Päivä 5.
Heräsimme taas pirteinä ja levänneinä uuteen lomapäivään.
Aamupalat sujuivat normaaliin tapaan. Pienen lepäilyhetken jälkeen lähdimme suunnitellusti
Ciqicoun vanhaan kaupunkiin. Kävelimme sadan metrin päässä sijaitsevalle
metroasemalle, josta ostimme liput. Tästä metroasemalta ei kuitenkaan päässyt
suoraan Ciqicouhun, vaan kävelimme maan alla oikealle linjalle. Siltä sitten
köröttelimme puolityhjässä metrossa noin puolen tunnin matkan Ciqicoun
pysäkille. Viime reissulla meillä ei ollut tietoa, missä vanhakaupunki sijaitsi
ja jouduimme kävelemään asemalta umpimäkään etsimään jotain paikkaa josta
meillä ei ollut mitään tietoa. Nyt suunta oli selkeä ja kävelimme suoraan
vanhankaupungin portille.
Ciqicoussa oli melko paljon porukkaa. Kävelimme kapeita
katuja ja katselimme esityksiä kun myyjät valmistivat nuudeleita,
pähkinätoffeeta, grillasivat ruokia yms. Paikka oli taas sellainen, missä oli
jokaiselle aistille koettavaa. Tällä kerralla kävimme myös joen varrella, missä
oli pieni huvipuisto. Samuel hyppi siellä innoissaan valjaissa tramboliinilla.
Kävimme myös korkealla kukkulalla sijaisevalla temppelialueella. Alueelle oli
viiden yuanin sisäänpääsymaksu, joka sisälsi kolme suitsuketta per henkilö.
Veimme suitsukkeet alttarille ja otimme reilusti valokuvia upeassa
ympäristössä. Olivia osti itselleen Panda-repun ja lapset saivat myös ilmassa
lentävän minion-ukkelin. Syömisistä lapset ihastuivat pitkän tikun ympärille
valmistettuihin perunakierteisiin ja sotkivat itsensä myös sydämenmuotoiseen
hattaraan.
Vaikka kävelimme rauhassa Ciqicoussa ja istuimme kahvilassa,
niin lapset olivat taas todella väsyneitä kävelyn jälkeen. Metro, jolla
lähdimme hotellille päin, oli aivan täynnä emmekä päässeet istumaan. Jäimmekin
seuraavalla asemalla pois, siirryimme aivan viimeisen vaunun kohdalle ja
nousimme seuraavaan junaan, johon mahduimme istumaan. Tämä oli hyvä ratkaisu,
sillä Olivia nukahti heti istumaan päästyään. Matka takaisin hotellille sujui
sukkelaan. Metroasemalta suuntasimme suoraan Pizza Hutiin syömään. Tilaus ei
mennyt tällä kertaa ihan nappiin yhteisen kielen puutteen vuoksi, mutta jotain
saimme sentään syötäväksi.
Syömisten jälkeen suuntasimme hotellille. Lepäilimme ihan
pienen hetken ja lähdimme iltauinnille. Hotellin uima-allas on menossa ensi
viikolla kuukauden mittaiselle talvitauolle. Onneksi tauko ei sattunut meidän
vierailun ajalle, sillä se olisi harmittanut. Uimisten ja saunomisten jälkeen
oli taas kiva lähteä nukkumaan. Kuten kirjoittelin aiemminkin, niin Samuel on
potenut koko ajan kovaa koti-ikävää. Hän odottaa päivää, kun pääsee takaisin
”sinne, missä minun kuuluu aina olla”. Olivia taas laskee päiviä, jolloin on
pakko lähteä kotiin. Hän viihtyisi täällä kauemminkin. Minä tykkään olla täällä
ja olisin pitempäänkin. Aika rankkaa tällainen kaupunkiloma kuitenkin on, joten
jos olisimme täällä kauemmin olisi tahtia hidastettava. Vaikka nautinkin
kovasti lomista Kiinassa, niin iltaisin olen salaa suunnitellut jo ensi kesän
Thaimaan reissua, jonne on jo liputkin hommattu…
 |
| Iltanäkymä huoneestamme |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti