Marmorivuoret

Hotellin "kotikatu"

Aamuherätys oli taas normaaliin aikaan vähän ennen yhdeksää, jonka jälkeen menimme aamiaiselle. Aamupalalla oli vähän enemmän porukkaa kuin aiempina päivinä, sillä eilen tuli jonkin verran uusia vieraita tänne hotelliin. Minä sain Bangkokissa pienen nuhan ja korvani menivät täysin lukkoon viime keskiviikkona, kun lensimme tänne Vietnamiin, eikä korvat ole vieläkään auennut. Tänään aamulla etenkin oikea korvani oli myös aika kipeä, joten päätimme mennä Tomin kanssa käymään apteekissa ostamassa antibioottitippoja korvaan. Eihän ne tipat tietenkään auta, jos välikorva on tulehtunut, mutta kokeilen nyt ensin tätä keinoa. Muistin, että olin nähnyt apteekin keskustan lähellä ja lähdimme kävelemään kovassa helteessä apteekkiin. Matkalla ihmettelimme, miksi emme ottaneet polkupyöriä. Tomi etsi apteekkeja google mapsin avulla ja löysikin yhden. Apteekkari tiesi heti mitä lääkettä tarvitsemme ja ostimme tipat kahden euron hintaan. Kun kävelimme takaisin hotellille, näimme matkalla kaksi apteekkia, joiden ohi olimme sujuvasti kävelleet huomaamatta niitä. Laitoin heti hotellilla tippoja korvaan ja nyt illalla kun niistin nenää, huomasin ensimmäistä kertaa viiteen päivää, että korvassa on jotain elämää kun se rutisi. Ehkä se alkaa avautumaan...

Apteekkireissun jälkeen menin taas Samuelin kanssa uimaan altaaseen. Polskuttelimme ainakin tunnin verran, kunnes lähdimme kohti Da Nangia ja päiväretkikohdettamme, joka oli Marmorivuoret. Kokeilimme ensimmäistä kertaa onnistuneesti Grab sovellusta ja tilasimme sillä taksin. Kyllä oli kätevää kun taksia tilatessa näki heti matkan hinnan, kuskin kuvan, auton rekisterinumeron ja sen missä auto oli liikkeellä. Odottelimme vajaat viisi minuuttia, kunnes kyyti saapui hotellille. Marmorivuoret sijaitsevat Da Nangin ja Hoi Anin välillä ja sinne oli matkaa hotelliltamme noin 19 kilometriä. Vuoret ovat marmoria ja kalkkikiveä ja niitä on yhteensä viisi. Vuorilla on lukuisia määriä erilaisia tunneleita, luolia, temppeleitä ja korkeita huippuja. Vuorilla on myös ollut jotain toimintaa Vietnamin sodan aikana, sijaitseehan paikka kuuluisan China Beachin rannalla, mutta pikaisella googlauksella en saanut muuta selville kuin sen, että paikasta on jotenkin vakoiltu rannalla lomailevia amerikkalaisia sotilaita. Olivia olisi halunnut. että olisimme ottaneet oppaan kertomaan paikan historiasta, mutta päätimme kierrellä omineen vuorella. 

Säästimme voimia ja menimme hissillä vuorelle

 Vuori, jolla me vierailimme, taisi olla nimeltään Vesi. Sisäänpääsy maksoi noin puolitoista euroa per aikuinen ja Samuelin lippu maksoi neljäsosan aikuisten hinnasta. Lisäksi maksoimme hissimaksun, joka oli reilut 50 senttiä per henkilö. Alhaalta vuoren huipulle tulisi yli 2000 askelmaa ja raput ovat erittäin hankalia kiivetä marmoripinnan liukkauden ja askelmien epätasaisuuden vuoksi. Pienen haasteen tuo myös lämpötila, joka tänään päivällä hipoi taas varmasti 40 astetta. Tämän yhden vuoren tutkiminen vei meiltä useamman tunnin ja jos olisimme käyneet jokaisessa temppelissä ja luolassa, meillä olisi mennyt varmasti koko päivä. Vuori ja luolat oli yksi kauneimmista ja isoimmista, joissa olen koskaan käynyt. Luolasta tuli vähän mieleen Malesian Batu-luola, mutta täällä oli paljon muutakin nähtävää luolan lisäksi. Kävimme myös näköalapaikalla, jonne oli aika hurja kiipeäminen, mutta näköalat olivat henkeäsalpaavat. Paikka oli todellakin vierailun arvoinen, mutta ainakaan näin kuumalla sinne ei kannata kovin huonokuntoisen lähteä. Onneksi vuorellakin oli paikkoja, joissa levähtää ja ostaa juomista. 

Vuorelta pois lähtiessämme kävelimme Hoi An-Da Nang tien varteen ja näimme ensimmäistä kertaa "normaalin" ruokakaupan. Kauppa oli pieni, mutta sen hinnat olivat huomattavasti halvemmat kuin Hoi Anin katukojujen. Ostimme kassillisen juomia ja pientä syötävää hotellille ja päätimme tilata Grab-taksin. Taksin tilaus onnistui hyvin, mutta kuski ajeli vain väärään suuntaan. Saimme viestin, jossa hän pyysi anteeksi viivytystä ruuhkan takia, mutta kuskia ei vaan näkynyt ja hän ajoi päinvastaiseen suuntaan. Ensin meille annettiin aika, että hän on luonamme 5 minuutin kuluttua ja kun peruimme kyydin ehkä 20 minuutin kuluttua, arvioitu tuloaika luoksemme oli sillä hetkellä 17 minuuttia. Tilasimme uuden taksin Grabin kautta ja tämä saapui luoksemme viidessä minuutissa. Hotellilla menimme suoraan syömään hotellin ravintolaan ja sen jälkeen vielä uimaan. Olipa kiva päivä. Tässä pitkä litania kuvia tämän päivän reissulta. 

Luolien katoissa oli lepakoita

Vietnamissa käytetään edelleen näitä "lasten" muovituoleja paikallisissa ravintoloissa. 

Kauppa