Päivä 2.
Heräsimme tähän ensimmäiseen kokonaiseen lomapäivään täällä
Chongqingissa huonosti nukutun yön jälkeen yhdeksän maissa. Oikeastaan lapset
piti herättää, sillä Samuel valvoi useamman tunnin yöllä ja oli sitten aamulla
väsynyt. Kukapa sitä nyt yöllä heräisi aamiaiselle? Suomessahan kello on kolme
yöllä, vaikka minä herättelin lapsia täällä yhdeksän aikoihin.
 |
| Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta |
Menimme hotellin aamiaiselle heti herättyämme. Pieni
selkkaus oli aamiaiselle mennessä, kun hotellin virallisella nettisivulla
lukee, että lapset 7-12v saa aamiaisen puoleen hintaan ja alle 7v ilmaiseksi.
6v Samuelista olisi laskutettu puolet hinnasta ja 11v Oliviasta täysi hinta. Voi
olla, että joudumme jatkossakin tuosta hinnasta neuvottelemaan koska sanovat,
että yli 140cm katsotaan aikuiseksi, vaikka nettisivulla ei lue mitään
pituusrajoista…
Aamiainen oli melko pelkistetty ja melko kiinalainen, mutta
hyvin sillä sai mahan täyteen. Eihän tämä aamiainen ole mitään verrattuna esim.
viime kesän Thaimaan reissumme hotellien aamiaisiin, mutta valitsimme tämän
hotellin muista syistä kuin aamiaisen vuoksi. Viereisessä Intercontinentalissa
on aamiaisetkin varmasti ihan eri tasoa. Hotellihuoneeseemme olemme erittäin
tyytyväisiä. Sulloudumme usein yhteen pieneen hotellihuoneeseen koko perhe ja onhan
se luksusta, kun on erillinen makuuhuone, kylppäri ammeineen ja keittiö jossa
on mmm. mikro, iso jääkaappi ja vedenkeitin. Puhumattakaan hotellin
uima-allasosastosta, joka on erittäin hyvä.
Aloiteltuamme aamiaisemme matkakumppanimmekin tulivat
syömään. Samuel aloitti taas koko joukon viihdyttämisen, mutta ihme kyllä istui
hienosti omalla paikallaan. Aamiaisen jälkeen kävin sekoittamassa Ijalle
antibiootit, sillä hänen flunssansa ei näytä paranemisen merkkejä ja äänikin on
lähtenyt lähes kokonaan pois. Onneksi kuumetta ei ole noussut.
Aamupäivän ohjelmana meillä oli tutustuminen läheiseen Hongya Dong keskukseen, joka on siis sellainen perinteiseen tyyliin kunnostettu ravintola- ja ostoskeskittymä. Aloitimme kierroksen ottamalla valokuvia tämän joen rinteeseen rakennetun keskittymän ylätasanteella. Olivia otti itsestään taas kymmeniä selfieitä. Oma selfietikku jäi kotiin, joten lupasimme, että hän saa ostaa 10 yuania maksavan tikun täältä. Vieläkin hymyilyttää selfieen liittyvä tapaus kotoa, kun Olivia viime maanantaina istahti joulupukin polvelle ja alkoi sanaakaan sanomatta ottamaan itsestään ja joulupukista selfietä. No, hienohan siitä tuli…
Kiertelimme ahkerasti Hongyan kerroksia. Teimme muutamat
pienet ostokset, kuten Samuelille samanlaisen ihanan pörröisen pandalippiksen
kuin Olivia osti täältä viimeksi. Pitää ostaa lippiksiä vielä pari lisää, koska
noilla lippiksillä on tapana usein unohtua jonnekin. Pitää ostaa myös muutama
karvaton pandalippis lisää ensi kesän Thaimaan helteitä varten. Kierreltyämme
aikamme kävimme vielä ennen hotellille menoa Starbucksissa kahveilla. Olivia
iski silmänsä China termosmukiin eli samanlaiseen joka minulla on käytössä
Bangkok versiona kotona. Lupasin, että saa ostaa mukin jossain vaiheessa lomaa.
Honggyasta kävelimme raput ylös ja olimme jo hotellilla.
Hotellilla lepäsimme pari tuntia ja lähdimme jatkamaan
lähiseutuun tutustumista. Menimme ensin Luohanin temppelille. Rakastan
temppeleitä, niiden kauniita yksityiskohtia ja niiden sisällä vallitsevaa
ilmapiiriä. Luohanin temppelialue on tosin remontissa ja alue on melkoisessa
myllerryksessä, mutta rukoilevien ihmisten katseleminen, kynttilöiden ja
suitsukkeiden tuoksu onneksi kertoo missä olemme. Temppeliin oli 10 yuanin
sisäänpääsymaksu aikuisilta ja tytöiltä. Maksu sisälsi kolme suitsuketta ja
kynttilät per henkilö. Veimme suitsukkeet ja yhden kynttilän palamaan
alttarille, mutta kaksi pinkkiä lootuksenkukkakynttilää laitoin taskuun kotona
poltelttavaksi.
Temppelivierailun jälkeen suuntasimme Jangtsen ylittävälle
kaapelivaunuasemalle. Tai luulimme suuntaavamme, sillä tuli vähän pummailtua
matkalla. Käytössämme olevat kartat ovat niin suurpiirteisiä, ettei niiden
avulla juuri suunnisteta. Onneksi paikalliset neuvoivat meidät perille, apua
piti kysellä useita kertoja. Tiesimme, että olemme aivan lähellä, mutta kuten
viime reissullakin asema oli vaan vaikea löytää. Kaapelivaunumatka maksoi 10
yuania per henkilö per suunta. Samuel pääsi taas ilmaiseksi. Kyllä hirvitti
lähteä vaunun matkaan täpötäydessä vaunussa, mutta puolivälissä helpotti.
Takaisin tullessa ei ollut enää mitään vaikeuksia nauttia maisemista.
Ilma
täällä Chongqingissa on ollut sumuinen, mutta ei läheskään niin paha kuin
etukäteen kuvittelin. Voihan se olla, että loppulomasta on ihan kamalan huonot
ilmat, mutta tänäänkin meille paistoi hetken aurinko. Vaatteiden suhteen tein
virheen kun otin toppatakit mukaan, kevyempikin takki olisi riittänyt…
Kaapelivaunuretken jälkeen lähdimme kävelemään Chaotianmenin
satama-aluetta kohti. Jangtsen risteilymyyjiä parveili ympärillämme lähes
häiriöksi asti. Yritimme löytää markkina-aluetta, mutta sitä ei vaan tullut
vastaan. Pitää kysyä respasta neuvoa, paikallisten neuvot veivät meitä vaan
omiin markkinakojuihinsa joista löytyy ainoastaan risteilyjä. Täältä
suuntasimme kohti hotellia. Matkalla yritin tinkiä Samuelille farkkuja, mutta
myyjä piti päänsä eikä tinkinyt yhtään. Eihän se hinta ollut paha kun
seitsemällä eurolla olisi irronnut paksut talvifarkut, mutta yrittänyttä ei
laiteta. Kaupat jäi tekemättä kun hinta pysyi samana. Pitääkin nyt tarkistaa
omaa taktiikkaa ja tehdä ostokset, jos hinta ja tuote on kohdallaan eikä
tinkimisen perusteella ;)
Kävelyretken jälkeen menimme syömään hotellin vieressä
olevaan Pizza Hutiin. Tilausten teko onnistui ilman minkäänlaisia sähellyksiä,
saimme juuri ne ruuat jotka tilasimme, ja kaikki sujui mutkatta joka oli aika
ihme. Mielessä oli viime reissun vierailu samaisessa ravintolassa ja kamala
sähläys. Pizza oli oikein hyvää, etenkin kun siihen otti juustoreuna, mutta
huomenna olisi jo aika siirtyä paikallisen ruuan pariin jota olemme vähän
tietoisestikin vältelleet tähän bakteerikantaan siirtymisen vuoksi. Olivia otti
itselleen ison pannupizzan, josta sai sitten hotellille mukaan suurimman osan.
Samuel oli todella väsynyt pitkän päivän ja vähäisten yöunien vuoksi, mutta
jaksoi sinnitellä nukahtamatta tämänkin ajan.
Syötyämme kiirehdimme hotellille, jotta ehtisimme vielä
ennen nukkumaan menoa uimaan. Samuel otti altaalle mukaan kadulta ostamansa
ilmatäytteisen pampun, Olivian kahdehtiessa kun hänellä ei ollut mitään
vesilelua. Hotellin allasosasto on erittäin viihtyisä. Tomi nautti pitkään
saunan lämmöistä ja minä lämmittelin enimmäkseen kuumassa altaassa. Lapset
leikkivät kaikissa kolmessa altaassa. Altaat ovat syvyydeltään sellaisia, että
Samuelinkin jalat ulottuvat pohjaan ison altaan syvää päätä lukuun ottamatta.
Matkakumppanimme eivät tulleet tänäänkään uimaan, joten uimme omassa porukassa.
Onneksi Olivia ja Samuel löysivät yhteiset leikit taas hetkeksi, joten aika
kului mukavasti.
Uimisten ja saunomisten jälkeen palasimme huoneeseemme.
Lapset söivät iltapalaa ja Samuel nukahti välittömästi pään tyynyyn painamisen
jälkeen. Olivia pelaili vielä hetken IPadillaan. Minäkin ehdin vielä tehdä
kotihommia eli testasin pesukonetta ja pesin koneellisen pyykkiä. Kyllä näiden
lomapäivien jälkeen on aina mukava laittaa omakin pää tyynyyn… Nyt lähden
hotellin respaan kokeilemaan, jos netti toimisi paremmin kuin täällä huoneessa
ja viestin lähetys onnistuisi vihdoinkin… (Ei onnistunut...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti