Koh Talu

Tänään meillä oli retkipäivä. Aamuherätykset piti siis hoitaa melko aikaisin, että ehdimme valmiiksi kello kymmeneksi kun meitä tultiin noutamaan Coca-Cola beachille, josta lähdimme retkelle. Retkikohteemme oli Koh Man Nai sekä Koh Talu saaret. Hinnaksi olimme sopineet venekyydille ja kansallispuistomaksuille yhteensä 9000THB koko meidän porukalle eli 11 hengelle. Mummo tosin ei halunnut lähteä mukaan, joten lopulta meitä oli 10 henkeä jakamassa summaa. Ilma oli taas hieno, eikä tuulikaan päätä huimannut ainakaan maissa. Pakko kyllä myöntää, että minua pelotti todella paljon pikaveneessä, sillä pienetkin aallot ovat suuria avomerellä ja viime aikoina olen lukenut monesta veneonnettomuudesta Thaimaassa. 

Tässä veneemme lähtöpaikalla Coca-Cola beachilla

Lähtö rantahietikosta tapahtui hurjan ryöpytyksen avulla

Ensimmäinen kohteemme oli Koh Man Nai saari, jossa sijaitsee merikilpikonnien suojelu- ja kasvatuslaitos, joka on Thaimaan kuningattaren suojeluksessa. Kilpikonnia oli useissa eri altaissa ja niitä elää myös saarta ympäröivillä alueilla. Aika syrjäinen paikka tämäkin saari oli, keskellä ei mitään. Eipä sinne ollut eksynyt ketään muita turisteja lisäksemme...

Saarella sijaitsee myös pieni merkikilpikonnamuseo. Tosin ei hajuakaan mitä tässä kyltissä lukee...

Rannan aarteita

Koh Man Nai saarelta suuntasimme Koh Talulle. Matka sujui hitaasti melkoisen merenkäynnin vuoksi. Koh Talulla on ihanan valkohiekkainen ranta ja sen ympärillä on kirkasta vettä. Koh Talu tarkoittaa reikäsaarta ja kuskimme vei meidät katsomaan tätä reikää...

Reikäsaari Koh Talu

Ryhmä rämän rantautuminen

Rannalla oli muitakin turisteja

Saari ja rannat olivat yhtä hienoja kuin etelämmässäkin. Minulle tuli mieleen Krabin saaret.

Koh Talulla puiden latvoissa roikkui sadoittain valtavia lepakoita. Tässä niitä näkyy myös lennossa.

Tomin mielestä japanilaisturistien touhuja on kiva seurata

Tässä sitten muutamia kuvia veden alta. Kamera on huono, vesi vähän sameaa ja korallit eivät ole niin upeita kuin mitä olemme nähneet esimerkiksi Punaisella merellä, mutta kyllähän tuota pinnanalaista maailmaa on sairaan hienoa seurata. Olivia ja Samuel olivat haltioissaan, oli kuin olisimme uineet jättimäisessä akvaariossa. Muistelin miten poltin takapuoleni snorklatessani Egyptissä, nyt sama kävi Olivialle. Samuel on puolestaan muuttunut taas omien sanojensa mukaisesti "thaimaalaiseksi pojaksi" kun on saanut pintaansa tumman rusketuksen. Toisaalta tälläkin reissulla Samuelia on yleisesti luultu thaiksi.

Lähdimme viimeisinä turisteina pois Koh Talulta. Matka mantereelle sujui nopeasti ja tasaisemmin kuin muut taipaleet. Kaikki pisteet kuskillemme, joka oli selvästikin kokenut veneilijä. Rannassa maksoimme reissun ja saimme kyydin takaisin taloillemme. Taloilla meitä odotti kuitenkin ikävä yllätys. Olimme koko päivän olleet suolavedessä ja hiukset olivat tuulesta ja suolasta takussa. Suurin haave oli päästä nopeasti suihkuun, mutta koko Seabreezen alueelta oli vedet poikki. Ammensimme uima-altaasta ämpärillä vettä päällemme, jotta saimme suurimmat hiekat pois ja pulahdimme altaaseen. Klooreja ei voinut huuhdella pois, mutta parempi sekin kuin suolavesi. Pyykit jäi eilen pesämättä sähkökatkon vuoksi ja tänään vesikatkon vuoksi. Vedet palasi illan edellä, mutta pitää odotella huomiseen että vesi kirkastuu, sillä nyt se on aivan tummanruskeaa. 

Illalla lähdimme vielä Mikon synttäreiden kunniaksi syömään läheiseen Mezzetto ravintolaan. Paikka on viihtyisä ja kävimmekin uimassa ravintolan yhteydessä olevassa uima-altaassa, mutta ruoka ja palvelu saavat reissun huonoimmat arvosanat. Toivotaan, että näihin molempiin tulee parannus ennen kuin ympärillä oleva condo ja hotelli valmistuvat. Illallisaikaan ravintolassa oli onneksi happy hour ja ravintolan erikoinen Sundowner oli kyllä erinomaisen hyvää etenkin kaksin kappalein. Ruuan ja uinnin jälkeen mopoilimme vielä kauppaan ja sieltä taloille. Hauska päivä!

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Mikko!

Minun kala, riisi ja mangokastikeruoka

Annen kanaa cashew-pähkinöillä, ei kuulemma hyvää...

Tässä vasta hämärtää, täysin pimeällä allas oli upean näköinen sinisine valoineen.