Bana Hills

Näiden porttien takaa löytyi kaapelivaunuasemat

Tänään menimme ensimmäistä kertaa tämän Pavilion hotellin aamiaiselle. Minulla ei ollut suuria odotuksia aamiaiselta ja se olikin viisasta, sillä aamiainen ei ollut kovin kummoinen. Minulle tuli aamiaisesta mieleen Kiinan syrjäseudun hotellin aamiainen, jossa piti käyttää mielikuvitusta ruokien tunnistamisessa. Täältä onneksi löytyi munakkaanpaistaja ja leipääkin oli tarjolla. Niillä pääsee pitkälle, kun ne nauttii kahvin kanssa. Huomenna emme ehdi aamiaiselle aikaisen lähdön vuoksi, joten emme menetä siinä mitään. Eiköhän lentoasemalta löydy jotain purtavaa.  Aamupalan jälkeen menimme hotellin aulaan ja autokuskimme odottelikin jo meitä valmiina. Kuski oli aivan ihana nuori poika, jolla oli kännykässä muutama valmiiksi google kääntäjällä englanniksi käännetty lause. Poika ajoi hitaasti ja turvallisesti kolmenkymmenen kilometrin matkan kaapelivaunupysäkille, josta pääsee vuorelle. Matka kesti tasan tunnin. 

Kaapeivaunuille oli  melkoinen jono ja jouduimme vähän arpomaan, minne asemalle olemme menossa. 

 Bana Hills on iso kukkula Da Nangin lähistöllä, jonne ranskalaiset ovat perustaneet kylän vuonna 1919 heidän lomapaikakseen. Vuorella on 10-15 astetta viileämpää kuin täällä meren rannalla, joten voin kuvitella että viileämpi ilmasto on miellyttänyt asukkaita. Bana Hills sijaitsee noin 1,5 kilometrin korkeudessa ja sinne pääsee tietääkseni kolmella eri kaapelivaunulla. Me menimme vuorelle sellaisella kaapeliradalla, joka päättyi Golden Bridgelle. Samalla pysäkillä voi tutustua myös viinikellariin ja puutarhoille, jotka me jätimme väliin. Netissä sanotaan, että keskellä viikkoa ruuhkat ovat pienemmät, mutta kyllä sitä väkeä riitti tänäänkin sekä sillalla, että ranskalaisessa kylässä. Mietin, että koska mekin haluamme Suomesta asti tulla katsomaan tätä nähtävyyttä, niin miksei siellä olisi muitakin kiinnostuneita. Pääsymaksu Bana Hillsille on 30 euroa aikuiselta. Hinta sisältää kaapelivaunumatkat vuorelle millä tahansa radalla ja Sun World huvipuiston laitteet ja pelikoneet. Hinta voi tuntua ensin korkealta, mutta päivän päätteeksi koin se edulliseksi, kun ymmäräsin mitä kaikkea lipun hintaan sisältyy. Jo pelkät kaapelivaunumatkat olisi saman hintaisia jossain muualla. 

Ensimmäinen etappi näkyvissä, Golden Bridge

Viinikellarit jätimme väliin

Piti vielä palata siltaa pitkin takaisin asemalle

Golden Bridge oli kyllä upea, eikä sitä turhaan kehuta yhdeksi Vietnamin upeimmista nähtävyyksistä. Silta on valmistunut vasta viime vuonna ja kuten kuvista näkyy, siltaa kannattelee "vuorten jumalan" kädet. Käytyämme selviytymässä kävelymatkasta sillan päästä päähän, jatkoimme matkaa kohti Ranskalaista kylää. Tämä loppupätkän kaapelirata oli aika lyhyt ja matka meni nopeasti. Korvat menivät kyllä lukkoon useamman kerran, ennen kuin pääsimme ylös vuorelle. 

Saapuminen Ranskalaiseen kylään

Ylhäällä vuorella oli ensin aamupäivällä miellyttävän viileää, mutta aika pian lämpötilat nousivat ja lämpötila tuntui mielestäni lähes samalta kuin alhaalla. Olivia ja Tomi jäi heti jonottamaan erikoiselle vuoristoradalla, jolla pystyi viilettämään pitkin vuoren rinnettä. Samuel ei jaksanut jäädä pitkään jonoon, joten menimme sisään kolme kerroksiseen Sun World huvipuistoon. Huvipuistossa suhteellisen väljää aamupäivällä. Samuel kävi Hop Lop tyyppisessä leikkipaikassa ja pelaili enimmäkseen erilaisia autopelejä. Kun Olivia ja Tomi tulivat radalta, lähdimme kiertelemään kylään. Vuorella on Mercure hotelli, johon meillä oli ensin suunnitelmissa tehdä yhden yön vierailu. Nyt jälkikäteen sekä minua, että Oliviaa harmitti kun emme tulleet vuorelle yöksi. Vuoren ruuhkat olisivat inhimillisemmät aamulla ja illalla, kun päiväretkeläiset poistuvat. Näin paikkaan voisi tutustua paremmin. Ehkä tulemme tänne joskus uudelleen. 

Kylässä kiertelyn jälkeen menimme takaisin huvipuistoon ja lähdimme 1 h 15 minuuttia ennen autokuskin kanssa sovittua tapaamisaikaa siirtymään alas vuorelta. Halusimme mennä alas kaapelivaunulla, joka menee suoraan alas ja on näin maailman pisin pysähdyksetön yhden radan köysirata. Matka alas kesti 18 minuttia. Matkan aikana oli hienoa ihailla vaunun ikkunasta maisemia. Luulin etukäteen, että minua pelottaa matkat, mutta ehkä olen jo tottunut näihin kaapelivaunuihin, kun olen ajellut niillä useammissa paikoissa kuten Sveitsissä ja Kiinassa. Saavuttuamme ala-asemalla, kello oli neljä eli olimme juuri sopivasti aikataulussa. Kuski odotteli meitä autoparkilla ja kyyditsi meidät hotellille. Olipa tosi kiva päivä ja samalla upea lopetus meidän kuukauden kesälomareissulle. Muistojen kirjassa on taas monta uutta kokemusta, jotka varmasi nousevat usein mieleen kotiarjen keskellä. Illalla hotellilla pakkailimme matkatavarat ja kävimme uimassa ja iltapalalla hotellin kattoaltaalla. Nyt laitan koneen kiinni ja avaan sen vasta kotona, kun on yhteenvetojen aika. Tässä lopuksi paljon kuvia tämän päivän reissulta. Kiva paikka, suosittelen!

Paikallisia donitseja oli pakko maistaa. 

Kylässä on myös kirkko.

ja olutkyläkin löytyi.

Kaduilla oli myös esityksiä.