Tässä ensimmäisenä tänään postissa saatu tilkku. Kirjeessa oli ihana postimerkki, kuvassa oli O:n saman ikäinen pikkuserkku. O avasi kirjekuoren ja hihkui "ihana kangas, kiitos paljon äiti". Korjasin asian ja kerroin keneltä tilkku on. Ei olla nähty pitkään aikaan, mutta tallessa on onneksi valokuva jossa pikkuserkukset istuvat vierekkäin mummolassa. Siitä sitten muistelimme keneltä tilkku on. Runossa toivotetaan "Onnen omenoita, menestyksen mansikoita, hyvän tuulen naurusuita ymmä muita onnenpuita." Me myös toivotamme kaikkea hyvää sinne Nokian suuntaan.
Laitan tähän näkyville myös meidän omat tilkut jotka valitsimme peittoon. Runoksi kirjoitin värssyn, johon ihastuin jo O:n odotusaikana. Nyt uskon, että enkeleitä on tosiaan olemassa... "Silitti hiljaa enkelin siipi, kauneinta kaikista käytti. Onnen ovesta sisään hiipi, toiveet todeksi täytti."
Tässä ihana väriläiskä peittoon. Kangas on itse värjätty ja samanlaista ei siis tule muualla vastaan. Kiitos paljon Mira perheineen. "Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä."
Tämänkin tilkun sain tänään. O ihasteli kovasti amppareita ja äiti runoa. Kiitos Päivi muistamisesta. "Pienen pieni västäräkki, kirjava kuin tilkkutäkki. Lähti matkalle maailmaan, sitä omaa tähteä seuraamaan. Kannolle istui ja kahvit keitti, tuli outo tunne ja sitten mietti; ei omaa tähteä lähemmäksi päästä voi, kun sitä tavoittaa vain haparoi. Koti on siellä missä sydänkin, jakaa mun onne, ilon ja surunkin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti