Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Puuhamaassa. Suunnittelimme jo viime kesänä retkeä sinne, mutta ajattelimme O:n olevan liian pieni vielä silloin. Nyt kun O on himpun verrran alle kolme vuotta, niin ajankohta iän suhteen taisi olla ihan hyvä. O oli onnellinen kun heti Puuhamaan portilla oli Puuhanalle vastassa. Halit piti päästä antamaan ja äidin oli tietenkin ikuistettava tapahtuma valokuvalla. Ensireaktioni Puuhamaassa oli kauhistus. Porukkaa vilisi joka puolella ja sitä oli paljon. Lähes kaikkiin paikkoihin oli pitkät jonot. Kun jonkin aikaa kierreltyämme pääsi vähän sisälle paikan tarjonnasta, huomasi että kyllä sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin.
Tämä liukumäki näytti hurjalta, mutta vauhti ei ollutkaan kova. Kävimme mäessä monta kertaa ja hauskaa oli. Myös vesileikit kiinnostivat lapsia Puuhamaassa kuten muuallakin. Tässä oli muuten jossain vaiheessa kuva niistä vesileikeistä, mutta se taisi kadota jonnekin.
Suurimmaksi suosikiksi taisi nousta tämä ilmamäki. Meno oli välillä aika hurjaa kun suosituksista huolimatta mäessä pomppi yli 15 lasta yhtäaikaa. O ei meinannut aina päästä mäkeä itse ylös, onneksi serkku auttoi ja tuuppasi pikkuisempaa pepusta. Melko koleasta ilmasta huolimatta tässä puuhassa lapset sai mukasti hien pintaan. Meillä on kotipihalla jättitramboliini ja olisi luullut, että O on saanut pomppimisesta tarpeekseen kotipihalla.
Ajattelin etukäteen, että saattaisimme nähdä Puuhamaassa muitakin Kiinasta adoptoituja lapsia, koska viikonloppuna on Hämeenlinnassa Kiina tapaaminen ja jotkut perheet ovat ehkä tulleet lähiseudulle jo aiemmin loman viettoon. Tapasin ainoastaan yhden perheen, jotka hekään eivät olleet tulossa tapaamiseen. Vaihdoimme perheen äidin kanssa muutaman sanan ja kuten tavallista ihastelimme lapsia.
Päivän päätteeksi teimme vielä pieniä golf harjoituksia. Se sujui hieman paremmin kuin minun kipparointini. Ajelimme nimittäin O:n kanssa Kipparikallen veneellä huonoin seurauksin. En ymmärtänyt miten ohjaus toimii ja seilailimme lammen rannasta toiseen pöheikköjen kautta. Ei auttanut edes muutama vuosi sitten suoritettu rannikkolaivurin koulutus sen veneen ohjaukseen. Serkkupojat kyselivät menisimmekö tänä kesänä vielä uudestaan Puuhamaahan. Se ei toive ei taida enää toteutua, mutta ehkä tässä vielä jotain kivaa keksitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti