Aurinkoa!

O pelleilemässä renkaalla

Upeita maisemia, joita ei tosin pysty oikein tallantamaan valokuviin vaan ne on nähtävä itse.

Tänään oli vihdoin kunnon aurinkopäivä. Lähdimme aamulla pitkähäntäveneellä läheiselle Phra Nang Beachille. Mummi pyyteli O:ta jäämään hotellille hänen kanssaan, mutta O halusi lähteä tietenkin rannalle. Olisimme ehkä harkineetkin hänen jättämistään pois rannalta jos O olisi nukkunut huonosti, mutta kymmenen tunnin yöunien jälkeen tiesimme hänen jaksavan lähteä mukaan. Luimme opaskirjasta ennen rannalle menoa, että rannan hiekka on kuin ”perunajauhoa ja uskomattomat kalkkikivimuodostelmat tekevät rannasta yhden Thaimaan kauneimmista.” Kyllähän niitä hienoja rantoja täältä löytyy, mutta eipä tätäkään voinut moittia. Rannalla sijaitsee luksushotelli jolla mm. Madonnan, Brad Pittin ja Stingin sanotaan lomailleen eli jos kelpaa heille niin miksi ei meillekin.

Rannalla oli kallioiden välissä upeita luolamuodostelmia. Eräs luola oli nimetty prinsessan luolaksi. Luola oli aika erikoinen, sillä sen sisällä oli uskonnolliselta vaikuttavaa rekvisiittaa. Itse ensin ihmettelin omaa mielikuvitustani, mutta kyllä se rekvisiitta todellakin oli puisia peniksiä. Isoja ja pieniä ja maalattujakin versioita. O vaan ihmetteli mitä pölkkyjä luola oli täynnä. Aurinko porotti tänään oikeastaan ensimmäistä kertaa lomamme aikana pilvettömältä taivaalta. Valtavat kalliomöhkäreet antoivat kuitenkin hyvän suojan jos ei halunnut paahtaa itseään polttavassa auringossa. Missään Aonangin tai lähistön rannoilla ei ole aurinkotuoleja. Minusta tämä on erittäin hyvä asia. Jokainen voi etsiä rannalta paikan sieltä mistä haluaa. Ostimme loman alussa rantamatot ja niillä on oikein hyvä lepäillä jos siltä tuntuu. Itse en ole pystynyt tosin sitä lomailumuotoa harrastamaan sen jälkeen kun saimme O:n. En ole kertaakaan loman aikana maannut hetkeäkään rannalla aurinkomatolla ja aurinkolavetilla olen altaalla maannut tasan kerran. Tämä kerta oli se kun satutin polveni ja lähes pyörryin.

Eräs englantilainen nainen tuli tänään juttelemaan kanssani koska lapsemme alkoivat leikkiä keskenään. Heidän tyttö oli adoptoitu Singaporesta. En kysynyt lapsen ikää, mutta taisi olla vain vähän reilun vuoden ikäinen. Nainen oli tietoinen Kiinan adoptiojonojen pituudesta tällä hetkellä ja päivitteli niitä. Itsekin laskeskelin, että toisen prosessin hakemuksemme on ollut nyt Kiinassa juuri yhtä kauan kuin O:n odotusaika oli reilu pari vuotta sitten. Tällä kertaa meillä on takana myös nämä pitkät odotukset Suomen päässä kun säädettiin että neuvonnan on kestettävä aina min. 6Kk ja lautakunnan kohtuuttomat jonot. Tiedossamme on kuitenkin, että odotuksemme on vasta alussa vaikka Milena ennusteli O:lle neljää siskoa.

Lähdimme tänään pois rannalta kahden aikaan. O nukahti pitkähäntäveneeseen isin syliin ja nukkui koko mopotaksikyydinkin hotellille jatkaen unia lähes kaksi tuntia hotellilla. Unien jälkeen mummi tuli hoitamaan O:ta ja minä lähdin Tomin, Maijan, mummon ja Marjatan kanssa viimeisille ostoksille Tescoon. Ostoksista ei ehkä kannata kirjoitella sen enempää. Paljon siis ostettiin ja vielä enemmän olisi tehnyt mieli ostaa kun kaikki on niin halpaa!!! Reissun jälkeen Tomi lähti Juhan ja poikien sekä papan kanssa Thai nyrkkeilyotteluun. Saa nähdä monelta tulevat, ei ole vielä näkynyt vaikka on jo puoliyö. Janilta kuului tänään huonoja uutisia. On yhä kovasti kipeänä. On käynyt pari kertaa lääkärissä, mutta ei ole saanut oikeita lääkkeitä. Saa nähdä onko huomenna lähtö sairaalaan ja sehän myös taitaa tarkoittaa sitä, ettei pystyisi lähtemään kotiin meidän muiden kanssa sunnuntaina. Nyt peukut pystyyn, että kunto alkaisi kohenemaan... (Tallennan tätä kirjoitusta aamulla ja yön aikana kuului huonoja uutisia Janin voinnista. Mummi ja pappa ovat tietysti kovasti huolissaan poikansa vuoksi ja niin olemme me kaikki muutkin. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä, mutta toivottavasti Jani on päässyt sairaalahoitoon.)