Kotimatkalla

Kotimatkalla ollaan ja Thaimaa on jäänyt kauas taakse. Lentoaikaa on takana ehkä viitisen tuntia eikä paikkoja puuduta vielä yhtään. Aamu sujui sukkelasti sen jälkeen kun heräsin vähän jälkeen kuusi. Pakkailin viimeiset tavarat ja yritin herätellä Oliviaa. En saanut häntä hereille, joten kävin pyytämässä mummon huoneeseemme siksi aikaa kun käväisin Tomin kanssa pikaisesti aamiaisella. Aamiasen jälkeen kolisuttelimme huoneessa ja saimme lapset hereille. Kyytimme oli sovittu hakemaan meitä kahdeksalta, mutta lähdimme jo puolen aikaan hotellin aulaan. Kirjauduimme ulos hotellista ja pyysimme laukkupoikia hakemaan laukkumme. Muistin jopa näyttää hotellin kanta-asiakaskortin ja laskujeni mukaan meitä odottaisi tämän reissun jälkeen jo hotellivoucher Novotel hotelliin. Mummo ja vaarikin tulivat ajoissa aulaan ja pian näimme myös meitä hakemaan tulleen kuskimme. Pääsimme lähtemään vähän ennen kahdeksaa kentälle. Vaari viritti autokameransa minibussin tuulilasiin kuvaamaan maantietä. Kuski vähän ihmetteli mikä kamera siihen asennetaan, mutta antoi kuitenkin luvan sen käytölle. Teillä ei ollut minkäänlaisia ruuhkia lauantaiaamuna, joten matka lentokentälle kesti ehkä vähän reilut puoli tuntia.

Louis Tavern lounge
Lentokentällä menimme suoraan lähtöselvitykseen viemään matkatavaroita. Aurinkomatkojen opas kierteli jonossa ja etsi vapaaehtoisia jäämään Bangkokiin odottamaan huomista lentoa, koska tämä lento oli ylibuukattu. Jos paikkoja olisi ollut nejä, olisimme ehdottomasti ilmoittautuneet vapaaehtoiseksi, mutta paikkoja oli vain kaksi. Mummo ja vaari suostuivat diiliin eli mm. 600 euroa/henkilö, hotellit, ruuat ym. korvausta lennon viivästymisestä ja lähtivät ruokailemaan Finnairin piikkiin. Me pääsimme taas lasten kanssa sujuvasti priority linjaa pitkin pitkien jonojen ohi turva- ja passintarkastukseen ja nämä muodollisuudet kesti ehkä pari minuuttia. Kävimme tekemässä verovapaassa myymälässä muutamia ostoksia ja menimme Finnairin lähtöportin vastapäätä olevaan Louis Tavernin loungeen. Me pääsemme Tomin kanssa sinne maksutta, mutta meidän olisi pitänyt maksaa lapsista 50dollaria. Sanoimme, että menemme vuorotellen koska emme maksa lasten sisäänpääsystä niin paljoa. Ystävällinen virkailija sanoi sitten, että senkun menette kaikki eikä laskuttanut lapsista mitään. Söimme loungessa leipiä, hedelmiä ja joitain leivonnaisia sekä joimme kahvia ja virvokkeita. Samuel maistoi kanakeittoa mutta ei halunnut syödä sitä koska tarjolla oli myös sipsejä ja muita herkkuja. Meille tuli taas kiire lähtöportille kun huomasimme seinältä lähtevien lentojen taululta, että lennollemme oli ”final call”. Ei muuta kun tavarat ja lapset mukaan ja reippailimme portille, jossa suurin osa oli jo mennyt koneeseen. Juuri kun olimme menossa lähtöportille vaari soitti, että he mahtuivatkin koneeseen ja heitä oltiin saattamassa priority linjaa pitkin lähtöportille. Toisaalta harmi kun korvaus ja lisäloma jäi saamatta, mutta toisaalta ihan hyvä kun pääsivät matkaan kun olivat jo tämänpäiväiseen lentoon asennoituneet. Jäimme lähtöportilla jonon häntäpäähän ja vähän harmitti se, että tiesimme kaikkien iltalehtien ja iltasanomien jo menneen. Onneksi kysyin äsken koneessa löytyisikö lehtiä vielä jostain ja sainkin businessluokan ylijäämälehden luettavaksi. Kiva nähdä vähän uutisia ja säätiedotus. Kone lähti Bangkokista ajallaan tai ehkä jopa vähän etuajassa ja kerrankin näin päin. Yleensä meillä on aina joitain viivytyksiä matkallamme...

Aika upeat maisemat matkalla...


Alkumatka täällä koneessa meni taas syöden. Lapset saivat etukäteen tilatut lastenateriat ja minä oman kasvisateriani. Vaikka tilasimme vain Samuelille etukäteen lastenaterian, niin tilaus oli laitettu kuitenkin molemmille lapsille ja näin myös Olivia sai ruuan yhteydessä pillimehun, suklaata ja vähän ”lapsellisemman” ruuan eli perunoita ja kanafileitä kun aikuisille oli nuudeleita ja kanaa. Finnairin nettisivulla lukee, että mannerten välisten lentojen turistiluokkaan voi tilata maksuttaman lastenaterian 2-5 vuotiaille, mutta näköjään sen saa myös vanhemmallekin. Täällä koneessa on aika paljon lapsia ja lähes kokoajan joku lapsi kiukuttelee jossain päin. Itseäni se ei haittaa yhtään mitään, kyllähän tänne ääniä mahtuu. Samuel kiukkusi väsymystään ennen päiväunia ja huusi suoraa huutoa muutaman minuutin ennen kuin nukahti. Jännä, että hänellä on aina tämä sama kuvio eli huuto ennen päikkäreitä. Huuto väsyttää niin, että sen jälkeen on hyvä nukahtaa. Samuel nukkui pitkät unet. Jos katsoin oikein kellosta niin reilut kaksi tuntia. Nyt Olivia puolestaan nukkuu ja kyllähän se nukkuminen onkin hyvä tapa viettää aikaa täällä koneessa. Samuel katselee Fröbelin palikoita DVD soittimesta ja toivon, että loppumatkakin menee yhtä hyvin kuin tähän asti. Olen niin onnellinen tästä eturivin paikasta Samuelin kanssa ja mietin miten selviäisimme jos istuisimme tuolla keskelllä, sillä minun olisi todella vaikea esimerkiksi saada Samuel uskomaan, että edellä olevaan penkkiin ei kosketa ja pöytää ei voi availla ja sulkea. Maksan jatkossakin erittäin mielelläni nämä neljäkymppiset eturivin paikoista.

 Hyvä, että lapsilla oli omat soittimet mukana lennolla. Finnairin koneen lastenohjelmatarjonta oli mielestäni aika surkea eikä yksikään ohjelmista ollut suomenkielinen. Koneseen oli myös jaettu vääränlaiset kuulokkeet joten ääni kuului vain toisesta korvasta. Tässä alla kuvat lastenohjelmatarjonnasta.

Pakko tunnustaa, että minua harmittaa todella paljon kun loma on loppunut. Tuskaa lievittää onneksi tieto siitä, että pakkailemme jo kolme kuukauden päästä uudelleen laukkuja ja pääsemme tänne samalle suunnalle. Silloin tiedossamme on erittäin jännittävä matka Olivian lastenkotiin, jossa emme ole koskaan ennen päässeet käymään ja mistä Oliviallakaan ei ole mitään muistikuvia. Pitääkin tilata vedenkestävät ripsivärit ennakkotilauksella koneeseen odottamaan kuten tein tällekin reissulle, mutta silloin vedenkestävyyttä tarvitaan ehkä muistakin syistä kuin lämpimistä keleistä.

Tässä vaiheessa koti on jo lähellä...

 Laskeskelin äsken paljonko matkamme tuli maksamaan perheeltämme kaikkine hotelleineen (21 yötä), lentoineen ja kuljetuksineen ja sain summaksi noin 5120 euroa. The Sands hotellimme Khao Lakissa oli aika kallis ja jos olisimme valinneet sen tilalle jonkun kolmen tähden keskitasoisen hotellin, olisimme päässeet noin 500euroa halvemmalla. En ole katsonut mitä kolmen viikon valmismatka olisi maksanut meiltä neljältä, mutta uskon että pääsimme vähän halvemmalla ja saimme ainakin räätälöityä juuri sellaisen matkan kuin halusimme.
Lopuksi vielä kiitos kaikille reissuamme seuranneille ja matkassamme virtuaalisesti mukana olleille. Kiva nähdä taas livenä teitä kaikkia ihania ystäviä ja erityisterkut molempien lasten kummeille ja kummien lapsille :)

Lumpini puistossa

Mietimme aamulla mitä tekisimme, koska meistä tuntui että shoppailu alkaa jo kyllästyttämään. Meidän on pitänyt jo useammalla Bangkokin reissulla käydä Lumpini puistossa, mutta emme ole koskaan sinne asti päässeet. Päätimme nyt korjata asian. Eniten meitä kiinnosti puistossa asuvat valtavan kokoiset liskot. Päätimme ottaa riskin ja mennä puistoon tuktukilla, koska sillä kulkeminen on elämys Bangkokissa. Tuktukit ovat mielestäni upean näköisiä ja lyhyt matka kaiken pakokaasun ja metelin keskellä on siedettävä kokemus. Sovimme tuktuk kuskin kanssa matkan hinnaksi 120THB vaikka taksilla saman matkan olisi kulkenut vain noin 50THB hinnalla. Korostin kuskille, että haluamme suoraan ja vain Lumpini puistoon, emmekä minnekään kiertoajelulle jollaisille tuktuk kuskit joskus turisteja vievät. Alkumatka menikin hyvin ja Samuel hihkui innosta kun päristimme tuktukilla liikenteen seassa. Noin puolivälissä matkaa kuski alkoi odotetusti ehdotella sightseeingia, sanoin että ei käy. Tähän kuski tokaisi, että meidän olisi sitten maksettava 150THB. Kuskimme keskusteli toisen tuktukin kuskin kanssa jolla vaari, mummo ja Olivia menivät ja ymmärsin että keskustelu koski tätä sightseeingia ja että minä kieltäydyin siitä. Vältyimme kiertoajelulta, mutta perille päästyä kuski sanoi matkan hinnaksi 150THB. Sanoin Tomille, että ota tasaraha 120THB käteen ja anna se ja lähdemme vain kävelemään pois. Sen suurempaa kiistaa asiasta ei tullut, mutta päätin taas että käytämme mahdollisuuksien mukaan julkisia kulkuneuvoja. Kyse oli ihan mitättömästä summasta eli 30THB:sta per tuktuk, mutta nämä vedättäjät ärsyttävät minua.

Ulkona oli jälleen tolkuttoman kuuma kuten täällä Bangkokissa yleensäkin on näin aurinkoisena päivänä. Pysähdyimme heti puiston portille ostamaan juomisia. Minä ostin kookoksen ja Tomi mustikka Fantaa. Tämä mustikka Fanta osoittautui erittäin hyvänmakuiseksi juomaksi kuten mansikka Fantakin jota joimme nyt illalla mäkkärissä. Ensimmäiset eläimet joita näimme puistossa oli kilpikonnat joita oli runsaasti lammessa ja sen rannalla. Ihailtuamme kilpikonnia Tomi ja Olivia lähtivät puolen tunnin polkuveneajelulle ja me muut menimme leikkipaikalle, jonka Samuel bongasi heti sisään päästyämme. En ymmärrä miten lapset jaksavat leikkiä valtavassa helteessä ja kiipeillä telineillä eikä kuumuus näytä vaivaavan heitä ollenkaan. Leikkipaikalla oli muutamia muitakin perheitä ja näimme puistossa myös perheen, jota olivat ilmiselvästi adoptiomatkalla ja kulkivat pienen, ehkä noin 2-vuotiaan pikkupojan kanssa puistossa. Perhe tuijotteli meitä pitkään, mutta eivät tulleet juttelemaan sillä he olivat menossa eri suuntaan. Samuelia luullaan täällä yleisesti thaiksi luultavasti siksi, koska hänellä on pyöreät silmät eikä häntä osaa siksi suoraan tunnistaa kiinassa syntyneeksi. Enpä minä osaa itsekään näitä aasialaisia tai muitakaan luokitella mistä maasta kukin tulee.

Lumpini puisto on ihanan rauhallinen paikka keskellä Bangkokia. Siellä ei kuitenkaan ole mielestäni samanlaista kauneutta kuin kiinalaisissa puistoissa, mutta hieno paikka se oli silti. Ehkä aikaisin aamulla tai illalla kun puistossa on voimistelijoita ja vähän siedettävämpi lämpötila liikkua, puisto pääsisi oikeuksiinsa. Tässä muutamia kuvia puistosta ja sen asukeista.

Olivia viilenteli itseään puiston sadettajissa niin, että vaatteet kastuivat läpimäriksi. Vaatteilla ei voinut mennä ilmastoituun ravintolaan syömään, joten jouduimme ostamaan kadulta uuden paidan jonka Olivia puki ravintolan vessassa päälle. Samuel nukahti heti puistosta tultuamme rattaisiin ja nukkui noin tunnin päikkärit heräten juuri kun olimme lähdössä Sala Daengin ilmajuna-asemalle. Matkasimme ilmajunalla kahden pysäkin välin Surasakiin, joka on lähinpänä hotelliamme. Matka maksoi 20THB/hlö.

Olen miettinyt ja katsellut tälläkin matkalla näitä Bangkokin hotelleja ja sitä minne menisimme seuraavalla reissulla. Olemme majoittuneet aiemmin Montien Riversidessä, Pantip Courtissa, täällä Novotel Fenix Silomilla ja kolme? kertaa Naraissa. Surasakin ilmajuna-asemaan yhteydessä oleva Eastin grand hotelli olisi loistavalla paikalla, mutta hinta on aika kova kahden hengen huoneesta. Muitakin vaihtoehtoja olisi mielessä kuten Siamin Novotel, mutta kaikissa on joitan pieniä miinuspuolia ja jos ei muuta niin hinta. Onneksi tykkään tutkia netistä tätä hotellitarjontaa ja ehkä joskus keksin sen helmen jonne haluan mennä uudelleen. Näin äkkiseltään ajateltuna paras vaihtoehto olisi ilmajunapysäkin ja keskustan lähellä oleva hotelli, isot huoneistot, hyvä aamiainen ja uima-allas ja hinta olisi max. tämä 80euroa/yö aamiaisineen jonka maksamme tästä sviitistä.

Hotellille saavuttuamme pakkailin vähän tavaroita ja lähdin lasten kanssa uima-altaalle, missä vaarikin oli lepäilemässä. Uimme jonkin aikaa ja katselin miten hyvin Olivia on oppinut uimaan tämän loman aikana. Uituamme palasimme huoneeseemme ja jatkoin pakkailua. Hotellin henkilökuntaa kävi kysymässä haluammeko, että he tulevat laittamaan huoneemme yökuntoon ja tarvitsemmeko muita palveluja. Kieltäydyin hymyillen tarjouksesta, sillä minusta tuntuu niin hassulta että joku tekisi tuollaisia asioita puolestamme vaikka se kuuluukin huoneemme hintaan.

Illalla kävimme vielä Tomin ja Samuelin kanssa pikaisesti läheisessä Robinson ostoskeskuksessa. Huomasin kesken reissun, että kello oli jo puoli yhdeksän ja olin sanonut laittavani lapset yhdeksältä nukkumaan. Meidän piti jättää haaveilemani Swenssen käynti väliin ja palata hotellille koska aikamme käy vähiin. Nyt suurin osa tavaroista on pakattu, mutta ei lähellekään kaikki. Huomenna olisi kotiin lähtö edessä. Olemme tilanneet pikkubussin noutamaan meidät kello 8.00 ja lentomme Suomeen lähtee kello 10.50. Ei varmaan ole mikään yllätys, että en haluaisi lähteä täältä pois. Kuitenkin tiedän, että etenkin lapset kaipaavat arjen rutiineja; Olivia kaipaa ystäviään ja Samuel kotia. Onneksi tiedän, että palaamme tänne. Ehkä jo tänä vuonna. Huomenna on kuitenkin edessä kotimatka ihanien lomamuistojen kera...