Päiväretki Ayutthayaan

Olen jo vuosia suunnitellut, että menisimme joskus Thaimaan reissun yhteydessä käymään päiväretkellä Ayutthayassa. Ayutthaya on yksi Thaimaan entisistä pääkaupungeista, joka tuhoutui Burmalaisten hyökättyä sinne vuonna 1767. Vuodesta 1991 alkaen Ayutthayan raunioiden muodostama historiallinen puisto on ollut osa UNESCOn maailmanperintöluetteloa. Eilen sitten vihdoin saimme ostettua liput päiväretkelle, jolla pääsimme tutustumaan pieneen osaan Ayutthayan nähtävyyksiä. 

Retkemme alkoi aamulla kello 7.00, kun meitä tultiin hakemaan pikkubussilla läheiselle River City ostoskeskukselle, jossa tapasimme muut retkeläiset ja siirryimme jatkamaan matkaa isoon linja-autoon. Retkellä oli yhteensä 36 osallistujaa ja me olimme ainoat suomalaiset. Matkanjohtajana ja oppaana toimi Jom -niminen nainen. Hän puhui lähes taukoamatta koko päivän ajan kaikkea mahdollista Ayutthayaan, sekä koko Thaimaahan liittyviä asioita. Melkoinen tietopaketti, josta suurin osa oli tietysti ennestään tuttua juttua. Retkemme ensimmäinen kohde sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Bangkokista ja se oli Bang Pa-inin kesäpalatsi. Palatsin alueella oli erittäin tiukka pukeutumiskoodi, josta meitä onneksi informoitiin jo eilen. Pitkilläkään shortseilla ei ollut mitään asiaa alueelle. Suurin osa turisteita sekä tällä retkellä, että täällä kesäpalatsissa oli pukeutunut kevyisiin norsukuosisiin tms. kesähousuihin ja jos pitkiä vaatteita ei ollut mukana, niitä sai ostaa sopuhintaan palatsin sisäänkäynnin yhteydestä. Meillä oli vajaa tunti aikaa kierrellä palatsin alueella. Siellä olisi voinut vuokrata golfauton, mutta me tyydyimme kävelemään ajan vähyyden vuoksi. Tunti oli oikeastaan ihan riittävä aika alueen kiertämiseen kuumuuden vuoksi. 

Kesäpalatsissa oli rauhallista, kaunista ja erittäin siistiä.

Samuelin syöttäessä kaloja, hänen päästään tippui aurinkolasit lampeen. Tämä harmitti kovasti, mutta eiköhän me löydetä vielä yhtä coolit lasit tilalle...

Kesäpalatsin jälkeen ajoimme Ayutthayaan, jossa vierailimme ensin Wat Mahathatin temppelillä. Temppelialue oli iso ja siellä oli paljon raunioituneita ja rapistuneita temppelin jäänteitä. Alueen suurin nähtävyys on buddhapatsas, jonka ympärille on kasvanut iso puu. Alueen tarkempaan kiertämiseen olisi täälläkin saanut kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa, mutta kuumuus meinasi verottaa lasten voimia. Minua tai Tomia polttava aurinko ei onneksi uuvuta, mutta lapsille oli tarpeen etsiä välillä varjopaikkoja. 

Wat Mahathatin tärkein nähtävyys, puun sisällä oleva buddhan pää. 

Wat Mahathatin raunioaluetta. 

Varjoisassa paikassa oli hyvä lepäillä välillä.

Kaatuu tai ei kaadu kun Samuel pitää kiinni rakennuksesta. 

Patsailta puuttuu päät, ne on varastettu rikkauksien toivossa. 

Wat Mahathatin jälkeen vierailimme Wat Na Phra Manen temppelissä. Temppeli oli melko pieni, mutta tietenkin todella kaunis. Temppelin takana oli pienempi temppeli, jossa menimme munkin luo, joka siunasi meidät pyhällä vedellä ja laittoi rannekkeet ranteisiin. Kiva kokemus, toivottavasti siunauksesta on apua tulevaisuudessa.

Wat Na Phra Name

Munkki siunaa Oliviaa. 

Munkilta saadut nauhat ranteissa. 

Viimeisenä vierailimme Wat Lokaya Sutharam nimisessä temppelissä, missä näimme Thaimaan neljänneksi pisimmän makaavan buddhan. Eihän tässä ole samaa loistoa kuin esimerkiksi Wat Phon kultaisessa makaavassa buddhassa, mutta hienohan tuokin oli. Opas kertoi, että Thaimaahan rakennetaan juuri yli 200 metriä pitkää makaavaa buddhaa? Olisipa hienoa nähdä se joskus luonnossa. 

Wat Lokaya Sutharam

Temppelikierroksen jälkeen meidät kuskattiin joen rannalle, missä meidät ohjattiin risteilylaivaan joka vei meidät takaisin Bangkokiin. Risteilyn aluksi tarjolla oli erinomainen buffetlounas. Tarjolla oli suuri määrä erilaista thai ja eurooppalaista ruokaa sekä maukkaita jälkiruokia. Syötyämme siirryimme laivan kakkoskannelle, missä ihailimme koko matkan ajan joenvarren maisemia. Matkalla oli lukuisia upeita temppelialueita ja jos jonkinlaisia veden päällä liikkuvia veneitä ja laivoja. Matka Bangkokiin kesti pari tuntia ja saavuimme River Cityn ostoskeskukselle tasan kello 16.00. Ostoskeskukselta meidät kuskattiin takaisin hotellille. Olimme tosi tyytyväisiä, että lähdimme retkelle. Suosittelen muillekin Ayutthayan retkeä, jos temppelit ja temppeleiden rauniot yhtään kiinnostaa. 

Risteilypaattimme

Hyvät ruuat ja jälkkärit

Maisemia matkan varrelta. 

Wat Arun

Lapset olivat todella väsyneitä retkipäivästä ja he molemmat nukkuivat laivan kannella paluumatkalla. Samuel nukahti vielä uudelleen hotellihuoneen sänkyyn lähes heti hotellille saavuttuamme. Herättyään Samuel tuntui vähän kuumeiselta, mutta halusi silti uimaan. Siellä vesi taas tuntui viileältä, joten uinti jäi lyhyeen. Uimisen jälkeen kävelimme vielä kauppaan, vaikka Samuelin voimat olivat vähissä. Toivottavasti väsymys johtuu vaan kuumuudesta, aikaisesta heräämisestä ja yleisestä rasituksesta eikä hän olisi tulossa kipeäksi. Uni on yleensä paras lääke kun vointi ei ole paras mahdollinen, joten toivotaan että aamulla on taas voimia lomailla terveenä ja pirteänä. 

Reissun ensimmäinen iltauinti ja saimme jopa Tominkin mukaan. 

Ei mitään päivä

Samuelin allasvarustus; kellukeuimapuku ja käsikellukkeet -toimivat hyvin yhdessä. Snorkkelin käyttö vaatii vielä harjoitusta ;)

Aloittaessani kirjoittamaan tätä blogia, kysyin Olivialta mitä teimme tänään hän sanoi ettemme tehneet mitään. Tämä taisi siis olla täydellinen lomapäivä. Normaalien aikaisten aamuherätysten ja -toimien jälkeen menimme oman hotellin uima-altaalle. Vaihtoehtona olisi ollut lähteä jonnekin saarelle, mutta jotenkin saarireissu ei kiinnostanut etenkään Samuelin kanssa. Koska Samuel herää aikaisin, niin hän väsähtää jo puolen päivän aikaan ja jos olisimme saarella, tulisimme sieltä pois vasta iltapäivällä ja Samuelin päiväunet venähtäisivät illan edelle. Edellisellä Krabin reissulla kävimme monella saarella ja tavoitteena oli tällä reissulla käydä ainakin Koh Hongilla. Saaret jäivät meiltä nyt kokonaan väliin, mutta onhan ne jo nähty kertaalleen. Lapset nauttivat kovasti uima-altaalla olosta, jonne myös mummo ja vaari tulivat. Minä leikin Samuelin kanssa ja tytöt touhusivat omiaan. Ensin he piirtelivät pitkän aikaa ja siirtyivät myöhemmin vesileikkeihin. Siirryimme puolen päivän jälkeen hotellihuoneen puolelle, missä lapset söivät taas kotimaiset lasten purkkiruuat. Niinpä, myös Olivia söi onnellisena kasvis-kalkkuna purkkiruokaa, joka on hänen suurta herkkuaan. Samuel kävi syötyään päiväunille ja Olivia katseli elokuviaan.



Päiväunien jälkeen lähdimme mummon ja vaarin hotellille siinä toivossa, että saisimme päiväkahvit. Toiveemme toteutui ja kahvit piristivät kummasti. Matkalla kävimme kysymässä pikkubussin hintaa Ao Nangista Khao Lakiin. Olimme jo aiemmin saaneet tarjouksen meidät lentokentältä tuoneelta kuskilta, joka tarjosi kyytiä 3200THB hintaan ja Niinan ja Jyrin tuonut firma olisi pyytänyt 3000THB. Läheiseltä kojulta matkan hinnaksi sanottiin 2600THB jonka hyväksyimme. Hinta sisältää haut kahdelta eri Ao Nangin hotellilta ja viennin kolmelle eri hotellille Khao Lakissa. Toivottavasti mahdumme hyvin bussiin, sillä meitähän on 9 henkilöä ja jokaisella on iso matkalaukku sekä Samuelin matkarattaat. Bussi tulee hakemaan meitä huomenna kello 11.00.

 Isit ja tyttäret allasleikeissä...

Päiväkahvien jälkeen kävimme hotellimme altaalla hyödyntämässä happy houria ja sen jälkeen lähdimme kävelemään rantakadulle koko porukan voimin ja menimme syömään ns. paaluravintoloille, jotka sijaitsevat aivan Ao Nangin rannan päässä. Ravintolan paikka oli varmasti koko Ao Nangin paras ja saimme pöydänkin merinäköalalla. Ravintola oli todella siisti, tunnelmallinen ja ruoka-annokset oli koristeltu kauniisti. Mikä parasta, koko meidän 9 hengen porukka sai yhtä aikaa ruuat. Normaalisti ruuat ovat tuleet eri aikaan ja ensimmäisenä ruuan saanut, on ehtinyt jo syödä omansa ennen kuin viimeiselle tulee ruuat. Vaarilla on ollut tänään heikko olo ja maha sekaisin. Ruokakaan ei maistunut. Kävimme ostamassa 7elevenistä energiajuomaa ja jotain veteen sekoitettavaa ”mahalääkettä”. Toivottavasti olo paranee yön aikana. Samuelilla oli taas ravintolassa DVD soitin mukana josta hän katseli teletappeja. Olisihan se mukava jos Samuel istuisi nätisti pöydässä ja odottelisi ruokaa, mutta kun se ei vaan käy päinsä erittäin vilkkaan pojan kanssa. Kaikki keinot on otettava käyttöön että näistä paikallaan oloa vaativista hetkistä selvitään suht kunnialla.

Syömisen jälkeen kävelimme hiljakseen hotellille ja katselimme myyntikojujen tarjontaa. En vieläkään tehnyt ostoksia, vaan säästelen niiden tekoa Bangkokiin. Tomi kävi ostamassa meille jätskit 7elevenistä jälkkäriksi ennen hotellille paluuta ja sitten olimmekin tyytyväisiä tämän päivän ruokatarjontaan. Hotellilla Olivia kävi leikkimässä vähän aikaa Sanin kanssa heidän huoneessaan ennen nukkumaan käyntiä. Minä ja Tomi pakkailimme tavaroita huomista Khao Lakiin siirtymistä varten ja kyllähän tätä tavaraa riittääkin. Meistä tuntuu, että tämä Ao Nang on nyt nähty meidän perheeltä tai jos palaamme tänne, niin ehkä sesongin ulkopuolella sillä täällä on nyt aika vilkasta ja me nautimme vähän rauhallisemmasta menosta. Bangkok on tietysti poikkeus, se on upea paikka kaiken vilinän keskellä. Sitä idyllistä Ao Nangia, missä olimme joulukuussa 2007 ei ole enää olemassa, vaan paikasta on kasvanut aika ahdas turistikylä. Ei sillä, että paikka olisi mennyt pilalle, vaan tämä on kasvanut ja muuttanut muotoaan. Ao Nangissa on helppo lomailla. Kaikki palvelut ovat lähellä ja täällä on kaikki ne tekijät kohdallaan, mitkä tuovat meidät yhä uudelleen Thaimaahan.

Vielä muutama sana hotellistamme eli Heritagesta. Olimme käyneet vuonna 2007 tässä hotellissa joten emme majoittuneet ihan umpimähkään valittuun hotelliin. Mielestäni hotellin hinta-laatusuhde oli ihan kohdallaan näin sesongin aikana. Maksoimme huoneestamme vähän vajaa 500 euroa yhdeksältä yöltä. Hotellin parhaita puolia oli sijainti lähellä keskustaa. Hotellin huoneet ja yleiset tilat olivat siistit ja peruspalvelut pelasivat. Uima-allasalue oli pieni, mutta riittävän kokoinen eikä siellä ollut koskaan ruuhkaa. Sama juttu aamiaisella eli ruuhkia ei ollut ja aamupalalta löytyi kaikki tarvittava. Ainiin ja positiivista oli myös se, että kun laitoin toivomuksiani hotellihuoneen suhteen etukäteen sähköpostilla, postiini vastattiin vuorokauden kuluessa ja toiveet huomioitiin kun saavuimme hotellille. Miinuspuolina oli se, että osa (ehkä noin puolet) henkilökunnasta oli lähes töykeää eikä sitä kuuluisaa hymyjen maan hymyä näkynyt missään ja olisimme myös kaivanneet tallelokeroa huoneeseen. Lisäksi nettiyhteys on onneton ja sen vuoksi blogiinikin jäi monia huomaamiani virheitä kun en päässyt korjaamaan niitä pätkivillä yhteyksillä. Kaikesta huolimatta suosittelen tätä hotellia keskitasoista hotellia etsivälle, me emme ainakaan pettyneet valintaamme. Huomenna meillä on edessä paikan vaihto eli lähdemme Khao Lakiin. Emme ole aiemmin käyneet Khao Lakissa ja olemme luoneet kuulopuheiden perusteella aika suuria odotuksia niin paikan kuin hotellinkin suhteen. Saa nähdä mikä meitä odottaa, palaillaan ...

Ystävänpäivä Thaimaassa

Samuel heräsi tänään aamulla puoli kahdeksan aikaan ja minä puin nopeasti vaatteet sekä itselleni, että Samuelille ja poistuimme hiljaa huoneesta että Olivia sai jatkaa unia. Katselimme hotellin aulassa välillä lehtiä ja välillä ihmisiä noin tunnin verran kunnes menimme herättämään Tomin ja Olivian vähän ennen kahdeksaa. Olimme jo aamupalalla kun Niina, Jyri ja Sani tulivat sinne. Tyttöjen toiveena oli päästä lupaamaani hierontaan ja lähdimme Tomin, Samuelin, Sanin ja Olivian kanssa kävelemään kohti hierontakylää. Valitsimme hierontakylästä tällä kertaa paikan numero 15 ja valinta osui ihan nappiin. Tytöt saivat oikein hyvän tunnin öljyhieronnan, Tomin hieronta oli kuulemma vähän liian hellävarainen, mutta minua ja Samuelia kohdeltiin myös ihanasti. Meille kiikutettiin monta kertaa hedelmiä ja kehoitettiin syömään niin paljon kuin haluamme. Paikan omistaja myös pyyteli meitä istumaan heidän rantatuoleihinsa ilmaiseksi ja olisi tarjonnut juomiakin. Kieltäydyimme näistä tarjoamisista, mutta koska paikasta jäi niin hyvä kokomus, luulen että voisin mennä sinne joku päivä vaikka pedikyyriin.

Mummo ja vaarikin tulivat moikkaamaan meitä hierontakylään tuoden ystävänpäiväruusut tytöille. Mummo oli taas käynyt lääkärillä hakemassa antibioottipiikin ja olokin taitaa alkaa jo vähän paranemaan päin. Me kävimme hieronnan jälkeen katselemassa rannan apinoita ja kylläpä niitä olikin paljon. Suurin osa apinoista oli kovin pieniä, mutta eiköhän niistä melko pian tule isoja, sillä niin paljon turistit niille ruokaa syöttää. Tytötkin yrittivät syöttää apinalle banaania, mutta viime hetkellä rohkeus petti ja banaani piti heittää pois. Mummo ja vaari jäivät rannalle lepäilemään ja me lähdimme kävelemään takaisin hotellille. Aurinko porotti armottomasti ja tytöt olivat aivan uupuneita muutaman sadan metrin matkasta hotellille. Hotellilla lähdin heti laittamaan Samuelia päiväunille tyttöjen mentyä uimaan Niinan ja Jyrin kanssa.

Samuelin herättyä lähdimme käymään Giant cat fish farmilla mopotakseilla. Sovimme hinnaksi 500THB/menopaluu/taksi. Kävimme farmilla vuonna 2007 ja paikka jäi mieleen mukavana ja idyllisenä viidakkopaikkana, jossa oli paljon kaloja. Perille päästyämme huomasimme, että paikka oli päästetty ränsistymään todella ikävästi eikä paikka ollut enää entisensä. Kävelypolut oli viidakoituneet, sillat lahonneet jopa niin pahasti, että hienolle saarelle joka oli erään lammen keskellä, ei enää päässyt ollenkaan. Kalat olivat myös vähentyneet roimasti, lammissa ei ollut istutuksia ja siellä täällä oli roskakasoja. Farmilla on myös muutamia muitakin eläimiä kuin kaloja, mutta niidenkin olot oli aika ikävän näköiset. Harmi, että näin kiva paikka on päästetty sellaiseen kuntoon että sinne ei enää kannata mennä ollenkaan. Tässä kuitenkin muutamia kuvia viidakosta...

Palatessamme kalafarmilta pysähdyimme matkan varrella oleville markkinoille. Tämä pysähdys nosti taksiemme hintaa satasella eli lopullinen hinta oli 600THB/taksi. Markkinat oli aika pienet ja siellä myytiin enimmäkseen elintarvikkeita kuten tuoretta kalaa, lihaa ja hedelmiä sekä vaatteita (enimmäkseen käytettyjä). Olivia osti itselleen lompakon ja hiuspinnejä ja siihen meidän perheen ostokset taisivatkin jäädä. Markkinat ovat tosi kivoja paikkoja tehdä ostoksia ja koska shoppailut jäivät tällä kertaa näin vähiin, meidän on etsittävä vielä muitakin markkinoita täältä Krabin alueelta. Krabi Townissa on aamuisin isot markkinat, joilta tein 2007 muutamia ostoksia. Markkinat loppuvat kuitenkin jo kello 10, joten luulen että emme ehdi niin aikaisin liikenteeseen. Vaihtoehdoksi taitaa jäädä Krabi Townin iltamarkkinat, jotka pidetään inhimillisempään aikaan kello 16.00 alkaen.

Reissun jälkeen pysähdyimme hotellin lähikuppilaan juomaan virvokkeet ”viidakkosaunan” eli hikisen viidakossa kävelyn jälkeen. Lapset pelailivat kuppilassa olevia lautapelejä ja joivat tuttuun tapaan watermelon shaket, joista on tullut tällä reissulla tyttöjen suosikkijuomat. Minä join kookoksen ystävänä oikein hyvän Pina Coladan, joka oli koristeltu ystävänpäiväteeman mukaan.

Istuskeltuamme hetken lähdimme hotellille suihkuun ja valmistautumaan ystävänpäiväillallista varten, jonka hotellimme järjesti uima-altaalla. Ruokailu tapahtui buffetista ja ruoka oli erittäin hyvää. Omaksi suosikikseni nousi alkuruokapöydän rapukakut ja kevätkääryleet ja pääruokapöydän kala hapanimeläkastikkeessa, kasvikset kastikeessa ja paistettu riisi. Jälkiruuaksi tarjoiltiin pöytiin pariskunnille yhteinen lautasellinen kakkua ja jäätelöä sekä miehille annettiin ruusu vaimoille/tyttöystäville annettavaksi. Illallinen oli oikein mukava ja ruoka hyvää. Tytöt tanssivat ja touhottivat omiaan allasalueen ja hotellin aulan välillä. Samuel seuraili perässä ja minä en oikein voinut rentoutua koska jouduin koko ajan vahtimaan missä Samuel kulkee. Ihme ja kumma, että Samuel ei pudonnut uima-altaaseen eikä muutakaan pahempaa sattunut.

Tänään aamiaisella hävitin kerran Samuelin. Jouduin alkaa huutelemaan häntä ja sieltähän poitsu tuli jostain takahuoneesta henkilökunnan tiloista aivan kuin ei olisi missään käynytkään. Onneksi Samuel on kuitenkin niin riippuvainen minusta, että hän ei yleensä tarkoituksella lähde niin kauas minusta että katoaisin. Silti välillä tuntuu, että silmät pitäisi olla selässäkin.

Vaari ei ollut kanssamme illallisella, koska hän ei tykkää thai ruuasta. Vaarilla oli kuitenkin seuraa koska hän tapasi tänään kadulla vanhan työkaverinsa. Mukava yhteensattuma. Minä sain tänään tehtyä lähtöselvityksemme Phuket-Bangkok lennolle joten se asia on nyt hoidossa. Vielä pitäisi saada tulostettua boarding passit, mutta eiköhän se onnistu viimeistään Khao Lakissa. Onneksi meillä on kuitenkin vielä monta päivää aikaa täällä Ao Nangissa sillä olemme jo vähän jäljessä matkasuunnitelmasta. Huomenna on kuitenkin uusia kujeita mielessä. Ehkä?