Kotona

Laitetaanpas vielä yksi päivitys täältä kotoa. Kotimatkamme alkoi aikaisin perjantai aamuna. Novotel hotellimme aamiainen alkoi jo kello 3.00, mutta me nukuimme viiteen ja menimme heti herättyämme aamiaiselle. Ravintolassa ei ollut ruuhkia, vain muutama ihminen oli syömässä samaan aikaan kanssamme. Aamiainen oli erittäin hyvä kuten voikin odottaa tämän tasoiselta hotellilta. Tarjoilijat seisoivat salin laidoilla valmiina ryntäämään paikalle jos esim. lusikka tippui lattialle. Samuel tiputtikin muutaman kerran "ihan vahingossa" aterimet joita ystävälliset ja kohteliaat tarjoilijat keräsivät ja toivat uudet tilalle.

Hotellilta oli nonstop kuljetus pikkubusseissa terminaalirakennukseen. Sinnehän voisi myös kävellä tunnelia pitkin, mutta me emme olisi saaneet vietyä tavaroita joten turvauduimme kuljetukseen. Olimme terminaalissa noin kello 6.15 ja siellä oli jo täysi tohina päällä. Lento lähti vasta yhdeksän jälkeen, mutta päädyimme menemään kentälle kolme tuntia ennen koneen lähtöä kuten suositellaan koska kentällä on ollut melkoisia ruuhkia turva- ja passintarkastuksessa viime aikoina. Jonot ovat olleet jopa yli 100metriä pitkiä tämän Finnairin aamulähdön aikaan. Emme ottaneet huomioon sitä, että lapsiperheitä kohdellaan ihan VIP-vieraina Aasian kentillä. Heti kun olimme jättäneet matkalaukut baggage drop -pisteeseen lentokenttävirkailija ohjasi meidän Premium -line puolelle ja pääsimme jonottamatta sekä passintarkastukseen että turvatarkastukseen. Tämän saman kohtelun lapsiperheet saavat mennessään koneeseen Aasiassa eli koneeseen pääsee business luokan kanssa samaan aikaan. Saimme myös pitää Samuelin rattaat lähtöportille asti, jossa henkilökunta pussitti ne ruumaan. Tällaisesta kohtelusta tulee tosi hyvä mieli sillä ei ole aina kovin helppoa jonotella eri tiskeille Samuel sylissä ettei hän katoa minnekään ja väsynyt Olivia vieressä. Toimittaisiinpa joskus näin Helsinginkin päässä.

Lento lähti suht ajallaan, ehkä vain parikymmentä minuuttia myöhässä. Matka sujui kohtalaisesti huomioiden se, että kyseessä oli 10 tuntia ja 40 minuuttia kestävä päivälento. Samuel otti matkalla 20 minuutin unet penkillä ja puolentoistatunnin unet koneen lattialla penkkiemme edessä. Olin varannut eturivin penkit juuri siitä syystä, että Samuelin olisi helpompi touhuta koneen lattialla ja nukkuakin siinä. Lentoemännät eivät aina anna nukkua lattialla joten "piilottelin" hieman Samuelia lukemalla sanomalehteä että häntä näkyisi lattialla. Olivia nukkui vähän reilun tunnin päikkärit koneessa ja muuten hänen aika meni elokuvia katsellen ja touhuten omia juttuja. Samuel kyllästyi moneen otteeseen koneessa ja ilmoitti turhautumisensa kovaäänisesti huutaen. Eihän siinä muu auttanut kuin yrittää vaan viihdyttää poikaa ja odottaa että matka loppuisi. Loppuihan se matka lopulta eikä se niin kamalan pitkältä tuntunut.

Helsingissä meitä kohtasi taas sama juttu kuin edellistalvena Bangkokista kotiutuessamme eli isoa punaista matkalaukkuamme ei kuulunut eikä näkynyt matkalaukkuhihnalla. Eihän siinä muu auttanut kuin käydä tekemässä tulopalvelussa ilmoitus laukusta. Huomasinkin eilen netistä kadonneiden laukkujen seurannasta että laukku on paikallistettu ja illalla se oli jo vastaanotettu Suomessa. Nyt odottelemme huomista, että matkahuolto toimittaa laukun kotiin ja pääsemme ihailemaan ostoksiamme.

Tämän talven reissublogi on nyt tässä ja palaamme hetkeksi arkeen ja aherrukseen. Uusien reissujen suunnittelu on jo alkanut ja kesälomamatkan lennot Lontooseen varattu. Nautimme kuitenkin myös Suomen keväästä, ihanista päivistä kotona ja lasten touhujen seuraamisesta.

Lopuksi vielä pahoittelut lukuisista virheistä kirjoituksissani. Olin tämän reissun aikana niin laiska etten viitsinyt lukea väsyneenä kirjoittamiani tekstejä läpi enkä korjata läheskään kaikkia havaitsemiani virheitä. Ehkä sitten seuraavan reissun aikana olen vähän pirteämpi iltaisin?