erilaisia papereita ja mikä tärkeintä Samuelin passin. Oppaamme Isabelin kanssa
oli tänäänkin vähän ongelmia. Isabel lupasi soittaa meille aamulla kello 10 ja
hän sanoi eilen, että meidän pitää olla silloin huoneessa. Soittoa ei kuulunut
ja soitin Isabelille kello 11. Isabel kertoi olleensa nukkumassa ja sanoi hyvin
hätäisesti, että älkää huolehtiko passista, hän hoitaa asian. Hän sanoi, että
tapaamme hotellilla kello 15 hotellin 18. kerroksessa ja lupasi vielä soitella.
No soittoa ei kuulunut ja menimme kuitenkin kello 15 hotellin 18 kerrokseen
katsomaan onko Isabel siellä, eikä häntä ollut. Menimme takaisin huoneeseen ja
soitin puoli neljän jälkeen Isabelille ja kysyin missä hän on. Hän kertoi
olevansa poliisiasemalla hakemassa passia ja tulisisi sen jälkeen huoneeseemme.
Hän tulikin jonkun kaverinsa kanssa hotellille neljän jälkeen mukanaan passi ja
adoptioasiakirjoja. Hänen piti mennä vielä käymään notaarilla hakemassa joitain
papereita ja pyysi meitä odottamaan huoneessa. Odottelimme tunnin verran ja hän
tuli papereiden kanssa. Isabel oli hyvin kiireinen ja lähti lähes juoksujalkaa
pois huoneestamme, ehdimme silti kiittää häntä avusta ja antaa pienen lahja.
Tuntui oudolta koska Isabel oli ollut niin ystävällinen ja luotettavan oloinen
ensimmäiset päivät ja nyt kahden päivän aikana homma ei oikein toiminut. Meillä
olisi ollut oikeus käyttää Isabelin palveluja koko viikko täällä Fuzhoussa,
mutta sanoimme hänelle, että emme tarvits häntä vapaa-aikana, ainoastaan
virallisiin asioihin. Onneksi asiakirjat on nyt kuitenkin kunnossa ja pääsemme
lähtemään huomenna Kantoniin.
Tämäkin päivä meni suurimmalta osalta hotellihuoneessa päivystäessä. Ainoa aika
kun olin pois huoneesta oli Samuelin päiväuniaika kun olimme Olivian kanssa
uima-altaalla. Meillä oli tarkoitus laittaa Samuel tänään kaksille päiväunille,
mutta nämä asiakirja-asiat sekoittivat aikataulut ja toiset unet jäi ottamatta.
Tämä kostautui nyt illallisella, mistä minun oli lähdettävä viemään ennenkuin
ehdin aloittaa syömistä, Samuel nukkumaan. Samuel on osoittautunut näiden
muutaman päivän aikana olevansa vilkas ja tänään huomasimme, että myös omaa
tahtoakin löytyy. Vaikka Samuel ei osaa kävellä eikä kontata, niin koko ajan
sattuu ja tapahtuu. Tänään hän on myös itkenyt kovasti kun hän kolauttaa
itsensä esim. kaatuessa. Ensimmäisinä päivinä hän vain hieroi päätään, eikä
ilmekään värähtänyt. Nyt kun Samuel on löytänyt itsestään vauhti vaihteen, tämä
hotellihuone alkaa käymään neljälle hengelle aika pieneksi. Laitan tähän kuvan
yhdestä Samuelin lempipuuhasta hotellihuoneessa eli jääkaapin penkomisesta.
Tilasin äsken hotellin respasta meille lentokenttäkuljetuksen huomiselle, sillä
siirrymme huomenna Kantoniin. Menemme siis samaan hotelliin, jossa olimme
muutama vuosi sitten, silloin kun ensimmäisen kerran kirjoittelin tätä blogia.
Pakko myöntää, että olisi kyllä kiva lähteä jo kotiinkin, mutta onneksi saamme
vähän helpotusta koti-ikävään kun olemme samaan aikaan IP:n hakumatkalla olevan
perheen kanssa samassa hotellissa. Aika hauska yhteensattuma, että meitä on
kolme perhettä samasta kaupungista Suomesta samaan aikaan hakumatkalla
Kiinassa. Onnea teille myös tätä kautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti