Koh Sametille

Laitoin eilen illalla herätyskellon soittamaan aamuksi, sillä olimme tilanneet kyydin puoli kymmeneksi Ban Phehen. Olemme käyneet Koh Sametilla aiemmin kaksi kertaa päiväreissulla ja nyt ajattelimme lähteä saarelle yhdeksi yöksi. Hyvän hinta-laatusuhteen omaavan hotellin löytäminen Koh Sametilla on ongelmallista, sillä hotellit ovat mielestäni aivan ylihinnoiteltuja tällä saarella. Toisaalta hotelleilla on enemmän kuluja saarilla, joten se on otettava huomioon hinnassa. Olimme aamulla juuri heränneet kun taksi pyyhälsi talon pihaan kello 8.50 eli 40 minuuttia etuajassa. Sanoin kuskille, että hän on reilusti etuajassa, mutta hän sanoi odottavansa meitä. Aika hässäkällä sitten pakkailimme loput tavarat ja lähdimme kohti Ban Phetä. Ban Phessä menimme hotellimme toimistoon ja kirjauduimme sisälle hotelliin. Hotelliin menee kaksi kertaa päivässä ilmainen laivakuljetus ja jouduimme odottelemaan reilut puoli tuntia laivan lähtöä. Hotellin henkilökunta kuskasi laukkumme autolla laivalle ja me matkustajat kävelimme sinne lyhyen matkaa laituria pitkin. Laivamatka Koh Sametille kesti vähän reilun tunnin. 

Laukut autoon

ja matkustajat kävelevät laivalle. 

Tällä paatilla tulimme tänne Koh Sametille.

Matkan varrella näkyi paljon pikaveneitä, jotka ajoivat hurjaa vauhtia toistensa lomitse. 

Rantautumisvene.

 Varasimme Vongdeuan hotellista kaksi halvinta huonetta, sillä näissä standard-huoneissa on väliovi. Huone on juuri niin alkeellinen kuin ajattelinkin eikä tämä kovin puhdaskaan ole, mutta kyllä täällä yhden yön viettää. Vietyämme tavarat huoneeseen menimme syömään hotellin ravintolaan. Olimme yllättyneitä ravintolan hintatasosta, sillä se oli suhteellisen edullinen. Join ruuan kanssa reissun ensimmäisen mangoshaken, joka oli tosi hyvää. 

Perushuone, kylppärissä haisee järkyttävälle.

Mökkimme ulkoapäin.

Mangoshake

Pad thai kananmunan sisälle valmistettuna.

 Syötyämme lähdimme mereen uimaan. Kuten kuvista näkyy merivesi on täällä kauniin turkoosia ja muutenkin tämä Ao Vongdeuan on kaunis ranta. Vedessä ei ollut kovinkaan monia uimareita lisäksemme, mutta porukkaa täällä on kuitenkin yllättävän paljon. Rannalla on jonkin verran koralleja ja niiden ympärillä hienoja kaloja. Tomi kävi kuvailemassa vedenalaista maailmaa goprolla, minun snoklaukset jäi tänään vähiin koska Olivian maski ei oikein mahtunut minulle ja meillä on vain yksi aikuisten maski mukana. Merivesi täällä Koh Sametilla on erityisen lämmintä. Lapsetkin valittelivat ajoittain, että vesi ihan polttaa kun on niin kuumaa. Meressä uimisen jälkeen menimme vielä uimaan altaaseen. Tämä hotelli on yksi näitä harvahkoja, joissa on uima-allas täällä Koh Sametilla. Ehkä allas on vähän turha kun meressä on niin hyvä uida, mutta toisaalta meriveden jälkeen on kiva käydä uimassa altaassakin.

Samuelilla on ollut vauhtipäivä.

Kuvasin ilmassa leijuvan madon, joka näkyy kuvan keskellä.

Hotellin uima-allas.

Rantakauppias ja koirakaveri.

 Koh Sametin saari on luonnonsuojelualuetta ja tänne tulevilta kerätään luonnonsuojelumaksu. Olin lukenut etukäteen, että ulkomaalaiset turistit maksavat 200thb per aikuinen ja 100thb per lapsi. Rannan keskiosassa on luonnonsuojeluvalvojien toimisto jossa työskentelee useampia valvojia. Heti kun laiva tai vene rantautuu, niin valvojat ovat keräämässä rahoja. Meille sanottiin ensin, että Samuelista ei mene maksua, mutta meistä muista menee 200th jokaisesta. Olin lukenut, että Olivian pitäisi 12-vuotiaana päästä puoleen hintaan. Jouduimme vähän neuvottelemaan hinnasta ja lopulta kun Tomi antoi 500thb, niin saimme siitä 40thb takaisin eli Olivia sai kuitenkin jonkun alennuksen. 

 Uimisten jälkeen oli tietysti taas nälkä ja menimme syömään yhteen rantaravintoloista. Täällä tuli taas se hetki päivästä kun tilanne oli täydellinen. Istuin silmät kiinni rantatuolissa kuunnellen meren kohinaa ja rantabaarista kuuluvaa rantareggae musiikkia. Lämmin tuuli tuntui iholla eikä mikään olisi voinut olla paremmin. 

Olivia ja Samuel rentoutumassa.

Ekat pilliviikset tällä reissulla. 

 Syömisten jälkeen Tomi kävi katsomassa läheisen auringonlaskupaikan, mutta minä en uskaltautunut vaeltamaan sinne pienen viidakkopätkän läpi lasten kanssa. Hyttysiäkin täällä on aivan kamalasti, eikä ne näytä edes pelkäävän hyttysmyrkkyä jota suihkuttelin runsaasti iholle. Auringon laskettua lähdimme rantakävelylle. Kävelimme aivan rannan toiseen päähän, jossa näimme kallion päällä kivan terassiravintolan. Tilasin siellä Singapore Sling drinkin, koska sellainen jäi juomatta Singaporessa. Juoma oli hyvää ja ilta oli muutenkin ihana. Kävelymatkalla takaisin hotellille näimme tämän matkan ensimmäisen tulishown ja söimme vähän erikoisemmat banaani- ja nutellapannukakut. Nyt ilta on jo siinä mallilla, että kohta pääsee nukkumaan. Huomenna palaammekin jo Mae Phimiin tältä pikareissultamme Koh Sametilta. 

Iltakävelyllä, Samuelin paita on hiestä märkänä. 

Singapore sling

ja tulishow

Pannarin valmistusta

ja iltakeinumiset ennen huoneeseen tuloa.