Kotimatka

30-31.12.2009-1.1.2010 (Bangkok-Pariisi-Helsinki)

Se alkaisi olemaan reissu nyt heitetty. Istun tällä hetkellä lentokoneessa, jossain Euroopan yllä matkalla kohti Pariisia. En ehtinyt eilen kirjoittelemaan päiväkirjaa, päivä meni muutenkin jotenkin tosi nopeasti. Vaikka meillä oli vielä kokonainen lomapäivä, ilmassa oli jo kotiinpaluun tunnelmaa. Suunnitelmamme oli mennä aamupäiväksi uima-altaalle nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä, mutta pilvinen sää muutti suunnitelmamme. Lähdimme käymään sky train ajelulla On nutin TescoLotuksessa. Olivia ei muistanut, millainen ilmajuna on ja hän mietti, että se on jotain ihmeellistä, mutta kyseessähän vain pilareilla ilmassa kulkeva juna kuten nimikin sanoo. Teimme Tescossa pienet ostokset ja tulimme takaisin hotellille. Ainiin ja että Anne pysyisi laskuissa niin kävimme taas Swensenissä ja söin reissun kolmannen miljonääriannoksen :)Vettäkin oli sadellut jossain vaiheessa, mutta sade ei sattunut meidän ulkona olon aikaan.

Tescon jälkeen Tomi yritti laittaa Oliviaa päiväunille, mutta nukkumaan käynti meni niin myöhäiselle että päätimme yrittää jos Olivia selviäisi iltaan asti ilman päikkäreitä. Minä kävin toivottamassa Riikalle ja perheelle hyvät loman jatkot kun he lähtivät vielä viikoksi jatkamaan lomaa Pattikselle. Hanna ja Janne toivat matkatavarat mummon ja vaarin huoneeseen, koska he lähtivät puolen yön aikaan kotiin ja huone piti luovuttaa neljältä. Me lähdimme tekemään illan suussa vielä iltakävelyn Patpongin nightbazaarille. Emme tehneet mitään ostoksia, koska hintataso on aika korkea verrattuna esim. Chatuchakiin. Kävelimme, katselimme ja ihmettelimme myyntikojuja, tyttöbaareja ym. Kävimme samalla reissulla syömässä. Ensin suunnittelimme, että menemme Mango treehen syömään, mutta päädyimme pieneen kadun varrella olevaan kuppilaan. Ravintolassa oli paperiset pöytäliinat ja jokaisella pöydällä vahaliituja, joilla sai taiteilla pöytäliinoihin. Olivia teki hienot piirustukset mm. duriania ei saa tuoda hotelliin merkin. Syötyämme kävelimme takaisin hotellille ja laitoimme väsyneen, mutta hyväntuulisen Olivian nukkumaan.

Tänään heräsimme aamulla aikaisin lähtöpäivätunnelmissa. Kävimme aamupalalla ja menimme hetkeksi vielä altaalle. Ilma oli taas aika pilvinen, joten aurinkorasvoja ei tarvinnut tänäänkään käyttää. Uimisen jälkeen kävimme Tomin ja Olivian kanssa syömässä hotellin alakerran ravintolassa ja mummo ja vaari muuttivat meidän huoneeseen, koska heidän huone piti luovuttaa kello 12.00. Syömisen jälkeen Olivia kävi mummon kanssa päiväunille ja minä, Tomi ja vaari lähdimme käymään lähikaupassa. Poikkesimme matkalla Silom village ostoskeskukseen ja löysimme sieltä Olivian toivoman norsukoristeen, joka oli rakennettu pienistä peilinpalasista. Hintakaan ei ollut hirvittävä (150THB), joten ostimme norsun yllätykseksi Olivialle. Kävimme samalla reissulla hotellin vastapäätä olevassa matkatoimistossa ja varasimme pikkubussikyydin lentokentälle. Itse ajattelin, että lähtisimme vasta 20.30 kentälle koska lento lähti 23.30. Tomi ja vaari oli taas ajatellut, että lähtisimme aiemmin kentälle koska siellä olisi mukavampi odotella lentoa kuin hotellilla. Kävimme sitten matkatoimistossa pyytämässä, että kyyti tulisi aikaisemmin ja se onneksi onnistui.

Menimme omaan hotellihuoneeseen vähän ennen neljää ja aloimme pakkailla viimeisiä tavaroita. Olivia nukkui vielä, mutta heräsi kun kolistelimme huoneessa. Luovutettuamme huoneen Olivia lepäili vielä hetken hotellin aulan sohvalla ja lähdimme Silom villageen syömään. Olivialle ei maistunut ruoka ja minäkin söin vain banana splitin. Syötyämme palasimme hotellille ja pyysimme matkalaukkumme pihalle, koska odottelimme kyytiä kentälle. Kuski olikin jo valmiina ja hotellin henkilökunta pakkasi tavaramme pikkubussiin ja lähdimme lentokentälle. Matka kentälle sujui nopeasti ja olimme siellä jo ennen seitsemää. Lähtöselvitys oli vielä kiinni kun saavuimme kentälle, mutta sekin avautui nopeasti. Kentällä tapasimme suomalaisperheen, joka oli juuri palaamassa Phuketista kotiin Amsterdamin kautta. Meidän lentohan oli Air Francen ja lennämme siis Pariisiin Air Francen koneella ja sieltä kotimaisella Finnairilla Helsinkiin. Lähtöselvitys sujui ongelmitta, vaikka meillä taisi olla vähän ylipainoa tavaroissa. Lähtöselvityksen jälkeen kävelimme puolisen kilometriä lähtöportillemme. Kävimme Burger Kingissä syömässä ja sen jälkeen mummo jäi vahtimaan matkatavaroitamme ja me muut lähdimme käymään kaupoilla. Bangkokin Suvarnabhumin lentokenttä on moderni ja viihtyisä. Siellä on todella selkeät opasteet eri paikkoihin, monipuolinen ostos- ja ravintolatarjoilu ja kenttä on kaikin puolin hyvä ja siisti. Ostosreissulla Olivia sai toisen koristenorsun ja ostimme pari pulloa sangsomia tuliaisiksi. Pyysimme myyjää laittamaan juomat sinetöityyn pussiin, jotta saisimme ne mukaan jatkolennolle. Huomasin turvatarkastuksen jälkeen, että minulla oli iso käyttämätön pullo aurinkorasvaa repussa ja käsidesi. Koska nesteitä ei saa viedä yli 100ml pulloissa lennoille, luulen että joudun Pariisissa heittämään rasvan roskiin. Sinne menee 30 euroa...

Jatkan tätä kirjoittelua täällä Pariisin kentällä. En joutunut luopumaan rasvasta, koska heitin käsidesin viemäristä alas ja pursotin aurinkorasvaa niin paljon kuin sitä mahtui 100ml käsidesipulloon. Koneemme oli taas jumbo, joten sinne mahtui valtavasti porukkaa. Pääsimme ensimmäisten joukossa koneeseen ja muutenkin jumbot on "osastoitu" niin hyvin, ettei siellä tule ahdasta tunnetta. Kone vaikutti aika vanhalta eikä siellä ollut esim. henkilökohtaisia viihdekeskuksia. Olemme lentäneet äkkiä laskettuna ainakin lähes 20 lentoyhtiön koneella. Tämä Air Francen kokemus oli mielestäni yksi pohjanoteerauksia, johon vaikutti moni muukin asia kuin vanha kone. Mietin, että vaikuttaako näihin negatiivisiin ajatuksiin se, että olen matkasta väsynyt tai se että minua ottaa päähän kun loma loppuu, mutta en oikein usko. Lentokonekin oli siivottu edellisten matkustajien jäljiltä todella huonosti. Koneessa oli myös tunkkainen haju jota henkilökunta yritti peitellä kävelemällä käytävällä ja suihkuttamalla ilmaraikastimia ilmaan. Lisäksi henkilökunnalla oli erittäin voimakkaan hajuisia hajusteita ja mietinkin, että miten joku astmaatikko kestäisi koneessa olevaa käryä. Olivia sai illallisella tilaamani lasten aterian, mutta aamiainen vietiin väärälle lapselle ja Olivia jäi siis ilman lasten aamiaista. Huomautin asiasta henkilökunnalle, mutta he vaan pulputtivat minulle ja Olivialle ranskan kieltä, vaikka varsin hyvin tiesivät ettemme ymmärrä sitä. Lennolla ei tarjoiltu juomia tai ruokia illallisen ja aamiaisen välillä ollenkaan. Keskellä konetta oli itsepalvelupiste josta sai hakea ruokia ja juomia kunhan sai ensin selville missä mitäkin on. Luulen, että tämä vähensi huomattavasti menekkiä koska penkkien keskeltä oli hankala lähteä itse hakemaan virvokkeita. Itse hain vain kerran jätskiä koko porukalle ja Tomi haki meille limsaa. Illallisen jälkeen henkilökunta vetäytyi omiin tiloihinsa eikä heitä juuri näkynyt lennon aikana, mennessä KLM:n henkilökunta oli koko matkan käytettävissä. Pahin kokemus oli mielestäni Charles de gaullen lentokenttä Pariisissa ainakin transfermatkustajan näkökulmasta. Käytävät terminaalien välillä oli kolkkoja ja kylmiä, kävelymatka lähtöterminaaliimme oli varmasti yli kilometri. Odotusalueella ei ollut kuin yksi hyvin pieni taxfree kauppa ja pari take away kuppilaa, joiden hintataso oli aivan kohtuuton. Täällä on myös JÄRKYTTÄVÄN kylmä. Myyjillä on toppatakit sisällä kuten matkustajillakin, minä palelen crocseissa. Jos mahdollista niin vältän kyllä tulevaisuudessa Air Francea, paitsi jos saan Thaimaan lennot alle 400 euroa siihen hintaan voisin vähän palellakin ja raahata Olivialle vaikka makuupussin mukaan.

Pitkä yli 12 tunnin lentomatka Bangkokista Pariisiin sujui kyllä muuten hyvin. Olivia nukkui lattialla lähes koko ajan. Ainoastaan kerran jouduin nostamaan hänet turvavöihin kun turvavyövalot syttyivät ja paloivat aika pitkään. Muutenkin sää oli aika heitteinen ajoittain. Mummo ja vaari istuivat keskiseinän takana ensimmäisessä rivissä kolmen istuttavassa paikassa kahdestaan ja me heidän takana. Mummon ja vaarin vieressä istui perhe, joita aina välillä katselin lennolla. Kiinnitin huomioni heihin jo lentokentällä kun vähän iäkkäämpi pariskunta kantoi aivan pientä vauvaa. Koneessa katsoin, että se ei voi olla heidän biologinen vauva koska nainen oli jo vanhemman näköinen. Teimme johtopäätöksen, että perhe oli adoptiolapsen hakumatkalla ja lapsi oli Vietnamista ulkönäöstä ja tuliais riisipaperihatusta päätellen. Vanhemmat hoivasivat vauvaa taukoamatta yhdessä. He olivat jopa kolmestaan lentokoneen pikkuisessa vessassa vaihtamassa vauvan vaippaa. Olipa ihana katsella tuoreen perheen onnea. Eräs vieras nainen kuului hokevan pojalle, että lucky boy, kuten yleensäkin adoptiolapselle sanotaan. Meinasin sanoa vanhemmille, että lucky parents koska hehän siinä kolmikossa onnekkaimpia olivat eikä niinkään se pieni avuton vauva, joka joutui sillä hetkellä luopumaan niin monesta tutusta ja tärkeästä asiasta.