Lähteillä

Kristallilaguuni

Kuuma lähde

Vietimme tänään retkipäivää. O:n vointi oli eilen illalla hyvä eikä vointi huonontunut aamuksikaan. Näin ollen pääsimme lähtemään koko porukka Kuumille lähteille sekä Kristalli laguuniin. Tai ei ihan koko porukka, sillä Jani jäi sairastamaan ja pappa jäi muuten vain pois reissusta. O heräsi taas aikaisin aamulla. Unet jäi kesken ja oli väsynyt. Aamupala ei hänelle maistunut, kuten ei muinakaan aamuina. Tarjoilijat yrittivät piristää totista tyttöä, mutta eivät saaneet juuri hymyä irtoamaan O:n kasvoilta. Eräs tarjoilija kävi juttelemassa, että hänen hollantilaisilla tutuillaan on kaksi Kiinasta adoptoitua lasta. Keskustelimme myös vähän Thaimaan kv. Adoptioista ja tarjoilija näytti miten hänelle tulee kylmät väreet asiasta puhuttaessa. Hän suhtautui hyvin positiivisesti asiaan, mutta tietysti se tuntuu pahalta jos lapsi ei voi asua biologisten vanhempiensa kanssa syntymäkulttuurin keskellä.

Taksi tuli aamulla hakemaan meitä jo hyvissä ajoissa ennen yhdeksää. Haimme myös muut seurueemme jäsenet hotelleiltaan. Maija perheineen lähti matkaan omalla taksilla, sillä emme olisi mahtuneet yhteen tilataksiinkaan. Ensimmäinen kohteemme oli Kuuma lähde, sisäänpääsy alueelle maksoi 90THB. Lähteelle käveltiin muutaman sadan metrin matka viidakkoon rakennettua betonista polkua pitkin. Itse puro oli melko pieni ja laskeutui putousmaisesti vähän suurempaan jokeen. Putouksen keskelle oli tehty onkaloita joissa voi oleskella ja nauttia lämpimästä vedestä. Vesi oli lähes kuumaa iholle, noin 40 asteista. O kävi pikaisesti uimassa, mutta ei oikein viihtynyt altaassa kun jalat eivät ylettyneet pohjaan, eikä vesikään oikein vilvoittanut kuuman taksimatkan jälkeen. Taksissa ei nimittäin ilmastointi toiminut ja jopa minä hieman kärsin kuumuudesta. Suositusaika kuumassa lähteessä uimiselle oli 20 minuuttia, mutta taisimme ylittää sen. Uimisen jälkeen kävimme juomassa virvokkeita ja siirryimme seuraavaan retkikohteeseen eli kristalli laguunille.

Kristalli laguuni sijaitsi samalla tavalla keskellä viidakkoa kuin kuuma lähde. Täällä kävelymatkaa lähteelle oli kuitenkin lähes kilometri. Emmimme aamulla otammeko O:lle rattaat mukaan ja viime hetkellä onneksi päädyimme ottamaan ne mukaan. Kävelytie lähteelle oli melko hyvä ja siinä pystyi työntämään rattaita. O nukahti heti alkumatkasta ja nukkui koko laguunilla olon ajan. Vähän harmitti, sillä O:kin olisi tykännyt kovasti uimisesta kristallin kirkkaassa makeassa vedessä. Kävimme kaikki muut uimassa, vaikka laguuniin meno vaatikin vähän ketteryyttä. Laguunia ympäröi limaiset ja erittäin liukkaat kalliot. Näitä kallioita pitkin lapset laskivat pyllymäkeä suoraan veteen purosta solisevan veden mukana. Me kävimme Tomin kanssa myös pienellä kävelyretkellä kallioiden päällä. Seurasimme puroa ja tulimme pienelle temppelille, jossa oli pelottavan näköisiä veistoksia. Patsaat oli taas tavan mukaan saaneet runsaasti lahjoja, syömistä ja juomista, joten heillä oli oikein hyvät oltavat.

Molemmat paikat olivat mielestämme ihan käymisen arvoisia kohteita. Luonnon ihmeet ovat aina jotenkin moninkertaisia ihmeitä verrattuna siihen jos ihminen on rakentanut jotain suurta ja hienoa. Jo sademetsä ja viidakko ympäristönäkin ovat niin eksoottisia meille Suomessa asuville. Aina kun menen johonkin uuteen paikkaan, ihmettelen miten kamalan vähän olen nähnyt ja miten vähän tiedän... Uutta päivää ja uusia seikkailuja siis odotellaan.