Temppeli

Päivä 8

Se olisi sitten jo päivä numero kahdeksan. Aika menee siis aivan liian nopeasti. Tänään oli taas normaali aamu eli Samuel herätti minut kello 6.30. Minä söin aamiaisen ulkona seitsemän päivää -lehtiä lukien ja Samuel söi ja katseli Titinalle elokuvaa.

Talon pihalla on kätevä pihasuihku josta tulee lähes kuumaa vettä

Aamiaisen jälkeen uimme pitkään omassa altaassa.  Samuelin kanssa on käynyt tässä vuosien mittaan useampia läheltä piti -tilanteita ja niin kävi taas tänään. Kävimme kesken uimisen katsomassa tiellä olevaa linnunraatoa. Palatessamme pihaan, Samuel kysyi saako hän hypätä altaaseen. Minä annoin ajatuksissani luvan ja hetken päästä huomasin että poika painui altaan pohjaan kuin kivi. Samuel ei osaa uida ollenkaan eikä tehnyt mitään vedessä, silmät näkyivät veden alla hämmästyneenä ja lautasen kokoisina ammollaan. Hyppäsin sekunnissa perään altaaseen ja nostin Samuelin pintaan. Onneksi Samuel oli tajunnut olla hengittämättä veden alla ja tilanne oli nopeasti ohi. Taas kerran sain varoituksen miten tarkkana Samuelin kanssa pitää olla ja hänhän toimi ihan oikein kun kysyi minulta luvan hyppäämiseen. Minä vaan en tajunnut tarkastaa onko hänellä uimarengas ympärillä. Vielä viikko sitten Samuel halusi, että hänet otetaan kiinni kun hän hyppää altaan reunalta, pari päivää sitten riitti sormesta kiinni pito ja nyt ei tarvita muuta kuin tarkkaavainen vahti. Selvittyäni säikähdyksestä mieleeni tuli, että on se hyvä ettei vähän aikaa sitten suorittamani trimmikoulutus mennyt hukkaan...

Hyvät tiet mopoilla

Olivian ja Tomin herättyä lähdimme moporetkelle. Olimme nähneet Mae Phimin lähistöllä kivan temppelialueen, jota koristi kukkulan päälle rakennettu Buddhapatsas. Ajelimme mopolla alueelle ja kiertelimme, kuvailimme ja ihastelimme patsaita. Kiipesimme järkyttävässä helteessä myös ylös kukkulalle. Hiki virtasi ihan solkenaan ja Olivia valitti, että portaita on paljon enemmän kuin kiivetessä omassa koulussa neljännen kerroksen luokkaan. Maisemat oli hienot ja temppelialue oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen.

Temppelikierroksen jälkeen jatkoimme matkaa mopoilla ja menimme Bandara on sea ja Novotel -hotellin välissä sijaitsevaan Kimin rantabaariin. Rannat olivat aivan autiot ja mietimme onko ravintola ollenkaan auki. Kävelimme rannalla, ihastelimme maisemia ja valokuvailimme. Rantakävelyn jälkeen menimme ravintolaan istumaan ja kyllähän sieltä ruokalistat tuotiin pöytään. Olivia halusi kanaa ja riisiä, me muut otimme vain juotavaa ja kevätkääryleitä. Ravintola oli oikein viihtyisä, kyllähän siellä olisi mukava katsella merta ja juoda virvokkeita sesonkiaikaan talvellakin.

Kimin baari rannalta päin katsottuna, hiljaista on...

Olivian suosikkipiirros, sydän

Minun pineappleshake

kevätkääryleet

Näkymä rannalle baarista

Rantabaarissa käynnin jälkeen lähdimme köröttelemään mopollamme kohti Mae Phimiä, jonne oli matkaa ehkä noin 10 kilometriä. Matka meni nopeasti. Teillä on leveät pientareet, joten mopon kanssa on helppo antaa tilaa ohittaville autoille. Mae Phimiin saavuttaessa alkoi viikonloppuruuhkat. Bangkokilaiset viikonlopunviettäjät olivat taas vauhdissa ja ihmisiä oli joka puolella. Me käväisimme hakemassa jätskit lähikaupasta ja menimme talolle.

Liikkuva kauppa, näitä oli tänäänkin toistakymmentä ennen keskustaa

Menin heti uimaan Samuelin kanssa ja houkuttelimme Olivian uimaan isolle altaalle. Sinne mennessä altaalla ei ollut ketään, mutta melko pian sinne tuli ruotsissa asuva thaimaalainen nainen jonka kanssa juttelimme hetken. Hänkin valitteli miten kuuma päivä on ollut tänään ja hänellä oli sama huoli rannan roskaisuudesta kuin meillä. Naisen lähdettyä altaalle tuli suomalaisperhe eli kyllä meitä näyttää olevan täällä Mae Phimissä useampiakin.

Pad thai illallisen kyytipoikana reissun eka pina colada

Uimisen jälkeen menimme talolle ja lähdimme keskustaan syömään. Kävelimme kaikkien rannan ravintoloiden ohi ja mietimme minne menisimme syömään. Lapset ihastelivat kalaravintoloiden edessä olevissa altaissa uivia kaloja, rapuja ja simpukoita. Päädyimme taas hyväksi todettuun Tequilaan. Samuel saa eräältä tarjoilijalta aina erityiskohtelua. Tarjoilija juttelee, hassuttelee, syöttää ja vitsailee Samuelin kanssa. Hauskaa on ollut, vaikkei yhteistä kieltä olekaan. Samuelia luullaan usein edelleen thaimaalaiseksi. Samuel sanoo myös itse, että hän on muuttunut thaimaalaiseksi pojaksi, koska on ruskettunut niin kovasti. Syötyämme teimme normaalit kuviot eli rantakävelyn ja sitten mopoilimme talolle. Olisimme ostaneet banaanipannukakut jälkkäriksi, mutta katumyyjät keräilivät jo kamppeitaan pois kuten myös muut viikonlopunviettäjät. Huomenna Mae Phim taas hiljenee. Myös meillä on huomenna tiedossa retkipäivä.