Heräsimme aamulla pirteinä ennen kellonsoittoa. Mietimme hetken, menemmekö aamiaiselle alakerran ravintolaan vai loungeen ja päädyimme alakertaan koska arvelimme että siellä on isompi valikoima ruokia. Valikoima oli todella hyvä, mutta porukkaa oli paljon ja ravintola oli meluisa. Palvelu pelasi suuresta väkimäärästä huolimatta joustavasti ja täälläkin on kiva systeemi, että asiakkaat ohjataan pöytään asti ja pöydälle laitetaan varattu kyltti. Olivia oli onnellinen, kun aamiaisella oli Nutellaa leivän päälle ja lisäksi hän söi kinkkumunakasta. Samuel pisteli kovaa vauhtia koko lautasellisen tyhjäksi eli taisi nälkä vaivata lapsia. Aamiaisen jälkeen päätimme mennä vielä katsomaan loungen aamiaissysteemin. Siellä aamiaiset olisi tilattu listalta, ainoastaan juomia, hedelmiä, jogurttia ja leipää oli valmiina tiskillä. Meiltä kysyttiin monta kertaa, olisimmeko tilanneet jotain syömistä, mutta tyydyimme kahviin sillä söimme alakerrassa. Luulenpa, että huomennakin menemme suosiolla alakertaan aamiaiselle ruuhkasta huolimatta.
Aamupalan jälkeen lähdimme uimaan altaille. Jätimme kaikki arvotavarat huoneeseen, jotta pääsimme kaikki yhdessä uimaan eikä kenenkään tarvinnut vahtia rahoja ja kameroita. Tänään oli erittäin lämmin ilma ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, vaikka sääennusteet näyttivät tällekin päivälle ukkoskuuroja. Uimme taas pari tuntia, kunnes lähdimme pois, että ehdimme seuraavaan paikkaan eli nallemuseoon. Menimme loungen kautta, jossa oli tarjolla mm. kolmioleipiä ja hyvää red velvet kakkua.
Matkaa hotelliltamme nallemuseolle oli vajaa kilometri. Kävelimme sinne rantakatua pitkin. Kuumahan siinä kävellessä tuli, mutta oli mukava katsella merimaisemia. Nallemuseon liput olivat lippuluukulta ostettuna kalliit, 500thb per aikuinen ja Samuelista meni 300thb. Paikka oli kuitenkin ihan hintansa arvoinen. Mielenkiintoisinta siellä oli valokuvien ottaminen ja lapset olivat ainakin ihan innoissaan nalleista ja poseerasivat niiden kanssa kymmenissä valokuvissa. Olivia on himoinnut Satay-vartaita Malesiasta asti emmekä ole löytäneet niitä. Nallemuseon ravintolan ruokalistassa luki Satay-vartaat, mutta "no have" oli taas vastaus kun yritimme tilata niitä. Kyselin vielä illalla useammasta ravintolasta rantakadulla vartaiden perään, mutta ei löytynyt. Poistuessamme nallemuseosta minulle kävi onnettomuus, kun kaivoin laukusta kameran linssinsuojusta. Kamera tippui kädestäni maahan asfaltille ja meni rikki. Tapahtuma harmitti pitkään, mutta suhteutin taas ongelmaa ja totesin että asialle ei voi mitään ja kyse oli onneksi vain kamerasta. Meillä on nolla omavastuu matkavakuutuksessa ja toivottavasti se korvaa uudehkon kamerani korjauksen tai uuden tilalle. Tähän blogiin se tietysti vaikuttaa niin, että valokuvailen vähemmän ja nekin kuvat joita otan on otettu vesikameralla, jolla tulee valitettavasti aika heikkolaatuisia kuvia.
Palattuamme nallemuseolta hotellille meille tuli kiire laittautua valmiiksi vaahtobileisiin. Olen jo pitkään halunnut päästä vaahtobileisiin ja yksi syy tämän hotellin varukselle oli joka lauantaiset perhevaahtobileet kello 17.00. Aikusten bileet alkoivat tänään kello 21.30, mutta ne jätämme väliin. Ennen perhebileitä altaalla soitti bändi, jonka musiikkia oli kiva kuunnella altaassa kelluen. Vaahtobileet alkoivat tasan 17.00. Paikalla oli paljon lapsia, mutta ei liikaa, sillä kaikki mahtuivat hyvin mukaan. En tiedä mitä ainetta vaahto oli, mutta ei se ainakaan kirvellyt silmiä vaikka lapset pelkäsivät sitä etukäteen. Lapsilla oli täälläkin todella hauskaa, eipä sitä ole ennen tullut leikittyä vaahtoaltaassa popin soidessa. Ihmettelin miksi Samuel halusi pois vaahdosta jo puolen tunnin jälkeen. Tomi lähti Samuelin kanssa isoon altaaseen uimaan ja minä jäin Olivian kanssa vaahtoaltaaseen. Hetken kuluttua Samuel tuli näyttämään minulle isoa varvastaan, jonka päästä puuttui iso pala. Selvisi, että Samuel oli lyönyt varpaansa johonkin kiveen vaahtoaltaassa ja siitä oli roikkunut iso palkeenkieli joka irtosi vesiliukumäessä. Varpaan pää oli aivan vereslihalla. Kannoin Samuelin uimavalvojan luo, joka putsasi varpaan. Samuelia ei vamma haitannut yhtään, ehkä se ei ole niin kipeä kuin miltä se näyttää, mutta uiminen piti lopettaa. Kävimme vielä illalla ostamassa apteekista varmuuden vuoksi antibioottivoidetta ja erilaisia lappuja joilla voi suojata varpaan. Valittelin juuri, että otimme Samuelille turhaan sandaalit mukaan kun hän ei ole käyttänyt niitä ollenkaan. Nyt tulee sandaaleille käyttöä, kun umpikenkiä ei voi käyttää kipeän varpaan vuoksi. Illalla kävimme vielä loungessa iltadrinkeillä ja syömässä, mutta ruoka ei ihan riittänyt illalliseksi joten kävimme kävelemässä rantakadulla ja syömässä. Olin ihan unohtanut minkälaista tämä Pattayan meno on koska olemme edelliset kaksi kertaa viihtyneet niin tiiviisti Centara Grand Miragen hotellialueella. Mukavahan tätä on vähän aikaa katsella, mutta viihdyn kyllä nykyään rauhallisemmissa paikoissa Bangkokia lukuun ottamatta. Siellä hälinä ei haittaa vaan on osa viehätystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti