Aloitetaanpas eilisen päivän tapahtumista. Meillä oli eilen aamulla heti tarkoitus lähteä Lumpini puistoon viettämään aikaa ja katselemaan minkälaista siellä on. Osa meidän porukasta ei kuitenkaan oikein ollut halukas lähtemään puiston kuumuuteen joten päätimme jäädä hotellin uima-altaalle. Ratkaisu olikin tosi hyvä koska Olivia sai altaalla seuraa ikäisestään suomalaisesta (Kiina)tytöstä ja heidän vesileikit petshoppien kanssa sopivat hyvin yhteen. Perhe on täällä adoptiomatkalla ja he tapasivat tänään ensimmäistä kertaa meidän Samuelin ikäisen pikkuisen poikansa. Tässä samassa hotellissa on lisäksemme myös kolmas suomalainen adoptioperhe ja yksi perhe taisi lähteä jo pois kun heitä ei ole näkynyt enää. Samuel otti altaalla vähän reilun tunnin aamupäiväunet rattaissa koska yöunet jäivät kovin lyhyiksi (noin kello 23.00-6.00).
Uimisen jälkeen lähdimme keskustaan. Menimme ensin Siam Paragon ostoskeskuksen alakerrassa sijatisevaan Ocean World merimaailmaan jonne saimme hotellimme respasta alennuskupongit. Merimaailmaan sisäänpääsy, lasipohjavene ajelu, limsa&popcorn, 5D elokuva ja jalkojen uitto kala-altaassa kuuluivat hintaa ja maksu oli 880THB/aikuinen. Olivia pääsi lastenlipulla sisään ja Samuel maksutta vaikka hinnaston mukaan lastenlippu veloitetaan 80-120pituisilta joten oikeasti Samuelille olisi pitänyt ostaa lasten lippu ja Olivialle aikuisten. Merimaailmassa oli paljon katseltavaa ja meillä meni siellä melko paljon aikaa. Samuel alkoi taas väsähtää merimaailmassa olon aikana ja sain hänet onneksi rattaisiin nukkumaan sillä aikaa kun muut olivat elokuvissa.
Merimaailman jälkeen kävelimme läheiseen MBK tavarataloon. Suuntasimme suoraan ylimpiin kerroksiin joissa tiesimme olevan meille ostettavaa. Shoppailimme joitain paitoja ja matkamuistoja Olivian koulukavereille. Ostettavaa ja katsottavaa olisi vielä riittänyt, mutta meillä oli treffit Janin kanssa Hard rock cafessa kello 19.30 joten suuntasimme sinne seuraavaksi. Olivia oli odottanut, että Samuel herää rattaista ja hän pääsee nukkumaan. Eipä mennyt kauaa aikaa kun Olivia olikin unessa rattaissa kun sinne vihdoin pääsi. Kävelymatkalla Hard rock cafeen näimme joitain kerjäläisiä lastensa kanssa. Sydän suli ihan täysin kun kerjäämässä oli pikkuinen halkiopoika. Hän oli niin suloinen halkionsa kanssa vaikka olisihan se hyvä, että hän pääsisi joskus leikkaukseen. Rahaa emme koskaan anna kerjäläisille, en usko että nämä lapset edes mitenkään hyötyisi jos antaisimme heille rahaa. Harmitti silti, ettei meillä ollut mitään leluja mukana joita olisi voinut antaa lapsille. Löysimme Hard rock cafeen vanhasta muistista ja Jani tuli sinne heti meidän jälkeemme. En uskaltanut tilata kasvishampurilaista vaikka teki mieli koska muistan yhä ruokamyrkytyksen jonka sain samasta paikasta syödessäni kasvishampurilaista. Tilasin Nasi Korengia joka osoittautui melkoiseksi pettymykseksi enkä tykännyt siitä ollenkaan. Olivia nukkui ravintolassa olo ajan rattaissa ja heräsi juuri kun olimme lähdössä pois. Samuel nauttii kun tarjoilijat viihdyttävät häntä. Syötyämme yritimme saada mittaritaksia hotellillemme mutta emme onnistuneet. Ajattelimme sitten kävellä Siam Paragonin viralliselle taksijonolle ja kuvittelimme saavamme sieltä mittaritaksin. No ei onnistunut sekään vaikka jonotimme parikymmentä minuuttia taksia. Mittaria ei saatu päälle joten hyppäsimme noin 100metrin jälkeen ulos taksista rattainemme, tavaroinemme ja lapsinemme. Tulimme siihen tulokseen, että meidän on pakko neuvotella hinta jonkun taksin kanssa ja pääsimme sopuun 100THB:n (2,5euroa) hinnasta erään taksin kanssa. Saavuimme hotellille myöhään illalla, mutta käväisimme silti vielä Olivian kanssa 7elevenissa ostoksilla. Molemmat lapset kävivät nukkumaan vasta kello 23 jälkeen ja me Tomin kanssa vieläkin myöhemmin.
Samuel heräsi iloisena naureskellen kanssani samaan aikaan tänä aamuna noin kello 8.00. Olivian herätimme vasta 9.00, että ehtisimme aamiaiselle. Olivia oli väsynyt ja aika kiukkupussi, mutta leppyi kun sai vähän murua rinnan alle. Päivän suunnitelmissa oli minun, Tomin ja Samuelin meno China towniin shoppailemaan mummon ja Olivian jäädessä hotellille. Menomatka China towniin meni nopeasti eikä ruuhkista ollut tietoakaan. Taksimatka maksoi vain 57THB. Menimme taksilla Wat Traimitille eli sille kultaiselle buddhalle jonka historiasta Olivia jaksaa aina olla kiinnostunut. Löysimme ulkomuistista melko pian etsimämme ostoskadun (Soi Wanit) ja teimme melko paljon ostoksia. Angry Birdsit olivat kova sana tällä ostosalueella. Nämä vihaiset linnut koristivat kännykkäkoteloita, oli aamutossuja, kyniä, kumeja, pehmoleluja yms. yms. Samuelilla oli mukana rattaat vaikka ajattelimme, että niiden työntäminen ruuhkassa raastaa hermoja. Niin ei kuitenkaan käynyt. Olemme työnnelleet Oliviaakin aiemmin samoilla kaduilla ja mukaan tarvitaan vaan tiettyä hulluutta ja hyvin menee. Vaatii silti melkoista taituruutta kun metrin levyisellä kadulla tulee vastaan satoja ihmisiä, työntökärryjä lasteineen ja pitäisi vielä edetä rattaiden kanssa. Samuelilla ei ollut hätää rattaissa. Mikäpäs siellä oli istuessa ja katsellessa maailman menoa kun ihmiset välillä lepertelivät hänelle, äiti ja isi antoi syömistä ja juomista ja istuminen ei juurikaan kuluttanut voimia. Useampi ihminen on luullut Samuelia thaimaalaiseksi, jopa thaimaalaiset itse. Samuelilla on kyllä pyöreämmät silmät kuin monella kiinalaisella joten ehkä hänessä on jotain thaimaalaistakin näköä ja onhan täällä Thaimaassakin monella kiinalaisia geenejä.
China townin shoppailun jälkeen aloimme pyydystää taksia kovassa iltapäiväruuhkassa. Asian teki haasteelliseksi myös se, että unohdimme hotellikortin jossa olisi ollut hotellin nimi ja osoite thaiksi hotellihuoneeseen. Saimme menomatkan taksin kirjoittamaan hotellin nimen thai kielellä paperille, mutta osoitetta pyytäessämme emme löytäneet yhteistä kieltä. Näytimme hotellin nimeä eräälle taksille joka ei tunnistanut paikkaa. Toinen taksi tunnisti paikan joten päädyimme periaatteestamme poiketen taas neuvottelemaan hinnan. Sovimme matkan hinnaksi 150THB joka ei kyllä ollut paljoa ruuhka-aikaan. Kotimatka hotellille kesti varmasti tunnin tai ainakin se tuntui siltä. Samuelia alkoi painaa väsymys koska oli päiväuniaika. Samuel leikki uudella tuktukilla ja lauloi matkalla mutta heti kun joku asia tai leikki ei mennyt oman mielen mukaan niin tuktuk lensi jonnekin auton nurkkaan. Selvisimme kuitenkin matkasta ja Olivia ja mummo olikin meitä vastassa hotellilla. Olivia tutki tarkkaan kaikki ostokset ja minä syötin Samuelille purkkiruuan ja laitoin (myöhäisille) päiväunille.
Meillä oli tarkoituksena lähteä tänään mummon ja Olivian kanssa Calypso cabareehen, mutta neuvottelin juuri Olivian kanssa ohjelman muutoksesta. Olivia suostuikin että kävisimme tänään BigC tavaratalossa jossa kävisimme myös syömässä. Huomenna on sitten tiedossa vesipuistoretki Siam park puistoon ja tarkoituksenamme olisi lähteä sinne heti aamulla ja viettää siellä koko päivä. Cabareet ovat upeita, mutta olemme käyneet niissä niin monta kertaa että voimme jättää tämän kerran väliin. Emme myöskään ole viimeistä kertaa Bangkokissa. Bangkok on kaupunki jossa en voi koskaan sanoa, että tänne ei välttämättä tarvitse tulla uudestaan. Tänne on pakko päästä uudelleen ja yhä uudelleen!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti