Tykkimäen huvipuisto

Kävimme jälleen eilen Tykkimäen huvipuistossa. Taisi muuten olla jo viides kerta tänä kesänä. Ostimme O:lle alkukesästä kultapassin joka oikeuttaa päivittäiseen Tykkimäki rannekkeeseen koko kesän ajan ja yritämme nyt ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Olen edelleen sitä mieltä, että Tykkimäen huvipuisto on Suomen huvipuistoista yksi parhaimpia juuri O:n ikäisille pikkulapsille. Alla olevasta kuvasta voi todeta että lippuluukuille oli melkoisen pitkät jonot. Ajattelinkin ensin, että koska heinäkuu ja varsinainen loma-aika on nyt alkanut, joudumme varmasti jonottelemaan pitkään laitteisiinkin. Pelko osoittautui turhaksi ja kaikkiin vemputtimiin pääsi suoraan odottamatta.




O:n lempipuuhia Tykkimäessä on eläinten syöttäminen. Kanien aitauksessa oli kaksi uutta pientä vauvapupua. Niitä oli äidinkin ihan pakko ihastella. O tykkää myös lampaista joita voi käydä harjailemassa aitauksen sisällä. Vietnamilainen sika pelottaa O:ta eikä kanatkaan oikein kiinnosta. Eläinten syöttöpuuhien lisäksi O haluaa käydä aina myös ratsastamassa joko aasilla tai ponilla. Kyllä onkin tyttö ihastuttavan näköinen kun keikkuu ponin selässä kypärä vinossa hymy kasvoilla.


Tämä miniteekuppi laite jää sijaintinsa puolesta aina viimeiseksi laitteeksi jossa käymme ennen kotiinlähtöä. O meni vähän isomman tytön kanssa samaan kuppiin. Tytön ilme ei ollut kovin tyytyväinen. Olikohan hän suunnitellut vähän hurjempaa kyytiä jota ei voinut itselleen pyörittää kun O oli kyydissä. O tietysti haluaisi, että äiti tulisi laitteisiin mukaan mutta en ole raaskinut ostaa itselleni vielä kertaakaan ranneketta. Muutamassa yksittäisessä laitteessa olen kyllä käynyt.

Tämä laite sijaitsee huvipuiston takanurkassa yhden O:n lempparin, safarijunan vieressä. Juna oli ensimmäisiä laitteita jossa O kävi isin kanssa viime kesänä. Muistan hyvin ensimmäisen huvipuistoreissun kun O oli aivan puhumaton ja jännittynyt. Toisaalta hän oli innoissaan, mutta toisaalta ihmetteli mikä ihme paikka huvipuisto oli. Kotona uskalsi vasta kommentoida reissua kun katselimme valokuvia.


Tässäkin laitteessa O kävi serkkupoikien kanssa jo viime kesänä ja äitiä pelotti aivan kamalasti, että hän nousee kesken matkan ylös ja tippuu kyydistä. Enää ei jännitä niin paljoa, mutta saa nähdä sitten kun pääsee vähän isompien lasten koneisiin. Kummitusjunaan pääsisi jo koon puolesta, mutta en ole uskaltanut viedä kun se voisi olla vähän liian jännittävä paikka pikkuiselle.

Tämän satujunan reitin varrella oleva puu puhui mielestäni joskus menneinä vuosina. Nyt se on aivan paikallaan ja hiljainen. Liekö lapset pelänneet puuvanhusta vai onkohan se mennyt rikki. Näiden laitteiden lisäksi Tykkimäellä on muitakin O:n ikäisille tarkoitettuja laitteita, joista osa on tosin sellaisia että aikuisen pitäisi olla mukana. Vaikka tykkimäen huvipuisto ei olekaan mikään valtavan iso, on se niin hyvän ja lyhyen matkan päässä kotoamme, että voimme vierailla siellä useammankin kerran kesässä. Katsoin eilen kellosta, että matkaan meni ohitustien kautta 9 minuuttia kotipihastamme Tykkimäen portille.

Hyvää kesää...