Mukavaa eloa

Jouduin siirtymaan lappariltani tahan huoneen tietokoneelle, silla
langaton verkko toimii todella huonosti. Tassa koneessa ei ole
suomalaista nappaimistoa, joten yrittakaa saada selvaa kirjoituksesta.
Tanaan meilla oli mukava paiva. Herasimme aamulla joskus seitseman
jalkeen kun Samuel heratti meidat. Myos Olivia herasi hyvantuulisena,
vaikka unet jaikin lyhyiksi. Heraamisen jalkeen menimme tietysti taas
hotellin aamiaiselle. Samuel soi kaksi kalkkunanakkia ja yhden jogurtin
eli ruokavalio on monipuolistunut huomattavasti, kun muukin kelpaa kuin
jogurtti. Aamiaisen jalkeen Samuel kavikin jo paivaunille. Mina lahdin
Olivian kanssa uima-altaalle, joka sijaitsee paahotellin katolla. Uima-
allas oli meille entuudestaan tuttu, silla vietimme siella aikaa kun
olimme taalla lomamatkalla. Uima-altaalla oli ihanan lampoista vetta,
joka kuitenkin virkisti mukavasti. Uiskentelimme tunnin verran jonka
jalkeen kavimme viela jatskeilla. Ihailimme myos eraan ravintolan
edessa olevissa altaissa olevia elaimia. Elaimista paatellen ravintolan
ruokalistalla oli ainakin kaarmeita, sammakoita, outoja nokkakaloja,
kilpikonnia yms.
Hotellille palattuamme Samuel alkoikin jo herailemaan. Paatimme lahtea
shoppailemaan laheisille lastenvaatetukkutoreille. Ennen lahtoa
tapasimme hotellin ala-aulassa Joannan, joka oli oppaamme kun haimme
Olivian Kiinasta vuonna 2005. Joanna oli hyvin hammentynyt kun menimme
tapaamaan hanta eika han muistanut meita ollenkaan. Joanna on siis nyt
tuttaviemme oppaana ja he lahtivatkin hakemaan tuttavien lasta. Pyysin
hotellin repasta tukkutorin osoitteen kiinaksi ja menimme sinne
taksilla. Perilla oli taas aivan mahdoton lastenvaatteiden shoppailusta
pitavan tavarataivas. Jos olisin ollut shoppailemassa siskoni tai
vaikka aitini kanssa, olisin ostanut varmasti sakeittain vaatteita,
mutta koska Tomia shoppailu ei juuri kiinnosta, niin saalis jai
suhteellisen pieneksi. Olivia nukahti rattaisiin kesken ostosmatkan,
mutta Samuel oli virkeana rattaissa ja yritti tarttua kaikkiin
tavaroihin joita nakyi ohikulkiessa. Otin Samuelin pari kertaa
kavelemaan reissun aikana, mutta oma selka alkaa olemaan kovilla kun
taluttaa 74cm pitkaa poikaa kasista kiinni pitaen. Ostosreissun jalkeen
yritimme saada taksia hotellille, mutta ei onnistunut tallakaan kertaa.
Lopulta paadyimme taas ns. pimeaan taksiin, joten niin lyhyt se ihmisen
muisti on. Toisaalta tama oli kylla joku ihan puolivirallinen yrittaja
ja autossa oli vain yksi mies, joten uskalsimme menna kyytiin melko
turvallisin mielin.
Hotellille saavuttuamme lahdimme melko pian syomaan tassa samassa
talossa olevaan Thai-ravintolaan. Kavimme ravintolassa myos edellisen
reissun aikana ja totesimme sen hyvaksi paikaksi. Ravintola on myos
muiden adoptioperheiden suosiossa ja naimmekin siella usemamman
perheen, joilla oli pikkuisia poikia Kiinasta. Olivia kiinnittaa
huomiota lasten nakyviin erityistarpeisiin ja vaatii selittamaan aina
tarkasti mista joku vamma johtuu ja miten sen kanssa voi tulla toimeen.
Tilanne on kylla muuttunut radikaalisti siita kun olimme taalla
viimeksi. Silloin perheilla oli pienia adoptiotyttoja ja nyt olemme
nahneet enimmakseen poikia. Uskon itse, etta viimeistaan 10 vuoden
kuluttua tai ehka jo lahivuosina Kiinasta ei tule enaa ollenkaan
terveita pienia lapsia kansainvaliseen adoptioon, vaan heidat
sijoitetaan kotimaahan. Nainhan jotkut maakunnat, kuten esimerkiksi
Fujian jo menettelee. Suuntaus on todella hyva ja toivottavasti joskus
tulevaisuudessa kaikille lapsille loytyy koti syntymamaasta. Siihen
tosin menee ehka viela kauan aikaa.
Samuel yllatti meidat ravintolassa ja soi nuudelia. Han ei suostu
syomaan muuta kuin jogurttia suoraan lusikasta, mutta laitoin nuudelita
lautaselle ja han soi niita siita suoraan sormin. Ruokailu sujui
mukavasti kun Samuel malttoi istua poydassa ja kalastella liukkaita
nuudeleita pienin sormin. Ruokailun jalkeen kavaisimme lahikaupassa,
jossa tapasimme tuttavamme pienen tyttonsa kanssa. Saimme myos kuulla
viimein tyton nimen ja kylla han selkeasti oli juuri se tytto, jolle
nimi oli tarkoitettu. Ihan nahda naita onnellisa perheita uusien lasten
kanssa, etenkin kun tietaa miten pitka taival monella on takana.
Ostimme kaupasta kortin johon on kirjoitettu Samuel nimi kiinalaisin
merkein. Olivialla on samanlainen kotona, jonka han on saanut
tuttaviltamme. Pitaakin kehystaa kuvat kodin seinalle muistoiksi.
Kauppareissun jalkeen kavimme viela laheisessa puistossa katselemassa
isoja shakkinappula patsaita ja maahan maalattua shakkiruudukkoa. Tomi
on opettanut Olivialle shakin peluuta ja nyt kaikki peliin liittyvat
asiat kiinnostavat.
Huomenna meilla olisi taas virallista ohjelmaa kun meidan pitaisi
menna hakemaan Samuelin passiin viisumi suomen suurlahetystosta.
Matkaohjelmamme mukaisesti meidan pitaisi tavata oppaamme hotellilla
kello 12. Emme ole kuulleet mitaan oppaastamme, joten toivottavasti han
vaikka soittelee aamulla ja varmistaa tulonsa.