Fuzhou

Saavuimme tänään tänne Fuzhouhun Lakeside hotelliin noin kello 18.00. Jo lentomatkan aikana huomasi, että olemme menossa alueelle jossa me länsimaalaisen näköiset emme ole ihan tavallinen näky. Käytin lennolla Olivian WC:ssä ja joka ikinen matkustaja tuijotti meitä kun kävelimme käytävällä. Katselin, että eipä lennolla muita ollutkaan kuin kiinalaisia.

Matkustimme lentokentältä hotellille taksilla. Taksit eivät suostuneet lähtemään  mittarilla liikkeelle, vaikka ensin niin lupailivat, vaan pyysivät 60km matkasta noin 20 euroa (sis. tietullit). Päädyimme maksamaan hinnan, koska se ei kuulostanut meistä liian isolta. Matkatoimiston pikkubussi olisi ottanut samasta matkasta 35 euroa.

Matkalla hotellille näki hyvin maisemia. Jo ensimmäisistä kilometreistä huomasi, että emme todellakaan ole missään pikkukaupungissa. Teiden varsilla oli valtava määrä valtavan korkeita rakenteilla olevia kerrostaloja. Laskeskelin, että yhteen kerrostalokeskittymään mahtuisi asumaan varmasti koko Kouvolan väkimäärä. Kerrostalot olivat myös aika erikoisen näköisiä, pitää ottaa kuva jos sattuu kamera olemaan lähettyvillä.

Hotellilla sisäänkirjautuminen onnistui ongelmitta. Pyysin huoneen, jossa on parisänky ja saimmekin huoneen jossa on kaksi 120cm leveää sänkyä ja Samuelille pinnasänky. Huone on muutenkin erittäin siisti ja iso. Kävimme hotellille saavuttuamme kävelemässä hotellin lähettyvillä järven rannalla olevassa puistossa. Sielläkin huomasi, että länsimaalaisia turisteja on täällä vähän (emme nähneet yhtään). Olimme melkoinen ihmetys ja saa nähdä miten meitä katsotaan kun kuljemme Samuelin kanssa. Saattaa mennä taas pari päivää tottuessa tähän tuijotukseen. Pahinta tuijotus on ollut mielestäni Vietnamissa, sillä siellä turisteja osoiteltiin ja huudeltiin melko surutta. Täällä vaan katsotaan.

Iltakävelyllä näimme taas pieniä paloja sitä Kiinaan, jonka mielikuva on jäänyt matkojen aikana mieleen. Puistossa tanssittiin, käveltiin takaperin, voimisteltiin ja rullaluisteltiin kiinalaisen musiikin
tahdissa. Tulemme varmasti pistäytymään puistossa useammankin kerran matkan aikana, niitä hetkiä voi sitten kaiken muun lisäksi muistella kotona. Iltakävelyn jälkeen menimme hotellin ravintolaan syömään. Tarjolla olisi  ollut mm. sammakonreisiä ja kaikkea muuta erikoista, joita oma kielitaito ei
riittänyt suomentamaan. Vaikka Olivia on kiinalaisen ruuan ystävä ja oli erittäin nälkäinen, niin hän kieltytyi syömästä mitään buffetin ruokia. Tilasimme hänelle spaghettia ja me Tomin kanssa koimme makuelämyksiä buffetissa. Nyt olisi taas aika käydä nukkumaan. Huomenna meillä on heti aamulla treffit oppaamme kanssa täällä hotellilla ja matkan virallinen osuus alkaa...