Lumpini puistossa

Mietimme aamulla mitä tekisimme, koska meistä tuntui että shoppailu alkaa jo kyllästyttämään. Meidän on pitänyt jo useammalla Bangkokin reissulla käydä Lumpini puistossa, mutta emme ole koskaan sinne asti päässeet. Päätimme nyt korjata asian. Eniten meitä kiinnosti puistossa asuvat valtavan kokoiset liskot. Päätimme ottaa riskin ja mennä puistoon tuktukilla, koska sillä kulkeminen on elämys Bangkokissa. Tuktukit ovat mielestäni upean näköisiä ja lyhyt matka kaiken pakokaasun ja metelin keskellä on siedettävä kokemus. Sovimme tuktuk kuskin kanssa matkan hinnaksi 120THB vaikka taksilla saman matkan olisi kulkenut vain noin 50THB hinnalla. Korostin kuskille, että haluamme suoraan ja vain Lumpini puistoon, emmekä minnekään kiertoajelulle jollaisille tuktuk kuskit joskus turisteja vievät. Alkumatka menikin hyvin ja Samuel hihkui innosta kun päristimme tuktukilla liikenteen seassa. Noin puolivälissä matkaa kuski alkoi odotetusti ehdotella sightseeingia, sanoin että ei käy. Tähän kuski tokaisi, että meidän olisi sitten maksettava 150THB. Kuskimme keskusteli toisen tuktukin kuskin kanssa jolla vaari, mummo ja Olivia menivät ja ymmärsin että keskustelu koski tätä sightseeingia ja että minä kieltäydyin siitä. Vältyimme kiertoajelulta, mutta perille päästyä kuski sanoi matkan hinnaksi 150THB. Sanoin Tomille, että ota tasaraha 120THB käteen ja anna se ja lähdemme vain kävelemään pois. Sen suurempaa kiistaa asiasta ei tullut, mutta päätin taas että käytämme mahdollisuuksien mukaan julkisia kulkuneuvoja. Kyse oli ihan mitättömästä summasta eli 30THB:sta per tuktuk, mutta nämä vedättäjät ärsyttävät minua.

Ulkona oli jälleen tolkuttoman kuuma kuten täällä Bangkokissa yleensäkin on näin aurinkoisena päivänä. Pysähdyimme heti puiston portille ostamaan juomisia. Minä ostin kookoksen ja Tomi mustikka Fantaa. Tämä mustikka Fanta osoittautui erittäin hyvänmakuiseksi juomaksi kuten mansikka Fantakin jota joimme nyt illalla mäkkärissä. Ensimmäiset eläimet joita näimme puistossa oli kilpikonnat joita oli runsaasti lammessa ja sen rannalla. Ihailtuamme kilpikonnia Tomi ja Olivia lähtivät puolen tunnin polkuveneajelulle ja me muut menimme leikkipaikalle, jonka Samuel bongasi heti sisään päästyämme. En ymmärrä miten lapset jaksavat leikkiä valtavassa helteessä ja kiipeillä telineillä eikä kuumuus näytä vaivaavan heitä ollenkaan. Leikkipaikalla oli muutamia muitakin perheitä ja näimme puistossa myös perheen, jota olivat ilmiselvästi adoptiomatkalla ja kulkivat pienen, ehkä noin 2-vuotiaan pikkupojan kanssa puistossa. Perhe tuijotteli meitä pitkään, mutta eivät tulleet juttelemaan sillä he olivat menossa eri suuntaan. Samuelia luullaan täällä yleisesti thaiksi luultavasti siksi, koska hänellä on pyöreät silmät eikä häntä osaa siksi suoraan tunnistaa kiinassa syntyneeksi. Enpä minä osaa itsekään näitä aasialaisia tai muitakaan luokitella mistä maasta kukin tulee.

Lumpini puisto on ihanan rauhallinen paikka keskellä Bangkokia. Siellä ei kuitenkaan ole mielestäni samanlaista kauneutta kuin kiinalaisissa puistoissa, mutta hieno paikka se oli silti. Ehkä aikaisin aamulla tai illalla kun puistossa on voimistelijoita ja vähän siedettävämpi lämpötila liikkua, puisto pääsisi oikeuksiinsa. Tässä muutamia kuvia puistosta ja sen asukeista.

Olivia viilenteli itseään puiston sadettajissa niin, että vaatteet kastuivat läpimäriksi. Vaatteilla ei voinut mennä ilmastoituun ravintolaan syömään, joten jouduimme ostamaan kadulta uuden paidan jonka Olivia puki ravintolan vessassa päälle. Samuel nukahti heti puistosta tultuamme rattaisiin ja nukkui noin tunnin päikkärit heräten juuri kun olimme lähdössä Sala Daengin ilmajuna-asemalle. Matkasimme ilmajunalla kahden pysäkin välin Surasakiin, joka on lähinpänä hotelliamme. Matka maksoi 20THB/hlö.

Olen miettinyt ja katsellut tälläkin matkalla näitä Bangkokin hotelleja ja sitä minne menisimme seuraavalla reissulla. Olemme majoittuneet aiemmin Montien Riversidessä, Pantip Courtissa, täällä Novotel Fenix Silomilla ja kolme? kertaa Naraissa. Surasakin ilmajuna-asemaan yhteydessä oleva Eastin grand hotelli olisi loistavalla paikalla, mutta hinta on aika kova kahden hengen huoneesta. Muitakin vaihtoehtoja olisi mielessä kuten Siamin Novotel, mutta kaikissa on joitan pieniä miinuspuolia ja jos ei muuta niin hinta. Onneksi tykkään tutkia netistä tätä hotellitarjontaa ja ehkä joskus keksin sen helmen jonne haluan mennä uudelleen. Näin äkkiseltään ajateltuna paras vaihtoehto olisi ilmajunapysäkin ja keskustan lähellä oleva hotelli, isot huoneistot, hyvä aamiainen ja uima-allas ja hinta olisi max. tämä 80euroa/yö aamiaisineen jonka maksamme tästä sviitistä.

Hotellille saavuttuamme pakkailin vähän tavaroita ja lähdin lasten kanssa uima-altaalle, missä vaarikin oli lepäilemässä. Uimme jonkin aikaa ja katselin miten hyvin Olivia on oppinut uimaan tämän loman aikana. Uituamme palasimme huoneeseemme ja jatkoin pakkailua. Hotellin henkilökuntaa kävi kysymässä haluammeko, että he tulevat laittamaan huoneemme yökuntoon ja tarvitsemmeko muita palveluja. Kieltäydyin hymyillen tarjouksesta, sillä minusta tuntuu niin hassulta että joku tekisi tuollaisia asioita puolestamme vaikka se kuuluukin huoneemme hintaan.

Illalla kävimme vielä Tomin ja Samuelin kanssa pikaisesti läheisessä Robinson ostoskeskuksessa. Huomasin kesken reissun, että kello oli jo puoli yhdeksän ja olin sanonut laittavani lapset yhdeksältä nukkumaan. Meidän piti jättää haaveilemani Swenssen käynti väliin ja palata hotellille koska aikamme käy vähiin. Nyt suurin osa tavaroista on pakattu, mutta ei lähellekään kaikki. Huomenna olisi kotiin lähtö edessä. Olemme tilanneet pikkubussin noutamaan meidät kello 8.00 ja lentomme Suomeen lähtee kello 10.50. Ei varmaan ole mikään yllätys, että en haluaisi lähteä täältä pois. Kuitenkin tiedän, että etenkin lapset kaipaavat arjen rutiineja; Olivia kaipaa ystäviään ja Samuel kotia. Onneksi tiedän, että palaamme tänne. Ehkä jo tänä vuonna. Huomenna on kuitenkin edessä kotimatka ihanien lomamuistojen kera...