Lauantaimarkkinoilla

Päivä 14

Tänään palasimme takaisin normaaliaikaan eli Samuelin sisäinen herätyskello soi taas kuuden jälkeen. Yritin pitää Samuelia hiljaisena ja Olivia saikin nukuttua vielä reilun tunnin. Lähdimme ajoissa aamiaiselle ja söimme pitkään ja hartaasti, koska meillä ei ollut kiire minnekään. Aamiaisen jälkeen menimme uimaan hotellin altaalle. Allaspoika oli taas ylen ystävällinen ja palveli meitä niin hyvin kuin osasi. Kun olimme lähdössä uimasta hän tuli täytättämään meillä palautelapun miten olemme viihtyneet altaalla. No pakkohan palvelusta oli kiittää...

Uimisen jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin muurien sisälle. Ulkolämpötila oli 36 astetta ja aurinko porotti. Oliviaa tuskastutti kuumuus, mutta pääsimme lepotaukojen avulla vanhan kaupungin sydämessä olevalle isolle temppeliaukiolle. Temppelin ulkopuolella oli saman tyyppisiä huijareita kun Bangkokissa eli tuktukien kuljettajat kertovat, että temppelillä on iso tapahtuma eikä sinne kannata mennä vaan he vievät parempaan paikkaan. Tuohon lankaan jos menisi niin saisi varmasti melkoisen kiertoajelun Chiang Maissa. Temppelialueelle ei ollut sisäänpääsymaksua ja siellä sai kierrellä rauhassa. Alue koostui useista temppeleistä. Istuskelimme hetken päätemppelin sisällä ja ihmettelimme kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Kiersimme myös ulkona koko alueen ja kyllähän se oli aika vaikuttava nähtävyys.

Iso temppeli oli vaikuttava sekä sisältä että ulkoapäin

Munkkeja liikkuu joka puolella ja heitä on paljon

Emme osallistuneet munkkien kanssa keskusteluun, mutta tämä näytti olevan suosittua puuhaa

Temppelikierroksen jälkeen kävelimme kohti katua jossa pidetään joka lauantaimarkkinat. Markkinat olivat vasta alkamassa, joten etsimme ensin meille ruokapaikan. Matkalla näimme lastenkodin joka on tärkeä paikka eräälle pienelle ihanalle tytölle. Käväisimme lastenkodin pihalla koska siellä oli lapsia leikkimässä ja hoitajia heidän kanssaan. Meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä, mutta lapset takertuivat meihin ja olisivat halunneet leikkiä kanssamme. Myös Samuel olisi halunnut jäädä leikkimään, mutta pyörähdimme vain muutaman minuutin pihalla ja vilkutimme heipat ja jatkoimme matkaa.

Lauantaimarkkinakadulla ei ollut juurikaan varsinaisia ravintoloita. Ainoastaan pieniä kojuja, joista sai ruokaa ja tarvittaessa se pöytä ja tuolitkin löytyivät jostain nurkan takaa kuten koimme tänään vanhassa kaupungissa. Löysimme kuitenkin pienen ravintolan, josta Olivia sai toivomansa kanaruuan. Istuimme ravintolassa ja katselimme kun myyjät kasasivat myyntipöytiään. Näppärästihän se kävi. Syömisemme aikana katu suljettiin autoilta ja näin tilalle tuli noin kilometrin pituinen kävelykatu. Kävelimme kadun päähän asti ja saimme shoppailla melko rauhassa ennen kuin markkinahumu alkoi. Takaisin päin tullessa porukkaa alkoi olla tungokseen asti ja eteneminen oli rattaiden ja kauppakassien kanssa melkoista taiteilua. Tasan kello kuusi kadun kovaäänisistä alkoi soida musiikki ja kaikki ihmiset jähmettyivät paikalleen seisomaan ja kuuntelemaan musiikkia. En tiedä mistä oli kyse, mutta arvelisin kunnianosoituksen liittyvän kuninkaaseen.

Paikallisesta jäätelöautosta sai ostaa herkullista kookosjäätelöä

Olivia ostamassa watermelonshakea

Samuel tikkariostoksilla

Markkinat oli oikein hyvät. Tavaraa oli paljon ja hinnat todella edulliset. Teimme aika paljon pieniä ostoksia. Kotona kun alkaa tuota krääsää olemaan jo niin paljon ettei sinne paljoa viitsisi uutta kantaa, mutta jotain kuitenkin. Yritimme kovasti nauttia markkinoista myös makuaistin avulla. Pieniä kojuja ja vastustamattomia katukeittiöitä oli joka puolella. Myös Olivia nautti shoppailusta kun päivän tolkuton kuumuus oli vaihtunut illan pimeyteen. Lämpötila tosin oli varmasti yli 30 astetta, mutta aurinko ei enää paahtanut. Meillä oli Samuelille rattaat mukana ja ne olivat korvaamattomat. Tungos oli niin kova, että en olisi löytänyt Samuelia mistään jos hän olisi vipeltänyt ihmisten keskellä.

markkinahumua

Tätäkin jäätelökioskia piti kannattaa...

Kyllä tuonne sekaan mahtui, mutta kannattaa mennä ajoissa markkinoille jos haluaa vähän aikaa shoppailla rauhassa.

Lupasimme lapsille, että palaisimme hotellille taksilla. Vaihtoehtoina oli siis tuktuk tai punainen lava-auto. Tuktuk oli pudotettava laskuista, koska emme olisi mahtuneet siihen rattaiden ja ostosten takia. Lähdimme siis etsimään  punaista autoa viemään meitä hotellille. Ensimmäinen pyysi 200THB ja lähdimme välittömästi jatkamaan matkaa. Toinen kuski pyysi 60THB jonka hyväksyimme. Annoimme hänelle hotellilla 100THB siitä hyvästä, että pyynti oli kohtuullinen. Hotellille palattuamme olimme tosi väsyneitä, onneksi nyt pääsee nukkumaan. Olen ollut kameroiden suurtuho viimeiset vuodet. Tänään minulla oli taas ongelmia kameran kanssa. Kamera ei tarkentanut kuvia iltamarkkinoilla ja suurin osa kuvista on pilalla. Kamera kävi todella kuumana, joten olisikohan se saanut auringonpistoksen?