Tamnanpar Waterpark

Kävimme toissa kesänä syömässä Tamnanpar viidakkoravintolassa ja katsomassa samalla alueella sijaitsevaa vesipuistoa. Vesipuisto oli pieni, mutta ajattelimme siitä huolimatta mopoilla paikanpäälle ja mennä uimaan. Lähdimme matkaan taloltamme noin kello 11.00. Matkan varrella oli upeita temppelialueita ja uusia rakennetaan jatkuvasti. En enää jaksa pysähtyä kuvailemaan temppeleitä koska olen räpsinyt niistä vuosien mittaan tuhansia kuvia, mutta yhden kohdalla teimme U-käännöksen ja menimme katsomaan taidonnäytettä. Tässä ohessa pari valokuvaa. Tamnanpariin pääsee Mae Phimistä joko Ban Phen kautta pikkuteitä tai Sukhumvittiä pitkin. Valitsimme menomatkalle jälkimmäisen reitin ja matka meni nopeasti rekkojen ja vanien seassa.

Tätä temppeliä vasta rakennetaan, mutta lopputulos on varmasti upea.

Matkantekoa Sukhumvitillä.

 Tamnanparilla oli melkoinen ruuhka kun saavuimme alueelle. Linja-autoja ja turisteja oli valtavasti. Me vältimme ruuhkat menemällä mopoparkista ilmaisella kuljetuksella suoraan vesipuistoon. Vesipuistossa ei ollut ketään muita uimareita lisäksemme. Maksoimme 200thb per henkilö ja saimme rannekkeet ranteisiimme. Vesipuistossa on neljä liukumäkeä, joista isoimpaan emme uskaltautuneet. Tomi laski yhdestä likumäestä hurjan laskun heti alkuun ja oli lentää laidan yli mäestä pois. Tästä säikähtäneenä, otimme muut mäet rauhallisesti. Vesipuisto oli aika mitäänsanomaton, vaikka olihan siellä kauniit viidakkomaiset puitteet. Uimme pari tuntia ja lähdimme pois, koska iho alkoi punoittamaan siihen malliin, että aurinkoa oli taas saatu liikaa. 

Tällä autolla meidät kuskattiin vesipuistoon. 

Lapset pelästyneinä Tomin ympärillä hurjan laskun jälkeen,. 

 Vesipuiston jälkeen menimme kävelylle Tamnanparin alueelle. Olemme kävelleet täällä aiemminkin, joten tiesimme missä mitäkin sijaitsee. Lapset odottivat, että pääsisivät syöttämään mustia joutsenia, mutta niitä ei enää näkynyt missään. Onneksi lammikoissa oli kaloja, joita pääsi syöttämään. Kävimme myös syömässä viidakkoravintolassa. Ravintola on valtava kompleksi viidakon kätköissä. Paikassa ei ole mahdottoman kuuma, sillä puut varjostavat koko alueen vaikka kyllähän sielläkin hiki virtaa. 

Samuel olisi halunnut polkuveneilemään, mutta ei saanut muilta kannatusta suunnitelmalleen.

Kalanruoka-automaatti.

Ravintolassa oli pieni lisko. Eilen Mae Phimin rantatietä ylitti 1,5 metrinen vähän isompi lisko.

 Syötymämme lähdimme mopoilemaan kohti Ban Phetä. Matkalla kävimme ostoksilla paikallisessa karkkikaupassa tai oikeastaan se on iso herkkutukku. Tämän paikan löysimme pari vuotta sitten ja siitä tuli heti suosikkimme ison rojukaupan lisäksi. Kävimme Ban Phessä myös Vongdeuan hotellin repassa kyselemässä vähän käytäntöjä, jos menisimme ensi viikolla Koh Sametille yhdeksi yöksi. Kotimatkalla pysähdyimme vielä erääseen kadunvarsikauppaan sekä 7eleveniin jätskeille. Matkat molempiin suuntiin sujuivat taas erinomaisesti perhemopollamme luotettavan kuskin ansiosta.

 Reissussamme kesti taas koko päivä ja palasimme talolle auringon laskiessa. Vesipuisto oli aika onneton, mutta käynti siellä kannatti ehdottomasti. Meillä oli taas oikein mukava päivä. Illan päätteeksi menimme vielä syömään allasravintolaan. Ruuat ja palvelu oli taas erinomaista. Minun oli pakko ottaa uusiksi eilinen Massaman curry, koska se oli niin hyvää. Olen nukkunut todella hyvin joka yö täällä Mae Phimissä. Nämä lomapäivät taitavat olla niin rankkoja, ettei unettomuus vaivaa kuten ajoittain kotona. Tämä on sitä täysipainoista lomailua. 

Portti Bali Residencelle

Kotikatu

Sammakko loikki nurmikolla kun kävelimme allasravintolaan.

Asuinalueen loistava ravintola. Me olimme taas ainoat asiakkaat.