Iso tyttö

Huomasin tänään miten iso tyttö meillä on. Olivia on kasvanut silmissäni aivan
valtavasti tämän matkan aikana. Kun nostin häntä syliini, en edes meinannut
jaksaa nostaa häntä ylös. Olivia sanoi, että haluaa tänään nukkua äidin
vieressä, koska äiti on vaan Samuelin kanssa. Lupasin nukkua Olivian kanssa ja
äsken nukuttaessa Oliviaa katselin häntä. Miten nopeasti lapsi voikin kasvaa.
Aivan äsken hän oli Samuelin kokoinen pieni nyytti ja nyt jo ison tytön
kokoinen kouluun lähtijä.

Sen myötä, että huomasin miten iso Olivia on Samueliin verrattuna, tajusin
miten erilaista on olla kahden lapsen äti. Tomi lähti aamiaiselta pois aiemmin
kuin me ja minun piti selvitä yhden käsilaukun ja Olivian ja Samuelin joka ei
osaa kävellä, kanssa yleiseen WC:hen. Organisointikykyni ontuu vielä näinkin
yksinkertaisten toimitusten kanssa. Monellehan monimutkaisemmat reissut ja
useammankin lapsen kanssa on jo tuttua hommaa, mutta minulla menee vielä aikaa
ennen kuin selviydyn näistä kuvioista. Olivian ja Samuelin nimet menee myös
koko ajan sekaisin. Olivia on kummissaan kun nimittelen heitä miten sattuu,
etenkin jos teen jotain muuta asiaa samaan aikaan kun yritän jutella. Senkin
muuten huomasin, miten kamalan näköiseksi ruokapöydät ja lattiat jäävät meidän
jäljiltä. Samuel sottaa ja lautasliinoja menee kasapäin ruokailussa. Osa
ruuasta on pöydällä ja lattialla ja joskus astioitakin kun Samuel ehtii napata
jonkun pöydältä ja viskata lattialle.

Mutta sitten vielä matkakuulumisiin eli meillä oli tänään päivä jolloin ei taas
oikeastaan tehty yhtään mitään erikoista. Meillä oli tarkoitus käydä
WallMartissa heti aamupalan jälkeen, mutta Samuel oli niin väsynyt että hänet
oli laitettava päiväunille. Olivia meinasi pitkästyä kun ei päästy lähtemään,
mutta pidimme kuitenkin kiinni suunnitelmasta ja lähdimme kauppaan päiväunien
jälkeen. Samuel oli jännittyneen näköinen kaupassa. Tuijotti isoilla ruskeilla
silmillään, eikä ilmekään värähtänyt kun kuljimme kaupassa. Luulen, että hän ei
ehkä ole koskaan käynyt kaupassa, ei ainakaan näin isossa. Samuel on asunut
lastenkodin sairasosastolla ja en usko, että sieltä olisi juurikaan liikuttu
alueen ulkopuolella. Kierreltyämme lelu ja vaateosastot ilman, että Samuel
reagoi mihinkään, menimme ruokaosastolelle. Siellä Samueliin tuli eloa ja hän
nappasi makeisosaston avohyllystä jonkun patukan ja kun laitoin sen takaisin,
Samuel ilmoitti äänekkäästi että olisi halunnut sen itselleen. Lapset saivat
eilen ravintolan tarjoilijalta joitain puristettuja, kuivattuja hedelmäliuskoja
ja ostimme niitä nyt itsellemme sillä ne olivat molempien herkkua. Samuel piti
tiukasti hedelmäpussia sylissään kauppareissun ajan ja saikin maistiaisia
kassojen jälkeen kun Olivia syötti hänelle herkkuja.

Kauppareissun jälkeen päätimme lähteä iltakävelylle läheiseen puistoon.
Puistoreissu meni hyvin, vaikka ulkona oli taas hirvittävän kuuma. Reissun
päätteeksi ajattelimme käväistä hotellin rantaterassilla juomassa kahvit.
Terassireissu ei mennytkään enää niin hyvin. Olivia suuttui kun juttelimme
tarjoilijan kanssa tilauksesta emmekä kuunnelleet häntä vaikka hänellä oli
asiaa juuri samaan aikaan. Siitä seurasi itku ja murjotus ja Olivia leppyi
vasta kun saimme hänet houkuteltua kuvaamaan auringonlaskua. Laitankin tähän
kirjoitukseen Olivian ottaman kuvan. Myös Samuel kiukkusi ja itki lähes koko
terassilla olon ajan, vaikka hän on yleensä ollut hyvin rauhallinen.
Terassivisiittimme jäi lyhyeksi ja palasimme takaisin huoneeseen. Käytin
Samuelin suihkussa ja laitoin nukkumaan. Tosin häkkisängystä kuuluu nyt
sellaista ähinää, että taidan vielä lämmittää hänelle maitoa
myöhäisiltapalaksi. Oliviakin vietti pitkän aikaa kylvyssä ja nukkuu nyt täyttä
häkää. Sellainen oli siis tämä päivä, saa nähdä miten menee huominen...