Shinjuku

Meillä oli kivaa Hilton Tokio Bay hotellissa, suosittelen.

 Tänään vaihdoimme hotellia Hilton Baysta tänne Shinjukun hulinaan Ibis Shinjuku hotelliin. Hilton osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi lomamme aluksi ja voin todellakin suositella sitä, jos joku etsii hotellia Disneylandin lähistöltä. Tänään aamulla meillä ei ollut kiire minnekään, joten aamiaisen jälkeen saimme rauhassa pakkailla vähäiset tavarat ja uloskirjautua hotellista. Uloskirjautumisen yhteydessä tunnustin, että meiltä oli mennyt huoneessa yksi juomalasi rikki, mutta ei kuulemma haitannut eikä sitä edes tarvinnut korvata. Olin huomannut, että hotellilta on parinkymmenen minuutin välein ilmainen kuljetus Disneylandin vieressä sijaitsevalle Maihaman juna-asemalle, joten käytimme tätä etua hyväksemme poislähtiessä. Bussille oli pitkä jono emmekä mahtuneet ensimmäiseen kyytiin. Jouduimme odottamaan 20 minuuttia uutta kyytiä ja tähän olikin menossa jo huomattavasti vähemmän porukkaa. Minua jännitti etukäteen kaikista eniten tämän reissun suhteen julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen ja miten ihmeessä selviämme täällä juna- ja metroverkostossa yhtään minnekään. No huoli osoittautui täysin turhaksi. Ensin tutkimme asemalla vähän lippuautomaatteja ja emme ymmärtäneet miten niistä voisi ostaa lippua minnekään. Tämän jälkeen siirryimme jonottamaan lipputiskille, mutta jono eteni tuskallisen hitaasti. Kävin uudelleen tutkimassa lippuautomaatteja ja tajusin niiden olevan Pasmo/Suica -automaatteja, joista voi ostaa tällaisia matkakortteja tietylle summalle. Tiesin miten kortit toimivat, joten päädyimme ostamaan meille 3000 jenin suica-kortit. Lasten korttia ei voinut ostaa automaatista, koska ikä olisi pitänyt todistaa passista joten ostimme Samuelillekin aikuisten kortin sillä lipputiskin jonossa olisi mennyt iäisyys. Onneksi olin taas tehnyt etukäteistyötä kotona ja tiesin, että meidän pitäisi matkustaa ensin Tokyo asemalle Keyo linjan junalla ja vaihtaa siellä Chuo linjalle, jolla pääsisimme Shinjukuun hotellimme lähelle. Vaihtopaikalla jouduimme kävelemään pitkän matkan ruuhkaisissa junatunneleissa isojen matkalaukkujen kansa, mutta matka sujui ongelmitta. Tiesimme myös, että Shinjukussa meidän kannattaa käyttää läntistä ulostuloporttia jotta pääsisimme kätevästi hotellille. Ulostulon jälkeen teimme noin sadan metrin lisälenkin ja jouduimme vähän oikaisemaan tien yli autojen keskeltä, mutta löysimme hyvin hotellille kun käytimme googlemapsia apuna. 

Täältä alkoi meidän junamatka.

 Hotelliin saavuttuamme huoneidemme varaukset olivat kunnossa ja saimme heti huoneen, vaikka olimme pari tuntia ennen virallista sisäänkirjautumisaikaa paikalla. Olin joutunut varaamaan hotellista kaksi huonetta, sillä en löytänyt mieleistä hotellia jossa olisi ollut neljän hengen huoneita. Muutos oli melkoinen Hiltonin valtavan ison huoneen jälkeen, kun sullouduimme Ibiksen huoneisiin. Tiesin huoneiden koot etukäteen eli toinen huone on 17 neliötä ja toinen 14. Samuel järkyttyi kun menimme huoneeseemme, sillä hän ei "todellakaan aio yöpyä missään putkassa" ja aloitti välittömästi haaveilun päästä takaisin Hilton Tokyo Bay hotelliin. Minulla ei ole mitään valittamista huoneesta. Täällä on oikein siistiä ja huoneet ovat hyvin varusteltuja. Olivia sai taas uuden puhtaan japanilaisen pyjaman, kylppärissä on japanilainen WC-istuin lämmitettyine istuinrenkaineen ja pesutoimintoineen kuten täällä on joka paikassa ja amme,  huoneessa on vedenkeitin, kahvia, teetä, telkkari, jääkaappi ja toilettarvikkeetkin on hyviä, kertakäyttöinen harja onkin minulle uusi tuttavuus. Sähköpistokkeiden poikkeavuus suomalaisista pistokkeista on aiheuttanut meille vähän ongelmia, sillä meillä on aika monta sähkölaitetta. Ostimme yhden adapterin, mutta se ei käy tietokoneiden pistokkeille. Onneksi täältäkin sai lainaan yhden adapterin per huone ja kännykät voi ladata huoneen usb-pistokkeessa. Tokion sähkövirran jännite on myös erilainen kuin Suomessa jonka totesin, kun yritin kihartaa hiuksiani, muiden sähkölaitteiden kanssa virta ei ole aiheuttanut ongelmia. 

Samuel makailee "putkan" sängyllä. Onkohan putkissa ikkunoita? Meidän huoneessa ei ole.

Pikkuinen kylppäri

 Majoittauduttuamme lähdimme etsimään kauppoja, joihin menot olin suunnitellut etukäteen. Ensin suuntasimme Don Quijote eli Donki nimiseen ostoskeskukseen. Kauppa löytyi helposti sen maamerkin eli kruunupäisen pingviinin nähtyämme. Kaupan käytävät oli erittäin ahtaita ja Tomi olisi halunnut luovuttaa välittömästi tämän shoppailuidean. Kävimme kuitenkin kiertelemässä kaupassa, mutta jätimme ostokset myöhempään ajankohtaan. Donkista meillä oli tarkoitus mennä Thaimaasta ennestään tuttuun 100 jenin kauppaan Daisoon. Katsoimme googlemapsista paikan, mutta emme löytäneet kauppaa, vaikka kiertelimme ympäriinsä aivan oikeassa kohdassa. Jatkoimme sitten matkaa seuraavaan 100 jenin kauppaan. Kauppa oli erään ostoskeskuksen sisällä ja shoppailujen lisäksi kävimme eräässä kahvilassa syömässä välipalaa. Tutkimme edelleen netistä syytä, miksi emme löytäneet Daisoa, vaikka olimme oikeassa kohdassa. Paluumatkalla hotellille syys selvisi, kun aloimme aavistella kaupan olevan maan alla ja niinhän se kauppa löytyikin ihan oikeasta kohdasta kun tajusimme mennä portaita suoraan ison risteyksen alapuolelle. Daiso oli todella pieni, mutta löysin sieltä onneksi ostoslistallani olevia bentotarvikkeita, joita minulla on jo jonkin verran kotonakin ennestään. Paluumatkalla hotellille kävimme vielä syömässä ja ruokakaupassa ostamassa juomia hotellille. Samuel valitteli vielä illallakin, ettei tykkää yhtään olla täällä keskustassa ja tämänhän minä tiesin jo etukäteen, sillä hän ei ole koskaan tykännyt ruuhkista ja siitä ettei voi kävellä ja juoksennella miten haluaa. Samuel on isojen, mutta rauhallisten resorttien lomailija. Puuhaa pitää olla ja tilaa liikkua. Olivia puolestaan nauttii kaikesta mitä ympärillä tapahtuu, eikä häntä häiritse ruuhkat tai hälinä. Maailman suurimmaksi kaupungiksi täällä Tokiossa on erittäin hiljaista verrattuna esimerkiksi Bangkokiin. Kiinnitimme tänään huomiota junassa siihen, että kukaan ei puhunut mitään ja kaduillakin vallitsee tietty rauhallisuus väkimäärästä huolimatta. Nyt on kuitenkin pistettävä taas pillit pussiin ja käytävä nukkumaan. Sitä ennen selvitän vielä huomisen päivän junareitit netistä ja suunnittelen tarkemmin päiväohjelman. Aamiainen ei kuulu huoneemme hintaan, mutta luulen että menemme kuitenkin aamiaiselle koska noin 10 euron hinta per aikuinen on mielestäni suht kohtuullinen. Huomiseen!

Katunäkymä Shinjukusta.

Donkin maskotti

Ravintoloiden edessä on muoviruoka-annoksia mallina tarjonnasta. 

Pelejä löytyy jos jonkinlaisia.

Sivukujan näkymiä.

Ravintoloita riittää. 

Daiso, jonka lopulta löysimme. 

Karaokebaareja löytyy joka nurkalta. 

Kotiinviemiseksi vähän bentotarvikkeita ja riisimausteita. 

Nämä sokerittomat ja kalorittomat matcha teet ovat ihan loistavia janojuomia.