Finnairin loungen kautta Singaporeen

Totean taas tähän alkuun, että kauas on pitkä matka. Meidän kohdallamme matka alkoi eilen illalla kuuden jälkeen, kun lähdimme junalla Kouvolasta lentoasemalle. Junamatka sujui nopeasti neljän hengen perhehytissä, jonka olin jo hyvissä ajoissa varannut käyttöömme. Lentoasemalla normaalit kuviot eli matkatavarat ruumaan ja siitä eteenpäin. Veimme matkatavaramme bisnesluokan lähtöselvitykseen, koska Tomi ja Olivia lensivät bisneksessä. Kyselin josko minulle ja Samuelille olisi löytynyt myös paikkoja bisnekseen, mutta täyttä oli, kuten arvelinkin. Kyselin myös olisiko ollut mahdollista saada yksi tyhjä paikka käyttöömme, että Samuelin olisi ollut parempi nukkua pituudeltaan mutta myös turistiluokka oli täynnä. Onneksi olin varannut meille turistiluokan eturivin economy comfort paikat ja ne osoittautuivat jälleen hyviksi paikoiksi kuten olemme aiemminkin todenneet. 

Lentoasemalla menimme matkatavaroiden luovutuksen jälkeen Finnairin non-schengen loungeen. Olimme siellä muutamaa minuuttia vaille 9 illalla. Lounge oli lähes tyhjä, ja saimme valita minne istuudumme. Päädyimme mukaviin lepotuoleihin. Joulun aikoihin vierailimme Almost@Home loungessa, jonne pääsimme Priority Passilla maksutta. Almost@Home menee kiinni jo kello 20.00, joten sitä ei voi hyödyntää näiden keskiyöllä lähtevien lentojen yhteydessä. Aika vaikea sanoa kumpi näistä loungeista olisi parempi, ruokatarjoilu oli ainakin lähes samaa luokkaa. Ruokien puolesta ehkä pieni plussa Almost@Homelle, mutta juomissa Finnairin loungessa oli parempi valikoima. Tomi kävi myös saunassa Finnairin loungessa, jota ei ole Almost@Homessa. Meillä oli reilu pari tuntia aikaa istuskella ja levätä lentoa varten. Samuel söi ison annoksen ruokaa ja kävi nukkumaan loungen sohvalle. Meillä muilla aika meni nopeasti ihmetellessä ja rentoutuessa. Lähtöporttimme sijaitsi aivan loungen vieressä ja Samuelkin virkosi sen verran, että jaksoi juosta koneeseen simahtaen siellä saman tien uudelleen. 

Hanasiideri oli hyvää.

Salaattipöytä

Lämpiminä ruokina oli lihakeittoa ja lohikiusausta. Leipävalikoima oli hyvä. 

Loungessa oli rauhallista ja yhtä hiljaista kuin kirjastossa. 

 Lentokoneeseen päästyämme Samuel jatkoi uniaan eikä herännyt edes syömään myöhäistä illallista. Kuten etukäteen tiesin, koneessa ei ollut yhtään suomalaista henkilökuntaa matkustamon puolella. Palvelu oli eleetöntä ja kiireistä. Tämä oli oikeastaan ihan hyvä, sillä suurin osa matkustajista oli varmasti väsynyttä ja kaikki halusivat nopeasti ruokatarjoilun ohi ja nukkumaan. Myös matkanteko oli erilaista kuin mihin olen tottunut Bangkokin ja Kiinan lennoilla. Matkustamo oli aamuun asti täysin pimeänä ja henkilökunta kulki käytävillä taskulamppujen valossa. Mistään ei kuulunut puhetta eli suurin matkustajista taisi nukkua. Samuelkin ihme kyllä nukkui aamuun asti, minä nukuin pieniä pätkiä. Ruokatarjoilu oli perinteistä lentokoneruokaa, ei mikään makuelämys mutta kyllä sillä nälkä lähti. Takakeittiössä oli tarjoilla juomia, pientä suolaista välipalaa ja suklaata. Kävin kerran hakemassa sieltä välipalaa. Tomi ja Olivia nukkuivat sikeästi bisneksen puolella.

Samuelin aamiainen

 Samuel ei kestä ollenkaan lentokoneruuan hajua. Hän alkaa oksentaa hajusta ja tämä on ihan todellinen ongelma eikä mitään esitystä. Yöllä hän onneksi nukkui koko ruokatarjoilun ajan, mutta aamulla Samuel joutui pitämään tunnin yhtäjaksoisesti nenästä kiinni. Muutaman kerran yritettiin kokeilla sormien päästämistä irti, mutta se aiheutti valtavan yökkäilyrefleksin. Vasta kun kaikki tarjottimet oli kerätty pois ja hajut hälvenneet, Samuel pystyi hengittämään nenän kautta. Samuel pelkää jo etukäteen lentoja ja syynä on juuri nämä hajut!

Onnistuu se syöminen näinkin.

Minun aamiaispyttipannu

 Lentomatka sujui jälleen kerran erinomaisesti ja pääsimme laskeutumaan Singaporeen tunnin etuajassa. Jämähdimme hitaaseen passintarkastusjonoon ja aikamme jonotettua otimme riskin ja vaihdoimme jonoa. Kerrankin vaihto kannatti, sillä uusi jono eteni vauhdikkaasti. Meidän matkalaukut olivat jo hihnalla, kun pääsimme luovutukseen. Matkalaukut saatuamme menimme taksijonoon, jossa siinäkin vierähti aikaa. Mahduimme juuri ja juuri kahden ison matkalaukun kanssa taksiin. Taksimatkalla tajusin, että emme ole Thaimaassa. Singapore näytti heti täysin erilaiselta. Ensivaikutelma oli rauhallinen, vihreä, futuristinen (kuten Olivia ajatteli), rikas, siisti kaupunki. Teiden varsilla olevat jättimäiset puut ovat todella kauniita. Taksimatka hotellille kesti vajaa puoli tuntia. Taksikuski oli ystävällinen ja kehui kovasti Samuelia kun on niin reipas ja iloinen poika. Tässä vielä muutama kuva lentokoneesta juuri ennen laskeutumista Singaporeen.

Sisäänkirjautuminen hotelliimme sujui nopeasti siitä huolimatta, että en saanut Dinersin luottokorttia toimimaan Master Cardin salasanalla. Onneksi huomasin ongelman juuri ennen pin-koodin lukittumista. Huoneessamme on kaksi leveää sänkyä, muuten tämä on tällainen ihan perushuone. Heti hotellille saavuttuamme meille annettiin jo aulassa vesipullot ja myös huoneessa oli useampia vesipulloja. Hetken kuluttua siivooja tuli huoneeseen kyselemään, tarvitsemmeko lisää vettä ja hän antoi samalla lapsille pakkaukset, jossa on lasten kokoiset hammasharjat ja kammat. Hyvää palvelua. 

Ammekin löytyy

Saatuamme tavarat huoneeseen lähdin uimaan lasten kanssa. Meillä kaikilla oli pelko, että uimavesi on viileää. Onneksi pelko osoittautui turhaksi ja vesi oli lämmintä eikä siellä tullut kylmä edes illan pimentyessä. Samuelkin löysi nopeasti unohtuneen uimataidon. Vielä olisi vähän treenattavaa uimataidon suhteen, mutta eiköhän se parane tässä loman aikana. 

Lastenaltaan vesi oli todella lämmintä

Ei tullut onneksi kylmä isossakaan altaassa

Uimisen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Väsyneenä ruokapaikan valinta piti tehdä nopeasti, mutta onneksi ruoka oli hyvää. Tomin mennessä maksamaan laskua koimme kuitenkin taas pienen vastoinkäymisen. Olin jättänyt rahapussiin omasta mielestäni vain Singaporen rahat, jotka kuitenkin osoittautui Malesian rahoiksi. Laskun maksu ei niillä onnistunut ja Tomi joutui kävelemään hotellille hakemaan oikeat rahat tallelokerosta. Olin nimittäin jättänyt sinne myös luottokortit. Minä ja lapset olimme pantteina ravintolassa, ettei lasku jää maksamatta. Onneksi kävelymatka hotellille ei ollut kovin pitkä ja pystyimme kaikki suhtautumaan kommellukseen huumorilla. Saimme lopulta laskun hoidettua ja kävelimme kaupan kautta hotellille. Kaupoissa on samoja herkkuja joita lapset ovat tottuneet syömään Thaimaassa, hinnat vaan ovat moninkertaiset. Vaikka minä en juurikaan juo limsoja, niin kävelin kaupassa suoraan limsahyllylle etsimään kermasoodaa. Sitä löytyikin montaa eri merkkiä. Olen tutustunut tähän herkkuun ensimmäisen kerran muistaakseni Hong Kongissa tai Malesiassa ja siitä lähtien aina katsellut, jos sitä löytyisi kaupoista. En nyt sitten illalla juonut winecooleria Thaimaan tapaan, vaan otin yömyssyksi cream sodaa. 

Cuppcake Plaza aivan hotellin vieressä.