Kesälomareissu Viroon ja piipahdus Latvian puolella

 Olen aiemminkin jo kirjoitellut, että minua vaivaa matkailuriippuvuus. Vuosi 2020 on tässä suhteessa ollut minulle ja monelle muulle samasta vaivasta kärsivälle melkoinen koettelemus. Meillä oli varattuna lennot Bangkokiin heti koulujen kesäloman alkuun ja olin suunnitellut unelmien loman Mae Phimiin, Koh Samuille ja Koh Taolle. Matka peruuntui koronan takia ja kesäloma alkoi melko apeissa tunnelmissa. Mietin monta kertaa, että minulla ei ole mitään syytä olla surullinen, sillä olemme terveitä, meillä on töitä, oma koti ja kaikista tärkeimmän asiat ovat tässä aivan lähellä eikä niitä saavuttaakseen tarvitse lentää vähintään kymmentä tuntia. Olen nimittäin pitänyt rajana, että lomafiiliksen saavuttaa vasta kymmenen tunnin lentämisen jälkeen. Nyt meillä oli aivan erilainen loma, jonka vietimme lähes kokonaan kotona. Juhannuksena meillä oli alunperin tarkoitus snorklailla Thaimaan lämpimissä merissä ja tänä vuonna se vaihtui kotipihan paljuun. Kesäloman kruunasi kuitenkin hyvin ajoitettu Viron reissu heinäkuun puoliväliin, juuri kun koronatilanne oli hetkeksi parantunut huomattavasti. 

Suunnittelin Viron reissun tarkasti etukäteen ja reissu toteutettiinkin lopulta aivan suunnitelman mukaan. Matkareittimme oli Tallinna-Laulasmaa-Haapsalu-Pärnu- Ainazi/Lativia-Tallinna/Pirita ja kotiin. Joka päivälle oli myös suunniteltu lomaohjelmaksi frisbeegolfia. Lähdimme matkalle oman perheeni, vanhempieni ja mieheni veljen Esan kanssa. Meillä oli vuokrattuna iso pakettiauto, johon mahduimme kaikki hyvin istumaan ja tavaroillekin jäi mukava tila auton peräosaan. Auto oli ikivanha, mutta onneksi se toimi moitteetta koko matkan. Ylitimme Suomenlahden Eckerö Linen laivalla, joka lähti Länsiterminaalista. Matka meni nopeasti ja Tallinnasta suuntasimme Prisman kautta ensimmäiseen kohteeseemme, joka oli Laulasmaa ja siellä Hestia hotelli. Hotelli- ja kohdevalinta osui nappiin. Hotellin pihalla oli kiva frisbeegolfrata, jonka Tomi, Esa ja lapset kiersivät pariin kertaan. Hotelli sijaitsi meren rannalla ja maisemat oli upeita. Hotellin yhteydessä oli myös kylpylä ja siellä oli altaiden lisäksi monta kivaa saunaa. Suosikiksemme tuli suolasauna, jossa suolaa sai valella keholle isoista tynnyreistä ja iho oli ihanan pehmeä ja sileä saunomisen jälkeen. Illalla söimme hotellin ulkoravintolassa ja kävimme hotellin lähellä olevassa kaupassa ostoksilla. Tykkäsin hotellista niin paljon, että sinne voisi mennä uudelleenkin. 

Ennen Laulasmaata pysähdyimme katselemaan maisemia

Hotelli Hestia Laulasmaa

Hotellilla oli hyvät piha-alueet ulkoiluun

Hotellin ravintolan hampurilaisannos oli maistuva

Piha-alueella oli tekemistä lapsille

Frisbeegolfia

Hestia Laulasmaan pihaa

Meille sattui mukavat ilmat koko matkan ajaksi

Hotellin rannalla oli myös vesiurheilukeskus

Ensimmäisen hotelliyön jälkeen suuntasimme katselemaan nähtävyyksiä Paldinskiin. Kaupungista tekee mielenkiintoisen sen historia, sillä Paldinskissa toimi neuvostoaikana sotilastukikohta ja se oli ns. suljettu kaupunki. Paldinskissa sijaitsee myös upea majakka ja maisemat merelle ovat sanoin kuvaamattomia rannan valtavien kalliojyrkänteiden vuoksi. 

Paldinskin majakka

Erikoisia kalliorantoja

Paldinskin kierroksen jälkeen suuntasimme Paliveren frisbeegolfradalle. Radalla on 18 koria ja rata sijaitsi aika syrjässä kaikesta, jonkun (talvi)urheilukeskuksen yhteydessä. Ensimmäinen väylä kulki laskettelurinnettä alas ja tarjosi pientä vaihtelua metsäväylille. En katsonut kuinka kauan koko radan pelaamiseen meni aikaa, mutta veikkaisin reilua kahta tuntia. Radalla ei ollut ollenkaan ruuhkia ja suosittelen sitä lämpimästi frisbeegolfiin hurahtaneille. Itse en ole siihen hurahtanut ja roolini onkin yleensä toimia caddiena. 

Palivere discgolf

Samuelin tyylinäyte

Haikaranpesiä näkyi teiden varsilla 

Frisbeegolfin pelaamisen jälkeen suuntasimme Haapsaluun ja siellä Hotelli Promenaadiin. Hotelli sijaitsee meren rannalla ja on melko iäkäs, mutta oikein hyvä meidän tarpeisiimme. Saimme hotellilta kolme ensimmäisen kerroksen huonetta, jotka olivat vierekkäin ja niistä oli terassit merelle. Hotellin ravintola oli suljettu, joten suuntasimme syömään Haapsalun keskustaan. Syömisen jälkeen menimme katsomaan Haapsalun nähtävyyksiä, joista tärkeimmät varmasti rautatieasema ja lentokonebunkkerit. Näillähän on myös molemmilla mielenkiintoinen historia, sillä Venäjän keisari aikoinaan avusti rautatien/aseman rakennusideaa, sillä Haapsalu oli tärkeä lomailupaikka tsaarien keskuudessa. Lukuisat lentokonebunkkerit ovat myös neuvostoaikaisia rakennelmia ja sinne menoon tarvittaisiin kai lupa, mutta me turisteina mentiin paikalle omin neuvoin. Illalla varasimme hotellin saunatilat ja saunoimme ja istuskelimme porealtaassa aikamme kuluksi. Aamiainen oli hotellin ravintolassa, jossa oli myös ulkopöytiä. Sain pienen Thaimaa fiiliksen aikaan, kun oikein pinnistelin. 

Viron rauniolinnoja

Lentokonebunkkereiden koristeluja

Yksi lukuisista lentokonebunkkereista

Haapsalun aseman junavanhuksia

Haapsalun vanhan aseman asemalaituri

Iltajuomat Hotelli Promenaadin terassilla Haapsalussa

Värikäs auringonlasku

Mukava herätä kun aurinko paistaa ja merituuli vilvoittaa

Haapsalun jälkeen suuntasimme kohti Pärnua ja ensimmäinen etappimme oli frisbeegolrata Valgerannassa. Valgerannassa on iso ulkoilukeskus, jossa on upea uimaranta palveluineen, kiipeilypuisto, ravintoloita ja tietysti upea frisbeegolfrata merenrantamaisemissa. Olivia suuntasi Valgerannassa mummon ja vaarin kanssa ravintolaan syömään ja minä menin miesten caddieksi frisbeegolfradalle. Pelattuamme pari väylää minä sain soiton Haapsalun hotellista, että mummon ja vaarin passit olivat jääneet sinne. Eihän siinä auttanut muu kuin soittaa mummolle ja vaarille, että heidän on lähdettävä hakemaan passit 150 kilometrin päästä Haapsalusta. Heidän hakiessa passeja miehet kiersivät frisbeegolfradan läpi ja ehdimme syödä erittäin hyvät ruuat ravintolassa. Esa uskalsi myös käydä uimassa viileässä meressä. Tämän jälkeen kävelimme autojen parkkialueelle ja mummo ja vaari tulivatkin jo Haapsalusta juuri sopivasti. Valgerannasta suuntasimme noin 10 kilometrin päähän Pärnuun ja Vesiroos hotelliin. Hotellilla oli myös uima-allas, mutta minä Thaimaan reiluun 30 asteiseen uimaveteen tottunut en uskaltanut mennä uimaan viileään allasveteen. Hotelli sijaitsi aivan Pärnun keskustan tuntumassa. Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa ja kävimme illan päätteeksi keskustassa katselemassa tunnelmia. 

Valgerannan frisbeegolfrata

Samuel ja Esa kävivät rohkeina uimassa

Pääsisinpä lentämään

Keskusta oli lyhyen matkan päässä hotellilta

Pärnun keskustassa oli hiljaista ja rauhallista

Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamupalan jälkeen jälleen frisbeegolfradalle. Tomi, Esa ja Samuel menivät pelaamaan Joekäärun radan Pärnussa. Kierroksen jälkeen radalta tuli vähän turhautuneita pelaajia, sillä rata oli ollut pusikkoinen ja ilmakin oli aika kuuma. Minä, Olivia, mummo ja vaari kiertelimme muiden pelatessa läheisen ostoskeskuksen kauppoja ja teimme pieniä, mutta hyviä ostoksia. Peli ja ostosreissun jälkeen suuntasimme kohti Latviaa ja Ainazin kylää. Ajomatkaa Pärnusta Ainaziin on vain 65 kilometriä ja se sujui nopeasti. Alkumatkan menimme Via Balticaa pitkin ja matkan puolivälissä siirryimme rantatielle. Matkalla oli mukava katsella kauniita maisemia ja ihmisten hyvin hoidettuja pihoja.  Löysimme nopeasti hotellillemme, joka sijaitsi aivan Viron ja Lativan rajalla. Hotelli Helmi oli upea, viihtyisä, edullinen ja aivan nimensä veroinen. Sisäänkirjautumisen yhteydessä meille kerrottiin, että saamme myös maksuttoman aamiaisen seuraavana aamuna. Mukava yllätys. Hotelliin majoittumisen jälkeen tutustuimme Viron ja Latvian välillä olevaan Ainazi Pieriin, joka on 480 metriä pitkä 20-luvulla rakennettu aallonmurtaja/kivirakennelma.  Kävimme myös Super Alkossa ja Alko 1000 -kaupoissa ostoksilla sekä syömässä läheisessä Salatsin kaupungissa. 

Matkalla Ainaziin

Viihtyisä hotelli Helmi, meidän iso huone oli erkkeri-ikkunoiden kohdalla. 

Hiekkataidetta Salatsissa 

Kiva ravintola Salatsissa Latviassa

Latviassa oli hyvää ruokaa

Latvian rantaa

Kävelimme lähes 500m kivistä tietä meren rannalle

Nautittuamme makoisan aamiaisen Larviassa Helmi hotellissa, lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa ja Piritaa, jossa seuraava hotellimme sijaitsi. Ajoimme matkan Via Baltican hyväkuntoista tietä pitkin. Pysähdyimme pari kertaa matkan varrella, mutta olimme silti hyvissä ajoin Tallinnassa. Hotelliksi olin valkoinut Pirita Span, joka on rakennettu aikanaan Olympialaisia varten, mutta se on lähiaikoina kunnostettu. Huoneet olivat hyvässä kunnossa ja hintaan sisältyi uimahallin käyttö sekä aamiainen. Hinta oli naurettavan halpa. Tännekin voisin mennä uudelleen. Majoittumisen jälkeen lähdimme syömään Viimsin puolelle ja Tomi ja Esa menivät pelaamaan frisbeegolfia läheiselle Maarjamäen radalle. Rata sijaitsi kuitenkin niin lähellä lähiöitä, että siellä oli tehty ilkivaltaa ja rata vaikutti aika töhryiseltä. Miesten pelatessa minä, Samuel ja Olivia kävimme Tallinnan teletornilla, mutta päädyimme ihailemaan sitä vain alhaalta päin. Illalla syömisten ja uimisten jälkeen kävimme vielä uimassa hotellin altaassa ja saunomassa. 

Söin Pavlovaa jälkkäriksi, tosi hyvää

Poke Bowl, oli myös hyvää

Teletornin sisäänkäynti

Lähtöpäivänä söimme tukevan aamiaisen Pirita Spa hotellilla ja lähdimme viimehetken ostoksille Tallinnaan. Kävimme sataman kaupoissa ja eräällä vähän kauempana sijaitsevalla torilla, josta Esa mm. osti juustoja kotiin tuliaisiksi. Kotimatkan lahden yli teimme Eckerö Linen rahtialuksella, joka lähti Muugan satamasta ja tuli Suomeen Vuosaaren satamaan. Tämä reitti olisi hyvä, jos haluaa välttää kaupungeissa ajamista. Itse laiva oli vähän tunkkainen ja siellä ei ollut juurikaan palveluita, mutta meidän tarpeisiin se sopi oikein hyvin. Koko matka oli onnistunut ja se oli kivaa vaihtelua arkeen ja kotitöihin. Muita reissuja emme juurikaan tehneet koko kesänä minun ja lasten Muumimaailman matkaa lukuun ottamatta. Thaimaan lentomme on siirretty ensi kesään, samoin talon vuokraus Mae Phimissä. Saa nähdä pääsemmekö sinne silloinkaan. Syyslomalla teemme pienen Suomen kiertueen frisbeegolfin merkeissä. Suunnitelmissa olisi kirjoitella siitäkin pieni blogikirjoitus, ettei ihan kokonaan unohdu tämä matkablogini vaikka nämä "kunnon" matkat ovatkin nyt jäissä.