torstai 11. heinäkuuta 2019

Hoi Anin kuumudessa

Huoneestamme on lyhyt matka uima-altaalle

Ensimmäinen yö uudessa paikassa meni taas aika vähillä unilla. Onneksi ensi yönä voin kuitata univelat. Hotellin aamiaisella ei ollut ruuhkaa, koska hotelli on niin pieni, ettei ravintolaan edes mahdu paljoa porukkaa. Mennessämme sinne ravintolassa oli kuitenkin vain yksi neljän hengen pöytä vapaana eli juuri sopivasti meidän perheelle. Aamiainen oli hyvä ja vastasi odotuksia tällaisessa keskitasoisessa uudessa hotellissa. Ainoastaan juusto puuttui, mutta ei sitä täällä Vietnamissa ole varmasti muualla tarjolla kuin parempitasoisissa hotelleissa. Aamupalani koostui samoista ruuista kuin muissakin hotelleissa tällä reissulla eli munakkaasta, hedelmistä, croissantista ja jogurtista. Hotellin kahvi maistui ensin hyvältä, täyteläiseltä ja ehkä hieman suklaaseen vivahtavalta. Juotuani kupin tyhjäksi, huomasin etten kuitenkaan tykännyt siitä. Tomin mielestä se oli hyvää. Kahvi on täällä Vietnamissa aika suuressa osassa ja luin juuri, että Vietnam on maailman toiseksi suurin kahvintuottajamaa. Kaduilla myydään edelleen kivoja pieniä vietnamilaisia kahvinsuodattimia, joita ostimme viime reissulla Vietnamista. Ne jäivät kotona kokonaan käyttämättä, mutta ehkä ostamme tällä kertaa täältä kahvipaketin kotiin viemiseksi. Paikallinen erikoisuus eli Sivettikissan ruuansulatuskanavan läpi kulkenut kahvi me jätetään kuitenkin väliin. 

Uiminen on mukavaa puuhaa

 Aamupalan jälkeen menin lähes saman tien Samuelin kanssa uimaan. Tomi ja Olivia tulivat perässä. Hotellin allas ei ole mikään kovin iso, mutta se kelpaa hyvin meille vedessä oleskeluun ja viilentymiseen. Aamupäivällä altaalle kokoontui jonkin verran muitakin hotellin asukkaita, mutta ruuhkaa siellä ei ollut. 

Loistava hotelli hinta-laatusuhteeltaan

Samuel huilimassa hotellin edessä joen rannalla

 Uimisten jälkeen lepäilimme huoneessa ja minä taisin ottaa myös pienet päiväunet. Päivälämpötila oli täällä Hoi Anissa tänään yli 40 astetta eli erittäin kuuma. Säätiedotteen mukaan lämpötila laskisi iltaa kohden, joten lähdimme iltapäivällä pyöräilemään hotellin lainapyörillä Hoi Anin keskustaan. Liikenne täällä Hoi Anissa on todella ruuhkaista ja torvet soivat jatkuvalla syötöllä. Teimme pienen lenkin keskustassa ja laitoimme pyörät parkkiin ja jatkoimme matkaa kävellen. Kuumuus oli edelleen aivan järkyttävä. Hiki valui solkenaan selkää ja päätä pitkin. Lapset tuskastuivat kuumuuteen, mutta meitä aikuisia se ei olisi niin haitannut. Samuel osti itselleen ladattavan sähkötuulettimen, mutta eipä siitä juuri ollut apua. Menimme aika pikaisesti erääseen kahvilaan virvokkeille ja sen jälkeen vielä syömään Morning Glory -nimiseen ravintolaan. 


Pyöräilyä kuumuudessa


Olivia viilentelee itseään

Kahvilan yläkerrassa oli hienoja lyhtyjä

Olivia on alkanut juomaan kaakaota tällä reissulla

Näitä cyclo-retkeläisiä oli välillä ruuhkaksi asti


Porukkaa riittää Hoi Anin kaduilla


Olin merkannut Mornig Glory -ravintolan muistiini jo Suomessa ja suunnittelin, että menisimme sinne syömään. Ravintola oli täynnä, mutta sinne ei ollut jonoa. Palvelu oli tehokasta ja ruuat tuotiin hetkessä pöytään. Päädyin samaan pannukakkuun, jota söin eilen eikä se pettänyt tänäänkään. Hintataso täällä Hoi Anissa on edullinen, vaikka tämä onkin tällainen turistirysä. Ravintolalaskumme oli noin 15 euroa. Ruuan jälkeen kävelimme keskustan läpi pyörillemme ja fillaroimme vajaan kilometrin matkan hotellillemme. 




Morning Glory, maineensa veroinen ravintola


Illan hämärtyessä katuja valaisee tuhannet lyhdyt

Veneretkien tarjoajia oli ruuhkaksi asti, ehkä käymme joku ilta kierroksella

Meillä oli tänään tarkoitus mennä kiertelemään Hoi Anin vanhaankaupunkiin, mutta lapset eivät jaksa kävellä kuumuudessa. Meidän on nyt vähän viilattava matkaohjelmaa ja mietittävä mitä pystymme tekemään täällä. Sääennusteet lupailevat loppulomallekin jopa 40-43 asteen päivälämpötiloja. Tänään päätimme päivän uima-altaalla palloillen ja se onkin mukavaa tekemistä näillä lämmöillä. Huomenna ajattelimme, että jos lähtisimme keskustaan ja iltamarkkinoille vasta ihan illalla, niin ilma olisi ehkä vähän viileämpää. Minä tosin nautin kuumuudesta, mutta koska reissaamme perheenä, niin matkaohjelma suunnitellaan lasten ehdoilla ja katsomme mitä he jaksavat/haluavat/pystyvät tekemään. 

2 kommenttia:

Keka kirjoitti...

On kiva lukea teidän matkan eri vaiheita,aika paljon pysymme kartalla,missä mennään ja mitä teette,minulla on sellainen tunne,näiden kertomusten mukaan,että Samuel saa tästä matkasta erittäin paljon oppia miten liikutaan,toimitaan ja ollaan eri paikoissa-maissa,koska hän on teistä nuorin ja tarvii sitä,Olivia on jo kokenut matkaaja toki hänkin oppii liikkumaan maailmalla ja varmaan tykkää.

Päivi kirjoitti...

Voi mitkä itkut sun viesti sai Samuelille kun sillä on niin kova koti-ikävä. Samuel on tosiaan tarkkaavainen ja oppii nopeasti toimintatavat ja osaa hoitaa itsekin asioita myös ulkomailla. Oliviaa yritän opastaa ja kertoa miten eri paikoissa toimitaan, että osaa sitten isona reissata ilman vanhempia.