Olimme kello 18.00 valmiita lähtemään Haitzuun ja kysyin respasta moneen market on auki. Kertoivat, että se meni kiinni kello 18.00 joten meidän piti vaihtaa suunnitelmia ja päätimme jäädä Shamianille. Yritimme Thai ravintola Cow and Bridgeen syömään, mutta se oli täynnä. Eteisessä näkyi olevan kasa lastenrattaita, joten adoptioperheet olivat hyvin edustettuina siellä kuten myös Lucy´s ravintolassa jonne loplta menimme syömään. Vaikka tiesin, että täällä on paljon adoption takia perheitä, en ajatellut heitä olevan näin paljon. Jenkkejä on tietysti iso osa, mutta myös paljon muualtakin. Eräs kauppias kysyi olemmeko Suomesta, joten pikkuinen Suomikin on maailman kartalla. Ravintolassakin tosin istui myös iso suomalainen seurue viereisessä pöydässä. Kun kerromme kauppiaille O:n olevan Hunanista, toteavat he poikeuksessa "spicy girl" eli pippurinen tyttö ja sitähän hän onkin. Adoptiolasten joukossa oli myös paljon pikkuisia poikia, mikä on tähän asti ollut melko harvinaista Kiinasta adoptoitavien lasten kohdalla. En sitten tiedä miten paljon täällä oli adoptioperheitä silloin kun Kiinasta tuli vielä paljon kansainväliseen adoptioon lapsia, mutta vieläkin heitä on kymmeniä jos ei enemmänkin. Kaupoissa huomaa, että O on jo vähän liian iso sillä vaatteista hänelle saa ostaa isointa kokoa ja kenkiä on lähes mahdoton löytää. Shamianin markkinat on siis suunnattu pienemmille lapsille. Katsotaan sitten Haitzusta huomenna tarkemmin valikoimia. O on ollut todella hyvällä tuulella ja iloinen tyttö. Kiinan kielestä hän ei selvästikkään ymmärrä sanaakaan eikä taida muutenkaan Kiinan meno tuoda hänen mieleensä muistoja. Toivottavasti tästä matkasta jää kuitenkin hyviä muistoja tulevaisuuden varalle. Nyt alkaa olemaan jo nukkumaanmenon aika, kunhan katson tuon selviytyjät ensin loppuun....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti