Kotimatka Tokiosta Japan Airlinesin kyydissä

Lentokenttäbussin lähtöpaikka Shinjukussa

Japanin reissu on nyt takana ja olemme jo kotona. Tässä vielä eilisen matkapäivän kuulumisia. Kävelimme Ibis Shinjuku hotelliltamme läheiselle Shinjukun asemalle, josta bussimme lähti Naritan kentälle. Edellinen yö oli uudenvuoden yö, mutta emme kuulleet minkäänlaista juhlintaa hotelliimme, vaikka olimme aivan Tokion ydinkeskustassa. Aamulla juhlista oli kuitenkin kadulla merkkejä, sillä Tomi näki KOLME kaljatölkkiä tienvarrella. Sallittakoon se roskaus, ehkä turistit olivat ne jättäneet sinne. Lähdimme hotellihuoneestamme kävelemään bussipysäkille kello 7.00 ja olimme pysäkillä jo kello 7.12. Olisimme ehtineet aikaisempaankin bussiin, joka oli vielä pysäkillä (lähtöaika 7.10), mutta lippumme oli kello 7.30 bussiin ja siihen sitten menimme. Bussin saapuessa pysäkille, bussifirman työntekijä kumarsi niin syvään, että nenä meni varmasti ainakin polvien tasolle. Kohteliaita nämä Japanilaiset. Bussimatka Naritalle sujui hyvin ja nopeasti. Olimme taas ainoita bussissa, jotka puhuivat. Kaikki muut olivat täysin hiljaa, myös muut bussissa olevat lapset. Matka Shinjukusta Naritalle kesti tasan 90 minuuttia, kuten lähtöpaikalla ilmoitettiin. 

Bussimatkalla söin aamiaiseksi edellisenä päivänä ostamani eväät. 

 Naritalla menimme heti ensin viemään pocket-wifin postiin. Laite oli helppo postittaa mukana tulleessa palautuskuoressa. Laite toimi koko matkan erinomaisesti ja sen akku kesti käytössämme aina koko päivän ilman latausta. Postissa käynnin jälkeen veimme matkatavarat lähtöselvitystiskille. Japan Airlinesillä oli paljon eri tiskejä käytössä lähtöselvitystä varten. Menimme perimmäiseen ja selvisimme lyhyellä jonotuksella, tosin meidän jälkeen jono kasvoi tosi pitkäksi. Kävimme myös kysymässä info-tiskillä minne voisimme palauttaa Suica-korttimme, että saisimme korttien panttirahat, 500 jeniä per kortti, takaisin. Monethan säilyttävät kortteja tulevia Japaninmatkoja varten, mutta meillä ei nyt ole uusia reissuja sinne suuntaan suunnittelilla, vaikka tykkäsimme erittäin paljon Tokiosta. Korttien palautuksen jälkeen menimme valtavan pitkään turvatarkastukseen. Matkalla olisi ollut tarjolla sakea kivoista puulaatikoista tarjottuna, mutta meidän ei nyt tehnyt mieli aamuryyppyjä. Pitkä turvatarkastusjono eteni pikavauhtia. Kansainvälisellä puolella yritimme tuhlata jenejämme, mutta emme saaneet kaikkia tuhlattua. Vaihdamme ne sitten ensi kesänä Thaimaassa bahteihin, niin ei tarvitse moneen kertaan vaihdella rahoja. 

En käyttänyt tätä palvelua, vaan jonotimme ihan normaalille infotiskille. 

Tänne ykkösluokan lähtöselvitystiskille meillä ei ollut asiaa. 

Lentomatka Japan Airlinesillä oli yhtä miellyttävä kuin menomatkakin oli. Palvelu on huippuluokkaa, kone oli samanlainen dreamliner kuin menomatkallakin ja ruoka oli hyvää. Etenkin Samuelin etukäteen tilattu lastenateria oli ihana. Sain juuri ja juuri otettua kännykälläni kuvat ruuasta ennen kuin Samuel ehti aloittaa ruuan syömisen. Kymmenen tunnin lentomatka ei tunnu meistä enää pitkälle, sillä lennämme tällaisia lentoja pari kertaa vuodessa ja lapsetkin ovat tottuneet siihen. Samuel osaa katsoa viihdekeskuksen näytöstä kauanko lentoa on jäljellä, niitä sitä ei edes tarvitse kysellä. Minä nukuin vähän aikaa koneessa ja katsoin erittäin hyvän draamaelokuvan, jonka pääosassa oli suhde thairuokaan ja sen valmistukseen. Suosittelen elokuvaa kokkaamisesta tai/ja Thaimaasta kiinnostuneille, jos sen jostain löytää katsottavaksi. Lapset eivät nukkuneet ollenkaan koneessa, vaan tuijottivat enimmäkseen elokuvia ja pelailivat kännykällä. Samuelilta tuli taas verta nenästä kuten lähes jokaisella lentomatkalla. Minulla ei ollut kuin yksi nenäliina ja keskirivillä istuva japanilainen poika näki hätämme. Hän kaivoi kassistaan nenäliinapaketin ja antoi sen meille. Myös lentoemäntä huomasi verenvuodon ja toi pyytämättä kosteita pyyhkeitä avuksemme. Apu oli lähellä ja verenvuoto loppuikin aika nopeasti.

Japan Airlinesin Dreamlinereissä on isot ikkunat. Ikkunalasin tummuutta säädettiin erillisestä nappulasta. 

Lennon aluksi tarjoiltiin juomat ja snacksit. Maistoin Jal Sky time kiwi juomaa. 

Samuelin erinomainen ateria, jälkkäriksi tarjoiltiin vielä Hägaen&Dazsin jäätelöpikarit.

Minun kasvisruokani.

Koneen ikkunasta saa kivoja kuvia, kun värit vaihtelevat auringon eri sävyjen mukaan. 

Katsoin tämän elokuvan koneessa, loistava, suosittelen!

Lentomme laskeutui ajallaan Helsinkiin, vaikka lähdimme yli puoli tuntia myöhässä. Lentoasemalla meillä oli vielä pari tuntia odoteltavaa ennen junan lähtöä Kouvolaan, joten menimme syömään suosikkiravintolaamme Cesasrs Little Italyyn. Ravintolassa on seisova pöytä ja erinomaiset pizzat. Hinnat ovat edulliset. Pizza kahdella täytteellä salaattipöytineen maksaa 9e ja neljällä täytteellä 11e. Olemme käyttäneet usein tätä ravintolaa ennen lähtöä ja nyt myös reissun jälkeen. Syömisen jälkeen menimme junalle eikä meillä ollut Tikkurilassakaan kauaa odoteltava ennen junamme lähtöä. Vaari oli meitä vastassa juna-asemalla ja mummo kotona. Reissu oli ihana ja onnistunut, mutta olipa taas kiva tulla myös kotiinkin suunnittelemaan uusia matkoja.

Lopuksi vielä muutamia minun mielestäni parhaita juttuja Japanista. Ensimmäisenä mieleen tulee japanilaisten kohteliaat käytöstavat, rauhallisuus, järjestelmällisyys, täsmällisyys ja siisteys ihan joka puolella. Silmiinpistävää oli se, että meitä ei kertaakaan missään tuijotettu, ei ihmetelty perheemme kokoonpanoa eli kahdesta länsimaalaisen näköisestä aikuisesta ja kahdesta aasialaissyntyisestä lapsesta koostuvaa perhettämme. Olimme usein junissa ym. ainoita vaaleahiuksisia, mutta emme saaneet minkäänlaista ihmettelyä osaksemme, jota lähes aina muualla Aasiassa koemme jossain määrin.  Koin oloni myös erittäin turvalliseksi. Vaikka väkeä oli todella paljon esim. juna- ja metroasemilla, missään vaiheessa ei ollut turvaton olo jonka koin jo lyhyellä visiitillä Tikkurilan asemalla (13 hengen poikajoukko suunnitteli kioskista varastamista edessämme) kotimatkalla. Japanissa huomasin, että miesten takataskuissa roikkui lompakot puoliksi esillä myös täysissä junissa, eivätkä he näköjään pelänneet, että joku yrittäisi varastaa niitä. Japanilainen nuorisokulttuuri oli myös ihastuttavaa. Vaikka näin lyhyellä matkalla emme siihen juurikaan ehtineet perehtyä, enkä ole harrastanut näitä Japanijuttuja kotonakaan, niin nuorten söpöily, "erilaisuus" ja omanlaisuus/japanilaisuus oli ihanan eksoottista katseltavaa. Tokiossa, kuten monessa muussakin Aasian suurkaupungissa yhdistyy perinteet ja moderni elämäntapa. Täällä se on yhdistynyt upealla tavalla. Japanilainen asiakaspalvelu oli myös erittäin ystävällistä, kuten Aasiassa yleensäkin. Kumartelu ja rahan/kassakuitin ojentaminen kahdella kädellä oli ihastuttavaa. Pitää myös lopuksi vielä kehua japanilaisia vessanpönttöjä. Olivia järkyttyi, kun tulimme kotiin ja hän istahti ensimmäistä kertaa viikkoon kylmälle vessanistuimelle. Miten mukava olikaan istahtaa aina lämmitetylle istuimelle. Vielä viimeiset sanat japanilaiselle ruualle. Thairuoka on lähellä sydäntäni ja japanilainen ruokakulttuuri on ollut aika vierasta minulle. Nyt sain siihen ensikosketuksen ja tajusin, että se on paljon muutakin kuin sushi. Saimme maistaa reissullamme monia japanilaisia herkkuja ja suunnittelimmekin jo, että menemme joskus Helsinkiin syömään japanilaiseen ravintolaan. Sanomattakin on aika selvää, että matkamme oli kaikin puolin onnistunut. Olimme reissussa todella lyhyen aikaa, joten saimme vain pienen ensikosketuksen Japaniin, mutta se oli lyhyenkin käymisen arvoinen. Meille viikko oli juuri sopivan pituinen kaupunkiloma. Suosittelen kaikille, jos mahdollista, matkustamaan Japaniin. Suosittelen myös hotelleja, joissa majoituimme eli Hilton Tokyo Bay ja Ibis Shinjuku sekä vaihtamaan edes tälle reissulle Finnairin Japan Airlinesiin. Kiitokset taas blogia seuranneille ja hyvää alkanutta vuotta.