Poda

Lähdimme aamulla sovitusti kello 10.00 Poda saarelle. Me olimme ihme ja kumma kerrankin ajoissa, jopa muutaman minuutin etuajassa. Pitkähäntävenematka kesti saarelle noin 20 minuuttia ja maksoi 300THB/aikuinen menopaluu. Ensinäkemältä saari vaikutti melko rauhalliselta, ehkä se johtuu siitä, että varsinainen turistisesonki on vasta alkamaisillaan. Rantahiekka oli liidunvalkoista ja rannalla oli paljon korallin paloja. Tuuli yltyi päivän aikana melkoisen kovaksi ja laitoimme tavaroidemme päälle painoksi korallimöhkäreitä, ettei tuuli vienyt makuulaustoja ym. Mukanaan. Ranta syveni nopeasti ja koska tuuli oli kova, O:lla ei ollut mitään asiaa veden lähelle yksin. Roikuin kävivarresta kiinni kokoajan ja pakko tunnustaa, että vähän peloissani jätin tytön muiden kanssa vesileikkeihin kun pelkäsin. Pelotti, että O menee huomaamatta veteen.

Saari oli ihana. Maisemat olivat sellaisia, mitä näkee jossain matkalehdissä ja luulee ettei sellaisia ole oikeasti olemassa. Olimme saarella vähän reilut kolme tuntia. Siinä ajassa O ui, katseli apinoita, leikki hiekkaleluillaan, söi kylmän purkkiruuan hyvällä ruokahalulla, tutki tarkkaan henkien talon, kalasti korallinpalalla sekä keitteli käpysoppaa. Minä killuin vaahtopäissä, snorklailin, kuvailin apinoita ja kiersin saaren ympäri. Vaikka tänään oli pilvinen päivä ja vettäkin satoi muutamaan otteeseen, poltin itseni auringossa saarikierroksen aikana. Tätä vahinkoa minulle ei ole sattunut aikoihin ja sen vuoksi lähes nolottaa tunnustaa se, etten tajunnut laittaa riittävästi aurinkorasvaa. Viimeksi poltin itseni auringossa vuosia sitten Bangkokissa. Myös silloin oli pilvinen päivä, silti aurinko aina jostan pilvenrakosesta pilkahtelee ja pääsee polttamaan ajattelemattoman turistin nahkaa. Tällä hetkellä hoitelen ihoa tiikeribalsamilla ja hyvin tehoaa kuumotukseen.

Kun palasimme saarelta O nukahti pitkähäntäveneeseen rankasta keinutuksesta välittämättä. Otimme rannasta mopotaksin ja Tomi kantoi nukkuvan O:n hotellille. Siivoajat eivät olleet käyneet vielä huoneessamme ja jouduimme poistumaan heidän tieltään. Kävimme jäätelöillä ja kävelimme mummon ja vaarin hotellille. Siellä näkyy 40 tv kanvaa ja O katseli innokkaasti pitkästä aikaa lastenohjelmia. Kävimme myös viereisellä hotellilla laulelemassa joululauluja kun siellä oli Phuketin suomalaisen kirkon henkilökunta laulattamassa. Lauluista huolimatta, minulla ei ole ollenkaan jouluinen tunnelma enkä osaa sitä nyt kaivata vaikka jouluihminen olenkin. Joululahjoja on tullut muutaman kerran suunniteltua. Silti toivon, ettei lahjoista tulisi mitään pakkomiellettä. Minä koen, että O on meille annettu suuri lahja ja en osaa edes mitään enää toivoa.

Illallisen söimme mummin ja papan hotellilla missä oli koko meidän porukka koossa. O otti toisia päiväunia rattaissa ja ne taisikin olla yhdistetyt yöunet koska tuhisee nyt taas tuolla sängyssä. Melko rankkaa on ollut tämä lomailu O:lle. Nukkuu ja syö paremmin kuin koskaan kotona. Sama on tosin huomattu aiemmillakin lomamatkoilla, reissaaminen väsyttää. Ostoksia tehtiin tänään taas parien crocs kopiosandaalien ja -korujen verran. Kenkien hinta on täällä noin 150THB, ehkä joku saisi edullisemminkin jos viitsisi oikein tinkiä...