27.12.2010 Viime yönä täällä oli kova tuuli. Heräisin keskellä yötä tuulen vuoksi ja mietin lenteleekö terassilla olevat uimalelut ja muut tavarat pitkin hotellin pihaa. Sain onneksi nopeasti uudelleen unen päästä kiinni, vaikka naapurihuoneissa ja huoneemme yläpuolella asustavat olivat häiriintyneet jonkun koiran haukunnasta. Uimalelut ja pyyhkeet olivat kyllä lennelleet terassilla, mutta ei niitä kaukaa tarvinnut etsiä. Päivi tuli aamulla kertomaan, että heidän huoneessaan on iso torakka. Päivi kävi pyytämässä respasta apua ja he saivat lopulta pyydystettyä ja tapettua torakan. Selvisi myös, että huoneessamme kuuluva naksutus ei olekaan peräisin gekosta vaan torakasta. Se ei kyllä ollut kovin iloinen havainto...
Aamu-uintien jälkeen lähdimme Tomin, Annen ja Markon kanssa mopoilemaan Ban Bang Baon paaluille rakennettuun kylään, joka on aikaisemmin ollut merirosvojen kylä. Tämä oli siis se sama paikka, mistä lähdimme eilen kalastusreissulle. Nykyisin nämä entiset merirosvot elättävät itsensä kalastuksella ja turismiin liittyvillä palveluilla. Anne ja Marko tekivät alueella aika paljon ostoksia, mutta me säästelemme vielä matkalaukuista löytyvää tilaa Bangkokin ja Kuala Lumpurin löydöille.
Hotellille palattuamme Olivia oli nukahtanut Jessen viereen katsellessaan Jessen pelejä. Olivian nukkuessa nautiskelimme Päivin ja Joken terassilla glögit. Söimme myös TescoLotuksesta ostamiamme joulutorttuja ja Suomesta mukana tuomiamme joulupipareita ja Pandan juhlapöydän konvehteja. Vaikka nämä herkut maistuvat Suomessa hyville, niin kyllä tänne tropiikkiin sopii paremmin muut herkut. Olivian herättyä lähdimme käymään White Sand bechillä. Teimme Janin kanssa treffit hänen hotellille ja kävelimme siitä erääseen rantaravintolaan. Matkalla poikkesimme Janin kampaajatuttavan luo, koska hän halusi nähdä Tomin. Rannassa oli paljon ravintoloita joista valitsimme muovituolipaikan, koska siitä yleensä tunnistaa edullisen (ja hyvän) ravintolan. Thairuuat maksoivatkin vain noin 50THB eli vähän reilun euron/annos ja spaghetti bolognesekin maksoi vain 100THB. Ruoka oli hyvää ja paikka oli muuten ok, mutta jouduimme odottamaan taas ruokiamme älyttömän kauan. Tämä Koh Chang on erottunut muista Thaimaan kohteista sillä, että täällä on Thaimaalaisittain vähän henkilökuntaa ravintoloissa ja ruokia saa yleensä odottaa kauan. Toisaalta tämä leppoisa ja kiireetön elämän maku kuuluu tänne saarelle, mutta aina ei jaksaisi odotella. Tänäänkin odotimme hotellimme aamiaisella aamupalaa 50 minuuttia. Onneksi ei ole kiire kun lomalla ollaan.
Alla olevassa kuvassa näkymää rannalta ja meidän testaama muovituolipaikka.
Syötyämme ruuat ostimme kadulta jälkiruuaksi banaani- ja mangopannukakkuja. Kokki ja hänen apulainen vetivät melkoista showta paiston aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti