Kotimatka Danangista Suomeen

Lensimme Qatari siivin, mutta emme kuitenkaan tällä isolla koneella.

Lähtöaamuna meillä oli herätys kello 5.15 ja tarkoituksemme oli päästä lähtemään hotellilta kohti lentokenttää kello 6.00. Lapset olivat tunnetusti reippaita, kun odottivat niin paljon kotiin pääsyä, että olimme valmiita lähtemään jo vähän ennen kuutta. Respa soitti meille 7-hengen taksin, johon mahduimme hyvin kolmen ison matkalaukun kanssa. Matka kentälle kesti kymmenisen minuuttia ja maksoi viitisen euroa mittaritaksilla mentäessä. Lentoasemalla oli todella hiljaista aamulla. Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun meidän ei tarvinnut jonottaa minnekään. Passintarkastuskin oli lähes läpikulku kävely. Ennen lähtöä kävimme kahvilla kalliissa kahvilassa ja sen käynnin jälkeen meillä ei juuri enää ollutkaan dongeja tuhlattavaksi. 

Laskeutuminen Dohaan toi mieleen Malediiveille laskeutumisen. 

Lento Danangista lähti vähän myöhässä, mutta onneksi meillä ei ollut kiire koska meillä oli reilun kolmen tunnin vaihto Dohassa. Danang-Doha välillä Qatarin kone oli Dreamliner. Lensimme samalla konetyypillä toissa jouluna Tokioon ja lentomatka sujui tälläkin kertaa ihan mukavasti. Kone oli lähes täynnä ja matkustusmukavuus oli keskitasoa. Seitsemän tunnin lentomatka sujui, kun katselin etukäteen Netflixistä lataamiani Kotihotellikisa -jaksoja ja tietysti syöden Qatarin tarjoamia ruokia. Lennon aluksi tarjoiltiin aamiainen. Minun kasvisruokani oli lämpimiä vohveleita, Olivia otti munakasta ja nakkia, Tomi nuudeleita ja Samuelin lastenateria oli ranskalaisia perunoita ja lihapulla. Ruoka oli tällä kertaa ihan hyvää lentokoneruuaksi. Ennen laskeutumista tarjoiltiin vielä lämpimät pasteijat, jotka nekin oli hyvän makuisia verrattuna menomatkan pasteijatyyppisiin paistoksiin. 

Dohassa transfer-matkustajille on turvatarkastus. Tämä kannattaa huomioida nesteissä, sillä menetimme Danangin kentältä ostetut juomat tarkastuksessa. Myös Olivian penaalissa ollut harppi joutui erityssyyniin. Turvatarkastuksen jälkeen meillä oli suunnitelmissa mennä Priority Passiemme avulla Al Maha loungeen. Loungen virkailija siirsi kuitenkin meidät Premium loungeen tuntemattomaksi jääneestä syystä. En tiedä millainen Al Maha lounge olisi ollut, mutta Premium lounge oli ainakin loistava. Ruuat oli parhaita lentokentän lounge-ruokia ikinä. Lapset söivät suurella ruokahalulla uunissa paahdettuja perunoita ja muutkin ruuat ja jälkiruuat olivat ensiluokkaisia. 

Loungekäynnin jälkeen meidän oli aika siirtyä taas koneeseen. Vähän etukäteen jännitti, miten lentomatka menee pienellä A320 koneella, sillä tulomatka oli aikamoista kärsimystä. Huokaisin helpotuksesta, kun näin että tällä kertaa koneessa oli henkilökohtaiset viihdejärjestelmät. Katsoinkin matkan aikana kaksi hyvää elokuvaa. Toinen oli Soul Surfer, joka kertoi haihyökkäyksen kohteeksi joutuneen Bethany Hamiltonin elämästä ja toinen Jus Add Love romanttinen elokuva. Näitä katsellessa aika sujui mukavasti. Tälläkin lennolla huomasin, että A320 kone ei toimi näin pitkällä reitillä. Suurin ongelma tällä lennolla oli se, että koko turistiluokassa oli kaksi vessaa koneen perällä ja kaksi ruokakärryä oli viisi tuntia koneen keskikäytävällä tukkien koneen käytävän ja reitin vessaan. Ruokatarjoilut toimivat erittäin hitaasti ja koska ruokaa ja juomaa on lähes koko matkan tarjolla, kärryt ovat jatkuvasti edessä. Meitä palvelleelta lentoemännältä ei myöskään hymyä irronnut. Hän näytti uupuneelta ja yski jatkuvasti käsivarrellaan suuta suojaten. Katsoin kellosta, että turistiluokassa matkustamon valaistus himmennettiin tunniksi, koko muun ajan lentoemännät seisoivat kapealla käytävällä kärryjen kanssa joko tarjoillen ruokia tai juomia tai keräten astioita pois. 

Lentomatkat kotiin sujuivat kuitenkin kokonaisuudessaan mukavasti kuten myös matka lentoasemalta kotiin. Vaari oli tullut hakemaan meitä kentältä ja pienten mutkien jälkeen tapasimme toisemme matkustajien jättöalueella T1 terminaalin edessä. Lentoaseman uudistusten myötä kävelymatkat Helsingin lentoasemalla ovat kasvaneet huimasti. Ensin pitkä kävely koneelta passintarkastukseen ja sen jälkeen vielä kävelymatka T1 terminaaliin ja ulos. Aikaa kului näihin siirtymiin paljon ja olimme kotona vasta myöhään yöllä. Koti oli jälleen kerran entisellään pitkänkin reissun jälkeen. Sukulaiset ja ystävät olivat huolehtineet erinomaisesti kodistamme ja kukkasistamme, jotta me saimme lomailla rauhassa. Suuret kiitokset jälleen kerran teille kaikille ihanille :) Jostain syystä tästä reissusta ja aikaerosta toipumuminen on sujunut nopeasti ja huomaamatta. Kirjoittelen vielä ennen koulujen alkua ja kesälomani päättymistä yhteenvetoa koko reissusta, vaikka nyt voi jo sanoa että meillä oli taas täydellisesti onnistunut kesälomamatka!