Joululomaksi Bangkokiin

Bangkokissa ollaan jälleen ja tunne on tälläkin kertaa kuin kotiin palaisi. Kaupunki on vienyt sydämemme ja täällä lomailu tuntuu hyvälle. Tällä kertaa olemme reissussa vain yhdeksän yötä ja koko sen ajan Bangkokissa, missä majoitumme vanhassa tutussa Narai hotellissa täällä Silom Roadilla. Tänään meillä oli matkustuspäivä ja siitä johtuen olemme väsyneitä. Onneksi tämä kuvio on tuttu ja tiedämme, että huomenna pahimpien väsymysten poistuttua alkaa taas täysipainoinen lomailu. Tämän päivän tapahtumista ei saa juurikaan päiväkirjamerkintöjä aikaiseksi, enkä ehtinyt missään vaiheessa kaivaa edes kameraa esille, mutta yritän nyt raapustaa tulopäivän tunnelmia.

Matkamme alkoi eilen kun ajoimme kotoa Kouvolasta omalla autolla lentoasemalle. Jätimme automme lentoaseman P3 parkkihalliin, josta olin varannut etukäteen kahdeksalle vuorokaudelle auton parkkipaikan. Me olemme reissussa 10 vuorokautta, mutta varausta ei voinut tehdä etukäteen niin pitkälle ajalle, joten kysyin Finavialta voinko varata vain 8 vuorokautta ja maksaa ylimääräiset vuorokaudet poislähtiessä. Onneksi tämä järjestely sopi, ja kaikki toimi taas kuin rasvattu. Parkkihallin portti tunnisti auton rekisterinumerosta, eikä mitään koodeja tarvinnut. Parkkipaikkakin löytyi kätevästi hissien ja terminaaliin vievän oven vierestä. 

Terminaalissa luovutimme ruumatavarat ja menimme turvatarkastusten jälkeen suoraan Almost@Home loungeen. Loungessa oli rauhallista ja sieltä löytyi hyvin istumapaikat. Ruokatarjoilu oli vaatimatonta kuten aiemminkin, mutta rauhallisuus ja ystävällinen palvelu korvasivat näitä puutteita. Lähdimme pois loungesta kun se meni kiinni 23.30. Meidän boardingin piti alkaa kello 00.00 ja ihme kyllä pääsimme ajoissa koneeseen, vaikka lentoasemalla oli jonkinlainen kaaos jäisen kelin ja myöhästyneiden lentojen vuoksi. Tomi vähän enteili, ettei lentomme lähtisi ajoissa vaikka pääsimme ajoissa istumaan koneeseen. Niinhän siinä kävi, että odottelimme Lontoon lennolta tulevia matkustajia ja lähtömme viivästyi pulisen tuntia aikataulusta,joka olisi ollut 00:40. 

Lapset nukahtivat lähes heti kun pääsivät koneeseen, eivätkä heränneet edes syömään. Minäkin torkuin lähes koko matkan puoliunessa ja kaikki suunnitelmat elokuvien katselun suhteen menivät mönkään. Jääköön ne elokuvat sitten paluumatkan päivälennolle. 

Erinomainen kasvisruoka Finnairin lennolla

Olen jo jonkin aikaa harkinnut Finnairin vaihtoa johonkin toiseen yhtiöön palvelun heikentymisen vuoksi. Ensimmäisen kerran harkitsin asiaa kun istumapaikkojen varaus tuli maksulliseksi, sitten juomatarjoiluja laitettiin maksulliseksi ja viimeisin niitti oli kun esim. Bangkokin lennoilla ei saa enää edes ruokajuomana viinilasillista maksutta. Itse en juuri alkoholia kaipaa enkä käytä sitä kotona. Lentokoneessa yksi suurimmista kohokohdistani on kuitenkin ollut se, että saan nauttia ruuan kanssa lasillisen punaviiniä ja tämän asian tärkeyden tietää myös lapsemme. Olin muutama vuosi sitten viemässä Samuelia päiväkotiin, kun poliisi pysäytti minut ja puhallutti. Samuel tietysti kysyi, mitä varten puhalluskokeita tehdään. Selitin asian ja sanoin samalla, että itse en tietenkään aja autoa jos olen nauttinut alkoholia. Samuel sanoi järkyttyneenä, että "nyt sinä kyllä valehtelit, olethan sinä juonut punaviinaa lentokoneessa". että sellaista tarinaa... Samuelilla on myös lentokoneessa yksi kohokohta ja se on oman pienen limsatölkillisen juominen. Viime kesänähän ystävällinen lentoemäntä toi limsatölkin oikein jäätelön kanssa, jonka hän haki bisneksestä. Tästä tuleekin sitten tämän päivän erilainen kokemus ja valitusteksti. 

Samuel nukkui ensimmäisen ruokatarjoilun ajan, joten ruoka ja tämä tärkeä limsatölkki jäi saamatta. Ennen toista ruokatarjoilua keskustelin Finnairin wifin kautta ystäväni kanssa ja kehuin miten ystävällinen lentoemäntä on palvellut meitä matkan aikana. No hetken kuluttua tuli sitten juomakärryt ja Samuel tilasi innokkaana itselleen Fantaa. Erityisen tyly miespuolinen stuertti sanoi, ettei toisessa tarjoilussa ole tarjolla limsoja, ainoastaan mehua ja vettä. Samuel pettyi eikä oikein tiennyt mitä sanoisi. Yritin kysellä ottaisiko hän mehua ja selvittelimme asiaa. Stuertti seisoi kyllästyneen oloisena käytävällä ja mulkoili meitä, kun lapsi ei osannut päättää mitä joisi pettymyksen vallattua mielen. Kysyin stuertilta, voisinko itse hakea takakeittiöstä limsan jos heillä ei ollut sitä kärryissä. Se ei onnistunut, vaan vastaus oli, että tässä on mitä on tarjolla. Samuel sai lopulta pyydettyä vettä ja stuertti ojensi sen ilmekään värähtämättä ilman kohteliaisuuksia Samuelille. Minä pahoitin mieleni kohtelusta ja tavasta millä asia hoidettiin. Odotin aiemmin meitä palvellutta ystävällistä lentoemäntää ja kysyin että eikö tosiaan enää toisen aterian aikana saa yhtä limsatölkkiä, kun niitä on aiemminkin saanut. Kerroin myös miten kovasti Samuel on odottanut limsatölkin saamista. Lentoemäntä sanoi hetkeäkään miettimättä, että tietenkin saa limsaa ja hän voi hakea sen Samuelille. Kerroin stuertin tökeröstä käytöksestä ja hän pyyteli anteeksi kollegan käytöstä. Keskustelimme Tomin kanssa myöhemmin tilanteesta ja hän sanoi havainneensa töykeää käytöstä viereiselläkin käytävällä toiselta lentoemännältä. Kyse ei lopulta todellakaan ole viinilasillisesta tai limsatölkistä, vaan siten miten asiakaspalvelua hoidetaan. Nyt se näytti olevan täysin hukassa, tällä pelillä menetetään valitettavasti asiakkaita. 

Kiitos mukavalle lentoemännälle!

Tätä onnetonta tapahtumaa lukuun ottamatta lento sujui erinomaisesti, vaikka kone joutui kiertelemään Bangkokin yläpuolella ennen laskeutumista ruuhkan vuoksi ja odottamaan kiitoradalla, kun koneen parkkipaikka oli varattu. Maahantulotarkastukissa ei ollut juurikaan jonoa eikä matkalaukkujaan tarvinnut kauaa jonotella. Laukkujen saamisen jälkeen kävimme ostamassa puhelimeen paikallisen sim-kortin datapaketilla. Kortin vaihto puhelimeen sujui pikavauhtia. Suunnittelimme, että menisimme hotellille junalla, mutta vaihdoimmekin suunnitelmia matkalla kun taksitolpilla ei näkynyt jonoja. Taksijono etenee kätevästi, kun matkustajat ottavat automaatista lipun, joka näyttää missä ruudussa on seuraavana vuorossa oleva taksi. Me otimme ison taksin, sillä emme olisi mahtuneet laukkuinemme normaaliin taksiin. Kysyin kuskilta käyttääkö hän mittaria ja kuten arvasimme, niin eihän hän sitä suostunut käyttämään. Hinnaksi hän sanoi lentoasemalta hotelliimme 700thb sisältäen kaikki tietullit. Hinta vaikutti kohtuulliselta ja olemme maksaneet aiemminkin saman hinnan, joten hyväksyimme sen ilman neuvotteluja. Matka hotellille meni sukkelasti.

Hotellihuone oli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin ja muutenkin hotelli vastaa aiempia kokemuksia. Hotelli on vanha, mutta siisti ja tästä pidetään hyvää huolta remontoimalla tiloja ja huoneita säännöllisesti. Purimme tavarat kaappeihin, kävimme syömässä ja pikaisesti kaupassa. Illalla Samuel kävi vielä kylvyssä ja nythän se onkin jo unten mailla. Laittelen myöhemmin enemmän kokemuksia tästä hotellista. Nyt on pakko käydä nukkumaan, että jaksaa huomenna lomailla.