Kotimatkalla

Kotimatkalla ollaan ja Thaimaa on jäänyt kauas taakse. Lentoaikaa on takana ehkä viitisen tuntia eikä paikkoja puuduta vielä yhtään. Aamu sujui sukkelasti sen jälkeen kun heräsin vähän jälkeen kuusi. Pakkailin viimeiset tavarat ja yritin herätellä Oliviaa. En saanut häntä hereille, joten kävin pyytämässä mummon huoneeseemme siksi aikaa kun käväisin Tomin kanssa pikaisesti aamiaisella. Aamiasen jälkeen kolisuttelimme huoneessa ja saimme lapset hereille. Kyytimme oli sovittu hakemaan meitä kahdeksalta, mutta lähdimme jo puolen aikaan hotellin aulaan. Kirjauduimme ulos hotellista ja pyysimme laukkupoikia hakemaan laukkumme. Muistin jopa näyttää hotellin kanta-asiakaskortin ja laskujeni mukaan meitä odottaisi tämän reissun jälkeen jo hotellivoucher Novotel hotelliin. Mummo ja vaarikin tulivat ajoissa aulaan ja pian näimme myös meitä hakemaan tulleen kuskimme. Pääsimme lähtemään vähän ennen kahdeksaa kentälle. Vaari viritti autokameransa minibussin tuulilasiin kuvaamaan maantietä. Kuski vähän ihmetteli mikä kamera siihen asennetaan, mutta antoi kuitenkin luvan sen käytölle. Teillä ei ollut minkäänlaisia ruuhkia lauantaiaamuna, joten matka lentokentälle kesti ehkä vähän reilut puoli tuntia.

Louis Tavern lounge
Lentokentällä menimme suoraan lähtöselvitykseen viemään matkatavaroita. Aurinkomatkojen opas kierteli jonossa ja etsi vapaaehtoisia jäämään Bangkokiin odottamaan huomista lentoa, koska tämä lento oli ylibuukattu. Jos paikkoja olisi ollut nejä, olisimme ehdottomasti ilmoittautuneet vapaaehtoiseksi, mutta paikkoja oli vain kaksi. Mummo ja vaari suostuivat diiliin eli mm. 600 euroa/henkilö, hotellit, ruuat ym. korvausta lennon viivästymisestä ja lähtivät ruokailemaan Finnairin piikkiin. Me pääsimme taas lasten kanssa sujuvasti priority linjaa pitkin pitkien jonojen ohi turva- ja passintarkastukseen ja nämä muodollisuudet kesti ehkä pari minuuttia. Kävimme tekemässä verovapaassa myymälässä muutamia ostoksia ja menimme Finnairin lähtöportin vastapäätä olevaan Louis Tavernin loungeen. Me pääsemme Tomin kanssa sinne maksutta, mutta meidän olisi pitänyt maksaa lapsista 50dollaria. Sanoimme, että menemme vuorotellen koska emme maksa lasten sisäänpääsystä niin paljoa. Ystävällinen virkailija sanoi sitten, että senkun menette kaikki eikä laskuttanut lapsista mitään. Söimme loungessa leipiä, hedelmiä ja joitain leivonnaisia sekä joimme kahvia ja virvokkeita. Samuel maistoi kanakeittoa mutta ei halunnut syödä sitä koska tarjolla oli myös sipsejä ja muita herkkuja. Meille tuli taas kiire lähtöportille kun huomasimme seinältä lähtevien lentojen taululta, että lennollemme oli ”final call”. Ei muuta kun tavarat ja lapset mukaan ja reippailimme portille, jossa suurin osa oli jo mennyt koneeseen. Juuri kun olimme menossa lähtöportille vaari soitti, että he mahtuivatkin koneeseen ja heitä oltiin saattamassa priority linjaa pitkin lähtöportille. Toisaalta harmi kun korvaus ja lisäloma jäi saamatta, mutta toisaalta ihan hyvä kun pääsivät matkaan kun olivat jo tämänpäiväiseen lentoon asennoituneet. Jäimme lähtöportilla jonon häntäpäähän ja vähän harmitti se, että tiesimme kaikkien iltalehtien ja iltasanomien jo menneen. Onneksi kysyin äsken koneessa löytyisikö lehtiä vielä jostain ja sainkin businessluokan ylijäämälehden luettavaksi. Kiva nähdä vähän uutisia ja säätiedotus. Kone lähti Bangkokista ajallaan tai ehkä jopa vähän etuajassa ja kerrankin näin päin. Yleensä meillä on aina joitain viivytyksiä matkallamme...

Aika upeat maisemat matkalla...


Alkumatka täällä koneessa meni taas syöden. Lapset saivat etukäteen tilatut lastenateriat ja minä oman kasvisateriani. Vaikka tilasimme vain Samuelille etukäteen lastenaterian, niin tilaus oli laitettu kuitenkin molemmille lapsille ja näin myös Olivia sai ruuan yhteydessä pillimehun, suklaata ja vähän ”lapsellisemman” ruuan eli perunoita ja kanafileitä kun aikuisille oli nuudeleita ja kanaa. Finnairin nettisivulla lukee, että mannerten välisten lentojen turistiluokkaan voi tilata maksuttaman lastenaterian 2-5 vuotiaille, mutta näköjään sen saa myös vanhemmallekin. Täällä koneessa on aika paljon lapsia ja lähes kokoajan joku lapsi kiukuttelee jossain päin. Itseäni se ei haittaa yhtään mitään, kyllähän tänne ääniä mahtuu. Samuel kiukkusi väsymystään ennen päiväunia ja huusi suoraa huutoa muutaman minuutin ennen kuin nukahti. Jännä, että hänellä on aina tämä sama kuvio eli huuto ennen päikkäreitä. Huuto väsyttää niin, että sen jälkeen on hyvä nukahtaa. Samuel nukkui pitkät unet. Jos katsoin oikein kellosta niin reilut kaksi tuntia. Nyt Olivia puolestaan nukkuu ja kyllähän se nukkuminen onkin hyvä tapa viettää aikaa täällä koneessa. Samuel katselee Fröbelin palikoita DVD soittimesta ja toivon, että loppumatkakin menee yhtä hyvin kuin tähän asti. Olen niin onnellinen tästä eturivin paikasta Samuelin kanssa ja mietin miten selviäisimme jos istuisimme tuolla keskelllä, sillä minun olisi todella vaikea esimerkiksi saada Samuel uskomaan, että edellä olevaan penkkiin ei kosketa ja pöytää ei voi availla ja sulkea. Maksan jatkossakin erittäin mielelläni nämä neljäkymppiset eturivin paikoista.

 Hyvä, että lapsilla oli omat soittimet mukana lennolla. Finnairin koneen lastenohjelmatarjonta oli mielestäni aika surkea eikä yksikään ohjelmista ollut suomenkielinen. Koneseen oli myös jaettu vääränlaiset kuulokkeet joten ääni kuului vain toisesta korvasta. Tässä alla kuvat lastenohjelmatarjonnasta.

Pakko tunnustaa, että minua harmittaa todella paljon kun loma on loppunut. Tuskaa lievittää onneksi tieto siitä, että pakkailemme jo kolme kuukauden päästä uudelleen laukkuja ja pääsemme tänne samalle suunnalle. Silloin tiedossamme on erittäin jännittävä matka Olivian lastenkotiin, jossa emme ole koskaan ennen päässeet käymään ja mistä Oliviallakaan ei ole mitään muistikuvia. Pitääkin tilata vedenkestävät ripsivärit ennakkotilauksella koneeseen odottamaan kuten tein tällekin reissulle, mutta silloin vedenkestävyyttä tarvitaan ehkä muistakin syistä kuin lämpimistä keleistä.

Tässä vaiheessa koti on jo lähellä...

 Laskeskelin äsken paljonko matkamme tuli maksamaan perheeltämme kaikkine hotelleineen (21 yötä), lentoineen ja kuljetuksineen ja sain summaksi noin 5120 euroa. The Sands hotellimme Khao Lakissa oli aika kallis ja jos olisimme valinneet sen tilalle jonkun kolmen tähden keskitasoisen hotellin, olisimme päässeet noin 500euroa halvemmalla. En ole katsonut mitä kolmen viikon valmismatka olisi maksanut meiltä neljältä, mutta uskon että pääsimme vähän halvemmalla ja saimme ainakin räätälöityä juuri sellaisen matkan kuin halusimme.
Lopuksi vielä kiitos kaikille reissuamme seuranneille ja matkassamme virtuaalisesti mukana olleille. Kiva nähdä taas livenä teitä kaikkia ihania ystäviä ja erityisterkut molempien lasten kummeille ja kummien lapsille :)