Joululomalle Thaimaan Mae Phimiin Finnairin businessluokassa

Vietin tämän vuoden syysloman kotona lasten kanssa ja päätin, että joululomalle on jo pakko päästä jonnekin kauas ja lämpimään. Tomi ja Olivia eivät innostuneet lomamatkasta, mutta sain onneksi puhuttua Samuelin mukaani reissuun. Olemme päässeet muutaman kerran matkustamaan businessluokassa näitä pitkiä lentoja, joten meillä on kokemusta tästä mukavammasta ja helpommasta  tavasta suoriutua lentomatkasta. Samuel asettikin ehdoksi, että hän lähtee mukaan jos lennämme businessluokassa. En halunnut maksaa useita tonneja businessluokan lennoista, joten ainoaksi vaihtoehdoksi tuli yrittää pistekorotusta businekseen. En kuitenkaan saanut suoraan varattua pisteillä matkustusluokankorotusta lennolle ja jouduimme ensin jonotuslistalle. Onneksi paikat busineksessa vahvistui noin kolme viikkoa ennen lähtöä. Korotus tuli maksamaan 100 000 Finnairin pluspistettä. Meillä olisi tilillä toisetkin 100 000 pistettä, mutta tasapuolisuuden nimissä emme käytä niitä paluumatkaan, vaan matkustamme economyssa. Tomi ja Olivia saa käyttää ne pisteet kesälomalla ja voihan se olla, että meille on kertynyt siihen mennessä enemmänkin pisteitä. 

Matkamme alkoi eilen illalla kun lähdimme ajelemaan seitsemän jälkeen kohti lentoasemaa. Vein auton lentoaseman P3 pysäköintihalliin ja meillä kävi hyvä tuuri kun vapaa parkkiruutu löytyi aivan hissien ja sisäänkäynnin läheisyydestä. Lentoasemalla veimme matkalaukun lähtöselvitystiskille ja menimme yläkerran priority turvatarkastukseen. Passintarkastuksen hoidimme automaatilla ja olimme yhdessä hujauksessa kolme päivää sitten avatussa, aivan uudessa Finnairin businessloungessa. Loungessa on 600 asiakaspaikkaa, mutta illalla siellä oli autiota ja vain muutama asiakas. Samuelilla oli kova nälkä ja ajattelin, että hän voisi syödä loungessa mahan täyteen. Ruokavalikoima osoittautui kuitenkin suureksi pettymykseksi. Tarjolla oli muutamaa salaattia, kahta lihaa, uunikasviksia ja bataattimuussia. Onneksi Samuel tykkäsi toisesta lihasta ja söi sitä pari palaa. Lisäksi hän joi litran limsaa ja söi sipsejä. Loungen henkilökunta oli ystävällistä ja Samuel jutteli kovasti heidän kanssaan. 

Juomia sai itsepalvelupisteistä ja baarista

Tässä lämpimät ruuat, valikoima oli suppea. 

Glögiäkin olisi ollut tarjolla. Jälkiruokapöytä oli ihan hyvä, siitä minulla ei ole kuvaa. 

Baari, joka suljettiin jo ennen loungen sulkemisaikaa. 

Loungen sisustus on tyylikäs

Sisäänkäynti loungeen

Helsingissäkin pääsee jo liikkumaan likuhihnoja pitkin lentoasemalla 

Lähdimme loungesta vähän ennen kun se meni kiinni puolen yön aikaan. Kävelimme lähtöportille ja pääsimme melko pian koneeseen. Kone lähti Finnairille tyypillisesti parikymmentä minuuttia myöhässä. Samuel nukahti ennen ruokatarjoiluja, joten minä sain nauttia kaikessa rauhassa pitkästä myöhäisillan illallisesta shampanjoineen ja viineineen. Ruokatarjoilu ei ollut niin ylenpalttista kuin mitä se on ollut iltalähdöissä, tosin monikaan ei ole varmasti tottunut syömään runsasta illallista yhden aikaan yöllä. Alkupalat mm. tarjoiltiin samalta tarjottimelta pääruuan kanssa ja matkustamo pimennettiin pikapuolin ruuan jälkeen. Tämä olikin hyvä juttu ja matkustamo oli pimeä ja rauhallinen aamiaiseen asti. 

Palvelu lennolla oli ystävällistä ja hyvää, mutta ei kuitenkaan erinomaista. Ennen laskeutumista minua hieman häiritsi kun istuimme busineksen viimeisellä eli seitsemännellä rivillä. Vessat sijoittuivat niin, että edessä oli molemmilla käytävillä yksi vessa ja meidän käytävällä takana kolmas vessa. Aamupalan jälkeen tätä takavessaa sai myös käyttää economyssa matkustavat ja businekseen jäi vain nämä kaksi etuvessaa, joihin oli hankala jonottaa lentoemäntien kulkiessa käytävällä edestakaisin. Toinen mihin olin pettynyt oli aamiainen kun minulle tuotiin kysymättä omenamehua (olisin halunnut jotain muuta mehua) ja kahvia, jossa oli seassa maitoa (olisin valinnut kahvin kysyttäessä, mutta juon sen mustana). Nämä ovat tietysti pikkujuttuja eivätkä mitenkään latista sitä mukavuutta kun saa nukkua lentokoneessa vaakatasossa pehmeän peiton alla ja toivoa ettei lento loppuisi  nopeasti. Matka meni siis erinomaisesti ja nautin kovasti myös tämän A330 konetyypin busineksesta. Mielestäni siinä on jopa mukavammat istuimet kuin A350 busineksessa. Lapsen kanssa matkustettaessa tämä kone oli myös ehdottomasti parempi valinta, sillä vierustoverin kanssa pystyy juttelemaan toisin kuin A350 busineksessa joka tarjoaa huomattavasti enemmän yksityisyyttä. 

Samuel sai koneessa muumin, minä mm. shampanjaa ja Blue sky drinkin pähkinöiden kera.

Illallinen yhden aikaan yöllä

Samuelin aamiainen, jota hän ei tosin juurikaan syönyt.

Koneen aloitettua laskeutumisvalmistelut saimme tiedon, että ilmatila oli ruuhkainen ja koneemme joutui ajamaan ylimääräisen lenkin Bangkokin yllä. Laskeutuminen tapahtui kuitenkin ajallaan. Jo koneessa ollessa kuulutettiin, että businessluokan matkustajien pitää säilyttää boarding passit, sillä matkustajille ei enää jaeta erillisiä premium line kortteja, joilla pääsee premium lineä pitkin passintarkastukseen. Kone saapui lähtöportille, joka oli aivan passintarkastuksen vastapäätä. Tällaista ei ole tapahtunut ennen meille, vaan olemme joutuneet kävelemään pitkiä matkoja lentoasemalla. Pääsimme premium lineä pitkin sujuvasti tarkastuspisteelle antamaan sormenjäljet yms. ja matkalaukkummekin tuli nopeasti hihnalle. 

Noin puoli tuntia laskeutumisen jälkeen tapasimme mummon ja vaarin saapumiskerroksessa ja lähdimme etsimään etukäteen varaamaamme kyytiä Mae Phimiin. Kuskia ei löytynyt heti ja jouduin vähän viestittelemään henkilölle, mistä kyyti oli varattu. Onneksi meidän ei tarvinnut odotella kauaa, kun kuski jo löysikin meidät. Matkalla autoparkkiin ostin Samuelille Burger Kingistä aterian kun hänellä oli taas kamala nälkä. Matka Mae Phimiin sujui mukavasti rauhallisen kuskin kyydissä. Saavuimme määränpäähän vähän jälkeen seitsemän. Olin toivonut huonetta maantasosta, sillä tykkäsin kovasti sellaisesta huoneesta viime kesänä Vietnamin Hoi Anissa. Toiveeni toteutui ja meidän huoneemme on erinomaisessa paikassa uima-altaan äärellä. Vaihdoimme pikavauhtia uikkarit ja menimme uimaan ihanan lämpimään allasveteen. Kävin myös altaan yhteydessä sijaitsevassa saunassa, joka on ihan täydellinen Suomi sauna kiuluineen kaikkineen. 

Hotellimme Grand Blue Resortin allasaluetta.

Uimisten jälkeen söimme hotellin ravintolassa makoisat ruuat ja kyytipojaksi reissun ensimmäinen wine cooler. Tästä se lyhytkin loma alkaa.