häkkisängyssään ja pyöritteli koristeena olevia puuhelmiä. Poika näytti heti
ensi silmäykseltä huomattavasti virkeämmältä kuin muina aamuina, jolloin on
maannut sängyssään silmät puoliummessa enkä ole oikein tiennyt onko hän
hereillä vai ei. Annoin Samuelille jogurtin aamupalaksi jonka hän söi kovaa
vauhtia ja vaati heti uutta. Syötin toisenkin jogurtin ja sama juttu eli olisi
pitänyt olla lisää. Annoin kuitenkin lisäksi vain vettä koska lähtisimme joka
tapauksessa melko pian aamiaiselle. Olivia heräsi jo seitsemän aikaan Samuelin
kolisteluihin ja nousi ylös vaikka unet jäivätkin kesken. Samuel oli täynnä
virtaa ja Olivian näkeminen saa aina Samuelin nauramaan ääneen. Aamupalalla
Samuel jatkoi jogurttilinjalla ja söi kaksi jogurttia, muu ei kelvannut. Laitan
tähän kuvan tykötarpeista joita menee kahden jogurtin syömiseen lapselta, jolla
on syömiseen liittyviä ongelmia. Laskuttaakohan hotelli meiltä ylimääräistä,
koska käytämme laatikoittain paperipyyhkeitä sekä ravintolassa että
huoneessamme? Tänään aamupalalla Samuel kaatoi myös Olivian riisimurolautasen
ravintolan lattialle ja sotku oli melkoinen kun ihmiset kävelivät murojen
päältä. Myös huoneemme siivous kestään tosi kauan joka päivä kun paikat vaan
sotkeutuu. Samuel vetää kaiken mitä saa käsiinsä pöydiltä lattialle. Huoneessa
kiinnostaa myös jääkaappi, jonka oven hän saa auki jos joku viitsii taluttaa
hänet kaapin lähelle. Mieluisinta Samuelista on pyytää joku taluttamaan hänet
ulko-ovelle, tai jos ei sinne, niin sukkien ja kenkien tai rattaiden luo jotta
pääsisi ulos.
Aamupalan jälkeen Samuel kävi päiväunille ja minä lähdin Olivian kanssa uima-
altaalle. Vietimme altaalla pari tuntia saksalaisen liikuntatuntia pitävän
koululuokan kanssa. Olivia nautti kahdenkeskisestä ajasta kanssani ja sanoikin
altaalle mennessä, että tämä on sitä elämää. Tottakai minustakin oli ihana olla
Olivian kanssa kahdestaan, vaikka Samueliakin on niin ihana rutistella sylissä.
Uimisen jälkeen Samuel heräsi ja touhotti huoneessa tutkien paikkoja. Samuel
liikkuu edelleen tuesta kiinni pitäen. Konttaaminen ei onnistu, vaikka olemme
yrittäneet esimerkin avulla opettaa. Käsissä ei ole yhtään voimaa. Muuten
Samuel kyllä tykkää matkia muita tai ainakin Olivian tekemisiä. Isabel oppaamme
lupasi soitella tänään miten asiakirjojemme käsittelyt etenevät. Soittoa ei
kuulunut viiteen mennessä, joten päätimme lähteä käymään MacDonaldsissa, koska
sellainenkin kaupungista löytyy.
Menimme MacDonaldsiin hotellin taksilla, matka maksoi pari euroa eli ei ole
hotellinkaan auton käyttäminen kallista. Pyysimme respasta ravintolan osoitteen
kiinan kielellä kirjoitettuna taksia varten. Ongelma on vaan se, että suurin
osa edes hotellin henkilökunnasta ei osaa englantia. Respassakin jouduimme
odottelemaan kun meille etsittiin kielitaitoista henkilöä. Olivivialle
MacDonaldisin ruoka maistui erittäin hyvin, mutta Samuel ei maistanut mitään
vaikka yritin tarjota kananuggettia. No ihan hyvä ettei tykkää, sillä eipä ne
ruuat kovin monipuolisia ole. Ravintolasta lähdettyämme Olivia pelleili
ranskalaisen perunan kanssa ja Samuel matki työntämällä sormiaan suuhun, jonka
seurauksena Samuelin suu aukesi ja hän oli aika hurjan näköinen kun suusta
valui verta sotkien myös Tomin vaatteet. Menimme ulkona vähän syrjempään
istuskelemaan ja siivoamaan sotkuja. Annoin Samuelille muutamat hörpyt vettä ja
ulkonäkö oli taas entisellään.
Mennessämme MacDonaldsiin ajoimme hienon näköisen kävelykadun ohi. Päätimme
kävellä sinne katsomaan jos sieltä löytyisi jotain matkamuistoja. Kävimme kadun
alkupäässä muutamassa pikkuliikkeessä ja ostimmekin Samuelille ristiäisiin
valkoisen Kiina-puvun. Samuel oli erittäin väsynyt ja nukahti Tomin syliin.
Myös Olivian voimat olivat ihan loppu, mutta hän kuitenkin sinnitteli, kun ei
ollut vaihtoehtoja, ja käveli kävelykadun päähän. Jouduimme odottamaan vapaata
taksia ehkä noin 15 minuuttia. Oliviaa harmitti kun hän ei ole vauva eikä
kukaan kanna häntä vaikka Samuelia kannetaan. Olivia jaksoi kuitenkin pitää
hyvän mielensä yllä väsymyksestä huolimatta ja lupasin hänelle 10 pistettä ja
papukaijamerkin sinnikkyydestä. Samuel jatkoi unia vielä hotellillakin ja
nukkuu edelleen. En ole vaihtanut hänelle yöpukua, mutta jos hän kohta herää
niin annan maitoa ja vaihdan vaatteet. Juttelimme Tomin kanssa, että Samuel
taitaa tarvita vielä kahdet päiväunet. Pitää kokeilla huomenna sitä taktiikkaa.
Lasten jo nukkuessa Isabel soitti äsken, että hän soittaa meille huomenna kello
10 ja kertoo miten ja millon saamme Samuelin passin. Todennäköisin vaihtoehto
on, että paikallinen poliisi tuo sen meille tänne hotellille kello 15.30.
Ylihuomenna suuntaammekin sitten Kantoniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti