Tung Prong Thong mangrovemetsä

Aamulla parin altaalla vietetyn tunnin jälkeen pohdimme mitä tekisimme tänään. Suunnitelmat selvisivät nopeasti, sillä olimme suunnitelleet jo aiemmin viikolla magrovemetsään menoa mutta juuri sillä päivälle sattui lomamme ainoa puolikas sadepäivä. Tänään ilma oli mitä parhain, asteita noin 34 ja aurinko porotti täydeltä terältä. Kävelyretkeä varten ilma olisi tietysti voinut olla vähän viileämpi, mutta en valita. Hellettähän tänne tultiin hakemaan ja sitä täällä nyt on. Olimme taas katsoneet googlemapsista reitin magrovemetsälle ja lisäksi käytimme kännykän navigaattoria varmistuksena, että menemme oikeaan suuntaan. Matkaa metsälle oli vajaa 20 kilometriä eli mopomatkaksi juuri sopivan pituinen. Matka sujui nopeasti hyviä teitä ajellen. Matkan varrella ylitimme pitkän sillan, joka oli niin korkealla että huimasi. Uskalsin juuri ja juuri ottaa pari valokuvaa sillalta, mutta sitten pyysin Tomia ajamaan nopeasti sillan yli. 

Matka kulki läpi maalaismaisemien. 

Matkan varrella oli hieno iso silta. 

Näkymät sillalta.

 Perille päästyämme meillä ei ollut hajuakaan mitä paikan päällä tapahtuu ja mistä kävelyreitti alkaa. Sivuvaunumopoja suihki pysäköinnin ja kävelyreitin portin välillä ja niitä seuraillen osasimme perille. Ennen reitille lähtöä ostimme juomat, mutta jälkiviisaana ajatellen olisi pitänyt ostaa useampi juoma ja jotain pientä syömistä lapsille. En ollut selvittänyt etukäteen reittien kulkua metsässä ja jouduin kesken matkan turvautumaan gooleen. Sain tripadvisorista selville, että kävelyreitti on noin 3 kilometriä pitkä. Kävelimme koko kävelyreitin lähes loppuun saakka. Vähän ennen kääntöpaikkaa Samuel alkoi uupumaan ja huokailemaan, joka tarkoitti sitä ette meidän piti kääntyä, että selviäisimme vielä takaisinkin. Samuel ei turhasta valita ja hänen huokailut on otettava tosissaan, sillä se merkitsee että energiat on oikeasti loppumaisillaan. Metsässä oli todella kuuma, hiki virtasi ihan valtoimenaan mutta metsässä oli myös erittäin kaunista. Kävelimme hitaasti ja pysähdyimme jokaisen levähdyspaikan kohdalla katselemaan maisemia. Mangrovemetsässä mudan seassa oli paljon erilaisia rapuja. Huomasimme, että kun ravuista ottaa valokuvan salaman kanssa, valtava joukko sellaisiakin rapuja joita ei edes mudan seasta erota lähtee liikkeelle, kun ne pelästyvät salamavaloa. 

Juomaostosten tekoa ennen kävelylle lähtöä.

Alueella kulki myös veneitä.

Kävelyreitti kulki erilaisten mangrovemetsien läpi.

Välillä oli melko avonaista metsää

ja välillä tiheikköä.

Puiden juuret oli upeita.

Liejumerta

Liejussa elää paljon erilaisia rapuja joiden touhuja oli kiva seurata.

Metsässä oli aika paljon porukkaa, ihmisten ohitus kapealla kävelysillalla oli joskus haasteellista.

 Lapset suoriutuivat erinomaisesti pitkästä ja raskaasta käveylenkistä. Olen tästäkin paikasta ehdottomasti sitä mieltä että kannattaa lähteä, jos ei pelkää kuumuutta. Paluumatka Mae Phimiin sujui yhtä hyvin kuin menomatka. Tiet ovat täällä erittäin hyvässä kunnossa ja niitä on hyvä ajella. Metsäretken jälkeen ajoimme suoraan Tequila ravintolaan syömään, sillä minä halusin syödä tänään Som Tam papaya salaattia, jota meidän talon allasravintolassa ei ole tähän aikaan vuodesta saatavilla. Salaatti ei pettänyt odotuksia, se oli juuri sopivasti minun makuuni erittäin tulista ja salaatin syömisessä oli pientä haastetta. Eihän se olisi Som Tam eikä mikään, jos se ei vähän polttelisi suuta. Mae Phimin keskustassa oli tänään vähän vilskettä, kun paikalliset turistit olivat taas tulleet viikonlopun viettoon. Rannalla oli vesiskoottereita, banaaniveneitä, autonrenkailla meressä kelluvia ihmisiä, rannalla oli aurinkotuoleja ja jos jonkinlaisia ruokamopoja joka nurkassa. Viereisessä ravintolassa soi myös kunnon thai karaoke. Ruokailun ohessa oli mukava kuunnella musiikkia ja seurata elämänmenoa.

Näkymä ruokapöydästä.

Som Tam, reissun ensimmäinen

Paikalliset turistit juhlimassa ja kuvailemassa rannalla.

ja toinen kuva Tequilalta rantaan. 

Meidän vuokramopo ja takana uimalelukauppamopo tms.

 Ajellessamme takaisin talollemme pysähdyimme Samuelin toiveesta kumipuumetsän kohdalla, Kupeissa ei ollut kuin vanhaa kumia, mutta idea selvisi. Saavuimme talolle taas auringonlaskun aikaan. Miten kauniisti aurinko laskeekaan Bali Residencen taakse! Huokaistuamme hetken sisätiloissa, lähdin uimaan Samuelin kanssa. Vesi on edelleen erittäin lämmintä, koska ilmatkin ovat pysyneet kuumina. Myös Tomi tuli kanssamme uimaan ja uimme täydellisessä pimeydessä tuikkivan tähtitaivaan alla. Hyvä päätös päivälle. 

Samuel tutki kumipuiden toimintaa. 

Aurinko laskee Bali Residencen taakse.

Täällä tulee pimeys hetkessä, tämä kuva on otettu juuri ennen pimeää.