Kuulumisia

Kesä on tullut. Tajusin sen oikeastaan vasta tänään kun siivoilin pihaa. Olen tehnyt pari kuukautta viimeisiä kursseja ja gradua, ajoittain yötä päivää. Ponnistelut onneksi kannatti, sillä sain eilen soiton yliopistolta, että gradu on hyväksytty. Nyt on sitten kuuden vuoden urakka takana ja opiskelijaelämä mennyttä. Olen tehnyt unettomina öinä monet kerrat viimeisten kuukausien aikana tiliä tästä menneestä kuudesta vuodesta. Mukaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä, eli sitä normaalia elämää. Muutaman kerran mieleni on vallannut ajatus siitä, että jos olisin paneutunut ennen O:n saantia opiskeluun, olisin valmistunut nopeammin enkä olisi joutunut tällaiseen paineeseen valmistumisen kanssa. Olen kuitenkin aina tullut siihen lopputulokseen, että asiaa ei kannata jossitella. Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että O laittoi asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Itse olen valintani tehnyt ja asiat ovat edenneet kuten niiden oli takoituskin mennä.

Muistan kerran kun opettaja luennoi, miten opiskelu on asetettava etusijalle kun on kerran hakeutunut opiskelemaan. Tämä jotenkin kolahti minuun, koska opiskelu ei todellakaan ole ollut viime vuosina oman elämäni tärkeimpiä asioita. Kiitän kuitenkin todella paljon laitoksemme opettajia siitä, että he ymmärtävät opiskelijoiden eri elämäntilanteita ja kannustavat meitä eteenpäin. Kiitän myös ihania ystäviä, joiden kanssa olemme välillä ihmetelleet näitä omia valintojamme. Etenkin sitä, että mikä saa ihmisen heräämään talviyönä kolmen aikaan ja lähtemään ajamaan väsyneenä satoja kilometrejä pimeässä lumituiskussa seminaareihin. Vaihtoehtona kun olisi jatkaa nukkumista lämpimässä sängyssä ja herätä pirteänä auringon sarastukseen. Ilman näitä ystäviä ei ehkä jaksaisikaan, tässäkin asiassa se vertaistuki on ollut tärkeää. Eli kiitokset Leenalle, jonka kanssa aloittelimme tätä opiskelu-urakkaa silloin vuosia sitten, sekä erityiskiitokset Maijalle, molemmille Mareille ja Riikalle. Ollaan me aika sitkeitä sissejä oltu!

Vaikka tämä opiskelu on nyt vienytkin suurimman osan ajastani, niin ollaan me silti ehditty huvittelemaankin. Tykkimäen huvipuistossa olemme käyneet jo kolme kertaa. Tässä kuvassa O on ensimmäistä kertaa pump pumpissa.
Linnanmäelläkin kävimme Finnmatkojen asiakastilaisuudessa. O ja pakolliset halit Bampsen ja Pompin kanssa.

Myös tänä vuonna Kouvolassa vietettiin Kiina viikkoa. Enpä olekaan ennen nähnyt Jaakonpuistossa tällaisia lohikäärmeitä. O tykkäsi näytöksestä, mutta pelkäsi lohikäärmeitä. Kuvat on siis otettu O sylissä ja sateenvarjo toisessa kädessä...

Kiinalaista taidetta. Ilmapallojen puhaltamista korvien ja nenän kautta...

ja tanssiesitys...

O osallistui myös viikon ajan jalkapallokouluun. Tykkäsi kovasti käydä koulussa ja osasi hienosti toimia ryhmässä. O:lle teki tosi hyvää juoksennella lasten kanssa kun on niin laiha ja hentoinen. Voimat loppuu helposti ja ajattelin että vahvistuisi vähän kun saa liikuntaa. O tykkää kyllä pyöräillä ja pomppia tramboliinilla, mutta toisten lasten kanssa on aina mukavampi liikkua kuin yksikseen. Äidin ja isänkään energia ei aina riitä...

Tässä O pyykkää omaa leikkimökkinsä mattoa. Tuli muuten testattua haalareiden vedenpitävyys ja lopputulos oli se, että O oli alusvaatteita myöten läpimärkä. Matotkaan ei oikein kunnolla puhdistuneet käsipyykillä, mutta olihan taas jotain uutta ja kivaa tekemistä.