Säätiedotus näytti keskiviikolle aurinkoista ilmaa ja se oli meille merkki lähteä mökille. Pakkasin mukaan varmuuden vuoksi paljon lämpimiä vaatteita, jotka osoittautuivat onneksi tarpeettomiksi. Tiistaina väistelimme vielä muutamia kuurosateita, mutta iltaa kohden sää parani. Keskiviikkona saimme sitten herätä auringonpaisteeseen ja pitkästä aikaa ilmat olivat oikein kesäiset. Mökin pihalla on ollut melkoista vilinää kun sorsat ja joutsenet viihtyvät remonttipuuhienkin keskellä pihamaalla. Kuvassa sorsa joka on löytänyt hautomispaikan lintulauden alta, pienen pienestä puskasta.
Uimavedet eivät ole olleet lähellekään yhtä lämpimiä kuin kunnon hellekesinä. Tiistaina mittari näytti 19 astetta ja keskiviikkona oli kohonnut 21 asteeseen. Iholla vähän kipristeli kun lämmittelin saunan lauteilla uimisen jälkeen, mutta ei vesi nyt niin kylmää ollut kun sinne ensin uskalsi mennä. T heitti myös talviturkin ja O:ta ei veden kylmyys paljoa haitannut. Enemmänkin äiti pelkäsi, että vilustuu kun lotraa kylmässä vedessä.
Tämä on kuva siitä iltahetkestä jota muistelin Kantonin matkalla. Kun aurinko laskee ja on aivan hiljaista. Pettymys! Ei siellä mökillä hiljaista ollutkaan. Mopot ajelivat rannalla ja moottoritien äänet kuuluivat melko selvästi vettä pitkin. Sitä ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö maisemat ole kauniita. T lähti nukuttamaan O:ta ja nukahtikin itse. Istuskelin sitten vaarin ja muutaman hyttysen kanssa terassilla.
Mökillä oli myös O:n serkkupoika. Tiistaina pienempi sellainen ja keskiviikkona oli vaihto isompaan. O:n aika meni siis poitsujen kanssa touhutessa. Ohjelmassa oli veden kanssa lotraamista, onkimista ja veneiden heittelyä veteen.
Välillä kävimme vaarin kipparoimana ajelemassa veneellä. O:ta pelottaa vähän isolla merellä, mutta sinnikkäästi haluaa aina lähteä mukaan. T kalasteli vähän aikansa kuluksi ja sai saaliiksi ihan hyvän kokoisia ahvenia.
Kävimme tutustumassa myös kesäteatteriin. Terveysasema leporinne olisi siis lähellä jos mökkielämä käsisi liian raskaaksi. O ja serkkupoika jaksoivat istua hetken paikallaan katsomossa, että sain otettua valokuvan. Kulissit kiinnostivat kovasti.
Nyt on siis kotiuduttu mökiltä ja olo on melkoisen voipunut. O oli myös hyvin väsynyt, mutta jaksoi oikein hyvin istuskella automatkan kotiin. Ei jaksanut edes kovin montaa kertaa aloittaa tarinoitaan äiti -sanalla. Menomatkalla vastasin hänelle noin sadanteen"Äiti?" kysymykseen "Hmm?". O tokaisi siihen, että äiti, sinun pitää sanoa minulle "Mitä kulta?"
Uimavedet eivät ole olleet lähellekään yhtä lämpimiä kuin kunnon hellekesinä. Tiistaina mittari näytti 19 astetta ja keskiviikkona oli kohonnut 21 asteeseen. Iholla vähän kipristeli kun lämmittelin saunan lauteilla uimisen jälkeen, mutta ei vesi nyt niin kylmää ollut kun sinne ensin uskalsi mennä. T heitti myös talviturkin ja O:ta ei veden kylmyys paljoa haitannut. Enemmänkin äiti pelkäsi, että vilustuu kun lotraa kylmässä vedessä.
Tämä on kuva siitä iltahetkestä jota muistelin Kantonin matkalla. Kun aurinko laskee ja on aivan hiljaista. Pettymys! Ei siellä mökillä hiljaista ollutkaan. Mopot ajelivat rannalla ja moottoritien äänet kuuluivat melko selvästi vettä pitkin. Sitä ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö maisemat ole kauniita. T lähti nukuttamaan O:ta ja nukahtikin itse. Istuskelin sitten vaarin ja muutaman hyttysen kanssa terassilla.
Mökillä oli myös O:n serkkupoika. Tiistaina pienempi sellainen ja keskiviikkona oli vaihto isompaan. O:n aika meni siis poitsujen kanssa touhutessa. Ohjelmassa oli veden kanssa lotraamista, onkimista ja veneiden heittelyä veteen.
Välillä kävimme vaarin kipparoimana ajelemassa veneellä. O:ta pelottaa vähän isolla merellä, mutta sinnikkäästi haluaa aina lähteä mukaan. T kalasteli vähän aikansa kuluksi ja sai saaliiksi ihan hyvän kokoisia ahvenia.
Kävimme tutustumassa myös kesäteatteriin. Terveysasema leporinne olisi siis lähellä jos mökkielämä käsisi liian raskaaksi. O ja serkkupoika jaksoivat istua hetken paikallaan katsomossa, että sain otettua valokuvan. Kulissit kiinnostivat kovasti.
Nyt on siis kotiuduttu mökiltä ja olo on melkoisen voipunut. O oli myös hyvin väsynyt, mutta jaksoi oikein hyvin istuskella automatkan kotiin. Ei jaksanut edes kovin montaa kertaa aloittaa tarinoitaan äiti -sanalla. Menomatkalla vastasin hänelle noin sadanteen"Äiti?" kysymykseen "Hmm?". O tokaisi siihen, että äiti, sinun pitää sanoa minulle "Mitä kulta?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti