Paratiisirannoilla Fihalhohi island resortilla

Kurvasimme Fihalhohin saarelle Adaaran Club Rannalhin kautta.

 Nukuimme ensimmäisen yön melko huonosti täällä Maafushin saarella. Yöllä oli kylmä ja kuuma vuorotellen ja viereisen moskeijan rukouskutsu herätti meidät joskus viiden aikaan. Pieni univelka ei kuitenkaan haitannut, sillä tiesimme että meillä olisi kiva päivä tiedossa. Menimme heti seitsemältä aamiaiselle. Aamiainen oli hyvin malediivilainen, mutta mielestäni taas oikein hyvä hintaansa nähden. Mielenkiintoisin ruoka oli tonnikala-kookos seos. Pitääkin huomenna katsoa ruuan nimi, jos sitä on taas tarjolla. Munakastakin sai pyydettäessä ja kahvi oli oikein hyvää. Ei siis mitään valittamista. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme päiväretkelle Fihalhohi island resort nimiselle hotellisaarelle. Hotellin pikavene kuljetti ensin muutaman vieraan Adaaran Club rannalhi hotellisaarelle ja sitten meidät ja pari muuta perhettä Fihalhohi saarelle. Mekin suunnittelimme ensin Adaaraniin menoa, mutta päädyimme retkimyyjän suosituksesta Fihalhohiin. Retket näille resort saarille tapahtuu niin, että kuljetus ostetaan paikalliselta retkimyyjältä tai hotellista ja hotellisaarelle saavuttaessa maksetaan ns. "sisäänpääsymaksu". Pikavenekuljetus kahdelle edellämainitulle saarelle maksaa 30USD ja Fihalhohin pääsymaksu all inclusive juomineen ja lounaineen oli 70USD per aikuinen. Samuel sai onneksi pikavenekyydin ilmaiseksi ja sisäänpääsymaksun puoleen hintaan. 

Päästyämme saarelle menimme heti rantabaariin hakemaan juotavaa. Juomien jälkeen menimme kävelemään water villojen eli näiden veden päällä olevien huoneistojen kävelysillalle. Heti sillalle astuttuamme Samuel huomasi vedessä rauskun. Rantavedessä ui joskus pieniä haitakin, mutta emme nähneet niitä. Pakollisten valokuvien jälkeen menimme snorklaamaan. Hotellin rannassa on koralliriutta ja siellä näki paljon kaloja. Samuelkin on jo todella taitava snorklaaja ja pelästyin useamman kerran minne hän on mennyt, kun poikaa ei näkynyt missään. Jostain se snorkkelin oranssi putki kuitenkin aina ilmestyi. Snorklausta on vaikea lopettaa kun pääsee vauhtiin, luonnon akvaariossa on upeaa uida. 

Mangomehua (en muista oliko terästettyä vai ei)

vesitasoliikenne on runsasta Malediiveilla

Ennen snorklausta on hyvä tankata nestettä. Saarella oli myös maksuton wifi.

Rausku, kuvasta ei tosin saa mitään selvää.

Paratiisiranta

Täällä pelleiltiin

Aika upeaa

Perinteinen varvaskuva lasten kanssa.

Aamupäivän snorklausten jälkeen menimme syömään lounasta alueen buffet ravintolaan. Lounas oli erinomainen. Lapset söivät taas mahansa täyteen. Samuel haluaa käydä itse ja yksin hakemassa ruokaa ja hän haki tänäänkin useita kertoja ruokaa noutopöydistä. Ruoka poikkeaa thairuuasta ja oli mielestäni tänäänkin hyvin intialaispainoitteista joka sopii minulle. Normaalien buffet tiskien lisäksi ravintolassa oli mahdollista paistattaa itselleen lämmin leipä haluamillaan täytteillä, pilkotuttaa haluamiaan hedelmiä ja jälkiruokapöytä oli tietysti upea. Ravintola oli valtavan iso ja siellä, kuten muuallakin tällä saarella, oli hiekkalattia. Hiekka täällä Malediiveilla on erilaista kuin esim. Thaimaassa. Täällä hiekka on pehmeää, mutta isorakeista, aivan ihanaa...

Hotellisaari oli erittäin siisti.

Palmu ja meri, täydellistä.

Syötyämme lähdimme jatkamaan snorklaushommia, jotka piti keskeyttää lounaan ajaksi. Olivia ja Samuel rakensivat innoissaan hiekkalinnoja ja minä keskityin Tomin kanssa snorklaukseen. Tomi testaili gopro kameran suotimia ja minä kuvailin vanhalla vesikamerallani. Emme enää nähneet rauskuja, mutta kaikenlaisia muita kaloja kyllä tuli vastaan. Malediivien korallithan tuhoutuivat lähes kokonaan vuonna 1998 El Ninon vuoksi, mutta riutat ovat toipuneet melko hyvin. Olin aiemmin katsellut kuvia Malediiveilta ja ihaillut merta ja maisemia. Nyt olen todistanut omin silmin, että näitä sanoinkuvaamattoman upeita paikkoja ja rantoja on ihan oikeasti olemassa. Kuvat eivät edes anna oikeutta rantojen kauneudelle. Vesi on oikeasti turkoosia, hiekka on oikeasti vaaleaa ja vesi on ihanan lämmintä pitkäänkin oleskeluun. 

Lapset vauhdissa.

Tuolla uitiin ja snorklattiin useita tunteja.

Water villat rannalta päin katsottuna.

Olivia kysyi, että kukahan sai lapsen kun haikaroita riitti saarella. 

Vierailumme Fihalhohissa oli määrä loppua kello 17.00 kun pikavenekuski tulisi hakemaan meidät hotellin rannasta. Pientä jännitystä lähtöön aiheutti kuitenkin se kun huomasin, että Fihalhohissa eletään eri aikavyöhykkeellä kuin Maafushilla ja mietin kumpaan aikaan meitä tullaan hakemaan. Kävin onneksi varmistamassa asian respasta ja meidän haku oli Maafushin aikaan kello 17.00, jolloin saaren aika oli jo 18.00. Kävimme ennen lähtöä suihkussa ja odottelimme venettä kivalla rantalaiturilla mukavissa tuoleissa löhöten. Päivä oli erityisen onnistunut ja sain varmuuden siitä, että tällaisia paikkoja on todellakin olemassa. Saarella oli rauhallinen tunnelma ja ihmiset olivat rentoutuneen oloisia. Suomalaisiin emme ole vielä täällä Malediiveilla törmänneet, suurin osa turisteista näyttäisi olevan Aasian maista ja Venäjältä, saksankin kieltä olemme kuulleet. Onneksi nämä matkailupalvelut toimivat, vaikka kesä ei ole matkailusesonkia täällä Malediiveillakaan. 

Poislähtöä odotellessa.

ja koukkaus Adaaranin kautta 

Maafushin vankila mereltä katsottuna.

Maafushille ei saa tuoda alkoholia, mutta sitä voi nauttia saaren edustalla olevassa laivassa. 

Saavuttuamme päiväretkeltä tänne Maafushille laitoimme märät uimakamat kuivumaan ja lähdimme illalliselle Kaani Beach hotelliin. Illallinen oli katettu tänään ulos ja paikka oli valaistu tunnelmallisesti. Tarjolla oli taas saman tyyppistä ruokaa kuin aiemminkin. Minusta ruoka oli ihan hyvää, sillä tykkään mausteisemmastakin ruuasta, mutta muu perhe vähän vierasti makuja. Etenkin Samuelin syöminen jäi vähäiseksi, mutta tankatkoon sitten aamupalalla. Tänään täällä Malediiveilla oli todella kaunis ilma eli pelkoni sään suhteen ei toteutunut ainakaan tänään. Minulla oli hyvin tiedossa, että snorklatessa pitää laittaa reilusti aurinkorasvaa jalkojen takaosiin. Tämä asia taas jotenkin unohtui ja iho punoittaa kovasti polvitaipeista ja muualtakin jaloista. En siis ikinä opi. Tässä lopuksi vielä muutama kuva veden alta. Kuvaaminen huonolla kameralla ei ole helppoa, mutta en osaa snorklata ilman kameraa, jos vaikka vastaan tulisi hai tai rausku.