Arkea ja juhlaa

Syksy on tullut ja sen huomaa kun katsoo pihalle. Tässä kuitenkin muutamia kuvia meidän juhlan täyteisestä syksystä. Ensimmäinen kuva on Tykkimäen kauden päättäjäisistä -Tomi ja Olivia vauhdin hurmassa pilvenpyörässä. Olivian on välillä vaikea ymmärtää, että huvipuisto on nyt monta kuukautta kiinni. Ei auta muu kuin odotella ensi kesää.
Meidän syksyyn kuului myös Olivian 4-v synttärit neuvolakäynteineen. Tässä O harjoitteli rokotusta pehmolelulla, jotta tietäisi miten häntä rokotetaan. Luulin, että Olivia saa neuvolassa rokotuksen, mutta koska O on 2005 rokotusohjemassa (tuli Suomeen 2005) hän saakin seuraavan rokotuksen vasta 6-vuotiaana. Olisittepa nähneet Olivian ilmeen kun terveydenhoitaja sanoi, ettei tällä kerralla pistellä. Helpotus oli melkoinen. Olivian 4-v mitat olivat 107cm ja 15,5kg. Painoa oli nyt tullut aika kivasti ja pituus-painokäyrä olikin nyt ensimmäisen kerran alipainoisen yläpuolella.

Ja sitten niihin varsinaisiin juhliin. Suuret KIITOKSET kaikille sekä minua, että Oliviaa muistaneille. Tässä osa kukista ja korteista, joita saimme sukulaisilta ja ystäviltä.

Olivian synttäreitä vietettiin tällä kertaa kotimme lähellä olevassa juhlapaikassa ja kaikki tarjoilut tulivat talon puolesta. Ratkaisu oli hyvä koska oma aika on nyt aika rajallista kun olen palannut työelämään.

Olivia sai ihania lahjoja rakkailta ystäviltä. Tässä Olivia ja Milena -kaveri, joka muistaa aina mainita, että on Olivian sisko. Lähes siskoksiahan he ovatkin, ainakin mieleltään.

Juhlien lomassa oli myös mahdollisuus piipahtaa ulkona syöttämässä eläimiä. Yksi kilipukeista tuli myös vierailemaan sisällä kesken juhlien.

Ja välillä myös leikittiin Fröbelin palikoiden tahtiin. Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä. Leikit sujuivat hienosti.

Yksi juhlan kohokohta oli pinjatan veto. Pinjatan sisällä olevat karkit maistuivat juhlavieraille. Olivia tosin luovutti omansa äidille.

Ja tämän alkusyksyn kruunasi hetki kun sain ystävältä viestin jossa hän ilmoitti, että he ovat saaneet lapsiesityksen pienestä ulkomaalaisesta vauvasta. Odottelimme pari vuotta sitten samoihin aikoihin adoptiolupaa ja haaveilimme kiinalaisesta lapsesta. Ystäväperhe kuitenkin muutti luvan saannin aikoihin maavalintaa Kiinan tilanteen takia ja nyt heillä on tilanne se, että he työntelevät kohta vauvaa vaunuissa, kun me odotamme ja odotamme -vielä ehkä vuosia. Olen kuitenkin valtavan onnellinen kaikkien vauvauutisista ja etenkin adoptioperheiden kohdalla tiedän miten vaikeaa ja epävarmaa se odottaminen voi olla. Parin viikon kuluttua pääsemme siis muiden adoptioäitien kanssa vauvakutsuille, joiden yksi kohokohta on vauvan kuvan ihailu. Näitä uutisia toivoisi kuulevan useamminkin!