Joululauluja tropiikissa

Sain taas varastettua itselleni pienen hetken, että pääsin tänne hotellin aulaan kirjoittamaan tätä blogia. Nettiyhteys on todella hidas ja kuvien lataaminen vie aikaa. Uskomaton tunne kun joulukuusi on silmieni edessä ja joululaulut soivat. Joulutunnelma ei kuitenkaan ole sellainen kuin kotona, oikean joulun voi mielestäni siis kokea vain koti Suomessa. Mitä me sitten olemme täällä puuhailleet?

Kävimme eilen jättiläis kissakala farmilla. Menimme muutaman kilometrin matkan Tuktukilla. Kissakala paikkaa oli kehuttu matkaoppaassa, mutta en olisi uskonut että se oli näin kiva. Paikka oli todella kaunis. Kaloja oli monessa altaassa ja lisäksi siellä on krokotiili ja kilpikonna-altaat. Sisäänpääsy alueelle maksoi vaivaiset 10THB sisältäen kalanruokapussin.

Tässä kuvassa Tomi videokuvaa vielä ihan rauhassa upeita maisemia. Pois lähtiessä hän törmäsi jättimäiseen hämähäkinseittiin ja valtava hämähäkki takertui hattuun. Tomi huitoi hämähäkkiä pois joka ei kuitenkaan auttanut. Lopulta lensi koko hattu ja videokamera maahan ja miestä vietiin. Minäkin nappasin Olivian syliin ja juoksimme kauemmaksi. Emme oikeastaan pelkää hämähäkkejä, mutta kun näistä ei voi tietää ovatko ne myrkyllisiä...

Kissakalat ovat melkoisia veitikoita. Herkkänähkaisimmat voi ehkä nähdä niistä painajaisia...

Kissakalafarmin jälkeen menimme Kobra esitykseen. Pääsymaksu alueelle oli kiskurimainen, 400THB/hlö. Kuvassa Marjatta poseeraa käärmeen kanssa. Muut eivät uskaltaneet.

Esityksessä oli mukana kolmen eri käärmelajin edustajia, jotka kaikki saivat pusuja kouluttajiltaan. Tässä vuorossa kuningaskoobran poikanen. Välit ovat tainneet ajoittain olla katkolla heidänkin kesken, koska ainakin kahdelta kouluttajalta oli käärmeen pureman takia amputoitu sormia.

Eilen illalla kävimme syömässä kivassa paaluravintolassa rannalla. Minulla oli koko päivän ollut vähän heikko olo. Ruokailun jälkeen olo huononi ja joka paikkaa särki. O ja Tomi kävivät ajoissa nukkumaan, mutta minua kävi palelemaan aivan kamalasti. Tärisin fleece takki päällä peittojen alla. Nukahdin jossain vaiheessa yöllä ja ihmeellistä kyllä, heräsin melko terveenä. Olimme sopineet eilen, että lähdemme aamulla Koh Hongille. Epäröin omaa jaksamistani ja laitoin lopulta viestiä mummolle, etten jaksa lähteä mukaan. Kävimme aamupalalla ja O taas kerran ui lastenaltaasa vaatteet päällä. Aamiaisen jälkeen menimme rantaan katsomaan kun muut lähtevät Hongille. Koska oma oloni ei ollut pahentunut, päätimme sittenkin lähteä mukaan. Tomi juoksi hotellille hakemaan snorkkelit ja vuokrasimme pitkähäntäveneen. Vajaan tunnin venematkan päässä odottikin paratiisi. Uimme vesisateessa ja snorklasimme kolmen tunnin ajan. Tapasin saarella tuttujakin sieltä kotikulmilta, aika erikoista. Keskustelumme päättyi kuitenkin melko nopeasti kun viidakosta ilmestyi liskopariskunta. Noin 1,5 metriset liskot aiheuttivat melkoisen hälinän rannalla. Mekin yritimme kuvata liskoja, mutta tässä näkyy vain vähän häntää. Saarella oli myös luontopolku, jossa kuvattiin tsunamin aikaisia tapahtumia. Veneen raatoja oli jäänyt muistomerkeiksi. Koskettavaa...

Lekottelua liidunvalkealla hiekalla...

O nukahti pitkähäntäveneeseen omiin rattaisiinsa paluumatkalla. Hyvä niin, sillä itse kastuimme läpimäriksi vesisateessa. O:n rattaat oli vuorattu kahdella sarongilla ja tyttö makaili läpimissä ja kuivissa rattaissa. Itseäni sade ja kylmyys ei haitanneet, kun tiesin että O:lla on hyvä olla.