Päiväretki Ayutthayaan

Olen jo vuosia suunnitellut, että menisimme joskus Thaimaan reissun yhteydessä käymään päiväretkellä Ayutthayassa. Ayutthaya on yksi Thaimaan entisistä pääkaupungeista, joka tuhoutui Burmalaisten hyökättyä sinne vuonna 1767. Vuodesta 1991 alkaen Ayutthayan raunioiden muodostama historiallinen puisto on ollut osa UNESCOn maailmanperintöluetteloa. Eilen sitten vihdoin saimme ostettua liput päiväretkelle, jolla pääsimme tutustumaan pieneen osaan Ayutthayan nähtävyyksiä. 

Retkemme alkoi aamulla kello 7.00, kun meitä tultiin hakemaan pikkubussilla läheiselle River City ostoskeskukselle, jossa tapasimme muut retkeläiset ja siirryimme jatkamaan matkaa isoon linja-autoon. Retkellä oli yhteensä 36 osallistujaa ja me olimme ainoat suomalaiset. Matkanjohtajana ja oppaana toimi Jom -niminen nainen. Hän puhui lähes taukoamatta koko päivän ajan kaikkea mahdollista Ayutthayaan, sekä koko Thaimaahan liittyviä asioita. Melkoinen tietopaketti, josta suurin osa oli tietysti ennestään tuttua juttua. Retkemme ensimmäinen kohde sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Bangkokista ja se oli Bang Pa-inin kesäpalatsi. Palatsin alueella oli erittäin tiukka pukeutumiskoodi, josta meitä onneksi informoitiin jo eilen. Pitkilläkään shortseilla ei ollut mitään asiaa alueelle. Suurin osa turisteita sekä tällä retkellä, että täällä kesäpalatsissa oli pukeutunut kevyisiin norsukuosisiin tms. kesähousuihin ja jos pitkiä vaatteita ei ollut mukana, niitä sai ostaa sopuhintaan palatsin sisäänkäynnin yhteydestä. Meillä oli vajaa tunti aikaa kierrellä palatsin alueella. Siellä olisi voinut vuokrata golfauton, mutta me tyydyimme kävelemään ajan vähyyden vuoksi. Tunti oli oikeastaan ihan riittävä aika alueen kiertämiseen kuumuuden vuoksi. 

Kesäpalatsissa oli rauhallista, kaunista ja erittäin siistiä.

Samuelin syöttäessä kaloja, hänen päästään tippui aurinkolasit lampeen. Tämä harmitti kovasti, mutta eiköhän me löydetä vielä yhtä coolit lasit tilalle...

Kesäpalatsin jälkeen ajoimme Ayutthayaan, jossa vierailimme ensin Wat Mahathatin temppelillä. Temppelialue oli iso ja siellä oli paljon raunioituneita ja rapistuneita temppelin jäänteitä. Alueen suurin nähtävyys on buddhapatsas, jonka ympärille on kasvanut iso puu. Alueen tarkempaan kiertämiseen olisi täälläkin saanut kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa, mutta kuumuus meinasi verottaa lasten voimia. Minua tai Tomia polttava aurinko ei onneksi uuvuta, mutta lapsille oli tarpeen etsiä välillä varjopaikkoja. 

Wat Mahathatin tärkein nähtävyys, puun sisällä oleva buddhan pää. 

Wat Mahathatin raunioaluetta. 

Varjoisassa paikassa oli hyvä lepäillä välillä.

Kaatuu tai ei kaadu kun Samuel pitää kiinni rakennuksesta. 

Patsailta puuttuu päät, ne on varastettu rikkauksien toivossa. 

Wat Mahathatin jälkeen vierailimme Wat Na Phra Manen temppelissä. Temppeli oli melko pieni, mutta tietenkin todella kaunis. Temppelin takana oli pienempi temppeli, jossa menimme munkin luo, joka siunasi meidät pyhällä vedellä ja laittoi rannekkeet ranteisiin. Kiva kokemus, toivottavasti siunauksesta on apua tulevaisuudessa.

Wat Na Phra Name

Munkki siunaa Oliviaa. 

Munkilta saadut nauhat ranteissa. 

Viimeisenä vierailimme Wat Lokaya Sutharam nimisessä temppelissä, missä näimme Thaimaan neljänneksi pisimmän makaavan buddhan. Eihän tässä ole samaa loistoa kuin esimerkiksi Wat Phon kultaisessa makaavassa buddhassa, mutta hienohan tuokin oli. Opas kertoi, että Thaimaahan rakennetaan juuri yli 200 metriä pitkää makaavaa buddhaa? Olisipa hienoa nähdä se joskus luonnossa. 

Wat Lokaya Sutharam

Temppelikierroksen jälkeen meidät kuskattiin joen rannalle, missä meidät ohjattiin risteilylaivaan joka vei meidät takaisin Bangkokiin. Risteilyn aluksi tarjolla oli erinomainen buffetlounas. Tarjolla oli suuri määrä erilaista thai ja eurooppalaista ruokaa sekä maukkaita jälkiruokia. Syötyämme siirryimme laivan kakkoskannelle, missä ihailimme koko matkan ajan joenvarren maisemia. Matkalla oli lukuisia upeita temppelialueita ja jos jonkinlaisia veden päällä liikkuvia veneitä ja laivoja. Matka Bangkokiin kesti pari tuntia ja saavuimme River Cityn ostoskeskukselle tasan kello 16.00. Ostoskeskukselta meidät kuskattiin takaisin hotellille. Olimme tosi tyytyväisiä, että lähdimme retkelle. Suosittelen muillekin Ayutthayan retkeä, jos temppelit ja temppeleiden rauniot yhtään kiinnostaa. 

Risteilypaattimme

Hyvät ruuat ja jälkkärit

Maisemia matkan varrelta. 

Wat Arun

Lapset olivat todella väsyneitä retkipäivästä ja he molemmat nukkuivat laivan kannella paluumatkalla. Samuel nukahti vielä uudelleen hotellihuoneen sänkyyn lähes heti hotellille saavuttuamme. Herättyään Samuel tuntui vähän kuumeiselta, mutta halusi silti uimaan. Siellä vesi taas tuntui viileältä, joten uinti jäi lyhyeen. Uimisen jälkeen kävelimme vielä kauppaan, vaikka Samuelin voimat olivat vähissä. Toivottavasti väsymys johtuu vaan kuumuudesta, aikaisesta heräämisestä ja yleisestä rasituksesta eikä hän olisi tulossa kipeäksi. Uni on yleensä paras lääke kun vointi ei ole paras mahdollinen, joten toivotaan että aamulla on taas voimia lomailla terveenä ja pirteänä. 

Reissun ensimmäinen iltauinti ja saimme jopa Tominkin mukaan.