Shanghai

No niin, reissussa ollaan taas. Tällä kertaa kohteena on Shanghai. Lähdimme keskiviikkona noin yhden aikaa kotoa kohti lentokenttää ja pikaisen sukulaisvisiitin jälkeen suuntasimme lentokentälle. Ville, jo tutuksi tullut hovikuskimme, vei meidät turvallisesti kentälle. Villellä oli kyllä vähän ongelmia totutella meidän Nissanin kytkimeen, mutta hyvin se muutaman minuutin matka sujui… Olipa ihana tulla taas lentokentälle, fiilis nousee heti kun asemarakennus ja ensimmäiset koneet näkyvät. Asemalla palloilun ja ostoksien jälkeen kävimme nauttimassa virvokkeita ravintolassa. O muisti viime reissulta, että oli makaillut ravintolan penkillä ja kokeili nytkin samaa. Viime joulukuisella reissulla tosin kone oli muutaman tunnin myöhässä, joten silloin ehti makaillakin toisin kuin tänään. Matkaan lähtö sujui ongelmitta. O oli hyvällä tuulella ja sehän usein tarkoittaa sitä, että vanhemmillakaan ei ole sitä isojen känkkistä kuten O sanoo…

Varasin matkavarauksen yhteydessä meille istumapaikat koneeseen ja O sai toivomansa ikkunapaikan. Kone näyttää olevan ihan täynnä, istuskelemme siis koneessa kun kirjoittelen tätä. O sai kivan puuhapaketin heti koneen lähdettyä ja sen parissa puuhailtiin jonkin aikaa. Ruoka ei O:lle maistunut, mutta ennen kuin kävi nukkumaan pyysi lentoemännältä että voisiko he lämmittää hänelle velliä. Vellin jälkeen O kävi nukkumaan ja veteli sikeitä meidän välissä. Kyllä osaa olla nukkuva lapsi suloinen. Aamu alkoi valjeta jossain Venäjän ja Kiinan rajalla. Oli tosi upean näköistä kun alhaalla loisti kaupunkien valot, taivaalla tähdet ja sillä välillä sarasti aamuaurinko kun muuten oli aivan pimeää. Minä nautin tosi paljon tästä matkan teosta ja ajattelen tämän osana lomaa, pitkät lennot eivät ole siis minusta ollenkaan rasittavia. Ihanaa olla tekemättä yhtään mitään kun kotona toimettomat hetket ovat aika harvinaisia. Yritin tiirailla lentokoneen alapuolelle jos olisin nähnyt Kiinan muuria, koska lensimme Pekingin yllä, mutta ei näkynyt. O toivoisi kovasti pääsevänsä kävelemään muurille. Lupailin, että kyllä hän sinne joskus pääsee. Mielessäni jatkoin, että ehkä sitten jos joskus pääsemme hakemaan pikkusisarusta Kiinasta. O:n hakumatkalla kävimme muurilla ennen O:n saamista, joten hän on ihaillut paikkaa vain valokuvista ja videolta.

Lento sujui kaikin puolin hyvin. O heräsi aamiaisen jälkeen, eikä halunnut syödä mitään vaikka säästimme hänelle ruuat. Tyttö oli itse kuin aurinko, innokkaasti odotti että kone rullaa kiitoradalla. Sanoin myös, että kiva nähdä miltä lastenkodin tädit näyttävät. Kerroin O:lle ettei me tällä kertaa olla menossa hänen lastenkotiinsa. Tähän O kommentoi sitten, että no kiva nähdä miltä ne pandat näyttävät. Pandoja olisi kyllä tarkoitus mennä ihailemaan. Pudongin lentokenttä oli iso, siisti ja rauhallinen. Pääsimme valtavan pitkien passijonojen ohi kun meidät ohjattiin special line –jonoon. O kysyi syytä miksi meidän ei tarvinnut jonottaa, kerroin että setä ajatteli ettei niin pieni tyttö kuin O on, jaksa odottaa väsyneenä pitkässä jonossa. Maahantulo muodollisuuksissa oli tapahtunut muutos vuoden takaiseen eli terveyslomake ja tullilomake (tai joku vastaava) oli poistettu käytöstä ja nyt tarvitsi täyttää ainoastaan maahantuloilmoitus. Vaihdoimme kentällä vähän lisää rahaa ja siirryimme Maglev asemalle. Siellä oli uudelleen matkatavaroiden läpivalaisu. Ystävälliset kiinalaiset auttoivat meidät tavaroinemme lähes tyhjään junaan. Juna ei ajanut huippunopeuttaan, joka taisi olla yli 400km tunnissa, mutta nopeaa menoa se oli silti. Tavaroita raahatessa tuli taas pohdittua, olisiko aika hankkia kunnon rinkka koska matkalaukkujen vetäminen ja rattaiden työntö on aika mahdotonta samaan aikaan.

Taksimatka aiheutti meille ensimmäisen kulttuurishokin kun jouduimme taas epärehellisen taksikuskin kyytiin. Taksin mittari laitettiin kyllä asiallisesti päälle, mutta se laukkasi ylikierroksilla. Hotellilla mittari näytti yli 250 yania (N. 25euroa), kun oikea summa olisi ollut ehkä noin 50 yania maksimissaan. Neuvottelimme väsyneinä hinnasta ja saimme tiputettua 150 yaniin kun pyysimme kuittia. Selityksenä kovaan hintaan oli bensan hinnannousu ym. Otti päähän, mutta ei millään jaksanut alkaa riitelemään enempää asiasta keskellä ruuhkaista katua, hirveässä helteessä väyneen lapsen ja matkatavaroiden kanssa. Päiväunien jälkeen lähdimme tutustumaan keskustan alueeseen. Kulttuurishokki oli edelleen päällä, kuten aina pari ensimmäistä päivää. En osannut liikua liikenteessä ja kuvittelin meneväni ilman erityistä varovaisuutta tien yli kun jalankulkijoille paloi vihreä, tyhmä moka pakko myöntää. No, onneksi se ei ollut edes ihan läheltä piti tilanne, mutta sain taas varoituksen kun mopo liippasi vähän liian läheltä. Punainen valo liikenteessä vaikuttaisi olevan ajokiellon merkki autoille eteenpäin (ei aina takseille), kääntyä saa sekä vasemmalle, että oikealle ja mopot ja pyörät saa ajaa miten sattuu... Tänään vasta hotellille palattua alkoi muistua mieleen miten täällä kuljetaan liikenteessä, pakko vaan uskaltaa sekaan ja olla tosi tarkkana koko ajan.

Yritin ladata tänne blogiin kuvia, mutta se ei onnistu. Luin jostain, että Kiinassa ei edes pyty bloggaamaan, koska näille sivuille on pääsy kielletty. Nyt kuitenkin näyttäisi, että tekstit voi julkaista, mutta kuvia ei jos tämä ei ole tilapäinen häiriö. Tänään ohjelmassamme oli HuangPu joen ali menevä sightseeing juna ja sen jälkeen kiertelimme Pudongin puolellla. Juna oli kiva kokemus, O:ta pelotti tosin tunnelissa olleet "vieteriukot". Kävimme katsastamassa Helmi-tornin ulkoapäin ja Lotus tavaratalossa, joka ei vetänyt vertoja Thaimaan vastaaville. O kertoi, että tavaratalossa ollut leikkipaikka teki hänet iloiseksi. Uni tulikin heti kun sai vähän jaloitella rattaiden ulkopuolella. O nukkui yli kolmen tunnin päiväunet rattaissa! Sillä aikaa kävimme metrolla Decathlonissa ja paikallisessa "K-raudassa". Decathlonista ostimme joitain vaatteita, muuten ostoshysteriaa ei syntynyt edes minulle. Näyttäisi nyt toisen päivän perusteella, että shoppailu jää talven Thaimaan reissuun...

Palasimme hotellille viiden jälkeen. Ostin hotellin vierestä pikku kojusta siihen samaan kiinalaiseen astiastoon kuuluvan riisikulhon, jota minulla on kotona. Kulho oli aika iso ja maksoi 8 yania. Hotellilla O hoiteli meitä eilen ostetuilla Hello Kitty -lääkärinvälineillä. Jalkahieronta olisi tehnyt hyvää kipeille jaloille, mutta O ei olisi jaksanut odotella meitä. Hän kyllä itse pyytelee jalkahierontaan, mutta mieli saattaisi muuttua kesken hoidon. Hoitelimme sitten väsyneitä kroppiamme vielä polsikimalla hotellin uima-altaassa. Se olikin O:n mielestä huippukivaa, voi sitä naurun räkätystä kun ui renkaallaan allasta päästä päähän kiinalaisten ihmetellessä meidän perhettä. Olemme melkoisi ihmetyksiä perhekokoonpanollamme, miten vaaleilla ihmisillä voi olla kiinalaisen näköinen tyttö. Länsimaalaisia ei täällä juuri näe missään, tämä väkimäärä on täällä niin valtava, että erilaisesta ulkonäöstämme huolimatta hukumme tänne massaan. Lopuksi pahoittelut kirjoitusvirheistä ja sekavista tarinoista, olisi kai aika käydä nukkumaan kun on nämä unet jääneet hyvin vähiin parin viime päivän aikana. Palaillaan kun ehditään.