Matkapäivän tunnelmia

Heräsimme aamulla siihen kun aurinko paistoi ikkunasta suoraan kasvoille. Hotellissamme Marina Bay Sandsissahan ikkunaverhot avautuivat automaattisesti kun tuli huoneeseen, mutta emme ymmärtäneet miten verhot sai kiinni huoneessa ollessa. Aikainen herätys ei haitannut, sillä meidän oli lähdettävä lentokentälle. Emme menneet hotellin aamiaiselle, sillä se olisi ollut aivan järkyttävän kallis. Päädyimme lähtemään ajoissa kentälle ja menemään lentokenttäloungeen aamiaiselle. Hotellista uloskirjautuminen sujui nopeasti ja pääsimme myös nousemaan suoraan taksiin ulko-oven edestä. Vaikka meillä on kaksi jättikokoista matkalaukkua, niin mahduimme hyvin tavaroinemme tavallisen taksin kyytiin. Matka lentokentälle kesti parikymmentä minuuttia ja saimme viimeisen kerran ihailla tienvarsien upeita puita. Meidän piti näyttää lähtöselvityksessä lentoliput Bangkokista eteenpäin, koska maassa saa olla vain 30 päivää ilman viisumia eikä meillä ole viisumeita hankittuna. Lentoasemalla veimme laukut lähtöselvitykseen ja menimme SATS loungeen aamiaiselle. Tarjonta ei ollut mitenkään erikoinen, mutta ihan riittävä. Changin lentokentällä olisi myös ollut kaikenlaista nähtävää, mutta päätimme jättää kiertelyn seuraavalle reissulle. 

Loungessa oli hierontatuoleja

 Lensimme Bangkokiin ensimmäistä kertaa Thai Airwaysin kyydillä. Lentokone oli aivan täynnä ja kahden tunnin lentomatkalla palvelun oli oltava nopeaa, jotta jokainen sai ruokansa eteen ja syödyksi. Olin tilannut etukäteen molemmille lapsille lastenateriat. Samuel pelkäsi ruuan hajua, mutta olikin iloinen kun ruoka ei haissut ja se maistui hyvälle. Oliviakin söi paistetun riisiannoksen viimeistä riisinjyvää myöten kokonaan.

Turvaohjeet näytettiin näyttöruuduilta myös viitoittuina. Mielenkiintoista. 

Tämä ruoka kelpasi lapsille. 

 Lennon laskeuduttua kävelimme passintarkastukseen. Jonot olivat taas aivan järkyttävän pitkät. Viimeksi jouluna seisoimme todella kauan tuossa jonossa ja luulin, että emme enää pääse lasten iän vuoksi Priority-linjalle. Katselin kuitenkin lentokenttävirkailijoiden suuntaan siinä toivossa, että he päästäisivät meidät jonojen ohi ja niin kävi. Saimme mennä Priority-linjalle ja jonossamme oli neljä ihmistä ennen meitä. Päästyämme tarkastusten ohi ja saatuamme matkalaukut Tomi meni pikavauhtia vaihtamaan lentoaseman alakertaan hyvällä kurssilla bahteja sekä ostimme paikallisen sim-kortin puhelimeen. Kuskimme oli myös saapunut paikalle ja pääsimme lähtemään kohti Mae Phimiä.

Matkalla koimme pienen järkytyksen kun Tomi alkoi järjestellä eri valuuttoja rahapusseissa. Meillä on erillinen baht-lompakko, jossa säilytämme edellisiltä reissuilta jääneitä bahteja ja Tomi myös vaihtoi työkaveriltaan reissua varten bahteja. Näitä rahoja ei ollut enää lomapakossa kuin kolmisen sataa bahtia. Mietimme eri vaihtoehtoja siitä, minne loput rahat ovat joutuneet ja ainoa vaihtoehto on se, että ne ovat hävinneet tallelokerosta jossain hotellissa. Vähän sen jälkeen muistimme, että tallelokeromme oli auki palatessamme Sentosalta ja rahojen on täytynyt kadota sen päivän aikana. Emme muista olimmeko itse jättäneet lokeron auki vai onko se avattu, eikä sitä ole voitu laittaa kiinni koska meidän tunnuslukua ei ole ollut tiedossa. mutta joka tapauksessa rahoja ei enää ole. No onneksi kyse ei ole valtavista summista, mutta kyllähän tuo vaivasi tänään mieltä.

Kun olimme tilanneet kyydin Mae Phimiin pyysimme samalla, että voisimme pysähtyä matkalla Tesco Lotuksessa ostoksilla että saisimme talolle jotain elintarvikkeita. Pyyntö ei ollut mennyt perille asti kuskille eikä hän suostunut pysähtymään kun pyysimme. No eipä tarvitse enää tämän firman palveluita käyttää. Talolle saavuttuamme kuskilla ei ollut harmainta aavistusta mistä saisimme talon avaimet, mutta arvasimme että joku tulee tuomaan niitä kun odottelemme ja niinhän siinä kävikin. Myöskään mopoa ei tuotu talolle, vaikka olimme niin sopineet. Tämäkin asia järjestyi nopeasti ja mopo tuotiin jonkin ajan kuluttua. Kello alkoi olemaan jo aika paljon, mutta ehdin kuitenkin purkaa matkatavaroita ja Tomi opetteli talon avainten käyttöä ja muita talon toimintoja. Eiköhän tässä pian opita talon tavoille.

Saatuamme kaikki kuntoon lähdimme ajelemaan kohti Mae Phimin rantaa. Reitti löytyi nopeasti, vaikka olikin täysin pimeää ja seudut entuudestaan vieraita. Matkaa Tequila ravintolalle tuli vähän yli viisi kilometriä. Tequilassa oli sama kiva tarjoilija, joka on ollut siellä edellisinäkin vuosina. Hän ihmetteli miten Samuel ja Olivia ovat kasvaneet niin paljon. Olivia sanoi ravintolan kanaruokaa taivaalliseksi, Samuel söi ison annoksen spaghetti bologneseä ja me söimme Tomin kanssa pad thait. Olimme hieman pettyneitä, koska annosta oli muutettu eikä ruokaa enää tarjottu kananmunan sisällä. Minä join reissun ekan winecoolerin ja se tuli tarpeeseen tällaisen päivän jälkeen. Nauroimme päivän vastoinkäymisille ja mietimme miten ongelmia voi kääntää positiivisiksi asioiksi. Syötyämme kävimme 7elevenissä tekemässä pienet ostokset, jotta saamme huomenna aamulla aamupalaa. Asuinalueen allasalueen ravintolakin tosin näyttäisi olevan auki, eli sieltäkin voi mahdollisesti saada aamupalaa mutta asia selviää varmasti tässä lähipäivinä. Vähän kaipailemme edellisien kesien talojamme Seabreezen alueella, mutta emmeköhän me kotiudu tännekin kunhan pääsemme tutkimaan paikkoja päivänvalossa.

Talolla pyörii kaksi nälkäistä kissaa.