Japan Airlinesin kyydillä Tokioon

Lähtödrinkit Almost@Home loungessa

 Vuosien haaveiden ja jahkailujen jälkeen päätimme lähteä tänä jouluna Japaniin Tokioon. Tämä on ollut meille sellainen "must see" listan paikka, jonne matkustaminen on kuitenkin aina jäänyt muiden kohteiden varjoon. Enää tämä ei ole haave, sillä matkamme alkoi eilen päivällä ja tänään olemme jo täällä Tokiossa. Reissumme alkoi taas junamatkalla Kouvolasta lentoasemalle. Tämä junamatka on jo tullut tutuksi ja etenkin näin talviaikaan on mukava istua junassa, kun ei tarvitse huolehtia autolla ajamisesta. Olin varannut meille junasta perhehytin, joten saimme matkustaa tilavasti omalla porukalla. Saavuttuamme lentoasemalle meillä oli kymmenisen minuuttia aikaa Japan Airlinesin lähtöselvityksen alkamiseen. Menimme tavaroinemme lähtöselvitysjonoon ja Samuel huomasi heti yhden suosikkitubettajistaan (Deata) tulevan samaan jonoon eli meillä oli sama suunta lomalle. 

Japanilaisten kohteliaisuuden huomasi heti lähtöselvityksessä, vaikka virkailijat olivatkin suomalaisia. Ennen lähtöselvityksen alkua virkailijat kävivät tiskin eteen riviin ja kumarsivat ja sanoivat yhteen ääneen tervetulotoivotukset Japan Airlinesille. Olin varannut lentolippujen varauksen yhteydessä meille istumapaikat, jotka oli vaihdettu jossain vaiheessa huonompiin. Annoin tästä palautetta, mutta kone oli täynnä emmekä enää saaneet ensin varaamiamme paikkoja. Virkailija pahoitteli tilannetta ja sanoi vielä koneeseen noustessa, että voin laittaa asiasta viestiä suoraan lentoyhtiölle. Taidanpa tehdä niin.

Lähtöportilla oli joulupukki.

ja lennon numerolla varustettu joulukuusi (JAL414)

Lentomatka sujui kaikin puolin loistavasti. Dreamliner kone tuntui tilavalta ja "kodikkaammalta" kuin Finnairin uudet A350 -koneet, joilla olemme lentäneet viimeisimmät Aasian lennot. Laskin, että tässä konetyypissä perus turistiluokassa oli vain 11 penkkiriviä, joten ero oli melkoinen Finnairin A350 turistiluokkaan verrattuna. Yksi suurimmista eroista aiempiin lentokokemuksiin oli koneessa vallitseva täydellinen hiljaisuus. Jopa koneen lastausvaiheessa oli täysin hiljaista, yritin oikein katsella ympärilleni puhuuko kukaan mitään, enkä voi käsittää miten kaikki olivat niin hiljaa, ettei edes "normaalia" keskustelua kuulunut ollenkaan. Edessäni olevalla rivillä istui lapsiperhe, enkä kuullut heidän sanovan sanaakaan koko lentomatkan aikana! Tuskin kaikki sentään hiljaa oli, mutta ne muutamat sanat joita sanottiin, hukkui lentokoneen hiljaiseen hurinaan. Miellyttävä kokemus kuten myös ruokailu. Ruoka oli yksi parhaista lentokoneruuista, joita olen turistiluokassa syönyt. Samuelin tarkka hajuaisti tykkäsi myös tästä ruuasta, eikä hänen tarvinnut pitää nenästä kiinni kuten yleensä lentokoneessa. Hiljaisuuden ja ruuan lisäksi pitää vielä kehua koneen WC-tiloja. Ne olivat suurimmat, mitä olen koskaan nähnyt lentokoneessa ja kaiken kruunasi aito japanilainen WC-istuin. Lämmitetty istuinrengas ja pesutoiminnot, sellaista olen haaveillut myös kotiin. Näiden kehujen jälkeen on vielä pakko laittaa yksi ja ainoa negatiivinen asia, sillä koneessa oli tosi kuuma. Meinasin paistua neulemekossani...

Koneessa tarjoiltiin heti aluksi juomia.

Ruoka oli hyvää, tässä minun kasvisruokani. Jälkkäriksi oli jäätelöä.

 Lennon jälkeen kävimme hakemassa postitoimistosta pocket wifin, jonka tilaamiseen löysin vinkin eräästä blogista. Kävimme myös vaihtamassa vähän lisää rahaa ja ostamassa liput bussiin jolla matkasimme hotelliimme. Bussimatka Naritan lentoasemalta Hilton Tokyo Bay -hotelliimme piti kestää noin tunnin verran, mutta aika venähti koska bussi kierteli alueen hotelleja ja meidän hotelli oli viimeisenä. Sisäänkirjautuminen hotelliin sujui hyvin eikä meidän tarvinnut odotella kuin parikymmentä minuuttia huoneemme saamista, vaikka saavuimme hotellille monta tuntia ennen virallisen sisäänkirjautumisajan alkua. 

Lentoasemallakin oli siistit vessat ja japanilaistyyliset istuimet tietenkin. 

Täältä haimme meidän wifi -laitteen. 

Bussin lähtölaituri. Bussiin jonottaminen kuten kaikki muutkin toiminnot täällä näyttävät menevän täydellisessä järjestyksessä.

Väsynyt reissaaja saapui hotellille. 

Hotellihuoneemme seinämaalauksia.

ja sama teema on myös meidän kerroksen käytävillä. 

 Edellisen yön vähäisten unien vuoksi sammuimme kaikki ennätysvauhtia ihanan pehmeisiin sänkyihimme. Nukuimme niin pitkään, että jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin valvomme ensi yönä. Aikaero Suomeen on huimat 7 tuntia, joten ei ihme jos sisäiset kellomme on vähän sekaisin. Päiväunien jälkeen kävimme kävelemässä ulkona ja syömässä hotellin kahvilassa. Suunnittelimme myös menevämme uimaan, mutta uinti vaihtui ammekylpyyn huoneessamme. Kohta yritämme käydä nukkumaan, mutta sitä ennen valmistaudumme vielä huomiseen ensimmäiseen kokonaiseen lomapäivään jonka vietämme Disneylandissa. 

Iltakävelyn maisemia, takana taitaa häämöttää Fuji-vuori. 

Hotellimme Hilton Tokyo Bay

Samuelin ruoka tarjoiltiin autosta. 

Hotellilla on oma Disney kauppa. 

Hotellin aulassa on iso junarata, jossa kulkee paljon junia ja jopa joulupukki resiinallaan.