 |
| Finnair A350 etukamerakuva |
Nyt se kauan odotettu lomamatka taas alkoi. Odotus menee
joka kerta samalla kaavalla. Ensin pitkään matkan suunnittelua, haaveilua ja
malttamattomuutta. Matkan lähestyessä tulee pieni stressi ja mietin jopa, että
onko tässä mitään järkeä. Pari viimeistä päivää on kamala stressi, joka
kuitenkin tällä kertaa onneksi jäi normaalia lievemmäksi. Näistä mielialan
vaihteluista huolimatta paras hetki on juuri tämä hetki. Matkalla olen jo
perillä…
Kokeilimme tänään ensimmäistä kertaa junalla matkustamista
lentoasemalle. Juna on kotikaupungistani Kouvolasta hyvä ja nopea vaihtoehto,
etenkin kun lentoasemayhteys on nyt avattu. Olin varannut hyvissä ajoin
junamatkalle perhehytin, mutta harmiksemme juna jolla meidän piti matkustaa,
oli rikki ja tilalla oli korvaava juna, jossa ei ollut perhehyttiä. Tämän
vuoksi paikkanumeroinnitkaan eivät pitäneet paikkaansa, vaan istuimme siellä
missä oli tilaa. Istuimmekin pienessä neljän hengen hytissä ja mummo ja vaari
istuivat käytävän toisella puolella olevassa kahden hengen hytissä. Matka meni
leppoisasti ja nopeasti. Vaihdoimme junaa Tikkurilassa ja viimeinen 10 minuutin
pätkä lentoasemalle meni yhdessä hujauksessa. Asemilla oli aika paljon
liukuportaissa ramppaamista ja meillä oli ihan maksimimäärä matkalaukkuja,
jotta pystyimme kulkemaan niissä. Kotiin tulo junalla olisi erittäin hankalaa,
koska laukkuja tulee vielä kaksi enemmän. Yhdellä laukulla reissu ei olisi
mikään ongelma.
Lentoasemalla menimme viemään matkalaukut tiskille. Menimme
suoraan lapsiperheiden lähtöselvitystiskille, jota olemme aina käyttäneet.
Viimeksi jouluna vähän arvoimme ystäväperheen kanssa tiskien edessä, että minne
menisimme. Virkailija ohjasi meitä lapsiperheiden tiskille ja sanoi, että
kannattaa aina käyttää sitä koska on siihen mahdollisuus. Nyt meille tultiin
sanomaan, että meidän pitäisi olla normaalissa jonossa koska meillä ei ole sen
ikäistä lasta joiden takia tulisimme tänne tiskille. No, lapsemme ovat 6v ja
11v, eikä missään ikärajoja ja vähän ihmettelin asiaa. Kerroin, että juuri
jouluna meille sanottiin, että kannattaa käyttää lapsiperhetiskiä ja meidän
edessä oli tässäkin jonossa perhe, jolla oli kaksi noin 7vuotiasta lasta. Tämä
on tätä Finnairin palvelua. Onneksi Bangkokin päässä tilanne on ollut aina
toinen.
Matkalaukut jätettyämme menimme asemarakennuksen alakertaan
Cesars little Italy ravintolaan syömään. Tomi ja Samuel söivät buffet-pöydästä
ja me otimme Olivian kanssa pizzat. Hintataso tässä siistissä ravintolassa on
edullinen. Pizza 9 euroa ja Buffet noin 11 euroa aikuiselta ja lapset puoleen
hintaan. Syötyämme lähdimme lähtöportille päin. Yritimme ensimmäistä kertaa
mennä elektronisesta passintarkastuksesta pitkien jonojen vuoksi, mutta Samuel
osoittautui liian lyhyeksi eikä hän päässyt portista läpi. Kysyin passintarkastajalta
minkä pituiset voivat käyttää elektronista passintarkastusta, mutta hän ei
osannut sanoa. Sanoi vain alle 120cm olevan liian lyhyt. Lentoaseman ruuhkista
huolimatta pääsimme nopsasti omalle lähtöportille, jonne teimme pienen leirin. Lapset
saivat ostaa itselleen koneeseen herkkueväitä ja minä bongasin tutun Suomi-Thai
perheen kotikulmilta. Juttelimme jonkin aikaa ja hetken kuluttua pääsimmekin jo
koneeseen.
Olimme ostaneet lisämaksulliset economy comfort istumapaikat
koneeseen. Olemme aiemminkin istuneet näillä paikoilla, mutta silloin kyseessä
oli vanha konemalli. Näiden A350 paikat ovat hieman paremmat. Istumme juuri
rivillä 21 eli economyluokan eturivillä. Jalkatilaa tässä on aika mukavasti,
mutta kyllä muutkin paikat vaikuttavat hyviltä. Tässä konemallissa istuimet
ovat näitä eturivejä lukuun ottamatta asetettu 3+3+3 malliin, joka on erittäin
huono asetelma pariskunnille ja nelihenkisille perheille. Esimerkiksi ikkunapaikalta vessaan lähtö
tietää kahden ihmisen yli pomppimista. Lentomatka meni taas jälleen kerran
erittäin hyvin ja nopeasti. Lapset käyttäytyivät erittäin mallikkaasta ja itse
sain nauttia pari viinilasillista ruuan kanssa sekä ehdin katsoa Napapiirin
sankarit 2 elokuvan. Ajattelin katsoa myös Lost in Hong Kong elokuvan, koska
pidin samojen tekijöiden Lost in Bangkok elokuvasta, mutta aiempaan verrattuna
tämä oli pienoinen pettymys. Siinäpä se ensimmäinen lomapäivä menikin
matkatessa. Ensin junalla ja sitten lentsikalla. Hyvin meni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti