannalla mummon ja Tomin kanssa jalkahieronnassa ja Olivialle laitettiin letit hiuksiin. Ensin meinasin, että olisi letitetty vain päällysosa hiuksista, mutta Olivia halusi samanlaiset letit kuin äidillä. Nyt hiukset ovat siistit ja niitä ei tarvitse jokaisen uinnin jälkeen selviä hirveästä takusta. Hieronnan ja letityksen jälkeen testasimme tämän naapurihotellin ravintolaa ja söimme siellä. Paikka oli todella kaunis ja palvelu yliystävällistä. Ruokailun jälkeen kuuntelimme vielä hetken livemusiikkia ennen kuin lähdimme kävelemään lyhyen matkan takaisin hotellille.
Olivia oli taas todella reipas koko päivän. Hän on ollut tosi tyytyväisen oloinen tähänastiseen lomaamme kun emme oikeastaan ole tehneet paljoakaan mitään ihmeellistä vaan olemme jättäneet aiempia lomiamme enemmän vapaa-aikaa ohjelmaamme. Olivian päivät ovat kuluneet aika samalla kaavalla, eikä hän ole enempää kaivannutkaan. Uiminen on ollut tietysti ykkösjuttu. Mereen ei ole viime päivinä päässyt, mutta onneksi altaassa on lämmintä vettä. Ajoittaiset sateet ja vaihteleva pilvisyys ei suuremmin haittaa kun ei anna sen haitata. Vesi on aina yli 30 asteista eikä ilmankaan lämpötila jää paljoa tämän alle vaikka sataakin. Samui on todella vehreä ja kaunis saari ja se on juuri tämän ilmaston ansiota. Vettä tulee välillä niin, että lotisee. Tänään ei muuten satanut yhtään, pilvetkin vain estivät sen, ettei saatu liikaa aurinkoa. Kohta pitäisi taas alkaa suunnittelemaan nukkumaan menoa kunhan rasvaan ensin Olivian hyttysenpuremat. Olivialla on jälleen kerran pahoja hyttysenpuremia. Toinen kämmenselkä on kaksi kertaa toisen paksuinen ja samoin jalkaterä. Zyrtecistä ja hydrocortisonista ei näytä olevan apua, mutta toivottavasti puremat paranevat kuten ne on aina aikaisemminkin parantuneet. Nyt siis nopsasti nettiin ja hyvää yötä...

Ark-baari ym.

2009-12-20T19:11:00.001-08:00

Ark-baari, vähän huono kuva, mutta idea näkyy silti?

Hotellin rannan aallokkoa, joku uskalias meni uimaan...

Temppelikukkula...

20.12.2009 Sunnuntai
Heräsimme noin kello 7.30 ja ulkona näytti todella synkältä. Vettä sateli ja aamupalalla ravintolan ulkoterassikin oli suljettu. Laitoin pitkähihaisen takin päälle aamupalalle, koska minua paleli. Harmittikin vähän tämä vesisade, mutta jaksoin toivoa, että säätiedote pitää paikkansa ja maanantaina ilmat paranisi. Aamupalan jälkeen menimme mummon ja vaarin huoneelle ja jätimme Olivian heidän kanssaan uimaan ja leikkimään. Me lähdimme Tomin kanssa mopoilemaan, BigC:n kautta saaren pohjoisosassa sijaitsevalle kukkulalle jossa on temppeli. Tomi poltti BigC:n pihassa viereisen skootterin pakoputkessa jalkansa ja osti jääkahvia, jolla paineli palanutta kohtaa. Aika nopeasti iholle alkoi muodostua pieniä rakkuloita, mutta ei sentään palanut yhtä pahasti kuin minun sormeni kotona joulutortun täytteessä. BigC:n jälkeen ajelimme temppelikukkulalle, jonne oli tosi iso ylämäki. Meidän laiska skootteri ei jaksanut vetää meitä kahta ylös asti ja minä reippaana kävelin mäen jyrkimmän kohdan ylös. Kukkulalta oli upeat näkymät Chawengille ja lentokentälle. Katselimme koneiden nousua ja laskua ja kuvailimme vähän maisemia. Kävelin kukkulalta vähän matkaa myös alaspäin, sillä en luota skootterin jarruihin niin paljoa että olisi ollut todella jyrkässä alamäessä kyydissä. Kävimme tankkaamassa skootterin ja maksamassa kolme lisäpäivää vuokra-ajalle.

Hotellille saavuttuamme haimme uikkarit ja menimme altaalle uimaan. Aurinkokin pilkisti pilvien välistä ja ilma muuttui oikein hienoksi lomailmaksi. Uimme jonkin aikaa ja koska Olivian purkkiruuat alkavat olemaan loppu, tilasimme allasbaarista hänelle ranskalaiset lounaaksi. Ruuan jälkeen Olivia meni mummon kanssa päiväunille, vaari lähti meidän mopolla käymään samalla temppelillä, missä me kävimme aamupäivällä ja me lähdimme Tomin kanssa rantaan. Rannassa oli kuitenkin valtavat aallot ja punainen lippu, joten siellä ei voinut uida ollenkaan. Siirryimme siis takaisin altaalle ja uimisen jälkeen kävimme kahvilla omassa huoneessa.
Olivian herättyä päätimme lähteä Chawengin keskustaan. Kävelimme läheisen parturiliikkeen ohi josta kävin kysymässä ripsien tuuhennusta/kestoripsiä. Hinnaksi sanottiin 700 THB, joten sanoin meneväni perjantaina laitattamaan ne. Jatkoimme matkaa päätien varteen ja otimme sieltä taksin Ark-baariin rannalle. Rannalla olikin aivan upea rantatuoleista rakennettu ravintola/baarialue. Paikka on erityisesti nuorten suosiossa ja siellä järjestetään rantabileitä. Kävimme löhöilemään lavetille ja tilasimme juomista ja ensimmäisten juomien jälkeen päätimme myös syödä kyseisessä ravintolassa. Hintataso oli erittäin edullinen ja ruoka hyvää, lukuun ottamatta winecoolerin ja lamppuöljyn makua, jota ruokiimme kaatui kun Tomi sähläsi Olvian vesipullon kanssa. Laitetaanpa tähän taas esimerkkiä ravintolahinnoista Thaimaassa ja Samuihan ei tietenkään ole niitä edullisimpia paikkoja... Ark-baarissa, rannalla nautittuna erittäin hyvät ruuat: 2 x hampurilaisateria ranskalaisilla (eikä ollut mitään pikaruokalan hampurilaisia), tonnikalapizza, kiinalaiset kevätkääryleet, paistettu riisi kasvisversiona, 4 x olut, 2 x winecooler, kookos shake ja vesi yhteensä n. 21 euroa. Ei paha hinta Suomen hintoihin verrattuna. Oliviasta oli kiva makailla ravintolan laveteilla, hän otti viltin peitoksi ja ihmetteli mitä ympärillä tapahtui. Ostimme Olivialle rantamyyjältä valolla varustetun tuulettimen. Sitä oli kiva ihailla pimeydessä, vaikka viilennystä ei tuulen takia tarvinnutkaan. Ruuan jälkeen kävelimme rantaa pitkin hotellille. Matkaa taisi olla reilut pari kilometriä. Oliviakin suostui melko hyvin kävelemään kun otettiin juoksukilpailuita, jotka hän tietysti haluaa voittaa. Hotellille saavuttua ostimme vielä jätskit iltapalaksi ja Olivia, mummo ja vaari menivät uimaan altaalle. Huoneelle kävellessä näimme normaalien sammakoiden ja gekkojen lisäksi aivan valtavia etanoita. Ne oli aivan yhtä isoja kuin sammakotkin, enpä ole ennen sellaisia nähnyt. Piti varoa, ettei astu niiden päälle, sillä ne olisi melkoisia liukumiinoja varvastossujen alla. Nyt me ollaan kaikki niin väsyneitä että ei kai auta muu kuin käydä unten maille. Vesisadekin kuuluu taas alkaneen, toivotaan että aamuksi selkenee...

Perhospuisto

2009-12-19T06:20:00.000-08:00

Taksimme, joka jäi matkan varrelle...

Perhospuiston perhonen, ainoa josta sain kuvan...

19.12.2009 Lauantai

Heräsimme aamulla noin kello 7.30 levänneinä ja pirteinä uuteen päivään. Laitoimme itsemme aika nopeasti aamiaiskuntoon, sillä suunnittelimme pitävämme tänään retkipäivän. Mummo ja vaari tulivat samaan aikaan aamiaiselle ja sovimme, että lähdemme heti kun ehdimme perhospuistoon ja tiikeripuistoon. Syötyämme vaari palautti mopon, koska vuokra-aika loppui tänään. Sen jälkeen menimme tien varteen odottamaan, josko vastaan tulisi joku kyydin tarjoaja. Hotellin pihalla oli tavallisia takseja päivystämässä, mutta halusimme mieluummin lähteä retkelle lavataksilla. Välittömästi tien reunaan päästyämme ensimmäinen yrittäjä soittelikin meille torvea ja kysyimme retken hintaa. Hän pyysi 16 euroa siitä, että veisi ensin meidät perhospuistoon noin 20 kilometrin päähän ja sen jälkeen tiikeripuistoon ja toisi takaisin hotellille. Hyväksyimme hinnan tinkimättä, vaikka olisihan siitä saattanut saada vähän bahteja tippumaan. Olimme lukeneet matkaopaskirjasta etukäteen perhospuistosta, joten se oli aika sellainen kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Iso alue oli katettu verkolla ja sen sisällä oli valtava määrä perhosia. Yritin kuvaillakin niitä, mutta huonolla menestyksellä, niitä oli vaan mahdoton saada kun ne olivat jatkuvasti liikkeellä. Alue oli rakennettu rinteeseen ja rappusten kipuaminen helteessä ja kosteudessa oli ainakin mummolle melko rankkaa. Oliviakin sitoi rätin päänsä ympärille hikinauhaksi. Minulle tuli tunne, että olin mökin saunassa. Olisin vaan kaivannut sitä uimapaikkaa. Tuli mieleen, että menisin vaikka avantoon, mutta taitaisi jäädä menemättä jos kohdalle sattuisi.

Perhospuiston jälkeen taksimme vei meidät Samuin akvaarioon ja tiikeripuistoon. Olimme kuitenkin liikkeellä niin aikaisin, että meidän olisi pitänyt odottaa 2,5 tuntia näytöstä. Alueella olisi ollut meren rannassa uima-allas, jossa olisi voinut odotella näytöksen alkua, mutta meillä ei ollut uima-asuja mukana. Päätimme, että emme jää odottelemaan näytöstä. Kysyin taksikuskilta, jos hän voisi viedä meidät TescoLotukseen ja odottaa meitä siellä ennen hotellille menoa. Tämä sopi kuskille ja niin menimme Lamain Tescoon shoppailemaan. Ostin tuliaisiksi pari lasten mekkoa ja Olivialle yhdet leggins-hame yhdistelmät. Lisäksi ostimme joitain juomia ja ruokia hotellille ja tietysti Olivialle pari puuhakirjaa. Tescossa ollessamme ulkona alkoi ukkostaa ja sataa valtavasti. Taivas menikin täysin pilviseksi ja sadetta tuli vähän väliä pitkin iltaa. Kotimatkalla Tescosta taksista loppui polttoaine kesken ison ylämäen. Onneksi taksien välinen yhteistyö pelaa ja pääsimme seuraavaan lavataksiin joka otti meidät ja kuljettajan kyytiin ja vei meidät hotellille. Hotellilla lähdimme uimaan altaalle. Sade oli tauonnut hetkeksi ja polskimme altaassa vajaan tunnin. Olivia piti meille taas vesijumppaa, uimakilpailut (vaari voitti) ja hyppi itsekin altaan reunalta altaaseen. Uimisen jälkeen Olivia meni mummon kanssa päikkäreille ja me lähdimme Tomin ja vaarin kanssa käymään netissä.

Olivia ottikin pitkät päiväunet ja häntä oli vaikea saada hereille. Heräämisen jälkeen lähdimme hierontaan. Ainoastaan mummo halusi jäädä hotellille. Minä otin kookosöljyhieronnan ja muut tavallisen kasviöljyhieronnan. Olivia sai ilmaiseksi tunnin hieronnan, Tomin ja vaarin hieronta maksoi 300THB ja minun 350THB. Hieronnan laatu oli aika onnetonta tai hieronta oli muuten ihan ok ja ammattimaisen oloista, mutta voimaa olisi voinut käyttää enemmän. Thaihieronnasta tutut venytykset olivat napakoita ja sattuivatkin vähäsen, mutta muuten hieronta oli melkoista sivelyä. Tulipahan iho kuitenkin öljyttyä eikä se koskaan pahaa tee. Hieronnan jälkeen menimme syömään samaan ruotsalaispaikkaan, jossa kävimme taannoin. Annokset olivat taas valtavan isoja ja Olivia jätti lähes kaikki syömättä. Minä otin paistettua riisiä, joka ei sekään meinannut upota. Ehkä minulla ei vaan ollut nälkä. Hotellille palatessamme noin 100 metriä ennen hotellia alkoi taas sataa. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja ehdimme kastua läpimäriksi. Pitäisi kai alkaa liikkumaan samassa asusteessa kuin mummon ja vaarin naapurihuoneen rouva, joka kävi kaatosateessa lähikaupassakin bikinit päällä. Eipähän vaatteet kastu. Edelleen odottelen kyllä niitä auringonpaisteita, viimeistään sitten Bangkokissa...

Takaisin hotellielämään

2009-12-19T00:56:00.000-08:00

Meidän iltakävelykaveri ihmettelemässä rapua...

Minä iltakävelyllä...

Perjantai 18.12.2009
Päivä ei alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla, sillä jouduimme eilen illalla lähtemään Samuin Bangkok hospitaliin Olivian saatua aivotäräyksen. Olivia leikki Tomin kanssa sängyllä ja tippui pää edellä kivilattialle. Vaistosin, ettei siinä pahasti käynyt, mutta kun Olivia halusi vain maata sängyllä ja alkoi oksennella, ajattelin että pakko lähteä käymään lääkärin luona. Menimme vajaan kilometrin matkan lavataksilla lähimpään sairaalaan ja pääsimme suoraan ensiapuun. Lääkäri tutki Olivian ja jäimme yöksi neurologiselle osastolle tarkkailuun. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja paikka oli siisti. Mitään traumoja käynnistä ei jäänyt, vaikka Olivialle laitettiin tippakin, mutta enpä haluaisi yöpyä siellä uudelleen. Käynnin aikana huomasin, että aikoinani opiskellusta nursing englishistä oli nyt apua, sillä sanasto sairaalassa oli aivan erilaista kuin täällä ulkopuolella. Pääsimme lähtemään takaisin hotellille noin 12.00. Lähtö pitkittyi kun Suomen Tapiolaan ei voinut olla yhteyksissä kuin Suomen virka-aikaan maksusitoumuksen saamiseksi. Lopulta vakuutusvirkailija ehdotti, että he pidättävät luottokortilta sairaalamaksun ja veloittavat sen vain jos Tapiola ei sitä maksa. Tämä järjestely sopi meille paremmin kuin hyvin. Saimme mukaan hienossa sairaalan kangaspussissa lääkkeitä Olivialle ja jälkitarkastukseen olisi mentävä tiistaina. En pitänyt tarpeellisena, että Olivian päätä kuvataan ja jouduin allekirjoittamaan tästä paperit jolla sairaala ei joudu vastuuseen puutteellisista tutkimuksista jos kallossa olisi murtuma tai aivoissa jokin vamma. Mielestäni Olivia oli kunnossa ja ainoa haitta aamulla oli iso kuhmu päässä. Tietysti menemme uudelleen sairaalaan jos ilmenee jotain vaivaa.

Palasimme sairaalasta hotellille mopolla, sillä Tomi kävi hakemassa sen aamulla samalla kun toi luottokorttini sairaalalle. Kävimme pikaisesti moikkaamassa mummoa ja vaaria, jotka paahtoivat itseään polttavassa auringossa altaalla. Tämän jälkeen käytin Olivian kylvyssä, koska hän haisi aivan hyttysmyrkylle jolla valelin hänet sairaalassa. Huoneessa oli nimittäin paljon moskiittoja, pieniä, mustia, äänettömiä ja ärhäköitä ötököitä jotka ehtivät pistellä Olivialle monta pattia. Olivia ja Tomi jäi päiväunille huoneeseen ja minä menin uimaan altaalle. Olin altaalla vajaan tunnin jonka jälkeen minunkin oli mentävä ottamaan päiväunet, sillä olin nukkunut yöllä vain puolisen tuntia. Päikkäreiden jälkeen lähdimme Tomin ja vaarin kanssa mopoilla hakemaan pizzaa pizza companysta. Olivia toivoi tonnikalapizzaa, valitettavasti sitä ei ollut ja toimme hawaji pizzan hänelle. Pysähdyimme myös ostamaan kaupasta juomiset ja menimme mummon ja vaarin huoneeseen syömään. Pizzat oli erittäin hyviä, kuten pizza companyn pizzat ovat aina olleet.

Syömisen jälkeen lähdimme vielä kävelylenkille rantaan. Oliviaa harmitti kun hänellä ei ollut taskulamppua mukana, kun sillä olisi voinut katsella ettei astu sammakoiden ja rapujen päälle. Rannassa oli ihanan tunnelmallista pimeällä. Hotellin rantabungalowit näytti olevan tyhjillään, mutta vartija istuskeli tyhjässä rantaravintolassa. Minä varoittelin jo lähtiessä, ettei kannata välittää siitä, että kiljun vähän väliä kun pelästyn erilaisia ötököitä varvastossuissa liikkuessani. Muutamia kiljahduksia todellakin tuli matkan varrella. Mummokin muuten kiljahteli yhtenä päivänä kun oli ottamassa huoneessaan croissantia pussista. Samassa pussissa oli nimittäin gekko, taisi sekin himoita samaa croissantia. Hotellin koira lähti meidän kanssa lenkille. Koira leikki rannassa kulkevien rapujen kanssa, puraisi niitä pari kertaa ja sylkäisi maahan. Kävelimme Chaweng noita niin pitkälle kuin sitä pääsi ja sieltä takaisin. Rannassa oli kova tuuli ja isot aallot. Jotkut hotellin asiakkaat istuskelivat pimeällä rannalla rantatuoleissa ja mekin suunnittelimme, että tulemme jonain iltana piknikille rantaan. Vaarin synttäreitähän vietettiin Phuketissa rannalla viime tammikuussa ja tämän ranta piknikin voisi uusia. Viimeksi emme saaneet tuulen vuoksi kynttilöitä palamaan ja nytkin tuulee lähes kokoajan, joten kynttilän valoa emme taida saada tälläkään kertaa tunnelman luomiseksi, mutta eipä se haittaa. Katsellaan sitten tähtiä ja kuuta, jos ne näkyvät.

Hotellille palattuamme Olivia oli vielä aika vauhdissaan. Hän on täytellyt jo muutaman päivän ajan lasten puuhakirjoja. Viimeisin kirja on ollut laskukirja, jossa on helppoja yhteen ja vähennyslaskuja. Näitä kirjoja on ostettu TescoLotuksesta ja seuraavaksi pitäisi ostaa kakkostasoa olevia tehtäviä, koska ykköstason laskut on jo tehty. Nämä puuha- ja tehtäväkirjat on tosi kivaa ajanvietettä, koska niissä oppii samalla hyödyllisiä taitoja ja Olivia on niistä myös todella kiinnostunut. Kirjat ovat täällä myös todella edullisia, noin 50 senttiä kappale, vähän alle tai vähän yli. Tomi olisi halunnut illalla vielä hierontaan, mutta minä olin tosi väsynyt enkä jaksanut lähteä. Päädyimme sitten tekemään vielä uudelleen pienen kävelylenkin oman perheen kesken. Olivia otti mukaan taskulampun ja sen valossa oli turvallista kävellä. Hotellille palasimme yhdeksän aikaan ja unta ei tarvinnut kauaa odotella...